Lue keskustelun säännöt.
Miten pääsen eroon ylimielisyydestä - ajattelen olevani parempi kuin muut.
29.06.2010 |
Olen fiksu ja hyvännäköinen. Minulle on aina, lapsesta asti, kerrottu että olen poikkeuksellisen älykäs ja kaunis ja että pystyn mihin vain mitä haluan, eikä mikään ole minulle liian hyvää. Joten vaikka en olisikaan parempi kuin muut, ajattelen olevani. Vaikkei ylemmyyden ajatukset olisikaan tietoisia, niin ainakin alitajuntaisesti katson muita alaspäin. Olen yleensä aina oikeassa, ja jos en ole aivan oikeassa olen ainakin hyvin lähellä oikeaa ja en oikeastaan koskaan ole väärässä. Tiedän asioista yleensä enemmän kuin muut ja siksi on vaikeaa myöntää että toinen olisi oikeassa, kun tiedän että tiedän itse paremmin. Tiedostan että tällainen asenne kuormittaa läheisiä ja kanssaihmisiä ja että asenteessani olisi korjattavaa. Mutta miten se onnistuu? En halua teeskennellä, vaan haluaisin aidosti hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat ilman että luokittelen heitä.
Kommentit (80)
melkein kaikki kuvittelevat noin, kuka mistäkin syystä.
en minä ainakaan tunne ketään joka ensimmäisenä miettisi ett olen kuitenkin varmaan väärässä. mutta...
tutkittu juttu sitä paitsi. Tyhminkin kuvittelee vastaavansa oikein testissä vaikka ei tiedä mitän. huonoinkin autoilija luulee olevansa parempi kuin keskiverto.
Mitenhän ne heikoimmatkin oppilaat kehittelevät sen syyn miksi kuvittelevat olevansa toisia parempia? sitten aikuisena. Ehkä heidät on kohdeltu väärin eikä ole ymmärretty tai vastaavaaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melkein kaikki kuvittelevat noin, kuka mistäkin syystä.
en minä ainakaan tunne ketään joka ensimmäisenä miettisi ett olen kuitenkin varmaan väärässä. mutta...tutkittu juttu sitä paitsi. Tyhminkin kuvittelee vastaavansa oikein testissä vaikka ei tiedä mitän. huonoinkin autoilija luulee olevansa parempi kuin keskiverto.
Mitenhän ne heikoimmatkin oppilaat kehittelevät sen syyn miksi kuvittelevat olevansa toisia parempia? sitten aikuisena. Ehkä heidät on kohdeltu väärin eikä ole ymmärretty tai vastaavaaa.
Hesarissahan oli jokin aika sitten juttu jostain tutkimuksesta, jossa oli havaittu että tyhmä ei juuri tajua olevansa tyhmä. Ja ne vaatimattomammat ja itsekriittisemmät on usein niitä fiksumpia.
siis luulee olavansa muita parempi. Hän osaa kasvattaa lapset paremmin, hänellä on kauniimpi koti.
Hän asuu omakotitalossa ja me rivarissa ja hän ei käy meillä sen takia koska me olemme alempaa kastia. Ilmeisesti pelkää että joku näkee hänet kulkevan vuokra-asuntoalueella.
Muutenkin ainalöytää moitteita meidän lapsista ja hänen lapsensa ovat täydellisiä.
Todellakin ärsyttää. Onneksi sinä sentään tiedostat tilanteesi ja myönnät sen.
Minua on aina kiinnostanut ihmiset jotka "kuvittelevat itsestään liikoja". Syytä en tiedä. Mutta muutaman tällaisen ihmisen tunnen, ja jostain syystä ovat erittäin mielenkiintoisia persoonia....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että sinussa on tuo puute, ja että saatat ärsyttää joitakuita sillä. Kaikissa on omat puutteensa, todelliset ystävät kyllä sietävät sinua ylemmyydentuntoisenakin.
Oletko hyvä ystävä? Huolehditko vanhemmista ja lapsista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavallaan hän todella särki sydämeni. :( Pitäköön ylimielisyytensä ja erinomaisuutensa, mutta minä sydämessäni tiedän, että hän kyllä tunsi sen minkä minäkin, kun nyt kerrankin elämässään uskalsi. Hänen aidosta osastaan pidän valtavan paljon, mutta muu epäinhimillinen ja niin yltiötäydellisen suorituskeskeinen osa lähes pelottaa minua. Meitä erotti kyllä mm. sekin, että minä en ole niin helvetin ulkokultainenkaan. Onneksi kaikki kuivui kasaan oikeastaan ennen kuin alkoikaan! Minä olisin todella tahtonut olla hänelle vilpitön ja luottamuksen arvoinen läheinen ihminen, koska pidin siitä hänen syvimmästä ytimestään minkä aistin. Mutta muu... pitäköön erinomaisuutensa! Kunnianhimoisuus alkaa olla mulle kirosana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
melkein kaikki kuvittelevat noin, kuka mistäkin syystä.
en minä ainakaan tunne ketään joka ensimmäisenä miettisi ett olen kuitenkin varmaan väärässä. mutta...tutkittu juttu sitä paitsi. Tyhminkin kuvittelee vastaavansa oikein testissä vaikka ei tiedä mitän. huonoinkin autoilija luulee olevansa parempi kuin keskiverto.
