Miksi kaikki "puistoilee" jatkuvasti?

ekaluokkalaiseni ulkoili 5-vuotiaan pikkusiskon kanssa kuusi tuntia puistossa ja kuusi tuntia omassa pihassa naapurin lasten kanssa.



Taloyhtiön/oman pihan hiekkalaatikko riittää noin yksivuotiaalle. Sitten kannattaa varautua käymään puistossa kaksi kertaa päivässä. Niin päiväkodissakin ulkoillaan. 1 - 2 tuntia aamupäivällä ja 1 tunti iltapäivällä.



Ulkoilusuositus taitaa olla minimissään kaksi tuntia - ja se ei tarkoita hiekka-astiassa istumista.

Minähän nimenomaan kyselin, että mikä juttu tuo puistoilu oikein on, kun en ole siihen tähän mennessä törmännyt elämässäni. Oppia ikä kaikki.. Noin vuoden verran pärjäillään vielä varmaan tässä kotinurkilla mitä tulee puistoelämään.

AP

Miksi sä teet siitä puistosta tuollaisen numeron? Se on osa ihan normaalia elämää.

En mäkään tajunnut puistossa käymistä ennen kuin oma lapsi oli taaperoiässä. Siihen asti en ollut eläessäni varmaan leikkipuistossa.

Me "puistoillaan" harvoin koska meillä riittää tekemistä omassa pihassa. Me pilkotaan halkoja (kyllä, yhdessä 1,5v:n kanssa, hänellä on oma kirves!) ja haravoidaan nurmikkoa, kerätään koirankakkaa, siivotaan autotallia, pelataan jalkapalloa, kerätään risuja, "kalastetaan" rapakoista.. Ei kaikkeen tarvita mitään liukumäkeä ja keinuja. Hiekkis meillä on.

Kavereita on naapurissa, yleensä joka päivä kun ulkoillaan niin jotkut on meillä tai me ollaan jonkun toisen pihassa.

Meidään lähipuisto on äskettäin remontoitu, keinut, kiipeilytelineet ja vempaimet on uusittu ja niitä on paljon. Valitettavasti uima-allasta ei ollut täytetty? Lapset touhusivat innolla ja minä näin kaksi tuttua äitiä, joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia pitkästä aikaa.

Sitten laulettiin mukavia lastenlauluja ennen ruokailua ja kylläpä lapset söivätkin sosekeittoa, hakivat kumpikin lisää.

Huomenna mennään toiseen lähileikkipuistoon syömään, joka meneekin kiinni juhannuksesta.



Talvella kokoonnumme pari kertaa sisätiloissa ja perjantaisin paistamme ulkona makkaraa. Välillä teemme yhteisiä retkiä puistosta käsin. Jo aamusta lapset odottavat näkevänsä kaverinsa ja jatkavansa edellisenä päivänä kesken jääneitä leikkejä. Siis kyllä, puistoilemme useamman kerran viikossa.

Toki meillä on muutakin sosiaalista elämää esim treffaamme viikottain stadissa muutamien äitien kanssa, käymme isovanhemmilla ja kaverilla, jolla arkivapaita ja on päiviä jolloin olemme vain kolmistaan kotona.

Kas elämä on täynnä valintoja.

sinä selvästi luulet, että ihmiset "raahautuvat" kaupungin toiselle laidalle vain päästäkseen puistoon. Ja että puistossa käyminen syrjäyttää jollain tavalla muut mahdolliset aktiviteetit. Tätä tarkoitin, kun ihmettelin kirjoituksiasi. Olin myös vaistoavinani, että suhtaudut vähän ylimielisesti puistoiluun.



Mä voin nyt kyllä tunnustaa, että ihmettelin ennen kuin oma lapsi oli taapero, että miksi monet äidit näyttivät oleskelevan puistossa jopa tuntikausia lapsineen. Mietin, että mahtaa heillä olla tylsää siellä.



