Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Kertokaa minulle, mikä minun lapseni on. Tämä ei ole normaalia (onhan, onhan?).

Vierailija
25.06.2010 |

Meidän nuorin lapsi on 2-vuotias. Hän on äärettömän suloinen, kaunis, sulattaa jokaisen sydämen olemuksellaan. Ja rakastan häntä aivan valtavasti.



Mutta hänellä on se toinen puoli, joka kotona on yleensä aina vallalla. Hän on kamala. Ei ole kamala normaalilla tavalla, vaan on ihan omituinen.



Hän tekee pahoja ja kun suutun, hän katsoo omituisen ovelana ja nauraa. Hän nauraa, vaikka tekisin mitä. Hän ei koskaan rauhoitu, ei loukkaannu, jos komennan, päinvastoin. Katsoo sellaisella ihmeellisellä ilmeellä ja nauraa ja juoksee.



Ja juoksee aina karkuun. Katsoo ja nauraa ja lähtee, ja lujaa. Aina. Ja se ilme on omituinen. Se katse.



Koko ajan tekee pahojaan ja vahingoittaisi veljeään. Meillä ei ole koskaan saanut lyödä, eikä saa, mutta tämä saattaa yhtäkkiä kalauttaa veljeään tosi lujaa jollain puulla tai vastaavalla. Ja nauraa päälle. Saan todella olla tarkkana.



Olen raivostunut tälle lapselle, huutanut, pitänyt väkisin, karjunut suoraa soittoa, tehnyt vaikka mitä hyvää ja pahaa, ja aina se nauraa, sillä omituisella tavallaan.



Meidän esikoinen on voimakasluontoinen ja vilkas lapsi, mutta normaalilla tavalla. Tämä ei ole normaali lapsi. Mua äsken itketti kun hän oli ilkeä (älkää puuttuko tähän, että lapsi ei osaa olla ilkeä, tämä on sillä omituisella tavallaan). Menin pesemään hänen hampaansa ja itkin. Lapsi katsoi minua sillä omituisella katseellaan ja nauroi kummasti. Mua pelottaa ja itkettää.

Kommentit (109)

Vierailija
21/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kuin 51,eikä ole asperger vaan se älyllinen kehitysvammaisuus.Olin satavarma että olisi muu dg,niin hämääviä ovat oireet ettei pysty itse arvailla.Kannattaa tosiaan hakeutua ammattilaisen puheille,eikä alkaa netistä etsiä diagnoosia.Sen virheen mäkin tein ja pieleen meni pahasti.

meillä ei siis noita oireita kaikkia jotka luettelin vaan luettelin ne oireet uudestaa jotka ap oli maininnut ja viittaa aspergeriin. en sanokaan et sitä olis vaan täytyy antaa psykologin tutkia.

meillä tuskin on kehitysvammainen tää meidän 2 v koska on äärimmäisen älykäs, piirtänyt 1 v lähtien täydellisen ihmisen esim. hän puhuu täydellisesti (joka myös aspergerin oire), tunnistanut jo pitkään kaikki värit ja ylipäätään mielettömän älykäs. mut tosiaan hakkaa surutta toisia, kun saa jotain päähänsä, siitä tilanteesta ei pääse puhumalla pois jne.

Vierailija
22/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kehitysvammaisuudelta,enkä missään nimessä tarkoittanut diagnooseja alkaa tarjota: ).Kerroin vain miten mulle kävi kun liikaa netistä luin.Odotin ihan muuta,en tiedä sitten tuliko pettymys kun ei ollutkaan se mitä itse epäili.Nämä on vaikeita asioita ja ymmärrän täysin että jostakin sitä tietoa on aluksi etsittävä.Teinhän mäkin näin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/109 |
25.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kehitysvammaisuudelta,enkä missään nimessä tarkoittanut diagnooseja alkaa tarjota: ).Kerroin vain miten mulle kävi kun liikaa netistä luin.Odotin ihan muuta,en tiedä sitten tuliko pettymys kun ei ollutkaan se mitä itse epäili.Nämä on vaikeita asioita ja ymmärrän täysin että jostakin sitä tietoa on aluksi etsittävä.Teinhän mäkin näin.

ei sais liikaa uskoa omiin päätelmiin, meidän perhetilanne on vaan nyt se et näyttäis että miehellä on se lähes varmasti ja tosiaan 2 v näyttäis et hänellä sitten aspergerin toista muotoa, mut tosiaan annan psykologin tutkia. en vaan malta itse olla selvittelemättä...mut ymmärrän mitä tarkoitat! hyvät juhannukset!

