perustelut miksi ei luunappeja ja tukkapöllyjä?

Jos lapsi tottelee kiltisti aina muutenkin, sitten ei ole mitään perustelua.

Mun kersat ei kyllä pienenä ole totelleet, kyllä on joututut turvautumaan tukkapöllyyn ja läimäisyyn takapuoleen. Sitten kun alkaa puhe tehota ei tarvi enää käyttää fyysistä komentamista.

En ole ikinä tajunnut miten pientä lasta kasvatetaan niin, että jos hän tekee jotain todella kiellettyä, ja hänelle sanotaan kielto sata kertaa kaikilla mahdollisilla eri äänenpainoilla, ja käsin estetään tekemästä ko. asiaa, mutta lapsi vaan jatkaa ja jatkaa..? Miten ihmeessä te "hyvät" vanhemmat saatte asian perille?

Mitään hakkaamista en hyväksy, enkä tietenkään mitään muutakaan väkivaltaa ilman syytä.

Kyllä lapselle on aivan eri asia otetaanko remmi esille ja aletaan hakkaamaan vaan siksi että aikuista ottaa päähän, vai saako hän ansaitun pienen rangaistuksen josta hän tajuaa todella tehneensä väärin.

Minä esimerkiksi annan pienen tukistuksen lapselle jos hän itse tukistaa sisarustaan hiuksista jatkuvasti, saaden toisen itkemään, jos pieni lapsi ei muuten tajua että hän aiheuttaa kipua toiselle vetämällä hiuksista, se pitää hänelle esimerkillä näyttää.

Aikuisille ihmisille ei yleensä tarvitse antaa tukkapöllyä koska he yleensä ymmärtävät puhetta. Joskus kyllä tulee sellaisia tapauksia vastaan että tekisi mieli antaa tukkapöllyä ja katsoa että meneekö sitten jakeluun:)

et, niin se vaan menee...ihmiselle joutuu toistelemaan. PUHUMALLA!

osaa itse vielä puhua, eikä varmasti ymmärrä puoliakaan mitä yritetään sanoa ja selitellä. Pitää saada jakeluun, että kun toista tukistaa, se ottaa kipeää. Tottakai otankin itkevän lapsen syliin ja lohdutan ja sanon toiselle että ei saa, ja tuhmaa tehdä noin. Sitten tilanne rauhoittuu, hetkeksi, taas jompikumpi tekee samaa... Ei meillä ainakaan ole lääniä niin paljon että aina saisi lapset eroon toisistaan, pakko niiden kanssa on olla samassa huoneessa.

Kyllä sitä on estettykin sata kertaa ennen tukistamista, se on se viimeinen keino.

ja se tukistus sen ku jatkuu?

luunapit ja tukkapöllyt kuuluvat lasten kasvatukseen, mikäli oppi ei muuten mene perille.

Ilmankos nuita vapaan kasvatuksen huligaaneja näkyykin katukuvassa noin paljon, kun ei kotona mitään kuria ole pidetty.

Maailma menee koko ajan hullumpaa suuntaan juuri tämän vuoksi...

luunappeja ja tukkapöllyä anna. Vapaa kasvatus on sitä, että antaa lasten mennä ja tehdä mitä vaan, eikä opeta tavoille. Ja taitaa olla ne huligaanit useimmin niitä, jotka juuri ovat tukkapöllyä saaneet. Niin hienoa käytöstä vanhemmat ovat lapsilleen näyttäneet.

Ensin täällä palstalla väitetään, että esim. alle 1,5vuotiasta ei saa kieltää, hän ei ymmärrä vielä kieltoja ja saa tyyliin traumoja Ei-sanasta.

Nyt tässä ketjussa sanotaan että mahdollisimman pienestä asti opetellaan sitä " ei" ja "ei saa" sanaa..Hieman ristiriidassa.

