Koirakuume - kertokaa millaista elämä on koiran kanssa

kunnon koulutus, kannattaa myös harkita vakuutuksen ottamista. Jos tulee jotain sairautta, eläinlääkärikäynnit tulevat älyttömän kalliiksi. Jo pelkät rokotukset maksavat paljon.

Mutta nyt kun se kuoli vanhuuttaan, olen tyytyväinen että perheessämme ei ole enää koiraa.



Lenkkeily on ihan kivaa silloin kun ulkona on kaunis ilma. Mutta ne päivät jolloin sataa räntää vaakatasossa ja olet jo kotimatkalla töistä kastunut täysin ja täysin kylmissään, ei oikein napannut koiran ulkoilutus. Tai silloin kun lapsi oli vielä pieni, eli oli pakko istuttaa rattaissa, satoi vaakatasoa ja mies teki pitkää päivää, eli lapsi oli otettava mukaan.



Myös työpäivän jälkeen oli AINA tultava suorinta tietä kotiin, sillä koira piti ulkoiluttaa.



Lomaksi piti keksiä joku hoitopaikka.



Mutta eniten vitutti suoraan sanoen koiran tuhoamat tavarat. Sekin riippuu rodusta, jotkut rodut eivät tuhoa ollenkaan, mutta useat ainaskin pentu aikana.



Toisaalta taas, koiran kautta tutustuin moniin kivoihin ihmisiin, kuntoni ja painoni oli tosi hyvällä mallilla ja koiraharrastukset olivat antoisat.

Vakuutukset kannattaa todellakin ottaa koiralle. Eläinlääkärikulut voivat tehdä tosi ison loven kukkaroon.



Meillä koira sairastui AINA silloin kun oli muutenkin rahasta tiukkaa :-(

Se vie enemmän aikaa kuin lastenhoito ja niiden kasvatus. Koiran ylläpito on kallista, kasvattaminen haastavaa ja työlästä(koira kun ei kehity ihan samalla tavalla kuin ihminen).Kannattaa todella miettiä hommaako koiraa tilanteeseen jossa perheessä on kolme pientä lasta. Minä odottaisin sinuna siihen saakka kunnes lapset ovat isompia, ja ehkä myöskin he mahdollisesti haluaisivat sen koiran. Silloin olisi useampi lenkittäjä, ja sinullakin olisi silloin oikeasti enemmän aikaa paneutua siihen koiran kasvattamiseen ja hoitoon. Tämä kaikki siis niin että jos teet sen vimpan päälle. :) Ja jos kuitenkin päädyt koiran hankintaan, niin valitse hyväluonteinen, rauhallinen ja hyvin oppiva rotu.

riittääkö aika kolmen lapsen äitinä kouluttaa koira kunnolla, koska jos siitä asiasta lipsuu voi tulevat vuodet olla yhtä hermojen paukkumista. Mutta jos päädyt koiran ottamaan, valitse rotu tarkkaan lapsiperheeseen sopivaksi.



Meilläkin on aina ollut koira ja sen voin sanoa, että kerran koiran ottanut ei todennäköisesti osaa enää koskaan olla ilman. Olet siis loppuelämän sidottuna koiraan. Näin kävi ainakin meillä! Toki huolta ja vaivaa ynnämuuta koira mukanaan tuo, mutta se on jotain aivan ihmeellistä, mitä se antaa myös palkinnoksi.



Lomareissut menee koira farmarin takaosassa tai hoidossa sukulaislla, riippuu reissun luonteesta. Mutta yleensä on aina joku valmis hoitoon koiran ottamaan jos tarvii. Mieti myös sitä, onko hoitopaikkaa saatavilla tarpeentullen.



Jos päädyt koiran ottamaan ja otat sopivan rodun ja hyvin koulutat, takaan että saat elinikäisen kumppanin, johon myös lapset kiintyvät. Jos koira on suht rauhallinen, teillä on varmasti monta halukasta ulkoiluttajaa, joten pääset myös telkkarin ääreen. Tsemppiä valintaan!

myös sukupuolella on väliä, varsinkin jos kyseessä on ensimmäinen koira. Uroskoirat voivat olla hyvinkin hankalia isossa perheessä jos johtajuusasetelma ei ole selvä lasten kanssa.



Meillä pieni narttukoirakin ajoittain yrittää nousta kuopuksen ohi arvijärjestyksessä ja sitten taas "keskustellaan" asiat selviksi.

jokapäivä sais olla imuroimassa ja moppaamassa lattioita. Karvoja lähtee ihan tolkuttomasti ja koiran kuolatippoja on joka paikassa. Sisustus on ihan peestä, mitään vaaleita mattoja ei pysty pitämään, sohva on piloilla.. Mies ja lapsi tykkäävät koirasta, itsellä alkaa olla mitta täysi.

meidän perheessä ainakin näin. mullakin ollut aina koira joten lenkitykset ym menee rutiinilla, ei niitä laske "haittapuoliksi"tms. Eli koira on rakas perheenjäsen jota ilman en haluaisi elää! Aina kuuntelee ja lohduttaa. On iloinen joka kerta kun tulet kotiin.. En kestä ajatustakaan koiran poismenosta, edellisestäkin oli niin kovin vaikea toipua ja ajatuksissa se on usein vieläkin vaikka kuolemasta on jo 5vee.