Vierailija
24/109 |
26.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jusseja= )! On täällä netissä ihan hyvää "ensiapua" kun ei vielä mistään mitään tiedä.Toivon parasta lapsellesi ja myös ap:lle.Mäkin vaan halusin silloin uskoa,että lapsi on ok.On niin vaikea ymmärtää nyt että ei ole.En varmaan koskaan pysty asiaa ymmärtämään.Pakosta ajattelen että miksi synnytys meni poskelleen.Ollaan ns rajatapaus,eli ei ihan varma onko synnytyksellä kuinka suuri osuus diagnoosiin vai onko syy muu.Turha sitä nyt enää olisi harmitella mutta minkäs ajatuksille mahtaa.

Vierailija
25/109 |
26.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hän on nyt 9-v ja apua olen hakenut koko hänen ikänsä. Mitään diagnoosia ei ole saanut. Tosin kaikki hänen läheiset ihmiset on sitä mieltä, että ihan normaali ei ole. Pärjää koulussa hyvin ja käytäytyy sielä todella kiltisti. Tosin aistiyliherkkyys vaikeuttaa tunnilla keskitymistä ja se, että vaipuu omiin ajatuksiinsa. On kuitenkin älykäs ja oppivainen.



Hän on sellainen omien polkujen kulkia. Valitsee kaverinsa tarkkaan. Ei ole kavereidensa vietävissä vaan päättää aina itse mikä on järkevää ja mikä ei. Varmasti ei kukaan tule häntä hyväksi käyttämään. Valitettavasti myös me vanhemmat emme saa häntä pakottamalla tekemään mitään. Sitä on vaikea ulkopuolisten ymmärtää, mutta he eivät tunne meidän poikaa ja tiedä mitä tuon kanssa on elää. Apua olemme hakeneet ja sitä on alkanut vasta nyt kouluiässä saamaan. Vasta nyt häntä suostutaan tutkimaan.



Rakastan poikaani todella paljon, mutta olen hänen tulevaisuudestaan huolissani. Mielenterveys puoli on tutkittu ja siinä ei mitään ongelmia havaittu.



Toisen lapsemme kanssa ei ole ollut mitään ongelmia. Hän on täysin erinlainen ja monen on vaikea uskoa, että nuo ovat veljeksiä ja asuvat samassa perheessä.



Vierailija
26/109 |
26.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

jusseja= )! On täällä netissä ihan hyvää "ensiapua" kun ei vielä mistään mitään tiedä.Toivon parasta lapsellesi ja myös ap:lle.Mäkin vaan halusin silloin uskoa,että lapsi on ok.On niin vaikea ymmärtää nyt että ei ole.En varmaan koskaan pysty asiaa ymmärtämään.Pakosta ajattelen että miksi synnytys meni poskelleen.Ollaan ns rajatapaus,eli ei ihan varma onko synnytyksellä kuinka suuri osuus diagnoosiin vai onko syy muu.Turha sitä nyt enää olisi harmitella mutta minkäs ajatuksille mahtaa.

taas pelkään että lapsi on mennyt "vinksalleen" siitä kun on tippunut vauvasta lähtien eri paikoista, kovin liikkuvaista sorttia ja 5 kuukautisenakin tippui pinnasängystä eli tosi korkealta, vaikka patja oli alatasolla. on vaan niin menevä ollut, myös hoitopöydältä tippunut ennen kuin osasi kääntyä, jotain 3 kk vanhana, keinusta, rapuista jne. pelkään että jokin näistä onnettomuuksista on aiheuttanut aivovaurion tai tuon aspergerin. kovat on itsesyytökset kun periaatteessa olis voinut tilanteet estää mut käytännössä välillä täytyy silmää räpäyttää, avata vaippaa ja sinä aikana jo tipahtaa...

myös synnytys käynyt mielessä, ei todettu hapenpuutetta mut kovin oli hätäisen oloisia hoitajat ja napanuora (yli metrin mittainen) moneen kertaan kaulan ympärillä. musta on tuntunut että ollut synnäriltä asti erilainen kuin muut lapset meillä.

mut voimia teille!

t: 51 ja mikä muu sitten mahdoin ollakaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/109 |
26.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


lapseni kärsi synnytyksen yhteydessä hapenpuutteesta ja syntyi lähes elottomana. Meillä ainakin oli erittäin kovat syynit tämän johdosta ensimmäiset 1.5 vuotta. Kävimme yliopistollisessa sairaalassa melkein 2 kuukauden välein lasten lääkärillä, jumpparilla ja joskus otettiin röntgen kuviakin (jotka tosin liittyivät suurentuneeseen pernaan).