Mitenhän ne heikoimmatkin oppilaat kehittelevät sen syyn miksi kuvittelevat olevansa toisia parempia? sitten aikuisena. Ehkä heidät on kohdeltu väärin eikä ole ymmärretty tai vastaavaaa.
Hesarissahan oli jokin aika sitten juttu jostain tutkimuksesta, jossa oli havaittu että tyhmä ei juuri tajua olevansa tyhmä. Ja ne vaatimattomammat ja itsekriittisemmät on usein niitä fiksumpia.
Just näin. Se joka on varma siitä miten on oikeassa ja se jolla on suurin ääni, on yleensä tyhmä tai korkeintaan keskivertoälykäs.
Siksi maa makaa tällä tolalla, hiljaisemmat eli fiksummat eivät pidä ääntä itsestään.
Mahtava aloitus! Tutustu ihmisiin, ihmismieleen ja itseesi. Opettele myötätuntoa ja muiden arvostamista.
Jos muiden ihmisten tyhmyys tai muut asiat ärsyttävät, kannattaa tutkiskella itseään. Ne asiat, jotka muissa ärsyttävät, ovat useimmiten sellaisia puolia itsessäsi, joita et ole vielä hyväksynyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tyhmä tajua olevansa tyhmä.
Ja se itsevarmin tyyppi on useimmiten väärässä. Se joka on suuna päänä kertomassa omaa totuuttaan. Jännä juttu on se, että hyvin harva ihminen kykenee kyseenalaistamaan sitä, joka on eniten äänessä. Monet työpaikatkin menevät röyhkeille ja tyhmille.
Tästähän voi pitää poliisikuulustelua esimerkkinä. Poliisi ei todistajan kuulustelussa välitä siitä, onko todistaja varma että auto oli keltainen. Poliisi tietää, että tällainn varmassa oleminen on luonnekysymys. Joku on aina varma kaikesta, että juuri hän on oikeassa ja on nähnyt oikein. Toinen (yleensä se fiksumpi) ei ole varma, mutta saattaisi olla prosentuaalisesti enemmän oikeassa kuin se varma asiastaan.
Mitä kehittyneempi ihminen on, sitä epävarmempi hän on omasta ylivertaisuudestaan.
Lapsi on varma omasta oikeassa olemisestaan ja paremmuudestaan, kunnes pitäisi tulla kehityskausi, jolloin itsekkyys väistyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä. Minulla on vähän päinvastainen ongelma. En pidä itseäni muita parempana, minulla on omat hyvät ja huonot puoleni. Jostain syystä olen kuitenkin usein saanut kuulla olevani ylimielinen. Yksi jopa on sanonut minulle, että olen ylimielinen ja vielä että kuuluukin olla kun kerran olen parempi kuin muut :o Siis mitä ihmettä?! En todellakaan pidä itseäni parempana kuin muita enkä ymmärrä mikä käytöksessäni antaisi ylimielisyyttä ymmärtää.
Minulla oli joskus sama ongelma. Asiaan auttoi ehkä eniten se, että kun aloin tarkastella itseäni objektiivisemmin, tajusin, etten ole mitenkään kovin erityinen. Kannattaa miettiä miten omassa elämässä tapahtuneet asiat ovat vaikuttaneet itseen. Olisitko esimerkiksi lähellekään yhtä fiksu, jos vanhempasi eivät olisi tukeneet sinua lainkaan? Tai jos olisit heti ala-asteen alussa saanut hirviöopettajan, joka olisi saanut sinut vihaamaan koulunkäyntiä? Tai jos perheessänne olisi ollut väkivaltaa, alkoholismia yms?
En ole vieläkään täydellinen tässä asiassa, mutta arvostelunhalua ja ylimielisyyttä ovat vähentäneet ainakin seuraavat oivallukset: 1. Olen epävarma itsestäni ja minun pitää pönkittää omaa hyväättäni sillä, että vertailen itseäni muihin ja ajattelen olevani heitä parempi. Ymmärsin, ettei omanarvontunne voi pysyvästi perustua vertailuun, vaan sen on tultava sisältä ulkomaailman sijaan. 2. Jossain vaiheessa tajusin, että minulla on vain kavereita, jotka ovat minua "huonompia" tai heikompia, ja saatoin vierastaa ihmisiä, joilla meni minua paremmin. Onneksi sitten sain muutaman todella menestyneen kaverin pistämään tätä kuviota uuusiksi. 3. Ymmärsin, että äitini on aina ollut kova arvostelemaan muita ja vertailemaan itseään ja perheenjäseniämme muihin. Lapsuudessani hän saattoi esim. vertailla tähän tapaan: "Onpa hyvä, ettet ole niin lihava kuin tuo lapsi!", "Sinun piirustuksesi ovat kyllä paljon parempia kuin tuon lapsen!" tai "Mikset käyttäydy yhtä kiltisti kuin tuo lapsi?" Minulle oli siis jäänyt päähän, että muiden arvosteleminen on ihan normaalia käytöstä. 4. Siitä, että arvostelen muita mielessäni, ei ole mitään hyötyä kenellekään, eikä minulle itsellenikään. Haittaa sen sijaan voi olla, joten moista tapaa ei kannata pitää yllä. 5. Kun tarkastelin itseäni ja elämääni ikään kuin ulkopuolisen silmin, tajusin, etten oikeasti ole mitenkään kovin erityinen. :)
Jokainen meistä on erityinen mutta fiksuin ja kaunein on se joka osaasaa toisen ihmisen tuntemaan itsensä erityiseksi.