Tosin, itse olen jokaiselle lapselleni alkanut sanomaan Ei, siitä lähtien kun menevät kiellettyihin paikkoihin tai tekevät kiellettyä.Vanhimman kanssa sen sai aloittaa jo puolivuotiaana kun oppi kävelemään, kuopuksen kanssa samoihin aikoihin.

Mutta mä tekisin saman kuin eräs kirjoittaja, jos toinen koko ajan vetää toista tukasta, eikä puheet, kiellot (ja kenties paikaltakaan pois vienti auta), näyttäisin lapselle miltä se tuntuu, hieman ottamalla tukasta kiinni.Enkä nyt tarkoita tukasta repimistä tms.Hieman ottaa hiuksista ihon läheltä kiinni, tämä ei lapselle traumoja jätä.Ja toiminut ainakin meillä.En ymmärrä niitä jotka n.20kertaa toistavat lapselle ei, ei ei ja sanalla ei ole mitään vaikutusta.Siitä saattaa tulla jopa leikki..

juttu tarkoittaa sitä että pitäisi puhua positiivisesti, ei näin "älä lyö" vaan näin "lopeta lyöminen"

Kyllä tukkapölly ja luunappi on aivan oleellinen osa lapsen kasvatusta. Kun tuola kaupungilla katselee tuota nykyistä nuprisoa niin huomaa mihin johtaa. Nuoriso liikkuu kun valuva räkä, suu auki ja huutelee hävyytömyyksiä. Turpaan sietäisivät saada ihan jokainen

kasvaneita.

Kyllä tukkapölly ja luunappi on aivan oleellinen osa lapsen kasvatusta. Kun tuola kaupungilla katselee tuota nykyistä nuprisoa niin huomaa mihin johtaa. Nuoriso liikkuu kun valuva räkä, suu auki ja huutelee hävyytömyyksiä. Turpaan sietäisivät saada ihan jokainen

on vaan jättäneet koko kasvatushomman tekemättä. Varmaan siksi kun eivät saa tukistaa tai antaa luunappeja. Eivät raukat muuten osaa lapsia kasvattaa kuin väkivaltaa käyttämällä.

miksi satuttaisin omia lapsiani.

Siksi meidän perheessä ei tukisteta eikä anneta luunappeja.

mutta oma kommenttini on, että jotkut ihmiset eivät näe minkäännäköistä rajaa pienen kurittamisen ja turpaan vetämisen välillä.



Itse sain lapsena luunapin tai tukkapöllyä, jos äiti oli jo useampaan otteeseen kieltänyt ja minä mennä töhötin tehden samaa juttua, mitä ei olisi saanut. Koska puhe ei mennyt perille, ei myöskään huuto. Äiti nappasi kevyesti kiinni niskavilloista tai antoi pienen luunapin otsaan. Kyllä sitä silloin pysähtyi ja joskus tuli itkukin. Mutta minun äitini selitti aina MIKSI.



En edes nyt aikuisena ajattele tuon olleen väkivaltaa, koska äitini aina yritti ensin selvittää asian puhumalla.



En kuitenkaan sano, että kaikkien pitäisi toimia lastensa kanssa näin. Varmasti on myös parempia ja toimivampia keinoja. En tule itse koskaan ajattelemaan, että ilman vihaa tai tunnekouhua annettu tukkapölly tai luunappi rikkoisi lasta tai aiheuttaisi tälle traumoja.



Oletko koskaan polttanut sormeasi? Kielsikö äiti tai isä? No varmasti! Aiheuttivatko he sormesi palamisen? Eivät, koska olivat kieltäneet: "älä koske, se on kuuma. Sormet voi palaa ja sitten sattuu." Jokainen kompuroi ja kaatuu, polttaa sormensa tms. eikä lapsi saa siitä traumoja (näin yleisesti ottaen). Joten miksi lapsi kokisi turvattomuutta tms. pienestä luunapista, jonka äiti tai isä on antanut sen vuoksi, että toistuneet puheyritykset eivät ole menneet perille?



