Koirakuume - kertokaa millaista elämä on koiran kanssa

Näppärä pieni rotu, helppo kouluttaa ja kiintyy syvästi perheeseensä. Karvaa ei lähde ollenkaan lyhyen turkin takia eikä myöskään kuolaa. Haukkuu vain merkiksi jostain, muuten hiljainen. Lenkkitarve on maltillinen, kerran päivässä jotain 2-3km ja muuten vain korttelirallia, sadepäivinä ei muuta ulkoilua kuin pikainen omassa pihassa pissalla käynti, ei viihdy sateessa vaikka sillä olisi sadatakki päällä. Kova nukkumaan, viikonloppuaamuisin nukkuu kanssamme vaikka puoleen päivään. Arkiaamuisin sitten aikaisin pissalle. Aivan ihana koirarotu!

ei tarvi satuttaa koiraansa saadakseen sen tottelemaan. Suomessa on mm. maailman parhaimpia toko-ja agilitykoiria ja yhtäkään niistä ei ole kivulla koulutettu. Sähköpannat on niille luusereille jotka ei tajua eläimistä yhtään mitään, mut haluavat esittää Suurta Alfaa joka pistää eläimet kuriin ja järjestykseen. Joillakin vaan ei ole kapasiteettia enempään.

niin piikkareita kuin sähköäkin.. Ihan suomessa siis..

on aivan eri asia kuin tavallinen lemmikkikoira, joka ei missään tilanteessa saa käydä ihmiseen kiinni ja joka nimenomaan EI saa olla voimankäytön väline.

että myöskään poliiseilla ei ole lainsuomia valtuuksia käyttää sähköä tai piikkareita. Se laitonta myös heille ja silti niitä käytetään kun ei ole silmiä seuraamassa.

Kyllä koirassa työtä riittää... Karvaa ei lähde yhtään. Mutta huomaan että lattiat likaantuu ja matto likaantuu nopeammin kuin ennen koiraa. Tähän varmaan vaikuttaa nyt myös se että näin kesäisin meillä on ulko-ovi auki ja koira voi vappaasti käydä ulkona (aidattu piha) ja tulla taas sisään. Turkki trimmataan itse. Se vie aikaa mutta nopeutunee jatkossa kun vasta opetellaan sitäkin. Yuhotyöt on vähäisiä: yhden lattialle unohtuneen kirjan ihan pentuna ja yhden lattialistan kulman on tuhonnut.



Meitä on kaksi aikuista ja lenkittäminen ja muu hoito ei ole vain yhden vastuulla. Lapsiperheessä pitää kuitenkin tulla suoraaan töistä kotiin niin siitä ei ole meillä tullut ongelmaa.



Meillä koira kulkee autossa etu tai takapenkillä.



Sen olen kokenut vähän vaikeaksi kun ennen satettiin pistäytä esim mäkkärisää mutta koska koira on usein reissuilla mukana niin enää se ei niin onnistu.



Kyllähän koira on tosiaan tuonut työtä lisää mutta myös iloa. Minä en pitänyt itseä mitenkään erityisen koiraihmisenä, mies meillä koiraa eniten halusi. Mutta niin vaan minäkin olen meidän söpöliinille sydämeni menettänyt. Olen todella iloinen että koira tuli meille ja avasi minun sydämeni kokonaan uudelle asialle.

Tosin ei auttanut yhtään: osa katuu koiran hankintaa ja on valmis heti siitä luopumaan, osa taas on onnellinen koirastaan. Kumpaankohan ryhmään sitä itse kuuluisi?



Rotua olemme miettineet ja jos koiran päätämme ottaa valinta tehtäneen Havannankoiran ja Cavalier King Charlesin välillä. Toisella runsaasti hoitoa vaativa turkki, toisella suuri riski erilaisiin sairauksiin. Muuten kumpikin ihana pieni lapsiperheen koira.

suosittelen

Kyllä olet toope! Lapset kasvatetaan niin, että he tottelevat. Vievät koiran lenkille ja tekevät itselleen välipalaa. Ja mies ei pompi vain omissa harrastuksissaan. Olet marttyyri, joka tyhmänä tekee kaiken itse!

Riippuu koirasta, perheestä ja asuinoloista.

Jos kouluikäiset lapset, niin voivat auttaa, jos koira on helposti hallittavissa ja pienikokoinen, sekä lapset luotettavia. Ulkoilla ei tarvitse hirveällä säällä, jos koirakaan ei siellä viihdy/tarkene ja jos riittävän kokoinen aidattu oma piha jossa voi käydä hädillään.

