Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kertokaa minulle, mikä minun lapseni on. Tämä ei ole normaalia (onhan, onhan?).

Vierailija
25.06.2010 |

Meidän nuorin lapsi on 2-vuotias. Hän on äärettömän suloinen, kaunis, sulattaa jokaisen sydämen olemuksellaan. Ja rakastan häntä aivan valtavasti.



Mutta hänellä on se toinen puoli, joka kotona on yleensä aina vallalla. Hän on kamala. Ei ole kamala normaalilla tavalla, vaan on ihan omituinen.



Hän tekee pahoja ja kun suutun, hän katsoo omituisen ovelana ja nauraa. Hän nauraa, vaikka tekisin mitä. Hän ei koskaan rauhoitu, ei loukkaannu, jos komennan, päinvastoin. Katsoo sellaisella ihmeellisellä ilmeellä ja nauraa ja juoksee.



Ja juoksee aina karkuun. Katsoo ja nauraa ja lähtee, ja lujaa. Aina. Ja se ilme on omituinen. Se katse.



Koko ajan tekee pahojaan ja vahingoittaisi veljeään. Meillä ei ole koskaan saanut lyödä, eikä saa, mutta tämä saattaa yhtäkkiä kalauttaa veljeään tosi lujaa jollain puulla tai vastaavalla. Ja nauraa päälle. Saan todella olla tarkkana.



Olen raivostunut tälle lapselle, huutanut, pitänyt väkisin, karjunut suoraa soittoa, tehnyt vaikka mitä hyvää ja pahaa, ja aina se nauraa, sillä omituisella tavallaan.



Meidän esikoinen on voimakasluontoinen ja vilkas lapsi, mutta normaalilla tavalla. Tämä ei ole normaali lapsi. Mua äsken itketti kun hän oli ilkeä (älkää puuttuko tähän, että lapsi ei osaa olla ilkeä, tämä on sillä omituisella tavallaan). Menin pesemään hänen hampaansa ja itkin. Lapsi katsoi minua sillä omituisella katseellaan ja nauroi kummasti. Mua pelottaa ja itkettää.

Kommentit (109)

Vierailija
61/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pääsette varmasti psykologin kanssa puhumaan asiasta. Jos itseäsi huolettaa lapsen käytös, niin ainahan asia voidaan tutkia, vaikka "vikaa" ei oikeasti olisikaan.

Vierailija
62/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä lue tuota kakkosen ehdottamaa kirjaa, vaan ota yhteys ammatti-ihmisiin. He osaavat käsitellä asiasi järkevästi ja ammattitaitoisesti.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
63/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos lapsesta ei mitään erityistä löydy, niin saisit ainakin itse puhua ja purkaa noita tuntemuksiasi. Jo tuo otsikkosi kuulostaa, no hmm, erikoiselle. Mitä odotat vastaukseksi? Piru lapsen hahmossa?



Minusta kuulostaa kyllä aikalailla 2-vuotiaalta, uhmakkaalta sellaiselta. Oma esikoiseni oli aika rasittava käytökseltään, mutta kakkosen synnyttyä hänen käytöksensä tuntui helpolle, tämä kakkonen on toisinaan aivan hirveä :)

Vierailija
64/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta edellisestä kommentista (2) tuli mieleeni kirja "Toinen maailma jonka tunnen". Se kertoo ruotsalaisen autistinaisen tarinan hänen itsensä kirjoittamana. Siinä hän mm. kertoo muiden ihmisten riitojen olleen "kauniita". Hän näki tunnetilat atmosfäärissä (hänen itsensä käyttämä sana) väreinä ja muotoina, ikävät tunnetilat ikäänkuin säkenöivät jne. Hän ei siis tietoisesti halunnut loukata tai satuttaa ketään, muut kun olivat hänelle aika yhdentekeviä. Hän vain koki asiat siinä atmosfäärissään. Hankala selittää kun kirjakaan ei ole nyt lomalla mukana =)

Vierailija
65/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheneuvolaan yhteys. Heti maanantaina. Älä peittele omia tunteitasi pyytäessäsi aikaa, mitä avoimemmin kerrot, sitä nopeammin pääsette avun piiriin.



En tiedä normaaliudesta, mutta ystäväni keskimmäinen tuntuu hyvin samanlaiselta. He käyvät perheneuvojalla, ja pientä apua ovatkin jo saaneet. Pienin askelin. Heillä keskimmäisellä oli (on) puheen tuoton ja ymmärryksen ongelmia. Ne heijastuivat rankasti lähes kaikkiin vuorovaikutustilanteisiin. Näiden lisäksi pikkusiskon syntymä toi oman paineensa tilanteeseen. Perheneuvolaan ottivat yhteyttä tämän nuorimmaisen syntymän jälkeen.



Voimia. Tuon ikäinen lapsi ei ole aikuisen tavoin ilkeä ilkeyttään, taustalla on aina jotain mutua. Onneksi, sillä yleensä tämä taustatekijä on hoidettavissa.



Vierailija
66/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luoja varjele, en halua mitään "piru lapsen hahmossa" -kommentteja, tämä on ihan liian rankkaa muutenkin. Olen vain nyt aivan varma että tämä käytös ei ole enää normaalia.



