Oma koira puri omaa vauvaa:(

Ei kai ihmiset oikeasti ole noin idiootteja.

että jos yksikin perheenjäsen, oli se koira tai ihminen, osoittautuu muille vaaralliseksi saa joko se lähteä kodista/minä lähden lasten kanssa. En jää tietentahtoen katselemaan että tuleeko täysin puolustuskyvyttömästä lapsesta silppua vai ei koiran seuraavassa raivonpuuskassa.

ei kertakaikkiaan ole muita vaihtoehtoja. Et voi laittaa koiraa ulkokoiraksi, pitää eri huoneissa tms, koska vahingon ei tartte tapahtua kuin kerran, joka voi olla viimeinen. En minäkään antaisi noinkin vanhaa koiraa toiselle.



Siskollani oli koira, joka puri liikkumaan lähtenyttä vauvaa sormeen. Vauva hiplasi emäntänsä, eli vauvan äidin tohveleita. Seuraavalla kerralla koira puri vauvaa kaulaan, tosin vain nirhaisi, mutta aattele mitä jälkeä ois voinut tulla! Ja kyseessä pieni koira! Koira lähti piikille samana päivänä. Koira oli myös ollut siskollani ennen miestä tai vauvaa, mutta eläin tulee _aina_ ihmisten jälkeen.



Ja tosiaan, eläinten puremaa pitää aina näyttää lääkärille, varsinkin nyt vauvalla.

kuinka paljon olet toiminut yhdessä koiran kanssa niin, että vauva on ollut sylissäsi tai vieressä vaunuiluissa? onko vauva ollut lattialla tai sitterissa paljon?

mikä oli se tilanne, jossa koira kävi jalkaan kiinni? (siis olitko itse lähellä vai oliko koira ollut pitkään vauvan kanssa keskenään)

Melko iso ja siro, siinä on isoa villakoiraa ja dobberia.

Olen pyrkinyt ottamaan koiraa huomioon aina kun olen ollut vauvan kanssa. Esim imettäessä ja vauvan kanssa puuhaullessa silittelen koiraa aina, annan herkkuja ja teen tilanteista kivoja. Vauva on ollut lattialla ja sitterissä, koira on käynyt metrin päässä nuuhkasemassa ja kiertänyt kaukaa, olen leikkinyt koiran kanssa vauvan ollessa lattialle jne. että huomaisi, että vauva tuottaa hyviä asioita. Epävarmuutta ei ole palkittu, vaan hyvää käytöstä. Nämä ovat ne ohjeet mitä olen saanut kahdelta kouluttajalta, toiselta puhelimessa ja toiselta ihan meillä kotona.

ap

eli koirien käytöksestä en yhtä paljoa tiedä. Edellä kertomasi vaikuttaa kuitenkin mielestäni nimenomaan siltä, että yrittäisit viestittää koiralle sen olevan samalla tasolla vauvan kanssa, kun otetaan sitä koko ajan jollakin tavalla huomioon jopa imettäessä. Kannattaisi tosiaan kokeilla ihan suoraan viestittää koiralle, että tämä uusi tulokas on hänen yläpuolellaan laumassa samoin kuin sinä. Sehän ajattelee jo lähtökohtaisesti varmaan, että isompikokoisena hän määrää vauvaa. Leiki siis mieluummin vauvan kanssa koiran ollessa lattialla, ei toisinpäin. Pyri ruokkimaan vauva heti kun olette syöneet miehenne kanssa, ja koira aina vasta sen jälkeen. Pidä vauva aluksi kauempana, ja anna välillä koiralle lupa lähestyä - jos käyttää tilaisuuden hyväkseen ja on ystävällisesti lähellä, palkitse namilla ja kehulla. Jos ei lähesty, seuraava mahdollisuus tarjoutuu kun se sinulle sopii.

vinun on vaan vietävä koira piikille, jos et halua antaa sitä pois.



