Laiskat kotiäidit

Minä kaipaan tekemistä; jos olen kotona se on sitten sitä lasten- ja kodinhoitoa. Jos lapsia ei olisi, kaipaisin toisenlaista tekemistä. Pelkkä surffailu ei riittäisi minulle. Tämä palstailu on minun lepohetkeni kesken koti" työ" päivän.

Vierailija:

Olisiko sinusta sitten raskasta olla kotona ilman niitä lapsia? Minusta ei olisi. Minä viihtyisin vallan mainiosti oloneuvoksena. Ei siinä olisi mitään raskasta. Surffailisin, lukisin hirveän määrän kirjoja, ulkoilisin, kävisin erilaisissa tapahtumissa jne jne. Ei se olisi minusta ollenkaan rankkaa. Rankkaa on sen sijaan lasten ainainen vikinä ja marina, koti joka ei pysy siistinä vaikka siivoat koko ajan.

Mutta kuten varmasti tekstistäni huomasit, jos edes yritit sitä lukea; minäkin koen jatkuvan vaatimisen raskaaksi siksi töissä olisikin mukavaa olla aikuisten seurassa. Tiskaaminen ei sen sijaan ole sen raskaampaa olit sitten kotona tai töissä. Kotona ollessasi joudut kyllä tekemään sitä useammin, mutta töissä ollessasikaan et siltä välty.

ja hoitavat kodin jne. suurin osa ilmeiseti vaan makaa sohvalla ja katsoo TVtä tai surffailee netissä - huomaahan sen tästäkin keskustelusta. Yleensä nämä laiskat ovat juuri niitä jotka kovaan ääneen valittavat kotiäitiyden raskautta ja siitä miten he niiiiiiiiiiin haluavat olla kotona lasten kanssa ja miten hyviä ja mahtavia he ovat. Ei se pelkkä kotonaolo tee teistä yhtään parempia äitejä tai kasvattajia - hoidossakin saa enemmän virikkeitä kuin laiskojen kotiäitien kanssa kotona. Tämä on fakta jota ette halua ymmärtää

Vierailija:

Ei se pelkkä kotonaolo tee teistä yhtään parempia äitejä tai kasvattajia - hoidossakin saa enemmän virikkeitä kuin laiskojen kotiäitien kanssa kotona. Tämä on fakta jota ette halua ymmärtää

Ei, enpä taida olla. Samaa mieltä olen. Pyydän vain, ettette yleistä meitä kaikkia samanlaisiksi.

Tämähän vain todistaa miten idiootteja työssäkäyvät pienten lasten äidit VOIVAT olla. En siis tarkoita kaikkia, vaan näitä täällä suurta ääntä pitäviä typeryksiä, joilla ei ole halua / kykyä hoitaa omia lapsiaan. Äiti, jonka on pakko rahan takia mennä töihin, ei meuhkaa niinkuin nämä uraohjukset, joilla on niin huono itsetunto, että sitä pitää pönkittää loistokkaalla uralla, ja sitten tuntea mahdottoman huonoa omaatuntoa valinnastaan. Yrittäkää ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Te tulette vielä raskaasti katumaan valintaanne. Ja mitä tulee siihen, että työssäkäyvä tekee parissa tunnissa kotiäidin työt, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Jo kolmen alle kouluikäisen hoitaminen on täyttä työtä, ihan vaipanvaihdosta ja muusta perushoidosta lähtien. Tiskiä, pyykkiä ja siivousta on paljon enemmän, samoin ruuanlaittoa. Ja koska rahaa on niukemmin, se edellyttää myös säästämistä: leipomista, vaatteiden ompelua ja neulomista, täällä maalla myös kasvimaan ja puutarhan hoitoa, marjojen ja sienien keräämistä ja melkoista säilömisrumbaa syksyisin. Tottakai lapsia on kuskattava kerhoissa ja kyläilläkin täytyy, ja tietysti ulkoilla pari kertaa päivässä. Meillä sekä mies, että minä pidämme puhtautta ja hyvää järjestystä erittäin tärkeinä asioina, työssäkäyvillä tuskin on aikaa pitää kotinsa koko ajan tiptop, en ainakaan ole sellaisia nähnyt. Koulutukseltani olen opettaja ja uskon löytäväni työtä, jos joskus haluan. Pyrin pitämään myös ammattitaitoani yllä osallistumalla luennoille, lukemalla alan kirjallisuutta ja lehtiä, lyhyitä sijaisuuksiakin voin lähitulevaisuudessa tehdä. Ja ihan työkokemukseni perusteella voin sanoa, että luokassa yleensä erottuivat kotihoidetut lapset edukseen: olivat rauhallisia, odottivat puheenvuoroaan, pystyivät keskittymään tehtäviin ja olivat kaikenkaikkiaan erittäin valmiita kouluun. Samaa ei voi sanoa päiväkotilapsista, poikkeuksia lukuunottamatta. Heillä oli kyllä kyynärpäätaktiikka hallussa ja suureen ääneen toivat esille tietämättömyytensä, kuten täällä tekevät heidän äitinsä. Toki kotihoidetuissa lapsissakin oli hankalia tapauksia, mutta heidän perheissään oli yleensä muutenkin monenlaisia ongelmia.

