Lue keskustelun säännöt.
Oma koira puri omaa vauvaa:(
24.06.2010 |
Eli meillä on 8-vuotias sekaroituinen koira, joka on aina ollut rakas ja kiltti. Esikoinen syntyi keväällä, ja on nyt vähän yli 3kk. Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa, ei käyttäytynyt vihaisesti eikä murissut tai muuta, mutta vältellyt ja mulkoillut. Olemme tehneet kaiken mitä vauvan ja koiran totuttelemisessa voi tehdä, huomioineet koiraa paljon jne.
Nyt aamulla kävi kuitenkin niin, että koira puri vauvaa ilman syytä jalkaan, istui vieressä ja kun vauva hieman liikautti jalkaansa murahti ja kävi kiinni. Jälki ei ole kovin paha, eikä vaadi lääkärireissua, mutta verta siitä tuli, ja vauva tietysti rupesi itkemään ja koira kilahti täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi, sain vaivoin pidettyä sitä kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen koira on reagoinut koiraan taas ihan normaalisti, vältellyt ja pälyillyt ei muuta. Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kommentit (328)
että musta ei voida pitää itsestään selvänä, että vauvan käy huonosti koiran kanssa. Koira saattaa tottua ihan itestään, tai juurikin noilla lauma-asetelmillä mitä täälläkin on esitetty. Toki koiraa ja lasta pitää aina pitää silmällä, ja koulutukseen paneutua todella. Kyllä mäkin välttäisin koirani lopettamisen mikäli se vain olisi mahdollista, ja tekisin ensin kaikkeni, ennenkun moiseen tekoon rupeisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä edellinen koira puri yhtäkkiä arvaamatta serkkuni lasta. Samanlailla oli pälyillen käyttäytynyt jo lapsia kohtaan ennenkin, vaan ei varsinaista aggressiivisuutta osoittaen koskaan. Silloin ei sitten kyllä mietitty mitä tehdä. Niin kamalalta kuin se tuntuikin (ja tuntuu yhä vaikka aikaa tapahtumasta on jo kymmenen vuotta), niin se oli ainoa oikea ja mahdollinen ratkaisu. Ei olisi enää uskaltanut lapsiperheitä pyytää kyläilemaan tai muuta, saatika, jos olisi omassa perheessä ollut pikkulapsia. Valitettavaa, mutta näin meillä. Voimia päätökseen ja päätöksen kanssa elämiseen!
Ymmärrän tunteesi ja tilanteesi liiankin hyvin. Eräässä perheessä oli samankaltainen tilanne.
Ensimmäisen hyökkäyskerran jälkeen päätettiin antaa koiralle vielä mahdollisuus, mutta vain pari viikkoa myöhemmin tilanne toistui :-( Koira jouduttiin lopettamaan, koska sijoitus uuteen perheeseen olisi sen ikäisellä ollut mahdotonta, eikä missään tapauksessa koiraa olisi voinut antaa lapsiperheeseenkään (joita olisi perheen sukulaiset olleet).
On vaikea luopua rakkaasta koirasta, mutta mietipä kumpi on sinulle tärkeämpi. Oma rakas vauvasi vai koirasi? Koirasi on elänyt pitkän ja hyvän elämän. Selvästikään hän ei sopeudu elämään vauvan kanssa samassa laumassa. Niin kauan kunnes hän hyväksyy sen tosiasian, että vauva on häntä ylempiarvoisempi laumassa, ei tilanne helpotu.
Yhteiselämänne edellyttäisi sitä, että sinä vahtisit vauvaa ja koiraa 24h/vrk. Siltikin saisit aina pelätä mitä tapahtuu kun jätät vauvan minuutiksikin yksin vaikkapa sänkyynsä ja käyt viemässä roskat/vessassa/hakemassa postin. Tilanne ei tule helpottumaan ennen kuin lapsesi on niin vanha, että pystyy itse komentamaan koiraa ja osoittamaan olevansa koiraa ylempiarvoinen laumassa. Siihen tulee valitettavasti menemään vuosia.
