Lue keskustelun säännöt.
Oma koira puri omaa vauvaa:(
24.06.2010 |
Eli meillä on 8-vuotias sekaroituinen koira, joka on aina ollut rakas ja kiltti. Esikoinen syntyi keväällä, ja on nyt vähän yli 3kk. Koira on koko ajan ollut hieman varuillaan vauvan kanssa, ei käyttäytynyt vihaisesti eikä murissut tai muuta, mutta vältellyt ja mulkoillut. Olemme tehneet kaiken mitä vauvan ja koiran totuttelemisessa voi tehdä, huomioineet koiraa paljon jne.
Nyt aamulla kävi kuitenkin niin, että koira puri vauvaa ilman syytä jalkaan, istui vieressä ja kun vauva hieman liikautti jalkaansa murahti ja kävi kiinni. Jälki ei ole kovin paha, eikä vaadi lääkärireissua, mutta verta siitä tuli, ja vauva tietysti rupesi itkemään ja koira kilahti täysin: yritti hyökkiä vauvan kimppuun ja murisi, sain vaivoin pidettyä sitä kiinni.
Tämän tapauksen jälkeen koira on reagoinut koiraan taas ihan normaalisti, vältellyt ja pälyillyt ei muuta. Mitähän tässä nyt kannattaisi tehdä? Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Kommentit (328)
Joku oli laittanut viestiä kitistä: tässä yhteystiedot hänen oppi-isälleen:
http://www.koiraneuvola.fi/
Luepa noita juttuja. Minä luulen, että virhe on siinä, että olet yrittänyt tehdä vauvasta kivan koirallesi ja samalla menettänyt omaa johtajuuttasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tajuaa. Siitä syystä asetin nenättömyyden kuolemaa pahemmaksi. Kuolema on hetkellinen, pysyvät vammat ovat pahempia kuin kuolema.
No ei se lapsi pahimmassa tapauksessa nenätön ole, vaan hengetön... pahimmassa tapauksessa lapsi on lopun elämäänsä nenätön.
ap on niin idiootti että vammauttaa lapsensa tai tapattaa sen rakillaan
Meillä on koira ja vauva myös.
Joku ehdotti kuonokoppaa mutta älä laita sitä koiralle. Koira kärsii kuonokopassa, ei se ole sille lainkaan luonnollinen asia. Kuonokoppa tuntuu hyvin ikävältä.
Ehdottomasti sinun pitää antaa koira uuteen kotiin. Anna sellaiseen kotiin missä on todella aikaa koiralle, eläkeläisille esim. Ei kiireiseen kotiin. Itselläni on hyvin rakas koira mutta ehdottomasti luopuisin jos olisi tehnyt noin kun ap:n koira.
ap:
ota yhteyttä pertti vilanderiin.
Koirasi tarvitsee ehkä laumahierarkian palautusta. Et ainakaan menetä mitään vaikka kokeilisit (ja tähän ehdotukseen tulee monta "mielummin piikille kuin sinne" -vastausta) Mutta ota itse asiasta ensin selvää, ennen kuin tuomitset ehdotusta.
Oma koira säästyi piikiltä purtuaan lasta, eikä ole tapaus toistunut sen koommin (aikaa jo 4v.) Tapauksen jälkeen koira palautettiin meillä lauman alimmaiseksi, eikä sillä ollut oikeutta sen jälkeen kajota "johtajan pentuun".
Joten kokeile!
Turha todella viedä tervettä koiraa piikille. (ei tarkoita että koirallasi olisi päässä vikaa; eläin voi reagoida noin johonkin ärsykkeeseen, olematta "hullu")
Ymmärrän ap:n ajatuksia paremmin kuin hyvin. Myös meillä koirat ovat perheenjäseniä (eivät todellakaan "vain" koiria), sekä ennen että jälkeen vauvantulon. Alussa menee aikaa tilanteeseen totuttautumiseen, stressaavaahan se on kaikille osapuolille, ihmisille ja koirille. Itse ainakin ensimmäisen yhteisen vuoden ajan tarkkailin koiran käyttäytymistä vauvan seurassa enkä jättänyt niitä lähekkäin ilman valvontaa. Välillä koiran toimintaa piti oikaista, mutta koskaan mitään kamalaa ei sattunut. Vaikka koira onkin luonteeltaan kovapäinen, dominoiva ja aluksi aina hieman varautunut vieraita kohtaan.
