Hermot menee miehen tyttäreen!

Sä olet miehesi kanssa muut ajat.



Lapsella ei selkeästi omasta mielestään ole tarpeeksi aikaa isänsä kanssa - ei kai sekään ole ok?!



Aattele miten nopeesti ne lapset kumminkin kasvaa, ei se pian enää ole tuollainen. Sille lapselle voi jäädä susta ja isästään joko tosi hyvä fiilis tai sitten te voitte pilata koko homman sulkemalla lapsen teidänkin elämästä ulos. Sit lapsen tullessa teini-ikään kauhistellaan "miten siitä noin kamala tuli".

Onhan se rankkaa ja varmasti tarvitsisit aikaa miehen kanssa ja omaakin aikaa, mutta teillä on siellä myös 3 lasta huollettavana.



Ehkä sinun pitäisi saada aikaa itsellesi, koska olet ylikuormittunut kodin- ja lastenhoidosta. Eihän kukaan ilmankaan jaksa kovin pitkään. Syy väsymiseesi ei ole yksin miehesi lapsi, sillä vaativathan omatkin lapsesi sinulta varmasti hyvin paljon palveluja ja huomiota. Toivottavasti et tee tytöstä syntipukkia omaan huonoon oloosi.

Antaa paljon ajattelemisen aihetta, eri tavalla kuin vain omassa päässä näitä pyöritellessä.



Tämä lähihuoltajuus-asia on hyvinkin mahdollinen meidän kohdalla ja tiedän että tilanne tasaantuisi sitten jos olisi koulut ja muut tässä. Plus tietysti sitä läsnäoloa jatkuvasti.



Musta jotenkin tuntuu, että tämä mun perässä oleminen liittyy siihen tytön omaan äitiin. Asiallinen ihminen ja mukavahkokin kait, mutta tosiaan sellainen viileä ja etäinen, työ sellainen mikä vie aikaa tosi paljon.



Mä taas olen nyt kotonaollessani aika perinteinen pullantuoksuinen äiti ja oikeasti ihan hyvä sellainen. Tykkään tehdä ja olla lasten kanssa. Enkä ole inhottava ihminen vaikka joku aloituksestani voi sellaista ehkä luulla. En tiedä tuon ikäisten tyttöjen maailmasta paljoa, mutta ehkä se naisen malli ym. voi olla hakusessa ja turvallinen sellainen? Jotain tämän kaltaista olen miettinyt.



Mies saattaa ehkä kuvitella tukevansa mun ja tytön suhdetta sillä, että antaa tilanteen jatkua näin? Sitä lähihuoltajuuttakin ajatellen, siis. En vain tajua miksi mies olisi niin dorka hetkellisesti ettei käsittäisi, että tämä kesäkuu on esim. mun osaltani sellainen ettei tästä paljon muisteltavaa albumeihin jää. Olen niin väsynyt etten varmaan edes muistaisi mitään. Toisaalta nämä alkuyöt on ainoita hetkiä jolloin saan olla rauhassa, ilman näitä räjähdän joku päivä.



Olen aina tullut tytön kanssa hyvin juttuun, varsinkin nyt vuoden sisällä kun ollaan nähty enemmän. Kertoo paljon asioitaan mulle , sellaisiakin mitä ei isälleen. Nyt tämä ensimmäinen pidempi jakso on vain ollut todella stressaavaa. Meillä on pienetkin sen ikäisiä, että työtä riittää.



Sekava teksti jo, kun väsyttää. Sekavat on vain tunnelmatkin. Tunnen valtavaa syyllisyyttä jo siitä että tunnen näin. Lapsessa kun ei mitään vikaa sinänsä ole. Toisaalta tekisi välillä mieli näyttää keskisormea koko porukalle ja häipyä mökille pariksi päiväksi ihan YKSIN.

ap olet aikuinen ja käyttäydyt kuin miehesi toinen tytär. Kuulostat äärimmäisen mustasukkaiselta.



Varmasti miehesi elättää teidät molemmat ja antaa aikansa molemmille. En kyllä ymmärrä mitä haet mieheltäsi=?



Onkohan kymmenen tai kymmeniä vuosia vanhempi sinua? Haet isähahmoa ja koet hänen tyttärensä uhkaksi taloudellesi?

tytölle samanikäistä seuraa? 1- ja 3-vuotiaat ovat vielä liian pieniä kaveriksi, siksi hakee seuraa sinusta.Samanikäinen kaveri voisi helpottaa tilannetta. Ja mikä estää sinua pitämästä vapaailtaa, antaa isän touhuta lastensa kanssa.

pullantuoksuinen hyvä kotiäiti/viileä ja etäinen uraäiti -vastakkainasettelua. Lapsella on ikävä isäänsä, koska näkee tätä harvemmin. Asia olisi ihan samalla tavalla vaikka oma äiti olisi kuinka pullan- ja pukluntuoksuinen suorittajasuperäippä.