Voit toki siksi aikaa kunnes vauva kasvaa lukita koiran eri tilaan, vaikka ihan häkkiinkin. Mutta se ei taida olla parhaan ystäväsi arvoista elämää? Mieti miltä siitä tuntuisi, kun hylkäisit sen. Vaan pakko sinun on nyt niin tehdä, koska et voi kääntää selkääsi omalle lapsellesikaan :-(
Olen pahoillani ja toivon että sisimmässäsi tiedät mitä sinun pitää tehdä. Muutoin asetat oman vauvasi jatkuvaan hengenvaaraan. Oletko valmis ottamaan sen riskin? Minä en olisi.
mutta sinä et osaa lukea koiraasi kyllä yhtään. Jos koira on ollut varautunut jo alunperinkin, niin EI IKINÄ saa jättää mahdollisuutta, että pääsee lapsen kanssa kosketuksiin. Jos koira on kerran luonteeltaan varautunut esim. uusia asioita tai ihmisiä kohtaan, tai vaikea tottua muutoksiin, niin miksi helvetissä annat sen olla vauvan kanssa samoissa tiloissa? Tosi tyhmää, ihan kuin kaivaisit verta nenästäsi... Jos haluat koiran pitää, niin pidät kokonaan eri tiloissa, mutta et yhdessä. Koiraa nääs ei voi opettaa pitämään kenestäkään, ne joko hyväksyvät tai eivät hyväksy.
Vaikka komentamalla saisit koiran ruotuun, et voi koiraan luottaa, koska se ei omasta tahdostaan lasta ole laumanjäseneksi huolinut.
Ja tiedän mistä puhun, on koirista kokemusta. Meilläkin oli jo koira ennen lapsia, saksanpaimenkoira, ja olin päättänyt heti, että mikäli koira suhtautuu vauvaan yhtään epäilevästi, niin koira muuttaa kotia tai sitten asuu ulkotarhassa.
Tosin paimenkoirat yleensä mielellään kasvattavat laumaansa ja pitävät siitä huolta, niin kävi meilläkin, koira makaili sitterin vieressä leuka jalkopäässä ja valvoi, ettei kukaan vieras vie aarretta. On ollut lasten kanssa aina kärsivällinen ja noudattaa tyyliä viisaampi väistää, eli jos meno on liikaa sille, se häipyy nukkumaan toiseen paikkaan kun haluaa olla rauhassa.
Koirasta näkee heti, onko siitä lapsiperheen koiraksi vai ei, käytös näkyy kyllä parissa päivässä, ja epäluotettava tai epäileväinen koira ei luotettavaksi muutu, valitettavasti. Se ei nimittäin tajua, että lapsi on laumassa arvojärjestyksessä sitä korkeammalla, eikä tule ikinä tajuamaan. Koska ilmeisesti on ollut laumassa jo alun pitäen vähän väärällä paikalla...
eli koirien käytöksestä en yhtä paljoa tiedä. Edellä kertomasi vaikuttaa kuitenkin mielestäni nimenomaan siltä, että yrittäisit viestittää koiralle sen olevan samalla tasolla vauvan kanssa, kun otetaan sitä koko ajan jollakin tavalla huomioon jopa imettäessä. Kannattaisi tosiaan kokeilla ihan suoraan viestittää koiralle, että tämä uusi tulokas on hänen yläpuolellaan laumassa samoin kuin sinä. Sehän ajattelee jo lähtökohtaisesti varmaan, että isompikokoisena hän määrää vauvaa. Leiki siis mieluummin vauvan kanssa koiran ollessa lattialla, ei toisinpäin. Pyri ruokkimaan vauva heti kun olette syöneet miehenne kanssa, ja koira aina vasta sen jälkeen. Pidä vauva aluksi kauempana, ja anna välillä koiralle lupa lähestyä - jos käyttää tilaisuuden hyväkseen ja on ystävällisesti lähellä, palkitse namilla ja kehulla. Jos ei lähesty, seuraava mahdollisuus tarjoutuu kun se sinulle sopii.
Tuo kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta. Koira kyllä tottelee hyvin, eli suostuisi istumaan viakka keskellä lattiaa minun touhutessa vauvan kanssa. Ehkä tosiaan kannattaa jättää tuo "vauvasta seuraa jotain kivaa"-juttu ja siirtyä ihan raakaan lauma-asetelman tehostamiseen noilla keinoilla. Kun koira tuli vuosia sitten käytin juuri noita keinoja, kun koira yritti ottaa valtaa, eli ruoka, ovesta kulkeminen jne aina ensin minulle. Ehkä nyt teen saman vauvan kanssa:) Kiitos!
