Hermot menee miehen tyttäreen!

tytölle et oleppas nyt vähän aikaa hiljaa.. tai että lueppa vaikka jotain.. et haluat vaikkalukea päivän lehden rauhassa. sanothan sä varmaan omille muksuillekin et nyt hiljaa.. tai et äiti on nyt väsyny.. tms.. kyl se siitä.. älä vaan poikkiteloin mee isän ja tytön väliin.. kannusta isää enemmn tekemään asioita tytön kanssa.. :)

Hän on kokenut eron. Se on aika karmea prosessi pienelle lapselle. Hän menetti perheensä ja isänsä.



Nyt hän on teillä käymässä, katsomassa sitä isän perhettä, joka häneltä on otettu pois. Lapsiparka yrittää jatkuvalla puheella varmistaa, että sillä hetkellä löytyy edes yksi aikuinen, joka ei jätä. Hän kyselee, jotta sinun olisi pakko vastata, reagoida.



Patista mies ja lapsi olemaan enemmän keskenään. Lapselle voit sanoa, että on kiva jutella, mutta nyt pitää tehdä sitä ja tätä, voitko auttaa. Näytä teoilla, että hyväksyt lapsen. Silloin puhetta tarvitaan vähemmän.



Muista, että jonain päivänä oma lapsesi voi olla samassa asemassa, miehen seuraavassa perheessä etsimässä epätoivoisesti itselleen paikkaa ja hyväksyntää. Tyttö tietää, että sinuun on pakko olla hyvissä väleissä, jotta saa pitää isästä edes rippusen.

heruu ainakin täältä. Tuttu tilanne.



Meillä homma meni niin, että mies ilmoitti että minulle ei kuulu sitten lapsen (siis minun lapsipuoleni) asiat mitenkään. Hän ja lapsen äiti päättävät ja huolehtivat.



Käytännössä tämä tarkoittaa, että hoidan kaikki käytönnön askareet, huolehdin ruuat, vaatteet, asumiset. Huolehdin kuten omista lapsistanikin. Vaan sanavaltaa ei ole minkäänlaista. Lapsi saa pöydässä kaivaa nenää ja röýhtäillä. Omat lapseni olisivat siinä vaiheessa jo huoneissaan miettimässä miten käyttäydytään hyvin.



Loma-aikoina mieheni keskittyy tähän yhteen lapseen ja jättää kolme muuta lastaan & minut huomiotta. Paitsi siis minulla on ilo ja kunnia huolehtia kaikkien perustarpeista. Jos asiasta protestoin mieheni vain toteaa, että olen mustasukkainen lapsipuolelleni, en ole tiimipelaaja ja kun hän näkee lasta niin harvoin pitää heidän viettää laatuaikaa yhdessä. Exvaimo pääsee tietysti tänä aikana viettämään mukavaa ja rentoa lomaa milloin missäkin päin maailmaa. Maksamme myös tottakai aivan ylisuuria elareita tästä yhdestä lapsesta. Niillä kustannettaisiin meidän lasten elämiset mainiosti, nyt kerätään pulloja jotta saadaan maitoa.



Mieleen on tullut, että ero olisi kutkuttava vaihtoehto: saisin vapaita viikonloppuja ja loma-aikoja, olisi yksi huollettava vähämmän, voisi omilla lomillaankin tehdä mitä tahtoo. Mies maksaisi myös elareita enemmän kuin mitä nyt liikenee lasten tarpeisiin. Rahat kun tuppaa mennä tekniikkaan ja kaikkeen miehen milestä tärkeään.



Miestä, jolla on ennestään lapsia ei kannata kokemukseni mukaan aviomiehekseen ottaa. Ellei ole masokisti. Äitipuolen stigma on sellainen, että vaikka mitä tekisit niin ennen pitkää joku sanoo, että paha tai ilkeä äitipuoli. Uusioperheet ovat syvältä.

Aina kuvitellaan, että äitipuolen pitää uhrata kaikkensa miehensä lasten eteen vaikka miehen pittä tosiasiassa olla se kuka viihdyttää/passaa sitä lastansa koska lapsi on minenomaan tullut isäänsä katsomaan.



Muistan ajan myös, kun meillä oli vastaava tilanne ja sain todella taistella, että pääsin vessaan asioille ihan yksin.

