***Maalismammat2011 kesäkuu & heinäkuu***

ikävä kuulla Aveena, otan osaa. :(

Eka neuvola takana toissa päivänä. Tunti ja vartti meni jutellessa ja täytellessä papereita ja ison nipun sai opuksia ja esitteitä mukaankin. Hauska niitä on lukea, vaikka kolmas raskaus onkin jo menossa. Suostui kaikkeen, mihin kysyttiin, eli kaikki testit, np ja verikoetestit tehdään ym. Nyt odotellaan sitten n. 12 viikon np-ultraa, jonne tulee kutsu, samoin kuin lääkärin juttusille ton syvälaskimoveritulppariskin takia. Mutta se, mikä yllätti oli, että seuraava neuvola on vasta 22 viikolla, tai jos jotain "hätää" on, niin voi tulla 16 viikollakin, mutta siis tuntuu, että tonne 22 viikkoon on vielä iäisyys ja sillonhan ollaan jo suht pitkällä raskaudessa.

Np-ultraa odottelen kyllä innolla tai jännityksellä, kun siellä kuulee ja näkee pikkuisen oikeesti.

Työnimeä meillä ei ole käytössä, ei oikeestaan ole ollutkaan aiemminkaan. Kaippa tuota ihan vaan vauvaksi kutsutaan ja tällä hetkellä vain pikkuinen tai toukka:)

Työkaverit ja vanhemmat tietää meidän raskaudesta. Facebookissa ilmoittelen laajemmin sitten sen np-ultran jälkeen, eli sitten saa tietää muu suku, ja kaikki kaverit. Lapsillekin varmaan sitten vasta kerrotaan, kun varmistuu että masussa on kaikki ok.

Öklötystä on edelleen joka päivä. Aamulla ennen 9:n kahvitaukoa töissä tulee hirvee nälkä ihan yhtäkkiä ja samalla yököttävä olo. Sama juttu iltapäivällä töistä kotiin tullessa, kun lounaasta alkaa olla jo aikaa. Ja ilta meneekin taas syödessä ja sitten yököttää jo se, kun on niin täynnä koko ajan... Milloinkaan ei siis hyvä.

Aveenalle lohtuhalit. Kuulostaa, että olet ottanut asian melko iisisti. Eipä tuolle mitään voi ja kuuluu elämään. Seuraavalla kerralla parempi onni!

Ahistaa kun on kuuma, onneksi loppuraskaus tapahtuu viileissä olosuhteissa:) Kaksi tammivauvaa synnyttäneenä voi sanoa, että talvi on ihan kivaa vauva ja raskaus aikaa:)

vikli80 rv 8+1

Hei, Losecia (ja kaikkia muitakin omepratsol-valmisteita) saa käyttää raskaudenaikana. Tässä lainaus GravBase-tietokannasta:



"Eläinkokeissa omepratsoli ei ole aiheuttanut epämuodostumia. Yli 4000 rekistereissä ja julkaisuissa kuvattujen alkuraskauden altistustapauksen perusteella omepratsolin ei katsota lisäävän riskiä epämuodostumiin tai lisäävän sikiökuolleisuutta; myöskään raskauden kestoon tai sikiön kasvuun ei ole todettu haitallisia vaikutuksia. Omepratsoli on todettu ranitidiinia tehokkaamaksi ruokatorven refluksitaudin hoidossa sekä keisarinleikkaukseen (tai synnytykseen) liittyvän mahahapon aspiraatiooireyhtymän ennaltaehkäisyssä."



Kiitoksia kaikille haleista ja lohdutuksista. En mä nyt tiedä kuinka rauhallisesti olen tämän ottanut, ehkä kirjottelen vaan rauhallisemmin ja rauhallisemmalla tuulella. Tai toisaalta, kun tietää sen että valitettavasti näin vaan käy tutkimuksista riippuen 30-70% alkaneista raskauksista ja itse ei olisi voinut yhtään mitään tehdä toisin, niin ainakin mua se on ruhoittanut. Toki omalla kohdalla se keskenmeno on kuitenkin tasan 100% eikä yhtään vähempää, mutta jotenkin kummasti tästä vaan eteenpäin mennään. Tänään viimeinen päivä sairaslomaa ja eilen olin töissäkin. Etukäteen kamalasti pelotti, mutta hyvin se meni joka tapauksessa. Ja niin kiire oli, että ei paljoa omia asioita kerinnyt märehtimään.