Miehet, kaupungit ja kanit on ihan eri asia kuin vauva. Voihan se tottua vauvaan, mutta jos koira on jo purrut vauvaasi, niin jäätkö nyt oikeesti oottamaan sitä toista, ja ihan mahdollista vaihtoehtoa.



Ja kuten niin moni onkin jo sanonut, lääkäriin ja heti.

kuinka paljon olet toiminut yhdessä koiran kanssa niin, että vauva on ollut sylissäsi tai vieressä vaunuiluissa? onko vauva ollut lattialla tai sitterissa paljon?

mikä oli se tilanne, jossa koira kävi jalkaan kiinni? (siis olitko itse lähellä vai oliko koira ollut pitkään vauvan kanssa keskenään)

Melko iso ja siro, siinä on isoa villakoiraa ja dobberia.

Olen pyrkinyt ottamaan koiraa huomioon aina kun olen ollut vauvan kanssa. Esim imettäessä ja vauvan kanssa puuhaullessa silittelen koiraa aina, annan herkkuja ja teen tilanteista kivoja. Vauva on ollut lattialla ja sitterissä, koira on käynyt metrin päässä nuuhkasemassa ja kiertänyt kaukaa, olen leikkinyt koiran kanssa vauvan ollessa lattialle jne. että huomaisi, että vauva tuottaa hyviä asioita. Epävarmuutta ei ole palkittu, vaan hyvää käytöstä. Nämä ovat ne ohjeet mitä olen saanut kahdelta kouluttajalta, toiselta puhelimessa ja toiselta ihan meillä kotona.

ap

eli koirien käytöksestä en yhtä paljoa tiedä. Edellä kertomasi vaikuttaa kuitenkin mielestäni nimenomaan siltä, että yrittäisit viestittää koiralle sen olevan samalla tasolla vauvan kanssa, kun otetaan sitä koko ajan jollakin tavalla huomioon jopa imettäessä. Kannattaisi tosiaan kokeilla ihan suoraan viestittää koiralle, että tämä uusi tulokas on hänen yläpuolellaan laumassa samoin kuin sinä. Sehän ajattelee jo lähtökohtaisesti varmaan, että isompikokoisena hän määrää vauvaa. Leiki siis mieluummin vauvan kanssa koiran ollessa lattialla, ei toisinpäin. Pyri ruokkimaan vauva heti kun olette syöneet miehenne kanssa, ja koira aina vasta sen jälkeen. Pidä vauva aluksi kauempana, ja anna välillä koiralle lupa lähestyä - jos käyttää tilaisuuden hyväkseen ja on ystävällisesti lähellä, palkitse namilla ja kehulla. Jos ei lähesty, seuraava mahdollisuus tarjoutuu kun se sinulle sopii.

Tuo kuulostaa ihan kokeilemisen arvoiselta. Koira kyllä tottelee hyvin, eli suostuisi istumaan viakka keskellä lattiaa minun touhutessa vauvan kanssa. Ehkä tosiaan kannattaa jättää tuo "vauvasta seuraa jotain kivaa"-juttu ja siirtyä ihan raakaan lauma-asetelman tehostamiseen noilla keinoilla. Kun koira tuli vuosia sitten käytin juuri noita keinoja, kun koira yritti ottaa valtaa, eli ruoka, ovesta kulkeminen jne aina ensin minulle. Ehkä nyt teen saman vauvan kanssa:) Kiitos!

ap:n koira ensi kerralla tappaa vauvan (siihen ei paljon vaadita9, niin eikö ap voi saada jonkin syytteen, kun ei jo ensimmäisellä puremisella reagoinut?

pahimmassa tapauksessa lapsi on lopun elämäänsä nenätön.

tuo koirasi ei tule sietämään lasta, koska jo kerran puraisi?Ei auta minkäänlainen koulutus.Ikävää, että haluat kokeilla tämän käytännössä etkä usko muiden kokemuksia.

