Koirakuume - kertokaa millaista elämä on koiran kanssa

Luin tuolta että joku pitää koiraa häkissä, se nyt on kauheinta mitä voi tehdä koiralle, järkyttävää, miksi joku hankkii häkkikoiran, sisälle.

Pihalla 18 astetta pakkasta. Sä oot just päässy töistä kotiin missä odottaa kaaos ja lapset tappelee ja huutaa että "nälkä". Koira hyppii sua ja kauppakasseja vasten ja haukkuu villaantuneena lasten tappelusta. "Onko kukaa käyttäny koiraa ulkona?" kysyt toiveikkaana. "No ei me muistettu" lapset vastaavat ja menevät kiireellä pois näkökentästäsi. Nurkan takaa kuuluu: "Huuda sitte ku ruoka on valmista" ja sitten lapsen äänet hiljenee. Telkkari jatkaa huutamista ja mies on ilmeisesti omissa harrastuksissaan. Kamala sotku ja koira juoksee mattoja ryttyyn ylienergisenä kun ei ole päässyt ulos.

Rupeat takki päällä tyhjentämään kauppakasseja sotkun keskellä samalla kun kuvitelmat  rentouttavasta koti-illasta työpäivän jälkeen kaikkoaa. Kauppakassit tyhjennettyäsi aloitat ruuanlaiton väsyneenä ja huudat lapsia siivoamaan jälkensä. Kukaan ei tottele koska lapsilla on polttavantärkeitä asioita; kokeet pitää allekirjoittaa, mulla on harkat huomenna, mä tarvin kouluun eväät, luokkaretki pitää maksaa, mulle pitää ostaa uudet säärisuojat löysin jo sopivat vähän kalliit mut samilla on samanlaiset niin mäki haluunjatarvin, ja kuka , KUKA vie mut huomenna kouluun ja ÄITI MUN ON NÄLKÄ!

Vitutuslevelit kohoaa pikkuhiljaa. Koitat saada kaaosta hillittyä samalla kun koira pyörii jaloissa ja kun ruoka on saatu tehtyä, niin syömisen sijaan vedät pipon, lapaset ja huivin päälle ja lähdet ulos pakkaseen. Ulkona on pimeää ja jäätävä lumipöly porautuu huokosiin kovan tuulen mukana samalla kun koira pyörii ympyrää etsien "THE kakkauspaikkaa"

Koira on mitä ihanin lemmikki. Meidän perheessämme on aina ollut koira/koiria, joten tiedän mistä puhun.

Koira tarvitsee paljon huomiota ja aktiviteetteja. Pelkkä lenkitys, rapsuttelu ja ruokkiminen ei riitä. Koira haluaa käyttää myös aivojaan. Lisäksi pentuna ja vanhuksena se vaatii erityisen paljon hoivaamista. Koira TÄYTYY kouluttaa perustottelevaisuuteen, se helpottaa teidän arkea ja tekee suhteestanne paremman. Kun koira on koulutettu, vältytään näiltä ikäviltä kokemuksilta joita tässäkin ketjussa on tullut :) Nämä ihmiset jotka ovat tympääntyneet koiriinsa, ovat mielestäni itse syypäitä. Koira on otettu ehkä hetken mielijohteesta tai sitä ei ole viitsitty kouluttaa oikein, tms. Koira ei sovi kaikille ihmisille lemmikiksi. Jos on valmis kantamaan vastuun koirasta seuraavat ehkä jopa 15 vuotta, on kiinnostunut koirista ja perehtynyt hieman koirien maailmaan, saattaisi koira sopia sinulle. Muistakaa, että koiralle te olette se maailman tärkein asia. Koiranne eivät valitse teitä, vaan te valitsette koiranne, joten käyttäytykää niitä kohtaan sitä mukaan :)

Koiran kanssa eläminen on ylä- ja alamäkiä, niinkuin elämä muutenkin.

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 16:34"]

Pihalla 18 astetta pakkasta. Sä oot just päässy töistä kotiin missä odottaa kaaos ja lapset tappelee ja huutaa että "nälkä". Koira hyppii sua ja kauppakasseja vasten ja haukkuu villaantuneena lasten tappelusta. "Onko kukaa käyttäny koiraa ulkona?" kysyt toiveikkaana. "No ei me muistettu" lapset vastaavat ja menevät kiireellä pois näkökentästäsi. Nurkan takaa kuuluu: "Huuda sitte ku ruoka on valmista" ja sitten lapsen äänet hiljenee. Telkkari jatkaa huutamista ja mies on ilmeisesti omissa harrastuksissaan. Kamala sotku ja koira juoksee mattoja ryttyyn ylienergisenä kun ei ole päässyt ulos.