Hän kärsi hapenpuutteesta synnytyksessä ja oli siitä seurannassakin. Ei ilmennyt mitään vaurioita, mutta voisiko tässä olla jokin yhteys?



Mä en haluaisi neuvolaan mennä. Meillä on neuvolatätinä sellainen epätasapainoinen henkilö, joka itse on vähän väliä sairaslomalla psyyken takia. Ja tämä ei ole mitään minun arvailua. Hän käyttää lääkitystä ja se heijastuu hänen käytökseen.



Mihin muualle voin hakeutua? Vai onko perheneuvola eri asia kuin ns. perusneuvola? Mä en enää kestä tätä tilannetta kun en saa siihen lapseen mitään otetta. En mitään.



Välillä hän on kuin aurinko ja ihana ja suloinen, mutta hyvin vähän aikaa. Hänellä on uniongelmia ja puheen tuottamisen ongelmia myös. Häntä ei ole koskaan saanut pitää sylissä, ei vieressä, eikä kapaloida. EI millään tasolla vangita. Sekin on omituista, että ei halua olla sylissä, ei ole koskaan halunnut.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
67/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tulee. Mielestäni teillä on syytä ottaa yhteyttä neuvolaan - kai se "epätasapainoinen" terkka teidät kuitenkin eteenpäin tutkimuksiin osaa ohjata.

Vierailija
68/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuulostaa kauhealta,onko lapsi muuten poika?

Itselläni melko samanikäinen(1v.10kk.)poika joka erittäin kiltti ja iloinen. Tulee spontaanisti halimaan,pussaamaan. Ei ikinä satuta ketään.Jos hälle suuttuu tai kieltää niin hän alkaa itkee tai murjottaa. Osoittaako lapsesi minkäänlaista hellyyttä,empatiaa miten käyttäytyy vieraiden lasten kanssa?Käyttäytyykö samoin myös isälleen?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
69/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

...minustakin kuullostaa, että tarvitsette apua. Jokin on nyt lapsella hätänä (vinossa).

Vierailija
70/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

niin ehkä hän ei kuule



miten hän reagoi kun mies huutaa? miehen ja naisen ovat erikorkuisia ja huonokuuloiset eivät kuule naisen huutoa

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
71/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Perheneuvola on erillinen paikka. Voit myös kokeilla kunnan nettisivujen kautta, voiko sinne soittaa suoraan.



Meidän kunnassa vanhemmat voi ottaa itse suoraan yhteyttä. Yhteystiedot löytyy (meidän kunnassa) nettisivuilta. Laitoin hakukenttään perheneuvola ja sitten klikkasin perhe- ja kasvatusneuvola -linkkiä. Toivottavasti teidänkin kunnassanne on vastaavasti.



Hapen puute voi hyvinkin olla ongelmien alkusyy. Se ei silti tarkoita, etteikö tilanteesta voisi "saada kiinni". Toivottavasti pääsette mahdollisimman nopeasti avun piiriin. Mitään ihmeparantumista ei kannata olettaa, mutta usein jo tieto mahdollisesta avusta ja vertaistuesta auttaa.



*halaus*

Vierailija
72/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei koskaan tule halimaan tai pussaamaan, ei osoita hellyyttä kuin joskus koiralle. Mutta ei koskaan loukkaannu tai suutu jos häntä komentaa, ei koskaan.



Olen tässä ylittänyt jo hyvän ja sallitun käytöksen rajoja kokeillessani, milloin lapsi pelästyy tai itkee tai ylipäätään lopettaa huonon käytöksen. Sellaista ei ole tullut vielä eteen. Olen huutanut kurkku suorana, irvistänyt, karjunut hänen naaman edessä, tehnyt vaikka mitä, mutta lapsi vain nauraa ja virnistää sillä omituisella katseella.



Kaikki lentää, astiat lentää, veitset lentää, kivet lentää, ihan kaikki. Ja hän on tähän asti huutanut aina, koko vauvaiän hän on karjunut. Olen siis valvonut koko vauvaiän. Käyttäytyy samoin isänsä kanssa.



Googlasin nuo mainitsemanne teokset. Voisi olla mielenkiintoisia kummatkin. Mä en vain jaksa olla kotona. Hoidossa hän on ok, hoitajien mukaan "normaali". Ei ole agressiivinen, ei mitenkään poikkeava. Mutta kotona aina.



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
73/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Poika ei reagoinut normaalisti vaan nauroi. Tavallisesti lapsi loukkaantuu/alkaa itkemään esim. kovasta kiellosta mutta poika ei ennen kolmea ikävuotta. Meillä on myös 2-vuotias tyttö ja hän reagoi tavallisesti asioihin.



Voimia, toivottavasti menee pian ohi.

Vierailija
74/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luoja varjele, en halua mitään "piru lapsen hahmossa" -kommentteja, tämä on ihan liian rankkaa muutenkin. Olen vain nyt aivan varma että tämä käytös ei ole enää normaalia.