kotityön määrää, jotkut rodutkohtuullisesti ja jotkut aivan tolkuttomasti. Mä imuroin joka päivä, myös sohvat ym. Matot pesen noin kolme kertaa vuodessa. Kura-aikana en edes pidä mattoja lattialla (tai siis, pidän matot lattialla välillä kesäkuu-elokuu ja joulukuu-maaliskuu) ja pyyhin lattiat kostealla joka päivä. Koiran tassut pitää pestä jokaisen lenkkireissun jälkeen ja sen jälkeen myös kylppärin lattia pitää pestä (yht.neljä kertaa päivässä). Kura-aikana meillä lojuu aina jossain märkiä pyykeitä kuivumassa. Kuolaavat ja paikkoja tuhoavat rodut on sitten ihan asia erikseen, niistä mä en edes aloita kirjoittamaan, me päästään sentään siinä helpommalla oman koiramme kanssa.



Meillä on trimmattava rotu, joten trimmaamiseen menee n. yksi sunnuntai kuukaudesta. Siis pesuun, trimmiin ja sen jälkeen siivotaan todella hyvin, koska pieni karvasilppu tarkkuu jalkapohjiin ja tekee kipeää.



Kun tästä aika jättää, mä luulen ettei meille uutta koiraa tule.

Mä muuten koin koiran kanssa elämisen paljon antoisammaksi ennen lasta. Nyt koira on vaan koira, ja siihen liittyvät asiat kotitöitä. Mä en enää iloitse siitä kuten ennen, koska mulla on lapsi jonka kehityksestä iloita. Joten mä en aivan allekirjoita sitä, että koira antaa enemmän kuin mitä siitä on vaivaa. Meillä taitaa tällä hetkellä olla puntit tasan tässä tilanteessa. Mä koen että siitä on vaivaa ainakin sen verran mitä se tuottaa iloa.

on aika vaativa rotu. Meillä spanieli ja valkoiset on tassukarvat ja karvoja täytyy myös leikellä, mutta ei meidän kyllä tarvi joka ulkoilureissun jälkeen suihkuttaa. Tassut aivankuin "hylkii" likaa eikä tuo mitään sisälle muutakuin kaikkein pahimpaan kura-aikaan, jolloin pidetään haalaria ja silloin riittää pieni virhautus kävelyn jälkeen, menee kaks minuuttia. Matot on aina. Mut imuroidaan kaks kertaa viikossa. Ihan tolkuttomasti lähtee karvaa, jos haluaa paikat tiptop, saa imuroida joka päivä mutta en niin välitä. Koiran hoito on ilo minulle. Kerran kuussa karvojen leikkaaminen on mukavaa koiran kanssa vietettyä aikaa.

kun koiran oli taas pakko penkoa roskis/vetää napaansa maasta kaikki mahdollinen ja maha on aivan sekaisin, tekisi mieli sanoa, että elämä koiran kanssa on haisevaa helvettiä.



Mutta tuo ajatus kaikkoaa hyvin nopeasti, kun koira tulee häntä heiluen ja lelu suussa hakemaan minua leikkimään, tökkimään kuonolla kun yritän tätä kirjoittaa ja osoittaa kaikin keinoin kuinka i h a n a a on olla juuri minun kanssa.



Meillä (tai minulla, koska tuo on minun koira, ollut jo ennenkuin alettiin mieheni kanssa seurustelemaan) on 1,5 vuotias bordercollie, joka on HYVIN vilkas, erittäin nopea oppimaan (myös niitä kiellettyjä asioita) ja keskittymiskyky useimmiten nollassa, kun maailmassa on niin monia ihania asioita, ettei mun juttuja jaksais aina kuunnella. Kuitenkin ne hetket, kun koulutuskentällä huomaa, kuinka koira minun käskystä makaa paikallaan, vaikka metrin päässä toinen koira hyörii ja pyörii ja saa nameja, antavat ainakin minulle aivan uskomattoman paljon. Tai kun koira hyppää syliin makaamaan ja vilkaisee kulmiensa alta tietäen, ettei sohvalla tai sängyllä saisi olla, mutta kun juuri nyt vaan on ihan pakko päästä näyttämään kuinka ihana oma perhe on.



Nuo hetket pyyhkivät pois samoin tein kaikki yölliset kakkareissut, maton pesut ja räntäsateessa tehdyt vitutuksen kyllästämät lenkit.



Eli summa summarum, ainakaan minä en osaisi olla ilman koiraa, se todellakin antaa minulle PALJON enemmän kuin ottaa.



P.S. Vakuutus on ihan ehdoton. Nimim. juuri 290e yhdestä keuhkoputkentulehduksesta maksanut.

sotkua piisaa. Säänkestävän turkin takia karvaa irtoo kokoajan. Valehtelematta joudun imuroimaan joka päivä vähintään kerran, muuten hukkuisimme karvoihin. Matot on kaikki halpismattoja, jotka voi uusia parin vuoden välein.