Rupeat takki päällä tyhjentämään kauppakasseja sotkun keskellä samalla kun kuvitelmat  rentouttavasta koti-illasta työpäivän jälkeen kaikkoaa. Kauppakassit tyhjennettyäsi aloitat ruuanlaiton väsyneenä ja huudat lapsia siivoamaan jälkensä. Kukaan ei tottele koska lapsilla on polttavantärkeitä asioita; kokeet pitää allekirjoittaa, mulla on harkat huomenna, mä tarvin kouluun eväät, luokkaretki pitää maksaa, mulle pitää ostaa uudet säärisuojat löysin jo sopivat vähän kalliit mut samilla on samanlaiset niin mäki haluunjatarvin, ja kuka , KUKA vie mut huomenna kouluun ja ÄITI MUN ON NÄLKÄ!

Vitutuslevelit kohoaa pikkuhiljaa. Koitat saada kaaosta hillittyä samalla kun koira pyörii jaloissa ja kun ruoka on saatu tehtyä, niin syömisen sijaan vedät pipon, lapaset ja huivin päälle ja lähdet ulos pakkaseen. Ulkona on pimeää ja jäätävä lumipöly porautuu huokosiin kovan tuulen mukana samalla kun koira pyörii ympyrää etsien "THE kakkauspaikkaa"

[/quote]

ööö...tämä nyt kuulosti todella tyhmältä. Kuule, mietitkö yhtään että tuollaista se varmaan on että koira pitää viedä ulos myös talvella kun on -18, mukulat huutaa ja kotona on sotkuista? Koiran täytyy päästä ulos ja tiedät sen ihan hyvin. Tuosta sun tekstistä ymmärsi kyllä enemmänkin että lapset on huonosti kasvatettu ja koira oli vaan iloinen kun sinä tulit kotiin.

Mieti rotu tarkkaan. Se on tärkein mihin voit vaikuttaa heti alkuunsa ja jolla saat suurimman mahdollisuuden saada sellaisen koiran mikä itselle sopii.

Toinen hyvin tärkeä asia on, että KAIKKI koirat täytyy kouluttaa. Ihan siihen, että ne osaavat lenkillä muita koiria kohdatessaan olla kunnolla ja muutenkin käyttäytyä (ihmisille ei murista ym). En siis tarkoita mitään istu, tassu ym toissijaisia juttuja.

Riippuu paljon ihmisestä, kuinka haastavaksi kokee käytännön asiat koiran kanssa. Itselleni eivät ulkoilutus, siivoaminen, peruskoulutus, harrastaminen, yleinen sitovuus ja hoito tuota ongelmaa, suorastaan päinvastoin. Mutta aina se koira ei välttämättä ole persoonana lupsakka ja hyväntuulinen karvakaveri, kuten omalla kohdallani on käynyt. Nuoressa koirassamme on ongelmakoiran vikaa, pelkoaggressiivisuus vaikuttaa melko paljon arkeen. Toimenpiteisiin olemme ryhtyneet, mutta tiedän, että asian korjaaminen olisi hyvin vaikeaa kiivastahtisen arjen lomassa. Vastaavien ongelmien ehkäisemiseksi neuvoksi annan harkitsemaan rodun tarkkaan, tutustumalla etukäteen sekä kasvattajaan että pennun vanhempiin sekä tietysti sitoutumaan koiran kasvatukseen ja koulutukseen, ja tämän kaiken jälkeen vielä varautumaan yllätyksiin.

Minun ja mieheni koiran hankintaa edelsi oikeastaan useamman vuoden miettimisaika, kun opiskeltiin vielä eikä elämäntilanne ollut oikea. Olen kiitollinen tuosta ajasta, koska asia tuli mietittyä juurta jaksain ja hankittua paljon tietoa koirista, oli kaverin koiraa hoidossa ja tuli juteltua koirallisten ihmisten kanssa. Nyt kun vihdoin unelmamme toteutui ja koira on hankittu, ei ikäviä yllätyksiä ole tullut. Sanoisinkin kaikille neuvoksi, että mieti tarpeeksi pitkään äläkä missään nimessä ota koiraa hetken mielijohteesta!