Aikalailla tässä on jo katse suunnattuna tulevaan. Ylihuomenna vielä tän km:n kontrolli-hCG ja UÄ, ja sitten vaan heti kun vuoto loppuu, niin uudelleen yrittämään. Meillekin sanottiin, että ihan ok yrittää heti km:n jälkeen uudelleen jos mieli vaan on valmis, keho ei kyllä anna raskauden alkaa jos se ei ole.



-Aveena, vieäkin täällä kurkkimassa.

Kiitos tiedosta aveena ja voimia teille!



Kokeilin jo samarinia ja se kyllä toi helpotusta, ei yökötystä ja närästykseenki vähän auttoi=)

Voimia ja onnea uuteen yritykseen Aveenalle. En tiedä miten lohduttaa, mutta olet ajatuksissa.



Oma laskettu aikani aikaistui taas, np-ultrassa loikoili jo 12 viikkoinen pikkuihminen. Ihan sormetkin hänellä jo oli ja niitä kovasti heilutteli. Rauhallinen tyttö (sitä ei tietenkään näe vielä, mutta on ihan "tyttöolo"). Kai tämä raskaus sitten on uskottava. Laajemmin ei ole vielä kerrottu, mutta nyt kai voisi jo.. Masukin alkaa jo varsinkin iltaa kohden näkymään ja pian pitää jo hommata mammafarkut. Kesällä on voinut hengailla kotona ties missä kotilötköhousuissa, mutta syksyn tullen olisi kiva näyttää vähän skarpimmalta kerhoissa ja muissa menoissa.



Ellotusällötys on hieman laantunut, mutta nyt pukkaa päälle valtava väsymys. Onneksi esikoinen nukkuu vielä kahdet päikkärit ja voin loikoa ainakin niiden ajan. Ehkä myös nämä loputtomat helteet väsyttävät. Ja saimme juuri muuton valmiiksi, joten nyt on varaa olla väsynyt :) Joku muuten sanoi hyvin täällä, että oksetus ja pahaolo ei mitenkään liity aamuun - huvittavaa, että sitä edes kutsutaan aamupahoinvoinniksi, koska itsekin voin huterimmin aamupäivästä iltaan. Ja kun ei voi toisinaan ällötykseltään syödä tarpeeksi, tulee kiukkuiseksi. Olenkin ehdottanut miehelleni, että hän pitäisi paria karjalanpiirakkaa jatkuvasti povarissa ja ruokkisi minua niillä, kun jutut alkaa kuulostaa nälkäisiltä ;)



Ekasta neuvolasta ei ihmeempiä kuulumisia, uusi neuvola ja uusi täti, ihan kiva. Mutta yhden jutun olen pannut merkille tässä toisessa raskaudessa: kukaan ei onnittele! Ihan lähimmät, jotka tiesivät yrityksestä, mutta muutoin ei mitään. Ei neuvolassa, lääkärissä, ultrassa, ei tutut. Ensimmäisestä oltiin aina onnittelemassa ja nyt tuntuu, että pitää itse kertoa olevansa onnekas jne. ettei raskautta luultaisi vahingoksi :D Toisekseen, vointia ei kysellä. Ihan kuin jo yhden lapsen saanut olisi joku supermama, joka jo tietää ja jaksaa kaiken.



Noh, olen varmasti myös herkempi nyt laittamaan näitä merkille, mutta silti hei. Onko kellään muilla ollut näin?



Olikos kellään muulla muuten tulossa, tai jo kotona, pieniä pienellä ikäerolla? Meidän lapsille tulee toivottavasti n. 1v 9kk ikäero ja näillä näkymin lapsiluku olisi kahdella täynnä. Kolmesta en ole oikein edes osannut haaveilla, mutta silti tuntuu haikealta, että tämä on ehkä viimeinen kerta kun kannan lasta kohdussani. Tuntuu, että tästä pitäisi osata nyt nauttia oikein tosissaan.



Hieman sekavaa tilitystä, laitetaan siis pakettiin ja uusi yritys ensi kerralla.