Sitten kun oma lapsi oli reippasti yli vuoden, huomasin miten elämä on paljon helpompaa kun käy puistossa. Silloin lapsi sai riittävästi puuhaa, itse seuraa ja päiväunet ja lounas maittoivat hyvin. Tämä elämänvaihe olisi varmaan mennyt multa ihan ohi, jos lapsi olisi aloittanut päivähoidossa esim. 1-vuotiaana. Kun lapsi aloitti tarhan vasta 2,5-vuotiaana, ehti meidän lähipuisto tulla tutuksi.



Nyt kun lapsi on päivähoidossa, ei puistoilulle ole enää tarvetta. Viikonloppuisin on yleensä niin paljon muuta ohjelmaa, ettei tule käytyä ja arjet menee tarharumbassa. Lapselle itselleen tuskin jää mitään muistikuvia ajasta, jolloin "puistoiltiin".

Ihmetyttää, että pikkulapsielämän malliksi on Suomessa muotoutunut monen mielestä jossain muoviliukumäen kupeessa möllöttäminen ja muunlaista elämää ihmetellään. Ihan normit on että niin-ja-niin monta tuntia tulee viettää aikaa ulkona aka leikkipuistossa päivässä. Me asutaan rivarissa, mutta omaa pihaa on ja muutenkin "projekteja". Ja se jonkinmoinen taloyhtiön piha, jossa on hiekkis, kiipeilyteline, vauvakeinu, tavallinen keinu ja kaksi rengaskeinua. Lapsia juoksee tuossa kyllä kaiken ikäisiä, taloyhtiön teinitkin hengaavat välillä pihalla.

AP

Me "puistoillaan" harvoin koska meillä riittää tekemistä omassa pihassa. Me pilkotaan halkoja (kyllä, yhdessä 1,5v:n kanssa, hänellä on oma kirves!) ja haravoidaan nurmikkoa, kerätään koirankakkaa, siivotaan autotallia, pelataan jalkapalloa, kerätään risuja, "kalastetaan" rapakoista.. Ei kaikkeen tarvita mitään liukumäkeä ja keinuja. Hiekkis meillä on. Kavereita on naapurissa, yleensä joka päivä kun ulkoillaan niin jotkut on meillä tai me ollaan jonkun toisen pihassa.

Lasten takia. Omalla taloyhtiön pihalla on keinu ja hiekkalaatikko, mutta lapset kaipaavat vaihtelua. Poikamme varsinkin rakastaa kiipeilyä, joten on aivan täpinöissään, kun pääsee puistoon kiipeilemään.



Jos talvesta tulee samanlainen kuin viime talvi oli niin todellakin taas möyritään lumessa ja varmasti nautitaan joka hetkestä.

Ne puistot, mitä minä tiedän, ei paljon eroa tuosta taloyhtiön leikkipaikasta. Liukumäkeä lukuunottamatta samanlaisia paikkoja ne ovat. Siis te syöttekin siellä puistossa?? Penkilläkö vai siis miten tuo järjestyy? Miten leikkipuisto voi mennä kiinni juhannuksesta? Jotain mä en nyt tajua.

AP

Meidään lähipuisto on äskettäin remontoitu, keinut, kiipeilytelineet ja vempaimet on uusittu ja niitä on paljon. Valitettavasti uima-allasta ei ollut täytetty? Lapset touhusivat innolla ja minä näin kaksi tuttua äitiä, joiden kanssa vaihdettiin kuulumisia pitkästä aikaa. Sitten laulettiin mukavia lastenlauluja ennen ruokailua ja kylläpä lapset söivätkin sosekeittoa, hakivat kumpikin lisää. Huomenna mennään toiseen lähileikkipuistoon syömään, joka meneekin kiinni juhannuksesta. Talvella kokoonnumme pari kertaa sisätiloissa ja perjantaisin paistamme ulkona makkaraa. Välillä teemme yhteisiä retkiä puistosta käsin. Jo aamusta lapset odottavat näkevänsä kaverinsa ja jatkavansa edellisenä päivänä kesken jääneitä leikkejä. Siis kyllä, puistoilemme useamman kerran viikossa. Toki meillä on muutakin sosiaalista elämää esim treffaamme viikottain stadissa muutamien äitien kanssa, käymme isovanhemmilla ja kaverilla, jolla arkivapaita ja on päiviä jolloin olemme vain kolmistaan kotona. Kas elämä on täynnä valintoja.