Kaikille niille jotka täällä ovat valittaneet lenkkeilystä räntäsateessa, annan yksinkertaisen neuvon: ulkoilu säällä kuin säällä on pukeutumiskysymys. Itselläni on veden- ja tuulenkestävä ulkoilupuku ja vedenkestävät kengät. Ulkoilu sujuu eikä tarvitse kastua tai palella ja sen takia v*ttuuntua omaan koiraansa. Suosittelenkin lämpimästi hommaamaan hyvälaatuiset varusteet ulkoilua varten.

Meillä ei ole vielä lapsia, mutta lähitulevaisuudessa lapsi on toiveissa. Onkin mielenkiintoista kun moni on täällä kirjoittanut suhtautumisensa koiraansa muuttuneen lapsen tulon jälkeen. Itse on vaikea kuvitella tätä, koira on kuitenkin niin rakas ja osa perhettämme tällä hetkellä, mutta sittenhän sen näkee kun tilanne on itsellä ajankohtainen..

Mielenkiintoinen ketju.

Ihan ensiksi suosittelen miettimään tarkkaan rotua. Valitse rotu siten, että olet valmis hoitamaan sen vaatimukset (liikunnan tarve, turkki, siisteys ym). Eri roduilla on eri vaatimuksia, vaikka toki jokainen koira vaatii päivittäisen lenkityksen ym. Itse en esimerkiksi ikinä ottaisi koiraa, joka kuolaa vallan hirmuisesti. Ei hermot kestäisi sitä sotkua :) meillä on rotu, josta ei juuri lähde karvaa eli on melko siisti. Toki kurakeleillä pitää lenkin jälkeen pestä tassut ja mahanalusta mutta se nyt vaan kuuluu koiran elämään.

Olemme opettaneet koiramme niin, ettei se lähde pihasta. Ulko-oven voi siis avata ja koiran päästää pissalle ilman, että tarvitsee pelätä karkaamista. Voin kertoa, että helpottaa kummasti kun esim ennen nukkumaanmenoa voi koiran vain päästää takapihalle iltatarpeille eikä tarvitse itse enää pukea ja lähteä ulos. Suosittelen siis todella näkemään vaivaa koiran kouluttamiseen - helpottaa jokapäiväistä elämää! :)

Lisäksi jos koiran päättää ottaa, kannattaa muistaa se, jonka joku jo sanoikin, eli koiralle sinä (tai perhe) olet koko maailma ja se kaikkein tärkein lauman jäsen. Kohtele koiraasi siis sen mukaisesti.

PS. Ja joo, kannattaa miettiä jo etukäteen, onko koiralle hoitopaikkaa olemassa esim. matkojen ajaksi.

Onnea uudesta perheenjäsenestä, jos sellaisen meinaatte hankkia.

Nim. Lattialla tätä kirjoittelen ja karvakamu makoilee tyytyväisenä vieresssä. Kohta ulkoilmaan yhdessä :)

Nro 72 jatkaa vielä, että toki koiran omistamisessa on niitä huonojakin puolia. Ulos on lähdettävä joka päivä, joskus töistä kotiin tullessa saattaa vastassa olla "kiva" yllätys kun koira on oksentanut huonovointisena lempimatollesi tai jotain muuta mukavaa ;) mutta niin vaan kaikissa asioissa on myös huonoja puolia...

Oih, meillä on parin vuotias sekarotuinen koira (8kg). En pitänyt koirista lainkaan ennen, mutta en voisi kuvitellakaan elämää ilman koiraa.

+ herään aina iloisena, koska koiran lämmin ruho ja tuhina vieressä on ihanaa. Heti kun avaan silmäni , niin alkaa pusuttelu. 

+ Ulkoilemisen pakko. Varsinkin parisuhteessa on niin helppoa jakaa ulkoiluvuorot. Meillä mies menee aamusin, ja minä töiden jälkeen. Iltaisin tehdään piiiitkä lenkki kaikki yhdessä.

+ rakkaus. On uskomatonta rakastaa ja tulla rakastetuksi niin pyytteetömästi.

+ koska koiramme on pieni, voimme käydä ravintoloissa ja tapahtumissa yhdessä. 