Minttuliina, jos vielä päivittelet listaa: LA 17.2.2010

Enpäs ole pitkään aikaan päivittänyt omia kuulumisia, lukenut kyllä olen kaikki jutut. Paha olo senkun pahenee, parhaimmillaan tuntuu että voisi jopa yökätä, mutta onneksi sitä ei ole tarvinnut edes kokeilla. Pahoinvointi alkaa heti aamulla, jatkuu koko päivän, mutta pahin taitaa tulla illasta. Syöminen auttaa hiukan, mutta usein paha olo tulee vasta tunnin parin päästä syömisestä tai jos aamulla ei ole heti syönyt silloin kun on vielä hyvä olo ollut.



Huomenna alkaisi työharjoittelu, joka kestää 3,5kk. Varmaan joudun sanomaan heti ekana työpäivänä, miten asiat on, etteivät ainakaan ihmettele miksi näytän niin oudolta. Sukulaisille ei ole kerrottu, ainoastaan miehen sisko tietää, tiesi myös yrityksestä niin on pysynyt sitä kautta ajan tasalla. Varmaan kerrotaan vasta np-ultran jälkeen, kun ollaan jo päästy kriittisimmän km-vaiheen yli. pieniä nippailuja on välillä ollut, mutta ei sen pahempia.



Meidän perheeseen kuuluu ennestään 2 tyttöä, toinen ehtii täyttää ennen kolmannen syntymää 4 ja toinen on 1v 8kk. Olenkin jo alkanut katsella tuplavaunuja, jotka voisi joulun jälkeen alennusmyynneistä hommata tai sitten ostan käytettynä.



Olen varmaan hölmö, mutta toivon niin kovasti poikaa tyttöjen jatkoksi. Aionkin rakenneultrassa selvittää kumpiko tulee, tyttöjen aikaan en selvittänyt. On varma, että jos tyttö tulee, niin petyn suunnattomasti, sillä tämä taitaa olla meidän viimeinen lapsi, niin kovasti isäntä ainakin uhosi. Tottakai sitä lasta rakastaa, mutta pettyminen tulee siinä vaiheessa kun kuulee kumpiko on. Mutta toisaalta pääsisi niin helpolla kun tyttö olisi, ei tarvitsisi hankkia mitään, pojalle pitäisi vaatetta hommata, tuskin raukka haluaa mekoissa kulkea :D



Ninppa ja möykky rv 10



P.s Tiistaina olisi ensimmäinen lääkärineuvola, toivottavasti viimein saisin tietoa la:sta.

Omat kuulumiset täältäkin - viikkoja 8+0 (ei vielä ultrattu ja tarkastettu) ja oksettaa 24h vuorokaudessa. Hedelmät ja suolaiset paistetut kananmunat uppoavat, muutoin tekee tiukkaa. Eli tällaista "suonet tukkoon kananmunalla" -meininkiä... Turvottaa myös niin, että ei kunnolla enää pysty töissäkään pitää tiukempia paitoja. Esikoisesta on jäänyt masua sen verran, että turvotuksen kanssa ei voi erehtyä siitä, missä mennään.



Muutama työkaveri tietää raskaudestani, ja kohta pitäisi varmaan kertoa esimiehellekin. Edellinen kerta oli katastrofi, koko odotusajan välit oli aivan ihmeelliset ja lopulta otettiinkin niin kovasti yhteen, että asioita selviteltiin jälkikäteen kuukausien päästä. Oikein innolla odotan tätä tämänkertaista... olen ollut luottohenkilö pomolleni, ja nyt olen sitten kehdannut alkaa lisääntymään ja hänen mielestään mitä luultavimmin aivoni ovat kutistuneet sitä vauhtia kun masu on kasvanut. Ja nyt vielä toisen kerran raskaana! :/



Niin, noista Sallimasun huomioista - minun suunnallani on aivan samanlaisia merkkejä ilmassa kuin Sallimasullakin: kukaan ei oikein onnittele, enemmänkin on kasvojen ilmeet ja kommentit lajia "aijaa, olet taas raskaana?" Esikoisen kanssa asia oli aivan eri, joten onhan tämä aika outoa.