Rakas, ihana lapseni on täysin terve 7-vuotias josta olen ikuisesti kiitollinen.



Tarkoitin kirjoituksellani sitä että miksi ihmeessä ei ole mitään seurantaa jos selkeesti on hapenpuute eli asfyksialapsi?

Vierailija
28/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen kuvannut tilanteemme mahdollisimman realistisesti, mitään salaamatta ja mitään lisäämättä. Ja olette kaikki sitä mieltä että tuo ei ihan normaalia ole. Ei minustakaan.

Lapsemme on hyvin älykäs, siis jos 2-vuotiaasta voi niin sanoa. Ja järjestelee leluja riviin, kokojärjestykseen. Se onkin melkein ainoa hetki kun hän rauhoittuu. Muuten menee koko ajan.

Tuo koiran kanssa oleminen on lapselle äärettömän tärkeää. Kun hän herää, hän kysyy missä hauva on. Ja se on hänelle tärkeintä kotona. Ja eläimet muutenkin. Eläimet pitävät lapsesta ja kun olimme juuri yhdessä retkipaikassa, kaksi puolivilliä eläintä seurasivat poikaamme koko ajan. Ja paikalla oli paljon muitakin.

Taidan perehtyä tuohon autismiin ja sen jälkeen pohtia asiaa. Perheneuvolaan meneminen minua arveluttaa, en oikein luota kunnallisiin neuvoloihin ja heidän asiantuntemukseen. Luulen että kaikki laitetaan väsymyksen piikkiin.

Onneksi kerroitte, että muillakin on tuota "outoa katsetta" ja että se voi mennä ohikin. Mieheni pitää lastamme normaalina, se myös haittaa tutkimukseen hakeutumista.

Olen väsynyt ja ahdistunut. Mutta kiitos näistä vastauksista, ne antavat hieman perspektiiviä asialle.

Googleta netistä erityisperheterapeutti Saara KINNUNEN. Lue hänen kirjallisuuttaan ja häneen tai muuhun vast. voit soittamalla ottaa yhteyttä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


Googleta netistä erityisperheterapeutti Saara KINNUNEN. Lue hänen kirjallisuuttaan ja häneen tai muuhun vast. voit soittamalla ottaa yhteyttä.

Vierailija
30/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin sun kasvatuksessa on jotain vikaa!



Hohhoijaa ja täällä mammat ettii heti syitä jostain autismista tms.

Voisitteko edes joskus myöntää, että tekin voitte joskus tehdä jotakin VÄÄRIN ja kasvattaa VÄÄRIN ja sen vuoksi teidän lapsenne OIREILEE!!!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Íhan normaalilta 2 vuotiaalta tuo kuulostaa. 2 vuotiaana alkaa vasta empatia kehittymään, toisille aiemmin kuin toisille. Pitääkö kaikki olla samasta muotista tehty? En tiedä miten itse kasvatat häntä mutta voihan sunkin kasvatuksessa olla vikaa, varsinkin jos päiväkodissa ei huomata mitään. Ei 2 v välttämättä ymmärrä mikä on väärin ja nauraa siksi. Ja syyttää saat itseäsi jos olet vauvan kanssa kotona ja pidät häntä päiväkodissa päivät..

Vierailija
32/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hei!



En yritäkään olla asiantuntijana, mutta meillä nykyisin 14-vuotias as-poika (aspergerin oireyhtymä), ja hänen serkullaan on as/adhd (kulkee ilm. suvussa).

Tämä as/adhd tyttö on juuri kuvaamasi lainen. Hän on jo 11- vuotias, mutta edelleen käyttäytyy näin.



Eli sosiaaliset taidot ovat vielä hukassa, hän ei yksinkertaisesti tiedä miten tilanteessa kuuluu tehdä.