Hän kärsi hapenpuutteesta synnytyksessä ja oli siitä seurannassakin. Ei ilmennyt mitään vaurioita, mutta voisiko tässä olla jokin yhteys?

Mä en haluaisi neuvolaan mennä. Meillä on neuvolatätinä sellainen epätasapainoinen henkilö, joka itse on vähän väliä sairaslomalla psyyken takia. Ja tämä ei ole mitään minun arvailua. Hän käyttää lääkitystä ja se heijastuu hänen käytökseen.

Mihin muualle voin hakeutua? Vai onko perheneuvola eri asia kuin ns. perusneuvola? Mä en enää kestä tätä tilannetta kun en saa siihen lapseen mitään otetta. En mitään.

Välillä hän on kuin aurinko ja ihana ja suloinen, mutta hyvin vähän aikaa. Hänellä on uniongelmia ja puheen tuottamisen ongelmia myös. Häntä ei ole koskaan saanut pitää sylissä, ei vieressä, eikä kapaloida. EI millään tasolla vangita. Sekin on omituista, että ei halua olla sylissä, ei ole koskaan halunnut.

ap


uniongelmia myöten

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
75/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ollessaan aivan normaalisti.Jos olisi autistinen niin kyllähän se käytös näkyisi myös hoidossa eikä rajoittuisi vain kotioloihin.

Vierailija
76/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

olla kyseessä autistisista piirteistä, mutta tietyllä tapaa myös ihan normaalia. Jos hoidossa on "ihan normaali", voi olla, että purkaa hoidon jännitystä rankimman kautta kotona. Tuon ikäinen haluaa huomiota hinnalla millä hyvällä; huomionhakuiselta käytökseltä kuulostaa.



Voihan toki taustalla olla autistisia piirteitä. Etenkin kun on tuo hapenpuute taustalla. Autistiset piirteet eivät kuitenkaan, onneksi, tarkoita, että lapsi olisi täysautisti.



Perheneuvolaan vain rohkeasti!

Vierailija
77/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tietoa sekä autismista että asberger-oireyhtymästä

-> voit löytää apua.

Vierailija
78/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

haluan rauhoitella, että meillä on hyvin saman kuuloinen 2-vuotias poika. Hänelläkin on (siltä tuntuu etenkin rauhallisen esikoisisosiskon jälkeen) voimakas taipumus kurittomuuteen ja just tuohon satuttamiseen (erityisesti isosisko, minä ja lähimmät hoitokaverit). Ja hänkin reagoi sekä usein juuri nauramalla ja sellaisella ovelalla ilmeellä, vaikka kuinka vihaisia oltaisiin.



En sanoisi, että meidän kuopus käyttäytyy noin AINA, mutta päivittäin kuitenkin. Ja kyllä hän usein sitten jäähypenkillä vakavoituu ja itkeskelee ja käy pyytämässä anteeksi. Hänkin on hyvin "äärestä laitaan -ihminen", rakastaa hurjasti ja suuttuu niin että menettää tajunsa. Ja tosiaan tuo toisten satuttaminen on se, mikä eniten itseäni huolettaa, ja se, ettei hän tunnu tajuavan, että se on väärin.



Mutta älä ole peloissasi. Ehkä on hyvä tutkia lasta vähän, mutta en suoralta kädeltä leimaisi poikaa "epänormaaliksi". Tai ainakin meidän normaalina (joskin tosi temperamentikkaana ja myös aika kurittomana) pitämässäni pikkumiehessä on todella paljon samoja piirteitä.



Voimia!

Vierailija
79/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

meilläkin on kyllä pitkittyneen synnytyksen vuoksi imukupilla ulos autettu tämä poika, mutta en ole ikinä ajatellut, että se olisi hänen luonteeseensa ja persoonaansa vaikuttunut. Toki tällaisiakin vaikutuksia varmasti voi hapenpuutteesta kärsineillä olla.

Vierailija
80/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

vedä henkeä.



Tiedän hyvin, miltä tuntuu katsoa omaa lastaan ja miettiä onko jotain syytä huolestua vai ei. Ja sitten sitä alkaa tarkkailemaan kaikkea, näkee normaalitkin asiat epänormaaleina. Ulkopuolinen apu olisi nyt tarpeen, jo ihan oman jaksamisesi kannalta. Hyviä ehdotuksia on tullut, niistä varteenotettavin varmasti perheneuvola tai oman paikkakuntasi psyk.sairaanhoitaja. Jos neuvolan terkka ei pysty auttamaan, pyydä häneltä ainakin numero joko psyk.sh:lle tai perhetyöntekijälle.



Lapset kehittyvät omaa tahtiaan, ja yhden vuodenkin aikana voi tapahtua huimaa edistystä sosiaalisissa taidoissa. Iloitse lapsesi hyvistä puolista, kehu ylitsevuotavasti kun tekee jotain hyvää. Jos ei halua olla sylissä, silittele ohi mennen, joskus pelkkä hyväksyvä katsekin riittää. Juttele miehesi kanssa, yritä saada hänet hienovaraisesti ymmärtämään miltä sinusta tuntuu. Kerro että olet ajatellut pyytää apua. Voimia ja tsemppiä!

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän neljä yksi