Mutta minähän en ole psykiatri ja varmasti omien lasteni kanssa pyrin vain puhumalla ja ehkä sitten vaikka nurkassa seisottamalla opettamaan. Harva sitä osaa välttämättä itseään hillitä siinä kohtaa, kun käämit palaa muksuun, joka ei kuuntele eikä tottele. Silloin pitäisi muistaa, että itsensä täytyy ehdottomasti hillitä. Mitään negatiivisia tunnetiloja ei pitäisi purkaa lapseen.

että tätä keskustelua lukiessa huomasin eräänlaisen vallitsevan tekijän. Ihmiset jotka ovat tukkapöllyjä vastaan, väittävät (ainakin osaksi) niitä hyväksyviä ihmisiä väkivaltaisiksi ja ärsyyntyvät kun joku on toista mieltä.



Kannattaa pitää mielessä, että joku voi oikeasti osata antaa sen luunapin tai tukkapöllyn ilman, että lasta hakataan, vedetään turpaan tai revitään hiustukkoja irti.



En minäkään lähde arvostelemaan heitä, jotka haluavat selvittää asiat vain ja ainoastaan puhumalla. En edes ajattele, että he ovat kasvatuksessaan liian leväperäisiä tms.



Ei nyt varsinaisesti liittynyt aiheeseen, mutta kiihkoilijoita on näköjään puolesta toiseen ja helposti sorrutaan syyttelemään kumpaakin osapuolta sellaisista asioista, mitkä eivät välttämättä ole totuudenmukaisia.

nykyisin käytetään mieluusti sanoja: nyt kun olet kiltisti, niin saat kaupasta ihan mitä vaan, tai ostetaan karkkia tms.



Kyllä se kuulkaa on vaan niin, että mitä vähemmän vanhemmat lapsiaan uskaltaa kieltää, komentaa ja myös viimekädessä näpistää tukasta/luunappia antaa, sitä huonokäytöksisempi lapsi on. Toki on perusluonteeltaan "kilttejä" lapsia, jotka eivät tarvitse tätä, mutta äärettömän rasavillin, joka ei kuuntele/näe jatkaa hökeltämistään on PAKKO välillä pysäyttä ottamalla kädestä kiinni ja niskavilloista "herätellä". Nyt todella muistakaa ero turpiin vetelyllä ja näpistykellä sekä milloin se tehdään syystä ja milloin syyttä.

kaikki mukavimmat ja parhaiten käyttäytyvät lapset tulevat perheistä joissa lapsia ei lyödä (ei siis edes luunappeja tai mitään väkivaltaa) ja kaikki huonoiten käyttäytyvät lapset näistä tukistus/luunappiperheistä?

Lapsi on ihminen.



Ei kai kukaan kysy sitäkään saako aikuisia sukulaisia tai muita ihmisiä satuttaa fyysisesti...

joten nyt aikuisena minulla on vielä trikotillomania

En ole ikinä tajunnut miten pientä lasta kasvatetaan niin, että jos hän tekee jotain todella kiellettyä, ja hänelle sanotaan kielto sata kertaa kaikilla mahdollisilla eri äänenpainoilla, ja käsin estetään tekemästä ko. asiaa, mutta lapsi vaan jatkaa ja jatkaa..?

että kielto ei tule sataa kertaa, vaan kaksi kertaa ja sitten estetään. Kun tämän homman aloittaa pienestä, se menee perille hyvin nopeasti. Ihan pienillä ei ole vielä nuppi tarpeeksi kehittynyt, joten heidän tapauksessaan laitetaan paikat siihen kuntoon ettei tarvi koko ajan olla kieltämässä. Sitten kun on älyä riittävästi, alkaa systeemi mennä perille.