Koira on teilläkin varmasti totaalisen hämääntynyt uudesta perheenjäsenestä ja meneehän siinä tottakai aikaa, ennen kuin uuteen laumajärjestykseen oppii. Miten koira reagoi esimerkiksi muihin koiriin? Onko tällaista hyökkäilyä esiintynyt aiemmin muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan? Onko teillä tarpeeksi aikaa myös koiralle, eli aktivoitteko sitä varmasti tarpeeksi? Saako koira tarpeeksi sinun jakamatonta aikaasi vai onko vauva aina jollakin tavalla mukana noissa hetkissä? Koirahan käyttäytyy nyt kuin mustasukkainen isosisar, joka on kiukkuinen uuden perheenjäsenen saamasta huomiosta ja ajasta. Ja koska koiran tavat kommunikoida ovat rajalliset, tällä tavalla se ainakin sai sanomansa läpi.
Tajusiko koira vauvaa kohtaan hyökätessään tehneensä väärin? Eli teithän sille heti selväksi että näin ei saa tehdä? Kannattaa seurata tilannetta ja antaa koiralle myös ihan sellaista aikaa, jolloin kohdistat 100%sti huomiosi vain siihen. Eiköhän tuo piikille vienti olisi todellakin nyt ylireagointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on ollut aikalailla sama tilanne muutama vuosi sitten. Erotuksena vain se, että koira on jo 12-vuotias. Me otettiin silloin riski, ja päätettiin pitää koira, hommata sille kaikki mahdollinen apu, ja käyttää kaikki energia sen kouluttamiseen. Ja se kannatti. Koira rakastaa lasta nykyään, kuten myös myöhemmin syntyneitä lapsia. En voi väittää, että tämä toimisi jokaisen koiran kohdalla, mutta meillä toimi. Toki, aina olisi voinut käydä myös huonosti.
sympatiat ap:lle Ymmärrän ap:n ajatuksia paremmin kuin hyvin. Myös meillä koirat ovat perheenjäseniä (eivät todellakaan "vain" koiria), sekä ennen että jälkeen vauvantulon. Alussa menee aikaa tilanteeseen totuttautumiseen, stressaavaahan se on kaikille osapuolille, ihmisille ja koirille. Itse ainakin ensimmäisen yhteisen vuoden ajan tarkkailin koiran käyttäytymistä vauvan seurassa enkä jättänyt niitä lähekkäin ilman valvontaa. Välillä koiran toimintaa piti oikaista, mutta koskaan mitään kamalaa ei sattunut. Vaikka koira onkin luonteeltaan kovapäinen, dominoiva ja aluksi aina hieman varautunut vieraita kohtaan.
Koira on teilläkin varmasti totaalisen hämääntynyt uudesta perheenjäsenestä ja meneehän siinä tottakai aikaa, ennen kuin uuteen laumajärjestykseen oppii. Miten koira reagoi esimerkiksi muihin koiriin? Onko tällaista hyökkäilyä esiintynyt aiemmin muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan? Onko teillä tarpeeksi aikaa myös koiralle, eli aktivoitteko sitä varmasti tarpeeksi? Saako koira tarpeeksi sinun jakamatonta aikaasi vai onko vauva aina jollakin tavalla mukana noissa hetkissä? Koirahan käyttäytyy nyt kuin mustasukkainen isosisar, joka on kiukkuinen uuden perheenjäsenen saamasta huomiosta ja ajasta. Ja koska koiran tavat kommunikoida ovat rajalliset, tällä tavalla se ainakin sai sanomansa läpi.
Tajusiko koira vauvaa kohtaan hyökätessään tehneensä väärin? Eli teithän sille heti selväksi että näin ei saa tehdä? Kannattaa seurata tilannetta ja antaa koiralle myös ihan sellaista aikaa, jolloin kohdistat 100%sti huomiosi vain siihen. Eiköhän tuo piikille vienti olisi todellakin nyt ylireagointia.