Itselläni onnittelut tällaisessa tilanteessa tulevat ainakin spontaanisti ja automaattisesti, onhan kyseessä ihmiselämän suurin asia! Nyt oikeasti tuntuu, että osa kavereistakin on melkein enemmänkin kateellisia. Vaikuttaako sitten tähän se, että kuten itsellänikin, lähiringilläni alkaa olemaan ikää on jo n. 35, ja ei tässä iässä enää montaa vuotta ilman kohonneita riskejä raskauduta. Minulla kuitenkin menee tällä saralla hyvin, ja on tietenkin valitettavaa, jos toisilla ei elämäntilanne suo tai salli samaa onnea. Ei tämä minun raskauteni kuitenkaan ole heiltä pois. Hassua, mutta koetan silti ottaa kaiken irti tästä ihanasta (ja samalla kamalasta) ajasta. Naiset ovat kyllä oikeasti välillä vähän ihmeellisiä, ja näitä reaktioita olen kokenut muutamalta aivan lähimmältä ystävältänikin.



Neuvolasta sain heti onnittelut, sydämelliset sellaiset, jo puhelimessa. Ja jos sama täti meille tulee kuin ennenkin, ja pitäisi tulla, ei tätä ongelmaa kyllä varmasti ole. Mahtava tyyppi kyseessä :)



Sallimasulla ja minulla on myös noiden esikoisten kanssa sama tilanne - meillä taitaa tulla lapsosille ikäeroksi 1v 5 kk. Johtuisiko tuo tikkuinen vastaanotto siitäkin, että on juuri ollut raskaana... kuvittelevatko ihmiset, että tämä on nyt tällainen jatkuva olotila jota ei tarvitse sen enempiä kommentoida :D



No mutta joka tapauksessa, mahtavaa että masu kasvaa, ja meillä siitä ainakin iloitaan kotona. Se on se tärkein juttu ;)



Onkohan Minttuliina muuten vielä maisemissa? Tai osaako kukaan päivittää tuota maalismammojen listaa? Meitä alkaa olla täällä jo aika monta, ja olisi kiva nähdä lista päivitettynä? Minä olen näiden osalta niin käsi, etten tiedä miten toimia :D



Kivaa viikkoa kaikille meille masunkasvattajille!

Hyvin muotoiltu Minsku! Tosiaan, pitävätkö ihmiset tätä meidän tilaa "jatkuvana olotilana" heh. (Apua, joskus itsellenikin on tullut sellainen fiilis, varsinkin kun en ole välissä käynyt töissä). Ja voihan se olla myös erkanemista, monilla tutuillamme ei ole vielä lapsia, joten ehkä nyt joudumme totaalisesti lapsiperhe-kategoriaan.. Tosiaan voi myös olla kateutta, toiset vasta haaveilevat, toiset ovat toivottavasti pian jo kaksilapsisia perheitä.



Ensimmäisen yritys oli niiiin pitkä, että tämä toinen, melko helposti alkunsa saanut raskaus on todella tervetullut. Siksikin loukkaa tuo onnittelujen puute, vauvankin puolesta :-)



Onko teillä Minsku esikoinen hoidossa? Meinaatko pitää hänet hoidossa kun vauva syntyy? Olen siis itse vielä kotona, mutta punnitsen kovasti näitä kerho/hoitopaikka/virikevaihtoehtoja esikoiselle, kun hän tuntuu jo kaipaavan toisinaan äitiä menevämpää seuraa. Ja vastasyntyneen kanssa mamakin saattaa kaivata hieman rauhaa..



Ninppa: jos teille syntyy poika ja meille tyttö, voimme vaihtaa esikoisten vaatevarastot :D Tuo sukupuolen toivominen tuntuu olevan hienoinen tabu, ainakaan esikoista odottaessa en koskaan uskaltanut edes ajatella toivovani jompaa kumpaa, mutta nyt sitä on kai varmempi. Pienet pojat ovat niin ihania, ja kaksi veljestä olisi isompanakin hieno kokoonpano - mutta se tyttö.. :) Lapsuuteni nuketkin on säilytetty seuraavalle sukupolvelle (poika ei tunnu niistä innostuvan :).

Ilmoittaudun!! :)



täällä raskausviikkoja 8+6

niin siis ilmoittaudun! rv 8+2, la 15.3.2011.

vm -89, lapsen isä -87.



en jaksa enempää kirjottaa jos se ei tätäkään anna tulla kokonaan!! argh

Voimia Aveenalle, tosi harmi juttu :( toivottavasti pääset pian uuden raskauden alkuun ja kaikki menee hyvin! Valitettavasti keskenmeno on aina mahdollinen raskaudessa ja mun mielestä on parempi mitä aiemmin tulee.