Oma isäni ei tajunnut, että lasta ei saa tukistaa vain sen vuoksi, että menee paikkaan, joka on kieletty. Vanhemman tehtävä on valvoa. Jos tahallaan jättää sellaiset tilat auki, missä ei saa liikkua, niin turha torua 3 vuotiasta siitä, että se paikka kiinnostaa niin, että sinne on mentävä kielloista huolimatta. Totuus on, että uteliaisuus voittaa vielä kiellot ja ei noin pieni lapsi edes ymmärrä mitä vaaroja maailmassa on. Vanhemman tehtävä on valvoa, eikä antaa tapahtua ja sitten rangaista. Tätä niin kauan, kunnes lapsi on todella sen ikäinen, että selittämällä ja kieltämällä pärjää.

nykyisin käytetään mieluusti sanoja: nyt kun olet kiltisti, niin saat kaupasta ihan mitä vaan, tai ostetaan karkkia tms.

Kyllä se kuulkaa on vaan niin, että mitä vähemmän vanhemmat lapsiaan uskaltaa kieltää, komentaa ja myös viimekädessä näpistää tukasta/luunappia antaa, sitä huonokäytöksisempi lapsi on. Toki on perusluonteeltaan "kilttejä" lapsia, jotka eivät tarvitse tätä, mutta äärettömän rasavillin, joka ei kuuntele/näe jatkaa hökeltämistään on PAKKO välillä pysäyttä ottamalla kädestä kiinni ja niskavilloista "herätellä". Nyt todella muistakaa ero turpiin vetelyllä ja näpistykellä sekä milloin se tehdään syystä ja milloin syyttä.

Kuten tuolla kirjoitin. Niin kauan kuin lapsi on vielä sen ikäinen, että ei muista, ymmärrä puhetta, eikä tekemisten seurauksia, vanhemman tulee estää omalla valvomisellaan vahingot. Estäminen on sallittu, mutta siihen ei kuulu väkivalta, ei tukistukset, ei läpsinnät, eikä mikään muukaan ruumiillinen kuritus. Itseä pitää syyttää, jos antaa 3 v:lle tilaisuuden käyttää iälleen sopimatonta valtaa. Jos lapset esimerkiksi nahinoi keskenään, pitää sanoa, että noin ei saa tehdä ja viedä lapsi pois tilanteesta. Valvomatta et voi noin pientä jättää. Kolmevuotias voi vaikka tajuamattaan tappaa vauvaikäisen sisaruksensa, jos tätä ei vahdi. Eikä siihen vaadita mitään rasavilliyttä. Yleisesti ottaen, jos käytät lapsen kasvatuksessa mitä tahansa keinoa, sitä joudut käyttämään jatkossakin. Tottakai lapsi kovenee ja odottaa sinulta niitä luunappeja, jos kerta olet opettanut, että se on rangaistus. Hän myös tasan käyttäytyy niin kauan huonosti, kunnes tulee se luunappi, koska silloin hän tietää, että nyt äiti on todella vihainen. Tässä toinen olisi pärjännyt ennakoimalla ja puhumalla ja estämällä.

nykyisin käytetään mieluusti sanoja: nyt kun olet kiltisti, niin saat kaupasta ihan mitä vaan, tai ostetaan karkkia tms.

Kyllä se kuulkaa on vaan niin, että mitä vähemmän vanhemmat lapsiaan uskaltaa kieltää, komentaa ja myös viimekädessä näpistää tukasta/luunappia antaa, sitä huonokäytöksisempi lapsi on. Toki on perusluonteeltaan "kilttejä" lapsia, jotka eivät tarvitse tätä, mutta äärettömän rasavillin, joka ei kuuntele/näe jatkaa hökeltämistään on PAKKO välillä pysäyttä ottamalla kädestä kiinni ja niskavilloista "herätellä". Nyt todella muistakaa ero turpiin vetelyllä ja näpistykellä sekä milloin se tehdään syystä ja milloin syyttä.