Että sä olisit parempi äiti tytölle kuin hänen oma äitinsä...

Sä et oikeasti voi tietään, millaiset heidän välinsä ovat ja miten läheinen äiti tytölle on, vaikka äiti käyttäytyisi miten etäisesti sua kohtaan.

Mä olen kai ihmisenä aika kylmäkiskoisen oloinen kun en helposti päästä ketään lähelleni, mutta lapsilleni olen hyvä ja hellä äiti.

Musta jotenkin tuntuu, että tämä mun perässä oleminen liittyy siihen tytön omaan äitiin. Asiallinen ihminen ja mukavahkokin kait, mutta tosiaan sellainen viileä ja etäinen, työ sellainen mikä vie aikaa tosi paljon.

Mä taas olen nyt kotonaollessani aika perinteinen pullantuoksuinen äiti ja oikeasti ihan hyvä sellainen. Tykkään tehdä ja olla lasten kanssa.

tuota se äitiys on, kotitalouskoneena oloa jos lapsia yhtään yli 1. ja isoin tuntuu aina työläämmältä kuin muut.

Sen verran olen sun puolella, että isän kuuluu pelata ja tehdä asioita oman lapsen kanssa.

Mikäli isä niin passiivinen, niin tytön ei kannata muuttaa teidän luokse.

Isä ei juttele, eikä tee mitään tytön kanssa.

Laitat kuule sen äijäsi pelaamaan tytön kanssa.

En kyllä huolisi tyttöä asumaan teille ja miehelle sanoisin syyksi juuri miehen passiivisuuden.

Mietin siis asiaa uudelta kannalta.

Ap on klassinen tapaus yliväsyneestä ja stressaantuneesta kotiäidistä. Teillä muilla se ilmenee naapurien kyttäämisenä ja kohdistuu myös usein miesten vikoihin, takerrutaan peinessä mielessään pikku juttuun ja käännetään siitä kaiken pahan alku ja juuri.



Ap ottaa nyt aikalisän. Skippaat ihan kaiken hetkeksi, hengität vain itseäsi varten ja mietit miten se NAINEN kaikkien tiskien ja pyykkien takana asian ratkaisisi. Saat ongelmat oikeisiin suhteisiin ja jatkat taas päättäväisenä eteenpäin. Hyvä siitä tulee.

mies touhuamaan jotain tytön kanssa,lapset autoon ja uimarannalle,puistoon,huvipuistoon..isomman voi viedä leffaan yms yms..ja iltaisin 21.00 petiin..aamulla taas jotain touhutaan=)Mutta mies mukaan arkeen..välillä mies voi ottaa pienet puistoon tai kaikki kolme ja saat hetken levon.Meillä uusperhe ja mies touhuaa paljon lasten kanssa,ja minä saan levätä.Olen raskaana ja lapsia 3kpl ennestään,2heistä ei virallisesti miehen mutta he kulkevat mukana siinä missä omakin.

..ja tällaisia..omat ovat ihania kullanmuruja, tuelvat eksät ovat taas isitä ja tätä....



Tämän piti olla tiedossa, kun pariuduit lapsellisen kanssa.





terv. ei uusioperheen jäsen

..ja tällaisia..omat ovat ihania kullanmuruja, tuelvat eksät ovat taas isitä ja tätä.... Tämän piti olla tiedossa, kun pariuduit lapsellisen kanssa. terv. ei uusioperheen jäsen

miksi tyttöparka? Ei mulla ole tarvetta tänne mitään satualoituksia keksiä.

kuka sinua pitää sellaisena - lapset vai mies?



Miksei lapsi saisi katsoa isänsä kanssa umpitylsiä elokuvia sohvalla? Siksikö, ettet SINÄ halua niitä katsoa?



Lasten alinomainen pälpätys on tosiaan välillä rasittavaa, eikä sitä jaksa olla koko aikaa läsnä ja saatavilla. Mutta onko tässä nyt kyse siitä, vai oletko vain kateellinen lapselle tämän läheisestä suhteesta isäänsä - onko sinulla sellainen ja saatko itse riittävästi huomiota?