[quote author="Vierailija" time="28.08.2013 klo 12:16"]
Jokainen meistä on erityinen mutta fiksuin ja kaunein on se joka osaasaa toisen ihmisen tuntemaan itsensä erityiseksi.
[/quote]
piti lukea, että "saa"
[quote author="Vierailija" time="29.06.2010 klo 12:37"]
Olen fiksu ja hyvännäköinen. Minulle on aina, lapsesta asti, kerrottu että olen poikkeuksellisen älykäs ja kaunis ja että pystyn mihin vain mitä haluan, eikä mikään ole minulle liian hyvää. Joten vaikka en olisikaan parempi kuin muut, ajattelen olevani. Vaikkei ylemmyyden ajatukset olisikaan tietoisia, niin ainakin alitajuntaisesti katson muita alaspäin. Olen yleensä aina oikeassa, ja jos en ole aivan oikeassa olen ainakin hyvin lähellä oikeaa ja en oikeastaan koskaan ole väärässä. Tiedän asioista yleensä enemmän kuin muut ja siksi on vaikeaa myöntää että toinen olisi oikeassa, kun tiedän että tiedän itse paremmin. Tiedostan että tällainen asenne kuormittaa läheisiä ja kanssaihmisiä ja että asenteessani olisi korjattavaa. Mutta miten se onnistuu? En halua teeskennellä, vaan haluaisin aidosti hyväksyä ihmiset sellaisena kuin he ovat ilman että luokittelen heitä.
[/quote]
Ei maksa vaivaa muuttua. Ei se onnistu kuitenkaan. Et ole sitä tyyppiä, että sairastuisit masennukseenkaan, sehän voisi muuten "auttaa". Olet vaan oma itsesi ja tiedostat sen, miltä sinä muiden silmissä näytät. Jos et ole tietoisesti ylemmyydentuntoinen vaan tunnet vain arvosi, minkäs sille teet. Reseptillä toki saa pillereitä joista tulee järjen juoksu hitaaksi, samalla saa muita sairauksia ja lihoo sivuvaikutusten myötä.
Provohan tämä aloitus taas toki oli, mutta vastataan nyt kuitenkin.
Olet aivan oikeassa paikassa keskustelemassa, jos haluat eroon tuosta piirteestäsi.
Samankaltaisia oireita minulla kuin alkuperäisessä viestissä olet maininnut. Paitsi sillä poikkeuksella, että en loppuen lopuksi ole edes parempi kuin muut - olen melko keskinkertainen, joskin yhden ison projektin olen saanut vedettyä tyylikkäästi läpi. Se vaati paljon ponnisteluita ja ihmisten kanssa tekemistä ja paineensietokykyä. Tästä on jo aikaa, ja jotenkin olen tästä projektista melko ylpeä, mutta huomaan, että jotenkin mielessäni nostan itseni tämän projektin myötä jatkuvasti jalustalle ja kuvittelen että olen parempi kuin muut ja pystyn saavuttamaan mitä vaan. Koska näin ei ole, tästä on seurannut masennusta muutaman epäonnistumisen myötä.
Tämän lisäksi todelliset kykyni empatiaan ja kaveruuteen horjuvat. En tiedä onko niitä minulla oikein ollutkaan kunnolla, vaikka näennäisesti tunnen paljon tyyppejä. Sitä on aina löytänyt jostain sosiaalisesta toimintakontekstista sen hetkiset ystävät, ja aina vähän sen mukaan että miettii miten voisin kysyä apua joltain. Olen korvannut sosiaalisen vuorovaikutuksen tarpeen kaikella projekteilla ja työnteolla ynnä muulla, pelkkä vapaa-ajan vietto on vaikeaa, jotenkin aina tulee puhuttua vakavia ja sitä jatkuvasti vertailee itseään muihin ja tuntee alemmuuden tunnetta. Tämä siis nyt masentuneena. "Terveenä" sitä on jotenkin jatkuvasti tuputtamassa omaa ajatteluaan ja manipuloimassa ihmisiä ja miellyttämällä muita. Olen hukannut minuuden tunteen ja en tiedä mitä todella haluan.
Suosittelen kaikille teille, että olkaa kunnianhimoisia ja tehkää täysillä sitä mitä ikinä haluattekin, mutta pysykää tasapainoisina kavereiden ja perheen ja elämän normaalien arvojen suhteen. Ja jalat kuitenkin maassa realistisesti. En tiedä pystynkö siihen itse, vaikka tiedostan, että tämä olisi ainut järjellinen tapa pitää mieli terveenä.