Mä olen kanssa pohtinut, että miksi raskauden pahoinvointia kutsutaan aamupahoinvoinniksi..mä ainakin voin pahoin aamulla,päivällä ja illalla. Joinain päivinä selviää helpommalla kuin toisina. Tänään ei ollut aamulla lainkaan pahoinvointia,mutta iltapäivästä se sitten alkoi. Koko ajan on oksennuksen tunne kurkussa,yök :/

Yhtenä päivänä erehdyin menemään lihakauppaan aamupäivällä, oli kuuma päivä ja sylissä kohta 2-vuotias esikoisemme (painaa lähemmäs 14 kg). Meinasin sitten oksentaa lihakaupan lattialle,kun katselin niitä tuotteita siinä tiskissä. Äkkiä häivyttiin ulos ja raitis ilma helpotti. Enpä tee moista virhettä enää.



Päätin nyt sitten kuitenkin mennä alkuraskauden ultraan,koska mulla oli viikon verran pientä vuotoa. Oli esikoisestakin,mutta ei kestänyt ihan noin pitkään. Vuotoa ei ollut ihan joka päivä ja se oli lähinnä kuivunutta rusehtavaa vuotoa valkovuodon joukossa. Ajattelin,että jos menee kesken, niin parempi nyt kuin myöhemmin. Ylihuomenna on sitten neuvola ja ultra, joten sitten selviää missä mennään.



Meillä lasten ikäeroksi tulisi 2,5 vuotta. Se on meille ihanne, ajateltiin että 2,5-3 vuotta olisi hyvä. Esikoinen oli koliikkivauva aikoinaan (onneksi vain päiväsaikaan, yöt on nukkunut aina hyvin) ja uskon seuraavankin olevan. Tästä syystä haluan esikoisen olevan jo hieman omatoimisempi,koska todennäköisesti joudun aika paljon hoivailemaan vauvaa ja pitämään sylissä. Esikoinen on hoidossa nyt ja jatkaa osapäiväisesti pikkukakkosen synnyttyä.



Tsempit meille kaikille ja tervetuloa uudet! Palailen neuvola- ja ultrakuulumisten kanssa ylihuomenna!



Miaea 8+2

isän kanssa kotona, jaettiin vanhempainvapaata hieman ja minä lähdin töihin kun tytär oli 8 kk. Mies on kotona vielä reilun kuukauden, ja sitten kutsuu päiväkoti... jo nyt näen itseni roikkumassa aidan toisella puolella kyttimässä, että osataanko minun rakastani hoitaa oikein :D



Alan tehdä kuukauden kuluttua lyhennettyä työpäivää ja miehelläni on liukuva työaika, joten esikoisen hoitopäivät eivät onneksi tule alkuun venymään kovinkaan pitkiksi. Kyllähän se sydäntä riipaisee laittaa vajaa 11 kk vanha vauveliini hoitoon, mutta uskon että se tekee tytölle hyvää. Kyseessä on niin aktiivinen ja innostunut tapaus, että muutama tunti päivässä muiden pienten ihmisten seuraa on hänelle mukava juttu. Jos meillä olisi mahdollista, olisin ehkä pieneksi aikaa vielä jäänyt kotiin, mutta kun tuo eläminen pitää jollain maksaa, ei oikein paljon vaihtoehtoja ole. Jos kotona olisin, pyrkisin käymään kyllä kerhoissa, muskareissa yms. jossa tytöllä olisi ikäistään seuraa. En usko että hän jaksaisi kovin pitkään enää pelkästään meidän vanhusten naamoja edes tuijotella ;)



Kyllä luulen, että meillä tulee esikoinen olemaan hoidossa kun uusi tulokas saapuu. Me pyritään jatkamaan näitä lyhyempiä päiviä myös silloin, saa tietenkin nähdä että miten koko hoitorumba alkaa tästä etenemään. Jos on kovin takkuista, sitten pitää miettiä uudelleen... kuvittelen olevan aika haastavaa olla vastasyntyneen ja puolitoistavuotiaan kanssa kotona, kaiken päivää. Nostan hattua kaikille äideille jotka ovat lastensa kanssa kotona ylipäätään :) Raskasta, mutta palkitsevaa hommaa. Kyllä itsekin varmaan yrittäisin, jos tilanne sen sallisi.