nyt juuri sä vielä kiellät tilanteen, ja oot poissa tolaltasi. Sä et voi vielä hyväksyä tätä vaikeaa tilannetta, mutta jo muutaman päivän päästä tilanne on toinen ja sä alat valmistautua koirasta luopumiseen, koska muuta vaihtehetoa ei ole. Me kaikki muut tämä jo tiedetään ja olen varma että sinäkin jollain tasolla jo tiedät miten tässä käy. Sä olet ollut äiti vasta kolme kuukautta, etkä ole selvästi vielä ymmärtänyt kuinka suuri vasuu sulla on lapsestasi. Voi olla ettei rakkaus lapseenkaan ole vielä herännyt kuten se tulee seuraavan vuoden aikana heräämään. Mut pikkuhiljaa nämä valkenee sulle. Äidillä, siis hyvällä, rakastavalla äidillä, ei ole muuta vaihtoehtoa kuin suojella lasta, sekä kodin ulkopuolisilta, että kodin sisäisiltä vaaroilta. Sä et anna ikinä itsellesi anteeksi, KUN täm tilanne tulee toistumaan. Lisäksi toi, että et vienyt lastasi lääkäriin hakemaan rokotetta ja muutenkin tarkastamaan vammoja, kertoo että sä tiedät ettei ole oikein antaa koiran enää olla teillä. koska eiköhän kaikki tiedä, mitä lääkäri, sun ja miehen vanhemmat, teidän ystävänne, eläinlääkäri ja koirankouluttaja sanoisivat, jos kuulisivat tästä.

Vauvan kotiolot eivät ole turvalliset.



Ap:n täytyy valehdella lääkärissä, että koira oli vieras tms.

Ehkä tosiaan kannattaa jättää tuo "vauvasta seuraa jotain kivaa"-juttu ja siirtyä ihan raakaan lauma-asetelman tehostamiseen noilla keinoilla. Kun koira tuli vuosia sitten käytin juuri noita keinoja, kun koira yritti ottaa valtaa, eli ruoka, ovesta kulkeminen jne aina ensin minulle. Ehkä nyt teen saman vauvan kanssa:) Kiitos!

Tähän viestiin asti mulla oli hienoinen ymmärrys, koira voi olla jollekin noin tärkeä ja joku todella haluaa kääntää kaikki kivet ratkaisuun. Mutta että ei ole käynyt mielessäkään laittaa koiraa paikalleen laumassa! "Täytyypä kokeilla, hauska ja tuore idea, että koira olisikin lauman alimmainen"

Koira on jo aika vahvasti mieltänyt vauvasi laumalle uhkaksi, aika koirakuiskaaja saat olla että tilanteen saat päinvastaiseksi käännettyä.

Mutta tajuatko asian vakavuuden, oikeasti? Sinua voidaan syyttää lastensuojelurikoksesta. Kotisi ei tällä hetkellä ole turvallinen, ja juuri sinä teet sen turvattomaksi. Koiraa ei voi tuomita rikoksesta, mutta sinä äitinä ja koiranomistajana joudut syytteeseen.

kun sinulle ei selvästi järkipuhe tehoa. Tiedät tasan tarkkaan, mitä pitää tehdä, ja itsepintaisesti vain jäkätät vastaan. Kanna siis vastuusi kun koira seuraavan kerran puree lapselta käden tai jalan poikki, raatelee naaman tai pahimmillaan tappaa.



Tuskin sinä täältä voit sen parempia neuvoja saada kuin silti mainostamaltasi koirakouluttajalta, joka teillä on jo käynyt - EIKÄ NÄEMMÄ AUTTANUT!



Uskomatonta miten jotkut kulkee täysin laput silmillä.

se on laumassa alimpana eli vauva on sen yläpuolella. Se ei ole nyt mennyt jakeluun enkä osaa sanoa, miten sen voisi tehdä.