T.Ei alkup. kirjoittaja, vaan samaa mieltä asiasta oleva

Vierailija:

Tämähän vain todistaa miten idiootteja työssäkäyvät pienten lasten äidit VOIVAT olla. En siis tarkoita kaikkia, vaan näitä täällä suurta ääntä pitäviä typeryksiä, joilla ei ole halua / kykyä hoitaa omia lapsiaan. Äiti, jonka on pakko rahan takia mennä töihin, ei meuhkaa niinkuin nämä uraohjukset, joilla on niin huono itsetunto, että sitä pitää pönkittää loistokkaalla uralla, ja sitten tuntea mahdottoman huonoa omaatuntoa valinnastaan. Yrittäkää ymmärtää, että kaikkea ei voi saada. Te tulette vielä raskaasti katumaan valintaanne. Ja mitä tulee siihen, että työssäkäyvä tekee parissa tunnissa kotiäidin työt, ei pidä ollenkaan paikkaansa. Jo kolmen alle kouluikäisen hoitaminen on täyttä työtä, ihan vaipanvaihdosta ja muusta perushoidosta lähtien. Tiskiä, pyykkiä ja siivousta on paljon enemmän, samoin ruuanlaittoa. Ja koska rahaa on niukemmin, se edellyttää myös säästämistä: leipomista, vaatteiden ompelua ja neulomista, täällä maalla myös kasvimaan ja puutarhan hoitoa, marjojen ja sienien keräämistä ja melkoista säilömisrumbaa syksyisin. Tottakai lapsia on kuskattava kerhoissa ja kyläilläkin täytyy, ja tietysti ulkoilla pari kertaa päivässä. Meillä sekä mies, että minä pidämme puhtautta ja hyvää järjestystä erittäin tärkeinä asioina, työssäkäyvillä tuskin on aikaa pitää kotinsa koko ajan tiptop, en ainakaan ole sellaisia nähnyt. Koulutukseltani olen opettaja ja uskon löytäväni työtä, jos joskus haluan. Pyrin pitämään myös ammattitaitoani yllä osallistumalla luennoille, lukemalla alan kirjallisuutta ja lehtiä, lyhyitä sijaisuuksiakin voin lähitulevaisuudessa tehdä. Ja ihan työkokemukseni perusteella voin sanoa, että luokassa yleensä erottuivat kotihoidetut lapset edukseen: olivat rauhallisia, odottivat puheenvuoroaan, pystyivät keskittymään tehtäviin ja olivat kaikenkaikkiaan erittäin valmiita kouluun. Samaa ei voi sanoa päiväkotilapsista, poikkeuksia lukuunottamatta. Heillä oli kyllä kyynärpäätaktiikka hallussa ja suureen ääneen toivat esille tietämättömyytensä, kuten täällä tekevät heidän äitinsä. Toki kotihoidetuissa lapsissakin oli hankalia tapauksia, mutta heidän perheissään oli yleensä muutenkin monenlaisia ongelmia.

Mutta kuten tuo vuodatus osoitti, taisi kolahtaa eräisiin kotiäiteihin ja pahasti.



Pitääköhän kyseinen kotiäiti myös miestään itsekkäänä lastensa hylkääjänä, kun tämä käy töissä? Niinpä niin.