Tyttö on jo iso eikä muutaman vuoden päästä enää kaipaa kainaloon, puhumattakaan että juttelisi ketään pyörryksiin. Yritä nyt vaan asennoitua, ei pikkutyttö voi alkaa ajatella sinun väsymystäsi tai hengähdystaukojasi. Oman ikäinen seura tekisi hänelle varmaan hyvää.

Kuule sellaisia ne omat lapsesi tulevat olemaan, jos ei ole ikäistänsä kaveria.

Tollainen mun 6v. lapsi on, jos ei löydä kaveria. Huomion ja seuran tarve on.

Kuule uusperhe on paketti, jota et ole omaksunut.

Häpeän sinua.

Jos olet juuri pelannut tai touhunnut tytÖn kanssa aktiivisesti jotakin, niin sano, että nyt on sun kahvitauko tai mikä tahansa ja hän voi katsoa kellosta ajan, vaikka sen 20 tai 30 min ja touhuta vaikka tietokoneella, lukea uutta kirjaa, tehdä tehtäviä tai vahtia pienempiä tms. Mun mielestä lapselle voi välillä sanoa, että nyt pitää keskittyä tai olla rauhassa hetki, mutta ei niin että lapsen tarvitsee tuntea oloaan syylliseksi. Tyttö näyttää käyttäytyvän ihan normaalisti, mutta ehkä tuo aikuisen tarve tosiaan on hiukan tavallista tilannetta suurempi. Jos molemmat voisitte ottaa pâivittäin hetken kahdenkeskistä aikaa tytÔn kanssa niin se voisi tasaannuttaa tarpeen nopeasti, tai pari päivää tehohoitoa ja ylisuuri annos yhteisiä juttuja. Joskus se jo tehoaa. Noita vaiheita on välistä kaikilla lapsilla, mutta ero ja kiireinen äiti ja puhumaton isä tekee yhtälöstä vaikeamman. Selitä tytÖn tarve isälle ja pyydä häntä olemaan aktiivisempi, filmien katselu on hyvä, mutta yhdessä juttelu, pYôräily, pelaaminen ulkona ja muu sellainen missä luonnostaan tulee läsnäoloa ja läheisyyttä olis tosi tarpeen. Ja tosiaan isäänsä se kaipaa myös,mutta ilmeisesti tuntee sinulta saavansa huomiota helpommin. siinä isän pitäisi skarpata.

Tuon ikäisillä on ajatuksia vaikka muille jakaa ja se on tärkeetä voida jutella niitä. Vaikka ei sun tarvitse aikuisena lasta toisena aikuisena ottaa ja niin tosissasi kuunnella. Ehkä ikä hiukan hämâä, kun tuon ikäiset jo selittää ummet ja lammet kuin olisivat isompiakin. normaali kunnioitus lapsen ajatuksia kohtaan on tarpeeksi, mutta kaikkeen ei tarvitse väsyneenä perehtyä ihan juurta jaksain, joten jos välillä vastailee mitä jaksaa niin ei se tilannetta pahenna, kunhan kuitekin osan aikaa jaksaa keskittyä kunnolla...

aikuinen? ihminen! sinulla on aikaa miehesi kanssa olla myöhemminkin,ei kai koko elämä voi olla sinulla kiinni kesäloma-ajasta??



olet vain MUSTASUKKAINEN miehestäsi. se paistaa kirjoituksestasi läpi. häpeä!

keksikää sille joku harrastus? (joukkuelaji, niin tutustuu muihin)

Mä ymmärrän kyllä, itsekin olen äitipuoli ja meidän "puolikkaat" on melko samanlaisia. Yhdeksän vanha on aika pieni vielä ja tarvitsee aikuista.



Saisit olla onnellinen siitä, että lapsi hyväksyy sinut ja hakee seuraasi. Voisit myös olla se narttu, jolle ei edes puhuta.



Löytyisikö lapselle leikkiseuraa lähistöltä, pihalta tms.? Sitten mukulalla olisi muutakin tekemistä kuin "kiusata" sinua.

Onko kaikki kaverit siis äidin lähellä? Voisiko tyttö jotenkin tutustua naapurustossa ikäisiinsä? Käydä jossain päiväleirillä, jossa tutustuisi?



Ja jos tyttö viettää koko kesän teillä, toki teidän kannattaa miettiä esim. nukkumaanmenoajat uudestaan. On kiva, että on elokuvailta joskus, mutta eihän nyt joka päivä sentään! Isän pitää keksiä muita keinoja olla tytön kanssa läheinen kuin istua sohvassa.

Kaikki vaan syyttää ap:ta mustasukkaisuudesta, vaikka ap ihan suoraan sanoo, että lapsen isä saisi olla enemmän tyttönsä kanssa, että vaimo jaksais paremmin:)

Sä voit miehellesi sanoa, et tyttö on ihana jne, mutta kolme lasta kuormittaa enemmän ku se kaksi, ku ei ole tottunut, ja tarvit nyt vaikkapa joka ilta hetken itsellesi-> mies ja lapset ulos tms... Ja tosiaan tyttö on niin iso, että voit hällekin ihan suoraan sanoa, että kaipaat hetken yksin oloa NYT:)

Ja ei uusperheet ole paskoja, niissä vaan joutuu asioita miettimään enemmän kuin ydinperheissä, koska niissä on tuotu jo valmiit perheet, vaikka toisaalta rikkinäiset, yhteen. Siis ainakin toinen on tällainen.

sanot esim, että haluat nyt tehdä ruokaa rauhassa ja tyttö voisi vaikka lukea kirjaa tai piirtää hetken. Ruokapöydässä jutellaan sitten lisää.