Lapsen syntymän jälkeen ei koirien kanssa touhuaminen ole paljoa kiinnostanut. Enemmän niistä on vaivaa kuin iloa. Lapsen voi sentään ottaa lomalle mukaan mutta koirille on aina etsittävä joku hoitopaikka.



Juhannuksen jälkeen onneksi vähän helpottaa, kun viemme vanhemman koiramme piikille. Ei enää hermo kestä pestä kusia lattioilta kymmentä kertaa päivässä...



Kehoitan harkitsemaan tarkkaan rotua ja sitä, onko sinulla varmasti limääräistä energiaa koiran hoitamiseen...

eläminen ennen lasta herätti minussa just samanlaisia tunteita kuin joku kirjoitti bordercolliestaan. Käytiin ahkerasti tokossa ja jäljestämässä. Mut omalla kohdallani se vaan muuttui kun lapsi syntyi. Mä saan jo hoivata, ohjata ja kannustaa koko valveillaoloaikani, joten mä en enää kiinnostu siitä koiran kanssa. Totta kai mä huolehdin koirasta hyvin ja pidän huolen että se saa riittävästi liikuntaa ja aktiviteetteja, mut samanlaista tunnsidettä siihen ei enää ole. Koirallisia kavereita nähdessäni mietin aina, että ihanko totta minäkin olen ollut noin innoissani kaikesta mitä koirani tekee tai oppii. Enää en kiinnitä tuollaiseen juuri mitään huomiota. Koira tuo paljon hyvää perhe-elämään, mut mä ehkä pärjäisin ilmankin.



Se joka kirjoitti jo aiemmin tähän ketjuun, en muista numeroani.

ja oli kyllä paras päätös ikinä se hommata. Päivääkään en ole katunut. En nyt keksi tähän hätään yhtään huonoa asiaa sanoa. Siitä olen myös olut erittäin tyytyväinen että hommattiin pieni koira. kavereilla kun on isoja koiria olen ittekseni aina ajatellut että en kyllä ikinä isoa koiraa ottais. Varsinkin ku on lapsiakin perheessä.

Meillä on villakoira, josta ei todella lähde yhtään karvaa. Helppo kouluttaa, tulee toimeen lasten kanssa. Ikinä en tuosta luopuisi, vaikka kyllähän se joskus loskakelillä ärsyttää sinne lenkille lähteä... Tosi, tuleepahan liikuttua myös silloin kun ei ehkä muuten lähtisi ulos.



Villakoira on turkkirotu, ja sen hoitamiseen menee aikansa jos turkin haluaa pitää pitkänä, mutta mikään ei estä pitämästä sitä lyhyenä, jolloin riittää että kerran kuussa ajelet koiran karvat lyhyiksi, toki pesu ja kuivaus ensin...



Koirat ovat ihania, ja vaikka joskus työläitäkin, kyllä se koiran tarjoama vilpitön rakkaus palkitsee ja tekee kaikesta vaivan arvoista :)

iso koiraa. Saksanpaimenkoira ja CaneCorso. 6 vuotta on vanhin koira ja nuorempi on 4. Itse olen ihan valmis luopumaan koirista. En vaan jaksa enää. Tuhoavat kaiken, kusevat ja paskovat joka paikkaan. Tapellessaan kaatavat pöydät ja tuolit. Repivät roskikset ym. Koirat pitää olla lukittuina kun lähdemme ulos, muuten tuhoavat koko asunnon. Pari kertaa ovat saaneet itsensä vapaiksi ja kotiin tullessa asunto on kuin kaatopaikka.

huomiota myös rodun haukkumistaipumukseen. Vaikka koirakirjoissa sanotaankin, että koiran kuin koiran voi opettaa olemaan haukkumatta, niin tiettyjen rotujen kohdalla se vaan on erittäin vaikeaa, koska ne on jalostettu haukkumaan. Meillä naapurin koira haukkuu koko päivän, eikä ole tehonneet sitruunapannat tai mitkään, sillä haukkuminen on tuolle koiralle tarve (suomenpystykorva). Se on oikeasti stressaavaa sekä naapureille että omistajalle, joka aina kotoan lähtiessään saa miettiä, haukkuuko koira vai pysyykö se hiljaa. Oma koirani oli aika helppo opettaa olemaan hiljaa, mut sillä on yksin ollessaan joskus taipumusta ulvomiseen, josta naapurit on valittaneet.

sähköpannan saksasta. Kun koira haukkuu niin saa sähköiskun. Ensin hiljempaa, mutta kun haukkuminen jatkuu niin saa aina kovempaa tälliä. Eipä koira hauku muutaman päivän jälkeen enää.

niin paljon kätevämpi kuin sitruuna ym. pannat. Myös piikakri on osaavissa käsissä koirallekkin paljon miellyttävämpi kuin esim ketjupanta mikä aiheuttaa monille koirille pysyviä niska/kaularanka ym. vaurioita.