Eli kiinnittäisin huomiota lähinnä koiran valintaan, hoitopaikan saantiin, sekä lasten opetteluun koiran kanssa elämiseen. Kannatta katsoa mitä itse voi tarjota koiralle ja minkälainen koira miellyttää, sekä se että kaikki perheessä pärjäävät koiran kanssa.

Meillä koirien kanssa ollut suht huoletonta kun rotu ja yksilö osunut kohdalleen. Erityisesti kiinnitetty huomiota siihen että koira olisi lapsiperheeseen soveltuva ja suht pienitöinen (ei kovapäinen, ei liian vaativa/dominoiva, suht pienikokoinen, lyhytkarvainen, ei paljoa haukkuva, liikunnan tarve täyttyy helposti). Lisäksi kiinnitetty huomiota siihen että koti koirille sopiva (oma tilansa, jossa lasten ei ole pakko kulkea kavereiden kanssa ja josta pääsee helposti aidatulle isolle pihalle).

Rahaa menee ja aikaa. Omani on usein sairaana ja eläinlääkäriin menee järkyttäviä summia. 

Kannattaa ottaa mahdollisimman terve rotu, hyvältä kasvattajalta vaikka sitä pentua joutuu varmaan odottamaan vähän kauemmin. 

Lenkille pitää viedä vaikka taivaalta sataisi sitä itseään tai vaikka olisi kuinka kipeä, väsynyt, kiireinen tms. 

En kyllä silti vaihtaisi pois mitään, rakastan koiraani ja se on paras ystäväni (niin kliseiseltä kuin sen kuulostaakin), on ihanaa kun joku on aina innoissaan odottamassa kun tulee kotiin. 

Koira myös nukkuu vieressäni joka yö, en osaisi olla ilman tuota höppänää ollenkaan. 

[quote author="Vierailija" time="14.05.2013 klo 16:34"]

Pihalla 18 astetta pakkasta. Sä oot just päässy töistä kotiin missä odottaa kaaos ja lapset tappelee ja huutaa että "nälkä". Koira hyppii sua ja kauppakasseja vasten ja haukkuu villaantuneena lasten tappelusta. "Onko kukaa käyttäny koiraa ulkona?" kysyt toiveikkaana. "No ei me muistettu" lapset vastaavat ja menevät kiireellä pois näkökentästäsi. Nurkan takaa kuuluu: "Huuda sitte ku ruoka on valmista" ja sitten lapsen äänet hiljenee. Telkkari jatkaa huutamista ja mies on ilmeisesti omissa harrastuksissaan. Kamala sotku ja koira juoksee mattoja ryttyyn ylienergisenä kun ei ole päässyt ulos.

Rupeat takki päällä tyhjentämään kauppakasseja sotkun keskellä samalla kun kuvitelmat  rentouttavasta koti-illasta työpäivän jälkeen kaikkoaa. Kauppakassit tyhjennettyäsi aloitat ruuanlaiton väsyneenä ja huudat lapsia siivoamaan jälkensä. Kukaan ei tottele koska lapsilla on polttavantärkeitä asioita; kokeet pitää allekirjoittaa, mulla on harkat huomenna, mä tarvin kouluun eväät, luokkaretki pitää maksaa, mulle pitää ostaa uudet säärisuojat löysin jo sopivat vähän kalliit mut samilla on samanlaiset niin mäki haluunjatarvin, ja kuka , KUKA vie mut huomenna kouluun ja ÄITI MUN ON NÄLKÄ!

Vitutuslevelit kohoaa pikkuhiljaa. Koitat saada kaaosta hillittyä samalla kun koira pyörii jaloissa ja kun ruoka on saatu tehtyä, niin syömisen sijaan vedät pipon, lapaset ja huivin päälle ja lähdet ulos pakkaseen. Ulkona on pimeää ja jäätävä lumipöly porautuu huokosiin kovan tuulen mukana samalla kun koira pyörii ympyrää etsien "THE kakkauspaikkaa"

[/quote]

Lapset ovat siis tarpeeksi vanhoja olemaan yksin kotona, ja käyttämään koiraa ulkona? Tuolloin tekisin niin, että laittaisin kassien sisällön kaappiin, sanoisin heippa, ottakaa itse syömistä ja lähtisin kaikessa rauhassa koiran kanssa ulos nauttimaan hiljaisuudesta. Jos lapsi osaa käyttää koiraa ulkona, osaa se myös ottaa itse ruokaa kaapista.

Tuntuu, että olisit ottanut jo koiran jos kuuluisit siihen ryhmään, joka rakastaa sitä ja viittaa piut paut siitä johtuviin murheisiin.