Itselläni on nyt jo aikuiset tytärpuolet, joten on kokemusta.

Minkäs teet. Tytöt ovat usein iskäntyttöjä ja erotilanteessa tämä symbioosi häiriytyy. Veikkaan tytön olevan ikionnellinen saadessaan olla iskän kanssa päivittäin-vähän niinkuin ennen eroa.



Mitä seuraamiseen tulee, huah. Siinä on puolensa.

Plussaa, että hän tuntee sinut niin turvalliseksi ja kotoisaksi, että haluaa olla kanssasi. Tai sitten hän koittaa miellyttää, koska luulee isäsuhteensa olevan sinusta riippuvainen?

(karvahattupsykologiaa)



Iselläni on siskontyttö vastaavan ikäinen ja myös hän on kokoajan äänessä ja jankkaa ja kyselee raivohulluuden partaalle asti. Välttelemme hänen seuraansa mahollisimman tehokkaasti. Ikävää, mutta tämä näkymisen tarve on ärsyttänyt alusta asti ja pahenee..



Sinä taasen et voi asialle, mitään. Lapsi on isänsä aikaan oikeutettu, toki voit ehdottaa kompromissia illan ohjelmistoon..onhan tämä sinunkin kesäsi.

Turha tässä rypistellä kun on jo housuissa. Tiesimme miehen ottaessa, että mukana seuraa lastia-sen kanssa on elettävä ja lapselle ei saa mieltä osoittaa-hän ei ole valinnut elää eroperheessä.

Nihkeän alun jälkeen olen saanut kaksi hienoa nuorta naista, joiden kanssa on kiva käydä terasseilla leikkimässä kaksikymppistä:))

niin tilanne olisi toinen.



Hän ei ole sun lastesi vahti, vaan lapsi itsekin.



Enkä kyllä ymmärrä sitäkään, että olet lapselle mustasukkainen hänen isästään. Jos tyttö on pääasiassa muualla, voinet aikuisena ihmisenä suoda hänelle isän seuran täksi ajaksi.



Jos hän muuttaa teille kokonaan, hän tuskin on yhtä isänkipeä enää siinä vaiheessa.

keskinäisestä ajasta, kun miehesi tytär on teillä. Etkö ajattele ollenkaan, että miehesi ja tyttäresi tarvitsevat keskinäistä aikaa myös? eivätkö isä ja tytär voisi tehdä yhdessä enemmän jotain? esimerkiksi mennä elokuviin tai syömään johonkin tai jotain muuta pientä?



Olen itsekin uusperheellinen ollut jo 15 vuotta, mieheni lapset (3 tyttöä) ovat jo aikuisia. ei minulle tullut mieleenkään kitistä tuolla tavoin yhteisestä ajasta, kun tytöt olivat nuorempia ja olivat meillä. isä vietti heidän kanssaan aikaa lomilla yhteisesti ja erikseen, se oli tärkeää. Ehdimme kyllä viettää sitä yhteistä aikaa, nyt sitä on yllinkyllin, kun lapsemme ovat jo isoja.



Kuten jo jotkut ovat sanoneet, säälin tuota tyttöä. Kannattaa Ap katsoa todellakin peiliin nyt ja heti.

Siihen lähivanhemuuteen ei pidä suostua ellei lapsen äiti ole täysi hulttio, sitten se on moraalinen velvollisuus.

Pienen lapsen pystyy omakseen ottamaan ja liittämään arkeen, mutta jo tuon ikäinen on muukalainen omassa kuviossa. Nou, ero tulee jos tyttö muuttaa. Liikaa sanomattomia sanoja ja ajatuksia..ahdistusta..

Aika harva pystyy rakastamaan toisen lasta ilman ennakkoluuloja- ja asetelmia. Pienet lapset(eivvät toki kaikki) voivat olla rakastettavia, mutta jo murrosikää kolkuttavat vaativat lapset ovat vahvoja persoonia, joista ei välttämättä edes pidä. Joka muuta väittää on tekopyhä.

sä koet olevasi kotitalouskone, niin ehkä siihen on syynä myös sun omat pienet lapset ja teidän työnjako? Eli omaa aikaa tarvitset - niin että mies lähtee vaikka kaikkien lastensa kanssa ulos, tai sulla on vapaailta.

Musta noi ongelmat vois olla teillä yhtä lailla, vaikka se tyttökin ois sun lapsi. Puhumisen paikka sulla ja miehelläs. Työnjaosta, arjen sujumisesta, lasten kanssa olemisesta, harrastuksista jne.