Mielestäsi elämää ei ole muoviliukumäen kupeessa möllöttäminen, mutta sitten luettelet, mitä kaikkia leikkivälineitä teillä omassa pihassa on. Mitä ihmeen eroa sillä on, ulkoiletteko te omassa pihassa vai puistossa? Ylevöittääkö se omassa pihassa ulkoilu teidän perhe-elämän jollain tavalla? Miten se liukumäki on erilainen omalla pihalla verrattuna puistoon?



Ja puistossa käyminen ei ole mikään este sille, etteikö voisi kotona tehdä kotitöitä, haravoida, siivota autotallia tai pelata jalkapalloa.

suuren osan asuinpaikkani lapsista ja äideistä (ja joitakin isiä), joten nyt kun lapsi on koululainen, tietää missä seurassa lapsi liikkuu. On helppo olla yhteydessä tuttuihin ihmisiin, lapsikin sai laajan kaveripiirin jo päiväkoti-ikäisenä.



Puistoilu ja toisiin ihmisiin tutustuminen oli oikein hauskaa ja virkistävää.

tarjotaan lapsille kesällä lämmin lounas. Ja monet puistot menee kesällä kiinni. Näin oli ainakin omassa lapsuudessani.

Mä olen aloittanut tänä kesänä lapsen ollessa noin 1-vuotias melko ahkeran "puistoilun". Meillä on leikkipuisto ihan talon takana niin musta ilman muuta kannattaa sitä hyödyntää kun siellä näkee muita ja on tosi paljon leluja yms. Huomaan itse, että kun ollaan vaan tässä kotosalla niin helposti on niin, että teen jotain kotihommia ja lapsi vaan pyörii jaloissa eikö oikein tule tehtyä hänen kanssa mitään kun sitten taas puistossa oikeasti puuhastellaan yhdessä eikä tarvi tehdä niitä tylsiä kotitöitä! Kun lapsi oli pienempi en kauheasti puistoon ehtinyt kun nukkui päiväunet vaunukävelyillä ja jotenkin mieluummin silloin tein muuta kun menin puistoon istumaan vauvan nukkuessa.



Musta on myös tärkeää, että lapsi näkee muita lapsia vaikkei vielä heidän kanssaan varsinaisesti leikkisikään. Meidän lapsi on ainakin ollut jo tosi pienestä muista lapsista tosi innostunut vaikkei tietenkään vielä toisten kanssa osaa leikkiä. Mä olen myös niin sosiaalinen, että tykkään siitä kun näin muita äitejä ja isiä ja saa jutella ja sitten voi joskus jonkun kanssa ystävystyä paremminkin. Kävin siitä asti kun vauva oli noin 3 1/2 kk vauvakahvilassa, joka sekin oli toisessa puistossa ja käytiin myös muskarissa kun vauva oli alle puolivuotias.



Olen varmaan vähän vanhanaikainen mutta uskon myös, että lapsen on tärkeä saada ulkoilmaa ja pyrin sen vuoksi puistoilemaan tai muuten ulkoilemaan lapsen kanssa myös muuten kuin kesällä. Mutta kieltämättä voi olla, että puiston sisäaktiviteetit vetävät talvella puoleensa ja toivon, että puoliso jaksaisi töiden jälkeen jonkin verran ulkoilla lapsen kanssa myös.

vaan havainnoin vain ympäristöäni, siksi luettelot leikkivälineistä. "Puistoilu" kun on sana, joka toistuu palstalla tosi usein, ja olen sen sisältöjä jäänyt miettimään. Mielestäni omassa pihapiirissä touhuilu vaan kuulostaa itselleni mielekkäämmältä kuin _päivittäinen_ puistoon lähteminen, mitä moni palstalainen tuntuu tekevän. Jos olisi joku tosi fancy puisto, kuten se yhden kirjoittajan missä on uima-altaat ja muut systeemit, niin ymmärrän innon, mutta muuten en näe oikein pointtia. Kun ne puistot mitä minä tiedän, ovat joko oikeasti puistoja = viheralueita eli ei varmaan kovin kiinnostavia taaperolle tai sitten aika kämäsiä leikkipuistoja, joissa on muovinen ja _likainen_ liukumäki ja suunnilleen sama varustetaso kuin tuossa metrin päässä meidän pihalla. En näe sitä vaan sen kehittävämmäksi/omaa päätäni tuulettavaksi toiminnaksi, että saisin siitä mitenkään hurjasti elämänsisältöä. AP