Jeesus mitä lässytystä ja päänsilittelyä! :O Etkö tajua, että terve koira EI käy lasten kimppuun?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei taida koira hyväksyä uutta tulokasta. Eli vaihtoehtoja ei taida paljon olla, koira lähteköön.
Ymmärrän ap:n ajatuksia paremmin kuin hyvin. Myös meillä koirat ovat perheenjäseniä (eivät todellakaan "vain" koiria), sekä ennen että jälkeen vauvantulon. Alussa menee aikaa tilanteeseen totuttautumiseen, stressaavaahan se on kaikille osapuolille, ihmisille ja koirille. Itse ainakin ensimmäisen yhteisen vuoden ajan tarkkailin koiran käyttäytymistä vauvan seurassa enkä jättänyt niitä lähekkäin ilman valvontaa. Välillä koiran toimintaa piti oikaista, mutta koskaan mitään kamalaa ei sattunut. Vaikka koira onkin luonteeltaan kovapäinen, dominoiva ja aluksi aina hieman varautunut vieraita kohtaan.
Koira on teilläkin varmasti totaalisen hämääntynyt uudesta perheenjäsenestä ja meneehän siinä tottakai aikaa, ennen kuin uuteen laumajärjestykseen oppii. Miten koira reagoi esimerkiksi muihin koiriin? Onko tällaista hyökkäilyä esiintynyt aiemmin muita ihmisiä tai eläimiä kohtaan? Onko teillä tarpeeksi aikaa myös koiralle, eli aktivoitteko sitä varmasti tarpeeksi? Saako koira tarpeeksi sinun jakamatonta aikaasi vai onko vauva aina jollakin tavalla mukana noissa hetkissä? Koirahan käyttäytyy nyt kuin mustasukkainen isosisar, joka on kiukkuinen uuden perheenjäsenen saamasta huomiosta ja ajasta. Ja koska koiran tavat kommunikoida ovat rajalliset, tällä tavalla se ainakin sai sanomansa läpi.
Tajusiko koira vauvaa kohtaan hyökätessään tehneensä väärin? Eli teithän sille heti selväksi että näin ei saa tehdä? Kannattaa seurata tilannetta ja antaa koiralle myös ihan sellaista aikaa, jolloin kohdistat 100%sti huomiosi vain siihen. Eiköhän tuo piikille vienti olisi todellakin nyt ylireagointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaihtoehdot:
a.) Lopetat koiran ja voitte elää turvallisin mielin perheenä, mutta toki ilman koiraa
b.) Pidät koira, pelkäät koko ajan, ja lopulta harmittelet jälkikäteen, kun koira kuitenkin tekee vauvalle jotain peruuttamatonta
Että semmottia
Löydät itsekin netistä sivutolkulla tietoa siitä, mitä koiran suussa kasvaa. Pieni vauvasi tarvitsee välittömästi suojauksen. Haavan koolla ei ole merkitystä, riittää, että iho on rikkoontunut = pieni naarmu/vähän verta tulee. Kotikonstit ja puhdistusaineet eivät nyt riitä. Ab-kuuri ja rokotus tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta tiennyt jo alunperinkin, että ihmiset on niitä pomoja, eikä kyseenalaista uusia juttuja. Miehen tultua taloon sohvalle ei enää asiaa - ei ongelmaa. Miehen tultua taloon myös mies saa ottaa luun pois, komentaa jne - ei ongelmaa. Vauvan tultua taloon sisällä ei hötkyillä - ei ongelmaa. Kun koira on alunperinkin ollut koira, jonka homma on totella meidän käskyjä. Ja tottelemisesta saa palkaksi hyväksyntää. Helppo juttu.
Mutta: jos koira ei ole alunperinkään ollut pennusta oma, enpä usko, että koiraan saa samanlaista otetta ja kontaktia. Ja kahdeksanvuotias koira ei opi enää uutta laumajärjestystä, tuskinpa vain. En ikinä antaisi lapseni joutua vaaraan, vaikka kuinka rakastan (koulutettua) koiraani. Koira lähtisi jo pelkästään siitä, jos murisisi lapselle hampaat irvessä. Näin vaan on näreet. Kukaan ei uhkaa minun lastani, oli sitten vaikka joku omasta perheestä.
