Oma koira puri omaa vauvaa:(

Eläimen purema voi olla hengenvaarallinen ja vaatii aikuisellakin antibioottihoidon!

minkäänlainen kouluttaminen!Laittakaa se koira heti pois!Tulee vielä toinen kerta, ennemmin tai myöhemmin, mutta se tulee.Ja jälki voi olla sellainen ettet ikimaailmassa haluasi olla näkemässä ;(

ei tuossa ole edes miettimistä. Koira ei ole ihminen eikä se ole sun lapsi. Jollain tavalla ajatusmaailmasi näkyy käytöksessäsi ja koira pitää itseään samanarvoisena vauvan kanssa. Siksi luulee voivansa käydä vauvaan kiinni.

En sinuna ottaisi riskiä koiran kanssa. Sitten kun koirasi kunnolla satuttaa vauvaa, on myöhäistä katua. Ja se tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Koira piikille tai uuteen kotiin. Heti.

ei haluta koirasta luopua, se on osa perhettä ja ollut sitä jo kauan, on muuten kiltti ja rakastettava. En suostu tervettä koiraa lopettamaan enkä etsimään noin vanhalle enää uutta kotia. Se on minun lapseni, ollut elämässäni ennen miestä tai vauvaa. Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että vauva ei ole yhtä tärkeä, mutta haluaisin tosiaan neuvoja miten saada koira ja vauva elämään yhdessä ilman ongelmia

ap

ja unelmoit turhaan. Koira on koira. Laumaeläin ja elää laumaelämää teidän perheessä. Se ei pidä (niinkun tuskin yksikään koira) vauvaa taikka pientä lasta ylempänä. Se ei välttämättä edes ymmärrä sitä, moni koira pelkää vauvoja. Ikävä sanoa, mutta LUOVU koirasta mieluummin kuin lapsestasi. anna koira vaikka toiselle perheenjäsenellesi hoitoon kunnes lapsi on tarpeeksi iso, ellet aio lopettaa sitä. ÄLÄ KOSKAAN JÄTÄ SITÄ VAUVAN KANSSA EDES SELKÄSI TAAKSE yksi puraisu riittää ja peruuttamaton on jo tapahtunut.(tietysti vähän koiran koostakin kiinni) Älä ole tyhmä!

Olen koiranomistaja itsekin, aina omistanut koiran ja kokemusta on monista eri roduista, sekarotuisistakin. Meillä tulee olemaan aina koira, muttei koskaan sellaista, joka osoittaa mitään merkkejä aggressiivisuudesta perheenjäseniä kohtaan. Silloinkin koira on lasten kanssa aina epäluotettava.Se ei ajattele kuin ihminen, vaan se on koira ja sillä on koiran tapa ja avut käyttäytyä.

järki käteen vaikka koira olisi kuinka rakas. lapsesikin on toivottavasti sinulle rakas..miljoonia kertoja rakkaampi!

kuinka paljon olet toiminut yhdessä koiran kanssa niin, että vauva on ollut sylissäsi tai vieressä vaunuiluissa? onko vauva ollut lattialla tai sitterissa paljon?

mikä oli se tilanne, jossa koira kävi jalkaan kiinni? (siis olitko itse lähellä vai oliko koira ollut pitkään vauvan kanssa keskenään)

sun on nyt vain pakko hyväksyä se tosiasia että vauvasi ja koiranne eivät voi elää saman katon alla.

Melko iso ja siro, siinä on isoa villakoiraa ja dobberia.

Olen pyrkinyt ottamaan koiraa huomioon aina kun olen ollut vauvan kanssa. Esim imettäessä ja vauvan kanssa puuhaullessa silittelen koiraa aina, annan herkkuja ja teen tilanteista kivoja. Vauva on ollut lattialla ja sitterissä, koira on käynyt metrin päässä nuuhkasemassa ja kiertänyt kaukaa, olen leikkinyt koiran kanssa vauvan ollessa lattialle jne. että huomaisi, että vauva tuottaa hyviä asioita. Epävarmuutta ei ole palkittu, vaan hyvää käytöstä. Nämä ovat ne ohjeet mitä olen saanut kahdelta kouluttajalta, toiselta puhelimessa ja toiselta ihan meillä kotona.

ap

Miehen koira on jo kaksi kertaa purrut mua (ei ole vaatinut sen enempää hoitoa kuin että jäykkäkouristuksen olen käynyt hakemassa) ja meille syntyy elokuussa esikoinen. Olen yrittänyt miehen kanssa asiasta keskustella, kun itseä pelottaa hirveästi, että koira käy sitten jossain vaiheessa vauvaan kiinni. :( Mies vaan hokee, että pitää opettaa se koira. No joo, jos se siitä opettamisesta olisi kiinni, niin ei kai olisi koskaan purrut muakaan. Jos jollakulla tässä ketjussa olisi hyviä vinkkejä, miten saisin miehen ymmärtämään tilanteen vakavuuden, niin ottaisin mielelläni sellaisia vastaan.