Tämä "serkku" aiheuttaa edelleen harmia samalla tavoin kuin teidän 2-vuotiaanne, ja jos jollekulle sattuu vahinko, niin että "serkku" ei olisi itse ollut sitä aiheuttamassa, hän tulee siitäkin kertomaan outo katse silmissä ja nauraen/ilkkuen, vaikka hän ei tarkoita sitä.



Ja ei näihinkään lapsiin ole muuta keinoa, kuin "normaali" kotikasvatus. Toistoa, toistoa toistoa, opetetaan KUINKA ASIAT KUULUISI TEHDÄ.



Ei niinkään kieltoa, vaan opetusta.



OLisin varovainen "hakemaan" diagnoosia noin pienelle, koska se voi mennä pahastikin mettään, mutta tottakai psykologilta saa hyviä neuvoja kasvatukseen.

Mitkään "arestinurkat" ei toimi tällaisilla lapsilla, koska he eivät ymmärrä sen merkitystä.



Pelkoon ei ole aihetta, he eivät ole mitään kummajaisia :) vaikka katse joskus on "pistävä", tai kuin he osaisivat katsoa "läpi".

Voimia teidän koko perheelle, tie on haastava, mutta rikas!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Íhan normaalilta 2 vuotiaalta tuo kuulostaa. 2 vuotiaana alkaa vasta empatia kehittymään, toisille aiemmin kuin toisille. Pitääkö kaikki olla samasta muotista tehty? En tiedä miten itse kasvatat häntä mutta voihan sunkin kasvatuksessa olla vikaa, varsinkin jos päiväkodissa ei huomata mitään. Ei 2 v välttämättä ymmärrä mikä on väärin ja nauraa siksi. Ja syyttää saat itseäsi jos olet vauvan kanssa kotona ja pidät häntä päiväkodissa päivät..

Vierailija
34/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei osaa samaistua siihen satutettavaan, joten nauraa koska satutettava näytti hassulta kun teki niin ja näin.



Kyllähän empatiakyky on osittain synnynnäinen piirre, toisilla sitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Löytyykö suvusta muuten myös vähemmän empaattisia tapauksia, sinun tai miehen puolelta?



Ala kehittää empatiakykyä mm. mietityttämällä lapsella "miltä sinusta tuntuisi jos joku olisi tehnyt sinulle tuon saman mitä sinä teit toiselle?", puhumalla muiden tunteista ja miten niihin kuuluisi reagoida "Voi katso miten surulliseksi veli tuli, hänestä tuntuu tosi pahalta. Muistatko kun sinulle kävi...... silloin sinustakin tuntui pahalta. Tulisikohan veli iloisemmaksi kun halattaisiin häntä" jne.



Epäempaattisen lapsen opettaminen empaattisemmaksi ei välttämättä ole helppoa!



Meidän esikoinen on luonteeltaan todella empaattinen ja kiltti (ehkä liiankin), toinen on häneen verrattuna hieman vähemmän empaattinen (vaikka varmaan silti keskivertoa empaattisempi) ja tiedän tunteen kun olen verrannut kuopusta esikoiseen tässä asiassa...

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin sun kasvatuksessa on jotain vikaa!

Hohhoijaa ja täällä mammat ettii heti syitä jostain autismista tms.

Voisitteko edes joskus myöntää, että tekin voitte joskus tehdä jotakin VÄÄRIN ja kasvattaa VÄÄRIN ja sen vuoksi teidän lapsenne OIREILEE!!!


erittäin rakastaviin ja hyviin vanhempiin suhtauduttiin viranomaisten taholta kun kertoivat huolestaan ja yrittivät hakea apua ja tiedän tämän lapsen nykyään ja vaikeaa on. Kun viranomaiset vihdoin heräsivät niin vanhemmat oli melkoisen loppu. Nyt lapsella on vaikka mitkä tukitoimet.Siksi voin kirjoittaa niinkuin kirjoitin.

Vierailija
36/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Pienestäkin ikävyydestä seuraa jäähyvä ja puhuttelu! Voi olla uhmaa, testaa rajoja.

Vierailija
37/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin sun kasvatuksessa on jotain vikaa!

Hohhoijaa ja täällä mammat ettii heti syitä jostain autismista tms.

Voisitteko edes joskus myöntää, että tekin voitte joskus tehdä jotakin VÄÄRIN ja kasvattaa VÄÄRIN ja sen vuoksi teidän lapsenne OIREILEE!!!