...pitämään eläimiä "lapsinaan". EN OLE KOSKAAN NÄHNYT YHTÄÄN TERVEJÄRKISTÄ ELÄINTÄ NÄILLÄ "MAMMOILLA", JOTKA ELÄIMIÄÄN INHIMILLISTÄVÄT!
Se koira kokee vauvan samanarvoiseksi ja alkaa nyt kisaamaan asemastaan. Oli ennen ap:n "vauva" ja eihän eläin tajua sitä että nyt vauvaleikit on leikitty ja paikalla on ihan oikea ihmislapsi, VAUVA, joka onkin yhtäkkiä koiraa tärkeämpi olento.
Koira piikille tai annat eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koirahan ei ole nyt yrittänyt hyökätä kerran vaan kaksi- ekan kerran ilman syytä ja toisen kerran, kun vauva rupesi itkemään. Ap sanoi, että sai vain vaivoin pidettyä tämän maailman kilteimmän koiran kiinni! Mitä jos ap olisi ollut toisessa huoneessa? Ei taitaisi olla vauvasta paljoa jäljellä.
että lääkäri suosittelee koirasta luopumista ja pahimmassa tapauksessa ilmoittaa lastensuojeluun.
Vittu ap että olet idiootti ja paska äiti!!!
Koirasi voi purra sinua ja lastasi jatkossakin. Se on tavallista. Älä valita. Jos se puree muitakin niin kärsikööt ja ottakoot jäykkäkouristusrokotuksen.
Mikä pielessä: liika koiran inhimillistäminen on luonut tilanteen jossa koira ei ole jäsentänyt olevansa perheen viimeinen ja alinta kastia, jolla ei ole oikeuksia kuten ihmisillä. Ei siis tiedä paikkaansa.
Tilanteet joissa äiti on vauvan kanssa on tehty nyt niin että koirakin saa osallistua tilanteeseen. Näin ei olisi pitänyt olla juuri lainkaan, vaan niin että koira ymmärtääisi että hänen tulee ensisijaisesti olla makuualustallaan kun lapsi on lattialla ja että toisinaan kun pomo, eli talon isäntä tai emäntä erikseen antaa luvan, hän saa tulla vähän nuuhkaisemaan vauvaa jne. Jotta koira ei yhdistä kuria vauvan aiheuttamaksi ja koe vauvaa siis uhkana, on kova kuri ja paikkakoulutus sekä oman aseman selkiyttäminen syytä tehdä jo ennen vauvan syntymää ja muissakin yhteyksissä kuin vain silloin kun vauva on lattialla.
En oikein usko että tuon ikäinen koira enää oppisi.
Vaikka ap ei nyt halua koirasta luopua, niin uhkana on sitten halusta riippumatta se että koira käy joku kerta vauvan kurkkuun kiinni ja vauva vammautuu tai kuolee kokonaan. Tietysti ap sanoo silloinkin ettei sitä halunnut, mutta kun kaikkea ei vaan voi valita. Tämä pulma olisi pitänyt hoitaa rautaisella otteella jo odotusaikana ja laittaa koira kovaan ruotuun, nyt on myöhäistä ja koira on melkoinen aikapommi, eikä vain omalle lapselle vaan myös jos kylään tulee muita lapsia.
Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Koirasta ei haluta luopua, mutta jotenkin se olisi saatava tykkäämään vauvasta.
Mulle jää tästä kirjoituksesta vain kaikumaan tuo "yrittää". Eli kutsutaan paikalle joku hihhuliakka joka ehkä osaa auttaa. Että yritetään. Jep. Ja sitten joku päivä rakki mahdollisesti pimahtaa taas. Seurakset = suuri kysymysmerkki. Mutta ainakin "yritettiin". *huokailee ja ihmettelee*
Ap: kysy itseltäsi tämä kysymys:
Jos pidätte koiran ja koira jonain päivänä käy lapsesi kimppuun vakavin seurauksin... Miten pystyisit elämään asian kanssa?