Uskon ihan täysin onnistumiseesi, jos kerran samoja keinoja käytit jo koiran tullessa. Päivitä toki tilannetta kun tiedät:) Ymmärrän tavallaan näitä vauhkomammojakin, jotka näkevät mielessään silmiään pullistelevan kuolaavan ja murisevan pittbullin käyvän vauvan kimppuun, mutta itse näen tilanteen hyvin erilaisena... Kyse ei kuitenkaan missään tapauksessa ole siitä, ettet osaisi suojella lastasi. Lempeä ja tottelevainen koirasi on sitä edelleen, kunhan selviää sinun avullasi uuden laumanjäsenen tuomasta hämmennyksestä. Tsemppiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli mäyräkoira kävi parin kuukauden vanhaa vauvaa... Koira sai samassa kunnon potikun päähän. Oli pari päivää hyvin vieroksuva kaikkia meitä kohtaan ja olimme jo viemässä sitä piikille. Tämän tapauksen jälkeen koira ja vauva on lähentyneet pikkuhiljaa ja nyt vauva on vuoden ja leikkivät täysiä samoilla leluilla...
Se on surullista mutta niin käy joissain perheissä. Vauva ei saa olla missään vaarassa. Mitään muuta vaihtoehtoa ei ole. Tai tietysti luovuttaa koira toiseen kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienenpienikin mahdollisuus, että koira vahingoittaa, on liikaa.
Koira on kuitenkin loppujen lopuksi paljon alempiarvoisempi kuin vauva.
että musta ei voida pitää itsestään selvänä, että vauvan käy huonosti koiran kanssa. Koira saattaa tottua ihan itestään, tai juurikin noilla lauma-asetelmillä mitä täälläkin on esitetty. Toki koiraa ja lasta pitää aina pitää silmällä, ja koulutukseen paneutua todella. Kyllä mäkin välttäisin koirani lopettamisen mikäli se vain olisi mahdollista, ja tekisin ensin kaikkeni, ennenkun moiseen tekoon rupeisin.
Meilläkin on koira, joka on meille tärkeä ja osa perhettä..MUTTA jos se vastaavaa tekisi, koira lähtisi samantien. Koira on eläin ja siksi arvaamaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi vahingoittui jo. Eikä ap ole oppinut edes siitä.
Kyse ei kuitenkaan missään tapauksessa ole siitä, ettet osaisi suojella lastasi.
mun lasta puri myös koira ja hänelle tuli verinaarmu. Lääkäri sanoi, että aina pitää hankkia antibiottikuuri jos koiran aiheuttamana tulee verta. Mun lapsi sai viikon kuurin ja lisäksi voidetta, jota pitää laittaa kaksi kertaa päivässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaihtoehto koirasta luopumisen ohella on se, että vauva ja koira eivät koskaan ole samassa tilassa, paitsi ehkä niin, että joku aikuinen on fyysisesti niiden välissä ja vahtaa silmä kovana koko ajan.
Asutaan kerrostalokolmiossa, ja koira on roduiltaan vain sisälle sopiva. Ei myöskään ole muita kerroksia, ja vaikka olisi en haluaisi koiraa eristää perheestään.
Koira on tosiaan aamun jälkeen ollut taas kiltti ja rauhallinen, ei ragoi vauvaan muutakun kiertämättä kaukaa.
ap
sanoin jo jossain kohdassa, ettet osaa lukea koiraasi, ja tuo kaukaa kiertäminenkin on epäileväistä käytöstä. Kun usko nyt, että jos koira ei osaa suhtautua uusiin asioihin ja ihmisiin luonnollisesti, vaan tekee niistä numeroa, niin silloin on aina syytä soida hälytyskellojen...
Kaukaa kiertely ja pälyily ei tarkoita, ettei koira käyttäydy aggressiivisesti, vaan se tarkoittaa sitä, että se todennäköisesti käyttäytyy aggressiivisesti silloin, kun joutuu välttelemänsä asian kanssa naamatusten. Koirallasi ei ole kyllä oikeita mahdollisuuksia tämän asian suhteen. Se ei ole ollut sinulla pennusta, sinä et ole voinut ikinä ansaita ehdotonta auktoriteettiä sen silmissä, eikä se ole tottunut olemaan lauman alin, eikä osaa suhtautua asioihin luontevasti. Lapsesi on oikeasti vaaravyöhykkeellä. Piste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eläinklinikalla ja kennelissä. Eräs ammatikseen koiria kouluttava ja kasvattava ihminen kerran opetti minulle: "Jos koira puree aikuista, se pitää löylyttää. Jos se puree uudelleen, piikille. Jos koira puree kerrankin lasta, piikille."
Oma koirani yritti näykkäistä vauvaamme. Ehdin estää tilanteen. Koiramme oli koulutettu ja kiltti, vanha, pitkään perheessämme ollut. Koiramme oli varautunut vauvaa kohtaan, ja ahdistunutkin. Soitin pätevälle koirankouluttajalle. Hän sanoi, ettei mitään ole tehtävissä, jos koulutettu koira osoittaa agressiivisuutta vauvaa kohtaan. Veimme koiran piikille. 2 vuotta oli ikävä koiraa. Sitten ikävää haihtui, muistot jäi.