Varasin muuten ensi maanantaiksi varhaisultran. En tiedä oikein miksi, mutta on sellainen tunne että haluan tietää, onko tuolla masussa oikeasti joku :) Tuntuu myös että olen herkemmällä kuin esikoisen kanssa, ajatteleekohan sitä niin, että kun kaikki meni niin hienosti ensimmäisellä kerralla, suodaanko sitä samaa onnea vielä uudelleen...



Mutta nyt kahville ;)

Työt on siis alkanut ja arki astunut taloon. Pikaseen silmäilin ketjua läpi ja Aveenalle jaksuja :(

Itsellä on ällötystä ihan mihin aikaan vaan,ei todellakaan aina aamusta,saattaa iskee kaupassa tai missä vaan, ei kiva!. Nyt on joutunu aamulla herää 5:30 niin tehny niiiiin tiukkaa syödä jotain aamupalaksi. tissit on ollu varmaan viime ovisten jälkeen tosi kipeet ja uhkeet :D,jomotusta tuntuu välillä, ja eka neukku ois sitten 27.8 ja ultra 2.9,jeeeee....

saas nähä millanen pakki tulee tästä jos on tullakseen,kauheeta tää oottelu :S

Nyt poistun mä ja toivottelen kaikille mukavaa illan jatkoa ja tsemppiä että masuasukit pysyy mukana :)



ipanapa11 ja mölli 7+2

No nyt sitä ollaan viisaampia ja laskettu aikakin selvisi, joka on 10.3. Nyt asukas oli viikon isompi kuin mitä edellisessä ultrassa, en tiedä miten olen la:ta omasta mielestä laskenut, sillä epäilin sitä maaliskuun alkuun, mutta kuitenkin nyt on tarkka la selvillä.



Paha olo on nyt helpottanut tai sitten en sitä töissä jouda edes miettimään. Muistaa vaan juoda ja syödä usein niin olo pysyy hyvänä. aamupalan kanssa tekee tiukkaa, kun yleensä menee pari tuntia ennen kuin mikään maistuu enkä nyt viitsi herätä niin paljon aiemmin, että olisi aamulla sen pari tuntia kotona.



Huomenna pitäisi mennä vesikokeisiin ja parin viikon päästä viimeistään on np-ultran aika. Tänään kun lääkäri katsoi ultralla, niin siinä näkyi ihan selvästi kuinka asukas liikkui, käden alku heilui vimmatusti. Hyvä ettei itku tullut, en nimittäin ole näillä viikoilla nähnyt tyttöjen liikkuvan, mutta tämä asukas taitaa olla toista maata. :)



ninppa ja möykky 9+5

Tänään siis käytiin varhaisraskauden ultrassa eikä reissu sitten ollutkaan niin mukava. :( Lääkäri etsi ja etsi muttei löytänyt kuin pienen varjon joka saattaisi alkioon viitata. Lääkäri painotti että saattaisi olla myös jonkinasteinen kohdun poimu tms. Sydänäänistä ei näkynyt tietoakaan, ruskuaispussi näkyi. Eli vaihtoehtoina olisi hyvin hyvin varhainen raskaus (mihin en oikein jaksa edes enää uskoa) ja (luultavasti) tuulimuna.

Harmittaa, harmittaa niin paljon! Kaikki oireet olivat niin selviä, raskaustestien viivat niin vahvoja. Äh, ei tätä oikein edes jaksa käsitellä, reilun viikon päästä kontrolli, sitten vasta selviää totuus. Siihen asti saa jossitella.. :((



Jarrusukkia muille, toivotaan että vauvat pysyvät siellä missä pitäisi!

Aveenalle ja Sonalle kovasti jaksamisia!! Kurjia juttuja nuo :( Sonalla ehkä kuitenkin vielä vähän toivoa.



Omaan oloon kuuluu kova väsymys, pahoinvointi on vain sellasta satunnaista ällötysoloa, sinänsä ihme koska...eilen kävin neuvolassa ja ultrattiin, odotan kaksosia :D

Toisen vauvan vointi vielä hieman epäselvä, selvii paremmin 2viik päästä np ultrassa, siellä paremmat laitteet ja kokeneempi ultraaja.



wattu rv 10+1

Ensinnä, jaksamisia Sonalle, noi on tosi ikäviä juttuja.