Jos lapsi on huonosti kasvatettu, niin kyllähän sen pitäisi näkyä myös päiväkodissa... Siellä kenties vielä selvemmin kuin muualla?

Vierailija
38/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Silloin sun kasvatuksessa on jotain vikaa!

Hohhoijaa ja täällä mammat ettii heti syitä jostain autismista tms.

Voisitteko edes joskus myöntää, että tekin voitte joskus tehdä jotakin VÄÄRIN ja kasvattaa VÄÄRIN ja sen vuoksi teidän lapsenne OIREILEE!!!

Jos lapsi on huonosti kasvatettu, niin kyllähän sen pitäisi näkyä myös päiväkodissa... Siellä kenties vielä selvemmin kuin muualla?

Vierailija
39/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käyn töissä kuten miehenikin ja lapset ovat päiväkodissa. Kummatkin saavat siellä kehuja hyvästä käytöksestään ja tasapainoisuudestaan. Siksi olen aivan ihmeissäni täällä kotona.



Lapset on kasvatettu samalla tavalla, mutta tähän kuopukseen ei mitkään mallit toimi. Meillä on tiukka kuri ja muita ei saa vahingoittaa.



Googlasin tuon aspergerin ja en löytänyt vastaavuutta. Ei ehkä noin. On hyvin sosiaalinen lapsi ja lähtisi vaikka minne kenen kanssa tahansa. Ottaa kontaktin, velmuilee ja "flirttailee" ihan vieraillekin.



Toki toivon, että tämä on pelkkää uhmaa, mutta lapsi on ollut syntymästään asti hyvin raskas hoidettava. Ei ole juurikaan nukkunut, huutanut lähinnä. Nyt se huuto on loppunut ja tämä mahdoton käytös on tullut tilalle. Vauvanakin huusi aamuneljään saakka, jonka jälkeen minä pääsin nukkumaan ja mies jatkoi lapsen kanssa valvomista kunnes lähti töihin. Oli äärettömän raskasta aikaa, ja se kesti. On valvottanut yöt tähän saakka.



Mietin tuota yksityiselle lastenpsykiatrille ajan varaamista jos tämä ei tässä kesän aikaan asetu mitenkään.



ap

Vierailija
40/109 |
27.06.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Käyn töissä kuten miehenikin ja lapset ovat päiväkodissa. Kummatkin saavat siellä kehuja hyvästä käytöksestään ja tasapainoisuudestaan. Siksi olen aivan ihmeissäni täällä kotona.

Lapset on kasvatettu samalla tavalla, mutta tähän kuopukseen ei mitkään mallit toimi. Meillä on tiukka kuri ja muita ei saa vahingoittaa.

Googlasin tuon aspergerin ja en löytänyt vastaavuutta. Ei ehkä noin. On hyvin sosiaalinen lapsi ja lähtisi vaikka minne kenen kanssa tahansa. Ottaa kontaktin, velmuilee ja "flirttailee" ihan vieraillekin.

Toki toivon, että tämä on pelkkää uhmaa, mutta lapsi on ollut syntymästään asti hyvin raskas hoidettava. Ei ole juurikaan nukkunut, huutanut lähinnä. Nyt se huuto on loppunut ja tämä mahdoton käytös on tullut tilalle. Vauvanakin huusi aamuneljään saakka, jonka jälkeen minä pääsin nukkumaan ja mies jatkoi lapsen kanssa valvomista kunnes lähti töihin. Oli äärettömän raskasta aikaa, ja se kesti. On valvottanut yöt tähän saakka.

Mietin tuota yksityiselle lastenpsykiatrille ajan varaamista jos tämä ei tässä kesän aikaan asetu mitenkään.

ap


Ja hyvä kun olet noin "reippaalla" mielellä. Sillain ne asiat menevät eteenpäin ja toivottavasti selviävätkin. Me jotka täällä sinulle vastaamme, vastaamme ihan niistä omista lähtökohdistamme ja kokemuksistamme käsin emmekä tosiaan osaa arvata sitä tilannetta juuri teillä kotona. Olisi mukava kuulla vielä myöhemminkin että mitä teille kuuluu. Toivotan sinulle ja perheellesi hyvää kesää :)

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: yksi neljä yhdeksän