Lapsi avuksi kotitöihin siinä seurustelun lomassa. Niin minä teksisin.

ja äitipuolikin pitää kiviriippana. Kyllä sen lapsi huomaa. Isä sentään välittää, mutta äitipuoli yrittää sabotoida senkin suhteen ja urputtaa jostain yhteisestä leffahetkestä. Minäkin olen isäni kanssa Indiana Joneseja katsonut, ja kyllä sydän vuotaisi verta jos joku isän uusi nainen siitä urputettavaa saisi.

miksi tyttöparka? Ei mulla ole tarvetta tänne mitään satualoituksia keksiä.

joten olet kyllä tiennyt mihin ryhdyt.



Aikuisen ihmisen on elettävä valintansa kanssa, ja olet osaltasi vastuussa siitä, että lapsi saa eväitä tasapainoiseen kasvuun ja onnelliseen lapsuuteen.

(No, vanhempien avioero on lapselle aina kriisi ja trauma, joka vaikuttaa lapsen hyvinvointiin - joten pistäpä nyt parastasi äitipuolena).

ja siksi haluaa katsoa niitä umpitylsiä elokuvia...



Mieti ny vähän, aikuinen ihminen.

..kaikkiin mitä huomasi.



Meillä on tosiaan ne pienetkin lapset, jotka vaativat sitä huomiota todella paljon. Toki se on mun tehtävänikin sitä antaa, kun olen heidän kanssaan kotona. Nyt tämä iso lapsi, joka vaatii joka hetken, mikä mulle on ennen jäänyt aikaa hengähtää, on jotenkin saanut stressaantumaan hirveästi. Musta tuntuu että en ehdi päivän aikana edes hengittää!



Kyllä mä tykkään esim. pelata tytön kanssa ja juttelenkin paljon. Auttaa pienissä kotitöissä tai rakentelee legoilla pienten kanssa. Mutta se pohjaton aikuisen TARVE (liittynee äitiinsä) on jotenkin niin ylitsekäyvää että mä olen aivan puhki.



Tähän kun lisätään se, että mun ja miehen kahdenkeskinen aika on jäänyt olemattomiin näiden iltojen takia, alkaa olemaan pinna tosi kireällä. Ei mulla leffailtoja tai heidän suhdettaan mitään vastaan ole! Mutta se, että mulla ja miehellä ei ole yhtään aikaa yhdessä, ei kai myöskään ole ok? Se on kuitenkin ollut asia, mitä ollaan molemmat miehen kanssa arvostettu paljon.



Mä en pidä lasta kiviriippana. Enkä tahdo olla paha äitipuoli. Mutta juuri nyt mulla ei tunnu olevan perheessä muuta sijaa kuin laittaa ruoat, tiskit + pyykit ja hoitaa lapsia. Ja sitten kun on aikaa, vastailla niihin loputtomiin kysymyksiin ja katsoa aina kun sanotaan "hei, kato tätä".

on muutaman vuoden päästä kun kyselyikä iskee =)......koitapa hieman asettua tytön asemaan. Joutuu kilpailemaan sun ja pienempien lapsien kanssa isin huomiosta ja miten pieni lie kokenut vanhempien eron. Ajattele jos sä oisit vaikka uudessa työpaikassa ja koittaisit päästä sisään yhteisöön kyselemällä joltain pitkään työskenneeltä ja huomaisit että henkilö ylenkatsoo sua ja pitää kauheena riippakivenä, miltä tutuisi?Ehdotapa tytölle joku ilta että pidätte tyttöjen illan ja vuokraatte videon esim. ja annat hälle kaiken huomion silloin. Voit uskoa että on varmasti mielissään ja tuntee olonsa hyväksi teillä!!!

Miksi ihmeessä mies, lapsen isä, ei ole se, joka kuuntelee, ja katso sitä ja tätä. Kyse on kuitenkin miehen lapsesta, joka ei saa tarpeeksi aikuisen huomiota.

Se, että mies "ei ole sen luonteinen" ei nyt oikein auta, kun omalla lapsella on selkeä aikuisen kaipuu ja vielä lähihuoltajuutta olisi halu hakea.

Miten se mies tämän homman ajatteli?



Ps. Jos nyt tyttö muuttaa teille ja mies huomioi lapsensa kunnolla, tuo huomionkipeys ihan varmasti tasoittuu.