Wattuvarvas, oliko sulla jotain ennakko tietoo kaksosista vai tuliko ihan yllärinä?

Mulla on nimittäin jotenkin niin sellanen jännä fiilis koko ajan, että masussa oliskin kaksi asukkia. Toisaalta en vaan siihen usko, koska kummallakaan meillä ei ole kaksosia suvussa ja eikö tuo ole jotenkin perinnöllistä?



Pahaa oloo pukkaa koko ajan, ei tietoakaan mistään aamupahoinvoinnista vaan tää on kyllä ihan 24/7, onhan välillä parempia hetkiä mutta niitä on suht vähän...

Ei niin minkäänlaista ennakko oloa ollut, täys ylläri oli. Ainoo mitä on kovempana niin väsymys, ei oo koskaan ennen ollut tällästä väsymystä ja pahoinvointia oli aluks pari pv kovempana mut vaihtu sellaseen ajoittaiseen ällötykseen vain, jos ruokailuvälit venähtää niin sillon se tulee.

Edellisestä raskaudesta oli kamala pahoinvointi vaivaiset ekat 30 viikkoo ja sillon vähä mietinki ekaan ultraan mennessä et jos onki 2 ku ei muista niin kamalaa oloa ollut, mut ei ollu kahta, yksi poika oli :)

Suvussa ei ihan lähellä ole kaksosia mun mummon puolella on hänen äidin siskollaan ollut kaksoset ja sit toinen näistä kaksosista sai kaksoset, sama miehen puolelta hänen mumman siskolla on kaksoset, että aika kauas menee, nää olis meiän molempien suvussa seuraavat kaksoset sit 50vuoteen :D

Tervehdys!



Sonalle lähettelen kovasti voimia! Voi kunpa olisikin niin, että raskaus olisi ihan alussa. Toivotaan parempia uutisia seuraavasta kontrollista!



Omaa napaa: eka neuvola takana, viihdyttiin esikon kanssa siellä vissiin 1½ tuntia. Jotenkin oli kivampi nyt, kun täti on tuttu entuudestaan ja muistaa minut ensimmäisestä odotuksesta. Kaikki hyvin, paitsi mun lähtöpaino ei ole kauheen imarteleva. Onneksi verenpaineet ym. on ihan normaalit, niin en ota mitään paineita. Sokerirasitustestistä oli heti juttua ja menen sinne ihan mielellään, vaikka se ei kai pakollinen olisi. Ekassa raskaudessa kävin ja arvot oli täysin normaalit, eikä meillä ole suvussa diabetesta. Silti haluan taata oman ja vauvan terveyden käymällä testissä.



Varhaisultran teki samainen lääkäri kuin aikoinaan 4D-ultran meidän tytöstä. Kyllä siellä kohdussa köllötteli 9+1 viikkoja vastaava möykky. Löytyi myös eteisistukka, joka on saattanut hieman vuotaa, mutta sen pitäisi siirtyä ylemmäs raskauden edetessä. Lisäbonuksena mulla on munasarjassa hyvänlaatuinen kysta,joka on todennäköisesti saanut alkunsa raskaushormoneista. Sitä ihmetellään sitten varmaan taas np-ultrassa. Oli se tosiaan niin liikuttava näky, kun tämäkin veijari yritti kädenaluillaan jotain touhuta ja huiski kropallaan. Esikoisen näimme aikoinaan ensimmäistä kertaa 16-viikkoisena.



Miaea ja veitikka 8+4 (ultra 9+1)

Heippa!

Eilen oli sitten ensimmäinen neuvolakäynti. Hyvin meni, kaikki pitäisi olla hyvin. Ainoa mistä hoitaja huolestui, kun painoni on laskenut noin kaksi kiloa. Ei saa kuulemma enempää laskea. Mutta en mahda mitää tälle, kun pahoinvointi on sellaista luokkaa että ruoka ei juuri maistu. =/

Seuraavan viikon torstaina 19.8. varhaisultra ja verikokeet. Ihanaa päästä näkemään maha-asukki ensimmäisen kerran. =) Np-ultrakin taitaa tulla kohta puolin, viimeistään kolmen viikon päästä.



Jaksamisia kaikille..