Mulla oli kaksi koiraa, kun esikoinen oli pieni. Ongelmia tuli siinä vaiheessa kun hän alkoi liikkua ja lähestyi koirien nukkumapaikkaa. Toinen alkoi murista, mutta eihän vauva sitä varoitukseksi tajunnut. Jatkuvasti piti vahtia, mutta onneksi mitään murinaa pahempaa ei sattunut.

Tilanne korjaantui kun lapsi lähti kävelemään. Silloin koirat ilmeisesti tajusivat, että sehän on ihminen. Murinat loppuivat siihen, ja sen jälkeen tyttö sai tehdä koirille suurin piirtein mitä halusi.

ja meillä on myös käynyt pari kuukautta sitten koirakouluttaja sopeuttamassa vauvaa koiraan, ei auttanut. Tosiaan vaaraa koirasta ei ole aiemmin ollut, lähinnä olen nähnyt vaivaa jotta koiralla olisi hyvä olla vauva kanssa, ettei tarvitsisi omassa kotonaan olla varuillaan.

Ja sen voin sanoa, että koira on hyvin tottelevainen ja tietää varmasti paikkansa laumassa. Tekee kyllä kaiken mitä sanon, ja pitää minua johtajanaan, mutta eihän se tietenkään tottele jos sanon sille että "rakasta vauvaa" :(

ap

Olen varma, etta rakkaudestaan koiraansa huolimatta AP laittaa vauvansa sen edelle, ja pitaa vauvansa turvassa koiralta.



Kylla minakin antaisin viela koiralle mahdollisuuden, sillahan on ikaankuin sisaruskateus meneillaan. Monet tuoreet isosiskot/veljetkin ovat vaaraksi vastasyntyneelle sisarukselleen mustasukkaisuudessaan, eika heita taatusti vieda piikille !! Olen tosiaan samaa mielta siita, etta koiralle pitaa nayttaa ettei se ole tasavertainen vauvan kanssa, vaan sen alapuolella. Kylla koira voi oppia sen viela.



Isallanikin on koira, joka oli aika arripurri (pieni koira...) ja murisi ja naykkaili helposti. Kun isani perusti uuden perheen, koira tietenkin oletti olevansa lasten ylapuolella, ja naykki heitakin. Hyvin pian se kyllakin oppi etta jos se halusi hyvanlaista huomiota osakseen, sen piti olla lasten kanssa siivosti, muuten sai selkaansa tai joutui pihalle. Nyt se on lauhkea kuin lammas, ei murise kenellekaan vaan jopa kerja rapsutuksia !! Jos lapset menevat sen lahelle, se vain siirtyy muualle.



Mutta jos viela muutaman kuukauden paasta nayttaa silta, ettei koira ole muuttunut asenteessaan vauvaan, sitten veisin sen piikille. Siihen asti- ala KOSKAAN jata vauvaa vahtimatta koiran ulottuville !!

Jos ei voi luopua koirasta, niin ennemminkö vauvasta? Huhhuh. Kaikenlaista. Toivon todella, että tämä oli provo.

Sehän on pitkä aika. Vauva vasta 3 kk. Onhan se nyt ihan selvä kumman ap laittaa etusijalle. Jos vauva olis edes ollut niillä jo vuoden niin ehkä ap sitten symppaisi sitä enemmän.

En ikinä uskaltaisi pitää perheessä koiraa, joka purisi lastani. Tai jotain perheenjäsentä. Meillä on kaksi isoa koiraa, joiden kanssa ollaan käyty ongelmakoirakoulussa johtajuusongelmien vuoksi, joten tiedän etö kannattaa.

Hei koira on ollut ap:lla jo 8 vuotta! Sehän on pitkä aika. Vauva vasta 3 kk. Onhan se nyt ihan selvä kumman ap laittaa etusijalle. Jos vauva olis edes ollut niillä jo vuoden niin ehkä ap sitten symppaisi sitä enemmän.

Onhan tämä huumorilla kirjoitettu, onhan???? :D