Ehkä ylläpito voisi puuttua asiaan?

että mieti oikeasti, että jos vastaava tilanne toistuu ja vauvalle sillä kertaa käy huonommin, miten paljon tulet itseäsi siitä syyttämään, että et reagoinut ajoissa.



Miten muuten miehesi asiaan suhtautuu?



45

Eikö hän saa ämmäänsä kuriin, joka tuolla tavalla sekoilee?

Ehkä lapsesi voitaisiin sijoittaa perheeseen, jossa asiat ovat oikeassa tärkeysjärjestyksessä? Voi pienen pientä vauva raukkaasi.

tai antaa tuttuun perheeseen.



Ja edelleenkin kaipaan neuvoja koiran ja vauvan totuttamiseen ja elämän järjestämiseen, en koiran lopettamiseen, koska emme halua koirasta luopua. Vaikka se jostakusta onkin niin käsittämätöntä, on koira minulle aivan yhtä rakas kun mieheni ja lapsenikin enkä aio tappaa sitä yhtään sen enempää kun muutakaan perhettäni.



ap

Jos jo nyt vauvaan käy kiinni eikä lapsi vielä edes konttaa/kävele!Miten luulet,ap, käyvän kun lapsesi lähtee konttaamaan koiraa kohti,vetää turkista,menee koiran ruokakipolle?

joka ymmärtää minun ja koirani suhdetta ja rakastaa itsekin koiraa. Olemme tässä asiassa aivan samoilla linjoilla, eli koira pitää totuttaa, ei lopettaa.



ap

Mitä jos ainoa oikea vastaus on, että mitään ei voi enää asialle tehdä? Kaikkeen ei aina ole kivaa ratkaisua olemassa, vaikka kuinka niin haluaisikin.

Kaikki ovat yrittäneet sanoa, että EI OLE MAHDOLLISTA totuttaa heitä toisiinsa, mutta hän vain jankuttaa ja jankuttaa. Et tule saamaan mitään muuta vastausta, koita nyt helvetin torvi tajuta että se koira pitää tappaa ennenkuin se tappaa sun lapsesi!! Pitäs viedä sut navetan taakse, perkele kaikenlaisia sitä onkin!

tai jotakin?Sitä tulee vielä meinaan piisaamaan...

tyhmää ihmistä, joka ei tällaista asiaa tajuaisi. Tietää vaan, että saa ihmisillä raivon pintaan tällä aloituksella.

tuskin on vielä sitä saanut.



Eläimelle tappotuomio.



Juttu on niin että yksi kaunis päivä koira puree lasta kasvoihin ja siitä voi jäädä pahat arvet ja pahimmassa tapauksessa lapsi on lopun elämäänsä nenätön.



Olet täysi idiootti jos pidät vihaisen koiran vauvaperheessä/lapsiperheessä.



Teet valinnat annat vauvan tai koiran pois.

Ihan alkuun oma mielipiteeni, niin pienten lasten äitinä kuin koirien kouluttajanakin olisi etsiä koiralle välittömästi uusi koti tai päästää koiruus taivaaseen.



Selvisitte pelkällä säikähdyksellä, onneksi. Kuten moni jo sanoikin, tilanne repeää siinä vaiheessa kun lapsi lähtee liikkeelle. Hän ei hallitse liikkeitään ja ihan varmasti tulee törmäämään, kaatumaan, repimään koiraa, myös sen nukkuessa. Jos reagointi oli jo nyt tuollaista, eikä lapsi edes tehnyt mitään, mitä käy sitten kun lapsi esim. kaatuu nukkuvan koiran päälle.



Mielestäni tuo tapahtuma sinänsä ei ole niiin katastrofaalinen, mutta koiran käytös tuon jälkeen on. Koiran käytös kertoo siitä, että se ei todellakaan tehnyt mielestään mitään väärää, eikä katunut tekoaan. Koira, joka tietää vauvankin olevan itseään ylempänä ja tietää oman paikkansa lauman alimpana, osoittaa katumuksen merkkejä ja ns. lamaantuu, kun tajuaa tekonsa.

Koira myös vaistoaa teidän olemuksesta, että tilanteessa hänen ja vauvan kohtaamisessa on jotain jännää ja pitää olla varuillaan. Jokainenhan tietää, miten tässä sitten lopulta käy.



Koira on perheenjäsen ja rakas sellainen. Ne myös toimivan viettien ja vaistojensa mukaan. Valitettavasti teillä ei ole vaihtoehtoja kovinkaan montaa. Puremistilanteet tulevat toistumaan ihan varmasti ja paljon pahempina. Toivon, että olette järkeviä ja suojelette lastanne, ajattelette hänen tulevaisuuttaan. Ensi kerran jälkeen voi olla, että ette enää voikaan tehdä mitään.

Olen pahoillani puolestanne!

Koira on JO käynyt lapsen kimppuun. Minä olisin vienyt piikille jo koiran, joka suhtautuu oudosti lapseen.



Koira on ELÄIN, jolle ei voi opettaa suhtautumista, ellei se luonnostaan tule. Sekopää mikä sekopää!