Mielestäsi elämää ei ole muoviliukumäen kupeessa möllöttäminen, mutta sitten luettelet, mitä kaikkia leikkivälineitä teillä omassa pihassa on. Mitä ihmeen eroa sillä on, ulkoiletteko te omassa pihassa vai puistossa? Ylevöittääkö se omassa pihassa ulkoilu teidän perhe-elämän jollain tavalla? Miten se liukumäki on erilainen omalla pihalla verrattuna puistoon? Ja puistossa käyminen ei ole mikään este sille, etteikö voisi kotona tehdä kotitöitä, haravoida, siivota autotallia tai pelata jalkapalloa.

ovat leikkipuistoja, joissa on sisätilat käyttäjille sekä ulkoilualue, jossa päivisin leikkikalut kaikkien käytössä (hiekkalelut, kolmipyörät, potkulaudat, lautapelejä, korona jne). Puiston henkilökunta valvoo leikkejä, pelailevat koululaisten kanssa, vetävät vanhempi-lapsikerhoja ym ohjelmaa sekä jakavat maksullisen välipalan koululaisille.

Koululaisten kesälomalla kaupunki jakaa ilmaisen aterian joka arkipäivä kaikille alle 16-vuotiaille lapsille. Jokainen tuo kotoaan muovilautasen ja lusikan ja juotavaa (saa tarvittaessa puistostakin, vinkki niille, jotka tulevat käymään helsingissä kesälomalla). Osa syö ulkopenkeillä, suurimmalla osalla mukana joku huopa, minkä päällä ruokailevat.

..Siis te syöttekin siellä puistossa?? Penkilläkö vai siis miten tuo järjestyy? Miten leikkipuisto voi mennä kiinni juhannuksesta? Jotain mä en nyt tajua. AP

Mutta tämä kohta vaatii selvennystä: "Mutta kieltämättä voi olla, että puiston sisäaktiviteetit vetävät talvella puoleensa"

Mitkä ihmeen sisäaktiviteetit? Mulla on nyt olo, että te puhutte aidasta ja minä seipäästä. Minulle leikkipuisto = muutaman neliön aidattu alue, jossa on pari keinua, ehkä karuselli, se liukumäki ja hiekkalaatikko. Mistä te puhutte?

Mä olen aloittanut tänä kesänä lapsen ollessa noin 1-vuotias melko ahkeran "puistoilun". Meillä on leikkipuisto ihan talon takana niin musta ilman muuta kannattaa sitä hyödyntää kun siellä näkee muita ja on tosi paljon leluja yms. Huomaan itse, että kun ollaan vaan tässä kotosalla niin helposti on niin, että teen jotain kotihommia ja lapsi vaan pyörii jaloissa eikö oikein tule tehtyä hänen kanssa mitään kun sitten taas puistossa oikeasti puuhastellaan yhdessä eikä tarvi tehdä niitä tylsiä kotitöitä! Kun lapsi oli pienempi en kauheasti puistoon ehtinyt kun nukkui päiväunet vaunukävelyillä ja jotenkin mieluummin silloin tein muuta kun menin puistoon istumaan vauvan nukkuessa. Musta on myös tärkeää, että lapsi näkee muita lapsia vaikkei vielä heidän kanssaan varsinaisesti leikkisikään. Meidän lapsi on ainakin ollut jo tosi pienestä muista lapsista tosi innostunut vaikkei tietenkään vielä toisten kanssa osaa leikkiä. Mä olen myös niin sosiaalinen, että tykkään siitä kun näin muita äitejä ja isiä ja saa jutella ja sitten voi joskus jonkun kanssa ystävystyä paremminkin. Kävin siitä asti kun vauva oli noin 3 1/2 kk vauvakahvilassa, joka sekin oli toisessa puistossa ja käytiin myös muskarissa kun vauva oli alle puolivuotias. Olen varmaan vähän vanhanaikainen mutta uskon myös, että lapsen on tärkeä saada ulkoilmaa ja pyrin sen vuoksi puistoilemaan tai muuten ulkoilemaan lapsen kanssa myös muuten kuin kesällä. Mutta kieltämättä voi olla, että puiston sisäaktiviteetit vetävät talvella puoleensa ja toivon, että puoliso jaksaisi töiden jälkeen jonkin verran ulkoilla lapsen kanssa myös.