Itselläni on ollut koira 5 vuotiaasta asti. Ja kyllä, se 5 vuotiaana saama oli minun koira, jonka ulkoilutin ja syötin itse vanhempien ohjatessa. Itkin ja porasin niin kauan, että sain sen ja se oli paras kaverini.

Koiria on ollut ennen lapsien syntymää sekä lasten syntymän jälkeen aina.

Nyt on kolme dobia, jotka ovat harrastuskoiria sekä palvelukoiria.

Työläitä - vaativat paljon liikuntaa. Ajan joka päivä noin15km metsään ja päästän ne irti riehumaan. Samalla kävelen noin 3km lenkin ja koirat menee varmasti yli 10km. Sitten jälkiharjoitukset kesällä, tottelevaisuusharjoitukset, kaverikoirana käyminen vanhainkodeissa.

Talvella täytyy pukea, koska pohjavillaa ei ole.

Toopet ovat todella energisiä koiria ja rakastavat omaa perhettään yli kaiken. Kun istun sohvalle koirat piirittävät minut: molemmille puolille toope ja yksi jalkoihin nojaamaan jalkoihini. Samoin lapseni ovat aina koiran kanssa. Kun lukevat läksyjä koirista ainakin joku makaa jaloissa. Tekee mitä tahansa, aina jotain toopea kiinnostaa. Trapoliinilla lasten kanssa hyppii rämäpäisin ja minun kanssa laittaa astioita pesukoneeseen se kaikkein hellin.

Ystävät ja tuttavat eivät ymmärrä- enkä minäkään heitä. Koiraton elämä on minulle vierasta!

meillä on 1,5 vuotias chihu ja en oo kyllä kertaakaan vielä miettiny, että voi kun ei olis koiraa, päinvastoin mietin lähes päivittäin, että mitä tekisinkään ilman sitä. Maailman ihanin ja kiltein koira sekä helppohoitonen. Meillä on oma piha ni huonolla kelillä riittää kun avaa vaan oven ja päästää takas sisälle, kun koira tykkää itekin sillon mielummin köllötellä viltin alla sohvalla. Tähän päivään mennessä en oo keksiny vielä mitään negatiivista asiaa, paitsi karvanlähtö välillä vähän ärsyttää ja hirvee huoli aina ja pelko siitä, että jotain käy. Mutta miljoonasti enemmän kyllä tuo iloa ja antaa, kun ottaa.

up

Metsästyskoira on kiva, koska silloin teillä ob yhteinen harrastus. Kaikki toko ja agility on niin munatonta ja suojelu taas sit vähän hölmöä mun mielestä. Ei ole mitään miltä suojella. Täähän on vaan mun mielipide!

[quote author="Vierailija" time="13.04.2014 klo 10:05"]

Metsästyskoira on kiva, koska silloin teillä ob yhteinen harrastus. Kaikki toko ja agility on niin munatonta ja suojelu taas sit vähän hölmöä mun mielestä. Ei ole mitään miltä suojella. Täähän on vaan mun mielipide!

[/quote]

Metästyskausi on lyhyt, ja useimmilla niitä metsästyskertoja on loppupeleissä aika vähän, ihmisellä joka on arkipäivisin töissä tai koulussa. Ootko ajatellut, mitä sitä vois touhuta yhdessä ne n. 350 päivää vuodessa, jolloin ei olla metsällä? Monia metsästyskoiria on mahdotonta pitää maastossa vapaana, jos ei ole aikomusta metsästää, koska ne etsivät sen riistan kuitenkin. Niillä on myös usein kova liikunnan tarve. Kannattaa tykätä lenkkeilystä tai pyöräilystä, jos meinaa esimerkiksi ajokoiran liikunnantarpeen täyttää jänisreissujen ulkopuolella.

Metsästyskoirahan on siitä helppo, että se pidetään pihahäkissä ne 350 pv vuodesta ja metsästetään ne 5-6pv vuodesta.... No, käyttäähän joku  tunnollinen omistaja koiraa pyöräjuoksulenkillä kerran viikossa lauantaina ennen saunaa, koska putäähän peruskunnosta huolehtia mutta helpolla muuten kyllä pääsee. (Näin se tahtoo maalla olla. Joka toisessa pihassa haukkuu häkissä norjanharmaa, jonka kanssa käytännössä koskaan ei tehdä mitään. Ruokaa saa, muun ajan viettää itsekseen louskuttaen ja naapureita viihdyttäen.)

Kannattaako ottaa löytöeläinkodista koira? Itse olen harkinnut ottaa pentuikäisen koiran. Siksi pentuikäisen, koska se voisi ainakin aikuista koiraa paremmin oppia sitten kotimme tavoille.

Onko kokemuksia, kertokaa=+)