Et voi mitenkään saada koiraa alempiarvoiseksi laumassa. Sinun vuoksesi koira ei koske vauvaan, kun käsket. Mutta koiran kauna kasvaa. Kun koira ja vauva ovat kahden, koira tekee vauvalle selväksi, että on sen yläpuolella. Perehdy susien käyttäytymiseen. Jokainen susi taistelee laumassa oman paikkansa. Johtajasusi ei määrää kenenkään paikkaa. Koirasi on susi. Se ajattelee kuin susi. Se on mielestään vauvan yläpuolella (sen se on jo päättänyt ja osoittanut, onhan se voimakkaampi ja vahvempi). Jos pakotat sen kunnioittamaan vauvaa, se tekee sen vain sinun vuoksesi silloin kun olet läsnä. Kun se on vauvan kanssa kahden, arvojärjestys on toinen.
Tämä on järkipäätös. Et voi (etkä saa) ajatella tunteella. Koira ajattelee kuin susi. Ikävä kyllä, sinun on luovuttava koirastasi.
Mutta jos koira on purrut vauvaasi niin, että on tullut verta (eli haava jalkaan) niin vauva on syytä viedä lääkäriin. Ainakin oma lapseni sai antibiottikuurin melkein vastaavassa tilanteessa, kun kuulemma eläinten puremat sen aina vaativat. Soita ainakin terveysneuvontaan ja varmista asia!
Lapsi vahingoittui jo. Eikä ap ole oppinut edes siitä.
Kyse ei kuitenkaan missään tapauksessa ole siitä, ettet osaisi suojella lastasi.
Joo, vahingoittui. Ja nyt se pitää ottaa huostaan. Joo.
Tarkoitin lähinnä jatkoa: AP teki ehkä aluksi virheen koiran kohtelussa kun vauva tuli, mutta voi korjata vielä asian, jos on pelkästään lauma-asetelmasta kiinni ja se on aiemminkin onnistuttu samalle koiralle opettamaan.
Lainausmerkit ehkä tuohon tarvis, pätkääkään ei ollut aggressiivinen, mutta kisasi siis lauman alimman paikasta. En tiedä kuinka ois käynyt, jos kuopus olisi ollut vauva tai taapero, kun jo kouluikäinenkin (ja muu perhe myös) sai tehdä kovan duunin paikkansa vakiinnuttamisessa. Koira oli maassa ja poika makas hampaat kaulalla päällä :-)
Mutta eihän noita johtajuustekoja vauva voi tehdä! Se on raukka aivan avuton ja koiran johtajuus vain vahvistuu. Pelottava tilanne.
Mahdollista toki on, että kaikki menee hyvinkin ja johtaja-koira on armollinen alempaansa, vauvaa, kohtaan eikä enää hyökkää. Kovin hyvin ei vaan sitten voi kukaan perheessä, vanhemmilla huoli ja epäilys, vauva turvaton eikä koirakaan ole onnellinen kuin alistettuna.
tää on taas näitä mun oma ihana pikkunen mussukka
vauva koira. Mun koiralle ei kukaan saa tehdä mitään ja mun mussukka ei tee ikinä mitään väärää!
Ai vittu et vihaan koiria,mut vihaan viel enemmän tollasia ihmisiä joille koira on kun jumala ja jonka annetaan pomottaa ihan miten sattuu :DD
Anna se vauva pois parempaan kotiin jos on mamman mussukasta niin vaikee luopua !
Tää koirakin on varmaan viel joku pieni rotu,
oikein ihana halittava mamman mussukka :D
Sinulla on 8v koira. Kuinkahan suurella todennäköisyydellä oppii ennenkuin puraisee uudestaan? Suosittelen pitämään koiran kiinni sisälläkin. Ja jos et kerran voi kultamussukkaa laittaa piikille, niin koira pysyy kiinni niin kauan että olet saanut opetettua sen.
Vain oikea idiootti jää odottamaan uutta kertaa.
ap on hieman pimahtanut.
Miksi kukaan pitäisi eläintä lapsensa kanssa yhtä tärkeänä?
Koira on yhtä kuin lapsi, vaikka oikeakin lapsi on :), sairasta...
Miksi ihmiset edes ajattelevat voivansa täysin kontrolloida eläintä? Eivät eläimet ole ehdollistettuja ihmisen tahtoon...