- siivoamisen tarve lisääntyy.

- vaaleat sävyt ei ehkä paras vaihtoehto sisustyksessa. 

- välillä haluaisi vaan maata koko päivän. Tai jos on kipeä,on ikävä lähteä pakolla ulos. 

- matkustelu ei tunnu kivalta, jos koira pitää jättää hoitoon. Kamala stressi myös siitä, että hoidetaanko sitä hyvin.

meillä on 12 v vehnäterrieri ja 3 v rescue koira.
vanhempi uros(leikattu) ja nuorempi narttu.
päivääkän en vaihtais pois. e n edes nuoremman koulutusta kaduilta kotikoiraksi.
kulut mitä koiriin menee ovat minimaalisia verrattuna siihen iloon mitä näistä perheenjäsenistä on.
kamalaa miten jotkut oikeen iloitsee vahemman koiran lopettamisesta ja sen myötä tulevasta vapaudesta (okei yks sanoi niin)
itku tulee silmään kun ees mietin että vanhemmasta aika jättää... lapsien ja kaikkien silmäterä....

Minä taas ymmärrän tosi hyvin niitä jotka odottavat että koirasta aika jättää. Odotan sitä itsekin innokkaasti, vielä muutama vuosi niin sitten läksyni oppineena voin elää koko loppuelämän ilman lemmikkiä. Kaikki vain eivät ole koiraihmisiä, mutta sitä ei vaan tiedä ennen kuin on kymmenen vuotta vääntänyt joka ikinen päivä hankalaluonteisen ja monella lailla sairaan koiran kanssa. Mun koira on sellainen, että sillä on todella kova luonne, ja mulla ei ole. Mun on pakko pitää sitä koko ajan tietynlaisessa henkisessä otteessa, tietoisessa sellaisessa, että sen kanssa pärjää hyvin. Sen kanssa ei tosiaan relata, ei päästetä sitä kainaloon köllimään tai oteta pikku painileikkiä, tai se ottaa sen viestinä siitä että tässä voi kokeilla mitä muuta saisi tehdä. Ja tämä koiran hankaluus on siis ihan fakta, eikä johdu pelkistä omista olemattomista kasvattajantaidoistani. On tosi raskasta toimia koko ajan omaa luontoaan vastaan (eli olla koiralle aina tosi jämäkkä), kun oikeasti haluaisi vaan elää hyvässä yhteisymmärryksessä sen koiran kanssa.Vaikka siihen kiintyy ja vaikka siitä saa hyvää mieltä että hoitaa koiran hyvin, niin ei siitä paljoakaan ole iloa sitten loppupeleissä.

80; maalla asuvat sukulaiset aina säälivät kaupungissa asuvia koiria. Samaan aikaan heidän koiransa elävät laatuelämää kymmenen neliön häkissä käytännössä koko elämänsä, omaa kakkaansa ja pissaansa haistellen. Silloin tällöin koira pääsee häkistä ulos, jolloin se on niin innoissaan ettei sitä kukaan hallitse, joten siihen hermostutaan nopeasti, sen häröily sisällä pilaa parketin ja sen mielipuolinen kiskominen hihnassa tuntuu niin ikävälle ettei sitä viedä edes kunnon lenkeille.

Irti olevat pihakoirat ovat asia erikseen, mutta näitä näkee harvoin. Enemmän se koira on yhä siellä pihan perällä räksyttämässä melko lailla unohdettuna.

Koirallisena voin sanoa, että kannattaa miettiä oikeasti tarkkaan ennen kuin koiran ottaa. Ei sen omistaminen sinänsä mitään rakettitiedettä, rajoja, rakkauta, liikuntaa ja terveellistä ruokaa. Lisäksi jotain aktivointia, joka voi olla vaikka takapihatokoa tai koiranäyttelyissä käymistä ja treenaamista niihin. Suurin juttu on kuitenkin se, että KOIRA PITÄÄ ULKOILUTTAA AINAKIN 3 KERTAA PÄIVÄSSÄ. Kun oma shelttini oli pentu, kävin ulkona sen kanssa 1 h välein, yöllä 4 h välein. Päivässä kertyi siis hyvinkin joku 10-12 reissua ulos ja silti parketit on kusessa.

kuten millaiset työajat teillä on miehen kanssa, onko omaa pihaa, ja millaisen koiran sä haluaisit.