Kuten tuolla kirjoitin. Niin kauan kuin lapsi on vielä sen ikäinen, että ei muista, ymmärrä puhetta, eikä tekemisten seurauksia, vanhemman tulee estää omalla valvomisellaan vahingot. Estäminen on sallittu, mutta siihen ei kuulu väkivalta, ei tukistukset, ei läpsinnät, eikä mikään muukaan ruumiillinen kuritus. Itseä pitää syyttää, jos antaa 3 v:lle tilaisuuden käyttää iälleen sopimatonta valtaa. Jos lapset esimerkiksi nahinoi keskenään, pitää sanoa, että noin ei saa tehdä ja viedä lapsi pois tilanteesta. Valvomatta et voi noin pientä jättää. Kolmevuotias voi vaikka tajuamattaan tappaa vauvaikäisen sisaruksensa, jos tätä ei vahdi. Eikä siihen vaadita mitään rasavilliyttä. Yleisesti ottaen, jos käytät lapsen kasvatuksessa mitä tahansa keinoa, sitä joudut käyttämään jatkossakin. Tottakai lapsi kovenee ja odottaa sinulta niitä luunappeja, jos kerta olet opettanut, että se on rangaistus. Hän myös tasan käyttäytyy niin kauan huonosti, kunnes tulee se luunappi, koska silloin hän tietää, että nyt äiti on todella vihainen. Tässä toinen olisi pärjännyt ennakoimalla ja puhumalla ja estämällä.

Opettaa lapsen välttämään rangaistuksia, eikä ajattelemaan tekojensa seurauksia.

Siitä, kun lapsuudessa jokin on mennyt persielleen.

Esim. aikuinen on käyttänyt fyysistä väkivaltaa (luunappeja ja tukkupöllyä) lapsiaan kohtaan.



As simple as that.

meniköhän vähän liiankin simppeliksi.

Meillä on ollut esikoisen kanssa todella paha uhmaikä. Välillä on todenteolla mennyt hermot vaikka lapsi onkin MUTTA en ikinä tekisi mitään mikä satuttaisi lasta. Jos lapsi tekee tuhmia ollaan laitettu huoneeseen miettimään tai sitten istuttu niin kaua äidin tai isin sylissä että ruahoittuu. Näillä meillä on ainaki pärjätty.



Lapsellani on 1 todella hyvä kaveri hoidossa. Kun kerran hain lapsen hoidosta kaveri tuli vielä sanomaan heipat kysyin että onko tyttö kaatunut kun oli mustelma otsassa. Tyttö vastasi minulle että eikun isi anto luunapin. Silloin katoimme hoitotädin kanssa toisiamme.



Itsekkään en haluaisi että puolisoni antaa luunapin otikkoon joka kerta kun tekisin jotain väärin.



Lasten kanssa ei kuulu olla helppoa ja lasten pitä saada olla lapsia. Pahan tekemien ei tietenkä ole oikein mutta mitenkä muuten he oppii? Minusta lapsi uskoo paremmin hellemmälläki komentamisella eikä näin rupee myöhemmin osoittamaan mieltän kun aikasemmin satutettiin.



Tämä on vain minun mielipide siis! Ja mielipiteitäkin on monenlaisia. Itse en kuitenkaa hyväksy tämmöistä.

Sen lisäksi se vaikuttaa aina negatiivisesti lapsen perusturvallisuuteen ja kiintymyssuhteen laatuun.

Siinäpä ne olennaisimmat perustelut.



Tutkimusten mukaan lapsen fyysiseen kurittamiseen turvautuvat ne vanhemmat, jotka ovat kokeneet samaa itsekin lapsena. Fyysinen kurittaminen liittyy vanhemman omaan turvattomuuden tunteeseen ja kyvyttömyyteen hallita pelkoa ja ahdistusta, mitä lapsen käytös aiheuttaa - yleensähän aikuinen tukistaa lasta pelästyessään, kun lapsi vaikka yrittää sännätä autotielle. Nämä vanhemmat perustelevat lapsensa satuttamista sillä, että se on ainoa keino pelastaa lapsi vaaralta ja opettaa hänelle, ettei autotielle tms. vaaratilanteeseen saa mennä. Näillä vanhemmilla on siis turvaton kiintymyssuhde itselläänkin taustalla ja kyvyttömyys arvioida omia vanhempiaan realisti, ja myös kaventunut kyky ilmaista tunteita.