Coelhon Alkemisti - onko joku lukenut?
Tuota kirjaa hehkutetaan upeana elämäntaidon oppaana ja luin sen, mutta ei auennut sitten ollenkaan:( Onko joku lukenut ja ymmärtänyt sanoman? Aukaiskaa please, jäi niin hämäämään, että mitä siitä olis pitänyt saada irti.
Kommentit (55)
Idea oli, että mitä vähemmän yrittää, sitä enemmän rahaa saa. Siinä nimenomaan siis tipahti automaattisesti syliin aina taloudellista hyötyä, kerta toisensa jälkeen, sillä ei ollut paljonkaan tekemistä minkään "henkisen kasvun" tms. kanssa.
Kohtalo jakaa rahaa kun vain odotat etkä tee mitään, siinä Alkemistin pointti.
Todellinen sanomahan oli, että monet etsivät etsimällä onneaan vaikka mistä, vaikka todellinen onni on usein hyvinkin lähellä, kunhan ihmiset malttaisivat vain rauhoittua ja kuunnella sisintään.
Toiselle joku teema nousee esiin vahvempana kuin toinen, ja niin kuin tässä ketjussa on opittu, vääriä mielipiteitä ei ole, kuten ei myöskään vääriä tulkintoja taiteesta.
Coelhoa pitää lukea pienissä paloissa", "tarina ei aukene kerralla".
Heti, kun joku ei pidä puolijumalana pidetystä Coelhosta, niin oletetaan, ettei ole ymmärtänyt. Minulla ja edellisillä vastaajilla on se yhteinen puoli, että olemme kaikki lukeneet paljon korkeatasoista kirjallisuutta emmekä syttyneet Coelhon tyylille. En muutenkaan koskaan lue hömppää, tai minulle hömppää edustaa esim. Virpi Hämeen-Anttila ja Pirjo Hassinen. En Coelhoa aivan täysin hauku, hyviäkin pilkahduksia muissa kirjoissa on, mutta osa on kyllä alusta asti kauheaa huttua (esim. Istuin Piedrajoen rannalla ja itkin). Ihmisillä myös on hyvin erilaisia makuja: toiset tykkää äidistä, toiset tyttärestä.
Tunnen luultavasti keskivertoihmistä enemmän Coelhon taustoja yms. eikä se saa minua nauttimaan hänen tekstistään yhtään sen enempää. Tunnen sen verran, että sitä voidaan pitää yleissivistykseen kuuluvana pakollisena määränä.
Kyllä tässä oikeasti melkoinen ylimielisyys kuultaa läpi.
Sellaisiin, joissa hädin tuskin oli virkettä enempää tekstiä.
Toisaalta, miksi vaivaudun? Esitin jo mielipiteeni: makuja ja mielipiteitä on monia. Jos joku haluaa tuntea ylemmyyttä haukkumalla muita ylimielisiksi ja korostamalla omaa elämänkokemustaan ja syvällisyyttään, niin se ilo sitten kai hänelle suotakoon.
Minulla ja edellisillä vastaajilla on se yhteinen puoli, että olemme kaikki lukeneet paljon korkeatasoista kirjallisuutta emmekä syttyneet Coelhon tyylille
Tuo asiahan oli fakta: moni (joo, tämä sana jäi pois) aiemmista vastaajista oli siinä samaa mieltä kanssani.
Tuosta ei kuitenkaan voi mitenkään vääntää päätelmää, jonka mukaan kukaan klassikkokirjallisuutta lukeva ei voisi pitää Coelhon tyylistä.
No, näiden asioiden perusteleminen täällä taitaa olla itsensä upottamista suohon, koska aina joku löytää jotakin tartuttavaa. En silti ryhdy pyörtämään näkemystäni tai pyytelemään sitä anteeksi. Eiväthän niin tee meille irvailleet Coelho-fanitkaan.
Luulisi noin sivistyneen ja paljon lukeneen ihmisen sen ymmärtävän.
Luettuaan, ei voi enää pitää Aku Ankasta. Entäs jos oikeasti pitää siitä Akusta? Täytyykö vaan sanoa, että tykkää nyt kun olen lukenut muutakin. Voinko minä enää ihailla niittyleinikkiä kun olen kerran nähnyt ruusunkin?
Se oli helppo sana, jota nyt tuli käytettyä kiireessä. Mikäs kelpais paremmin: Alkemisti-fani, Paulo Coelhon Kirjallisuuden Ystävä, eli PCKY, Valon Soturi (niin kuin pelottavan monet Coelho-entusiastit itseään kutsuu)? Take your pick.
Mutta ainahan lukemiaan kirjoja tai näkemiään leffoja vertaa jollain tasolla toisiinsa: juoni, henkilöiden uskottavuus, tekstin tyyli, tarinan johdonmukaisuus...
Kaikki nämä ovat Aku Ankassa harvinaisen kunnossa. Kukaan ei dissannut Akua, se vaan nousi esimerkiksi tuolta Siivekkään kommentista.
Jos viettää paljon aikaa lukien, ei aikaansa halua heittää hukkaan huonon kirjan parissa. Sen takia esim. huolittelematon teksti on aikamoinen turn-off.
Tähän ainakin omalla kohdallani perustuu se, että mitä enemmän kirjallisuutta/musiikkia/elokuvia kulutat, sitä ronkelimmaksi ajan myötä tulet.
alkemisti. Eihän se nyt niin mene.
näyttäytyi nimenomaan rahan muodossa? Sille päähenkilöllehän tuli juuri taloudellinen onnenpotku toisensa jälkeen.
Idea oli, että mitä vähemmän yrittää, sitä enemmän rahaa saa. Siinä nimenomaan siis tipahti automaattisesti syliin aina taloudellista hyötyä, kerta toisensa jälkeen, sillä ei ollut paljonkaan tekemistä minkään "henkisen kasvun" tms. kanssa. Kohtalo jakaa rahaa kun vain odotat etkä tee mitään, siinä Alkemistin pointti.
Todellinen sanomahan oli, että monet etsivät etsimällä onneaan vaikka mistä, vaikka todellinen onni on usein hyvinkin lähellä, kunhan ihmiset malttaisivat vain rauhoittua ja kuunnella sisintään.
"hellyyttäviä". Eikö se ole mielstäsi alentavaa ja itseä ylentävää?
melko laajasti tutustunut? Jos kerran Coelhoa lukevat akkarifanit ja ihmiset, jotka eivät erota tekotaiteellista/-syvällistä diibadaabaa oikeasta kirjallisuudesta.
Itse pidin Alkemistista ja Coelhosta yleensäkin vaikka pääaineenani opiskelin Uskonnonfilosofiaa ynnä teologista etiikkaa.
Yksinkertaisuus on monesti se vaikein tyylilaji. Ei Coelho kokemukseni mukaan tavoittelekaan mitään syvällisyyden ydintä.
Harvinaisen rehellinen kirjoittaja, josta huokuu tarinoiden kertomisen välttämättömyys. Eivät ole väkisin kirjoitettuja.
Vaikeat kysymykset ovat vaikeita siksi, että niihin on liian helppoja vastauksia. Ne muuttuvat helposti kliseiksi.
Idea oli, että mitä vähemmän yrittää, sitä enemmän rahaa saa. Siinä nimenomaan siis tipahti automaattisesti syliin aina taloudellista hyötyä, kerta toisensa jälkeen, sillä ei ollut paljonkaan tekemistä minkään "henkisen kasvun" tms. kanssa.
Kohtalo jakaa rahaa kun vain odotat etkä tee mitään, siinä Alkemistin pointti.