Mä itse olen sitä mieltä, että oli virhe ottaa meille koira ennen lapsen syntymää. Ekat kuusi vuotta sitä jaksoi viedä koiraa lenkille ja huolehtia kasvatuksesta ja koulutuksesta, nyt nyppii ankarasti. Ne ainoat hetket arkipäivässä, kun ois vähän vapaata, menee siinä että lähden käyttämään koiraa lenkillä. Esimerkiksi ruuan jälkeen mä miljoona kertaa mieluummin istuisin ja katsoisin vaikka telkkaria, kuin lähtisin koiran kanssa reippailemaan. Ja tiedän että moni just siksi ottaa koiran, että se pakottaa ulkoilemaan silloinkin kun laiskottaa. Ainoa hyvä puoli on se, että sen ajan saa olla ihan omissa ajatuksissaan -toki se tarkoittaa sitä, että jättää vaan lapsen raa'asti eteiseen protestoimaan, koska lapsethan ois aina mielellään mukana kun saavat samalla aikuisen täyden huomion. Mä myös kaipaan kovasti mun entistä kaunista kotia, jossa oli sievät matot, suurinpiirtein puhtaat sohvat joilla sohvatyynyjä ym. Nyt kun kaiken pitää olla pestävää ja koirankestävää, niin kyl se näkyy sisustuksessa.



Mut onhan koirasta tietenkin jollain lailla iloakin, ja lapsille lemmikistä tulee nopeasti tosi tärkeä.

on vaikeaa kuvitella elämää ilman sitä.



Ulos kolmesti päivässä, jos en ota sitä matkalle mukaan niin siskoni hoitaaa sitä sen aikaa. Autossa koira kulkee takaluukussa häkissä.

miellyttämishaluinen ja RAUHALLINEN koira!



Olen niin kateellinen ystävillemme, joilla rauhallinen, lempeä koira, jota lapset saavat vedellä ja retuuttaa vaikka kuinka ja koira ei ole moksiskaan.

Meillä on erittäin vilkas koira ja joka kerta vähän hermostuttaa, kun käy vieraita lapsiakin kylässä, ilman että me aikuiset olemme kotona.



Porteista tulee läpi ja nyt on mietinnässä uudet keinot.



Suosittelen myös PIENTÄ koiraa, jotta myös lapset voivat jossain vaiheessa koiraa ulkoiluttaa. TOki isokin voi olla vaikka kuinka rauhallinen ja hyväkäytöksinen ja jopa helpompi, kuin pieni. Mutta pieni koira harvoin pääsee vetämään lasta nurin ja on siis lapsenkin hallittavissa tiukan paikan tullen.

Elämä koiran kanssa on todellakin paljon kiinni siitä missä asutte ja minkä rotuisen koiran meinaatte ottaa. Toiset koirat tarvitsevat paljon liikuntaa, harjaamista ym., toisille riittää vähemmän, riippuu siis koiran rodusta. Meillä on lapinkoira, joka on aina ulkona, on todella kiltti luonteeltaan eikä tarvitse pelätä, että satuttaisi lapsia, joskus saattaa innostuessaan kaataa lapsen vahingossa kumoon. Liikuntaa lapinkoira toki tarvitsee, mutta koska on kaikki päivät ulkona niin saa sitä jo luonnostaan, eli yksi lenkki päivässä riittää. Harjataan ja pestään tarpeen mukaan. Meillä on farmariauto, ja koira on siellä takana, on todella helppo autossa. Pentuna saattoi voida pahoin, mutta aikuisiällä istuu/makaa kontissa aivan paikallaan ja katselee liikennettä.

mitä SINÄ pystyt antamaan koiralle. Ei niin että mitä koira teille antaa, se tulee vasta kakkosena.



Koirasta on seuraa, iloa, murhetta ja surua.

Mutta kuitenkin 100x enemmän iloa!



Meilläkin on aina ollut koira, elämä ilman olisi outoa.



1. koira tarvitsee liikuntaa 2.kuria 3. hellyyttä

Liikunnan tarpeellisuutta ei voi kylliksi korostaa.

Sen puute johtaa moniin ongelmiin.

kunnon koulutus, kannattaa myös harkita vakuutuksen ottamista. Jos tulee jotain sairautta, eläinlääkärikäynnit tulevat älyttömän kalliiksi. Jo pelkät rokotukset maksavat paljon.