Aika moni sulle kirjoitti, että lähipuistossa usein on on enemmän lapsia ja enemmän tekemistä kuin omalla pihalla.



En tiedä missä korvessa sinä asut, kun teillä on kämäsiä puistoja etkä ollut kuullut puistoruokailusta, ehkä teillä on vain masentavia leikkipuistoja joissa äidit käyvät tajuamatta, että kotipihalla olisi niin paljon kivempaa.



Jos itselläsi oma pihapiiri tarjoaa enemmän virikkeitä, niin sehän on kiva. Mutta kumma kun et tunnu tajuavan, että aika monella muulla puistossa ulkoileminen voi olla sekä lapselle että aikuiselle hauskempaa.



Annetaankos kaikkien kukkien kukkia, jooko?

tai lue saamasi vastaukset.

35 vielä vähän jatkaa. Tässä on oikeasti varmaan vähän väärinkäsitystä. Lueskelin nyt 31 tekstiä. Varmaan puhut sellaisesta leikkipuistosta, jossa on vaan ulkotilat. Esim. Helsingissä (jossa siis asun) on puistoja, joissa on leikkipuisto- ja nuorisotiloja (siis myös sisätilat). Niissä on ohjelmaa kuten vauvakahvilaa, perhekerhoa, touhutuokioita, värikylpyä jne. Yleensä joka päivä viikolla jotakin. Kesällä pitkälti tuota puistoruokailua ja ulkolelut käytössä ja myös uima-allas. Mun lapsi ei yleensä puistoruokaile kun ei ole yleensä tarjolla kasvisruokaa eikä oikein yleensä jaksaisikaan siihen 12 asti (jos jaksaisi ottaisin varmaan useammin eväät ja syötäis ulkona samaan aikaan kun muutkin) kun puistoruokaa saa mutta kiva idea se on, että lapset saavat puistossa ruuan. Omat astiat on siis lapsilla mukana, joihin ruoka jaetaan ja sitten syödään siellä hiekkalaatikon reunalla tai mihin nyt kukakin menee. On siellä pari pöytääkin mutta sisätilat eivät siis (vessoja yms lukuunottamatta) ole kesällä käytössä). Puistoissa on siis niiden aukioloaikana sosiaaliviraston henkilökuntaa myös paikalla. Toki puistoihin voi mennä myös esim. illalla ja viikonloppunakin mutta leluja ja ohjelmaa siellä ei silloin ole. Mutta käydään me toki ainakin silloinkin keinumassa ym.



Olen tosi iloinen, että täällä on niin paljon kaikenlaista tarjolla lapsiperheille. Luulin odottaessani vauvaa, että olisin kovin yksinäisenä kotona mutta olen saanut enemmän ystäviä sinä aikana kun vauva on ollut olemassa kuin kolmen vuoden aikana, jotka ehdin asua Helsingissä ennen hänen syntymäänsä. Mutta siis ymmärrän, ettei puistoilu niin kovasti innosta jos on vaan joku puisto, jossa pari keinua ja liukumäki eikä mitään muuta, samahan se on sitten olla omassa pihassa.

Nuo asukaspuistot kuulostavat todellisilta monitoimikeskuksilta, en ole kuullut juttuakaan!

Missä oikein asut , ap?

tarkoittaa meille puistoa, jossa on sisätilat, yksi aidattu leikkialue ulkona sekä aitaamatonta leikkitilaa. Löytyy henkilökuntaa, kolmipyöräisiä, potkulautoja, hiekkaleluja, kahluuallas hellepäivinä jne. Näin Espoossa.



Ruokatarjoilu lopetettiin pari vuotta sitten säästösyistä.



Ja ei, meillä ei ole omassa pihassa noita samoja juttuja.