Kun olin töissä, jaoimme kotityöt mieheni kanssa aika lailla tasan. Nyt kun olen kotona, mieheni ei oikeastaan tee juuri mitään kotitöitä, ainoastaan puuhastelee sellaista minkä kokee mielekkääksi. Lasten kanssa hän on kyllä mielellään, mutta aika vähän hän kotihommia tekee. Ei sillä, että valittaisin. Minä olen kotona, joten minulla on aikaa näitä tehdä. Tarkoitan vain, että kyllä minulla ainakin on ollut aina paljon vähemmän niitä kotihommia tehtävänä iltaisin silloin kun olen töissä ollut.



T: se joka nautti sekä kotona- että työssä olemisesta, numeroa en muista.

Mikäli minun kirjoitukseeni viittaat niin luepa tarkemmin. Jos oisin kotona ilman lapsia, niin tekisin muutakin kuin surffaisin. Se olis vaan yksi asia monen joukossa. Kotona voisi tehdä niin paljon asioita (enkä nyt tarkoita " kotona" sanalla 4 seinän sisällä olemista). Ja eihän sekään todellakaan estäisi toisten tapaamista. tosin itselleni se toisten ihmisten seura ei olekaan niin kamalan tärkeää. Sopivina annoksina ok, mutta ei jatkuvalla syötöllä :-)



T:116

Ja samalla tavalla me sienestämme, marjastamme ja säilymme kuin kotiäiditkin. Meille on vaan selvää, että noiden asioiden (kuten muiden arkiaskareiden) hoitaminen ei vaadi kokonaan jättäytymistä työelämästä. Mutta kukin kykyjensä mukaan...

toiset nauttii olostaan töissä ja toiset nauttii kotona olemisesta. Ja sehän onkin hyvä jos jokainen voi tehdä sitä mistä nauttii. Mutta entäs minä? Mitäs minä tekisin kun en nauti kummastakaan? Jostain syystä olen kamalan väsynyt ahdistunut ja kyllästynyt kotiäitinä mutta kun välillä kokeilin työssä käymistä en ollut tyytyväinen sielläkään. Ei se ollut enää samanlaista kuin ennen lapsia. Onko muita jotka ahdistuvat sekä töissä että kotona?

Juuri nämä kotiäidit jotka täällä kaikkein kärkkäimmin arvostelee muita mitä typerimmistä asioista kuten lapsen päällä olevien vaatteiden vaatemerkistä, vaatteiden värityksestä, tuulipuvun käytöstä, meikkaamisesta...yms. he ITSE EIVÄT KESTÄ ARVOSTELUA. Olisiko noissa kotiäitien aloituksissa kyse siitä että he vain haluavat päteä ja osoittaa olevansa itse kaikkein parhaimpia ja mahtavimpia. Tulee särö siihen pintakuoreen jota he niin vaalivat kun joku nostaa tällaisen asian keskustelunaiheeksi kuin ap!!

Vierailija:

Ja samalla tavalla me sienestämme, marjastamme ja säilymme kuin kotiäiditkin. Meille on vaan selvää, että noiden asioiden (kuten muiden arkiaskareiden) hoitaminen ei vaadi kokonaan jättäytymistä työelämästä. Mutta kukin kykyjensä mukaan...

Eivätköhän kotiäidit ole kuitenkin pääosin niitä lapsiaan hoitamassa, keksimässä heille virikkeitä ja hankkimassa heille sosiaalisia kontakteja. Vai väitätkö, että se työ mitä päiväkodin henkilökunta lapsesi eteen tekee päivisin, on turhanpäiväistä työtä?

Tuo kaikki muu tulee, ainakin itselleni, pakkopullana kuten silloin kun olen työelämässäkin.

pilailet. Jos sulla on oikeasti lapsia niin toivon todella että et istuta tuollaista suvaitsematonta itsekästä ajattelumallia heillekin!!

kun jo heti alusta huomasin, että oiva kirjoituksesi ei kuulu tähän ketjuun lainkaan. Tässä ei tehdä perinteistä riitaa siitä, kumpi äitityyppi on parempi ja ihailtavampi ihminen, VAAN siitä, miksi kotiäitien raskas elämä muodostuu etupäässä vaan kotitöistä. Tässä yksi ainoa kirjoittaja, olisiko ollut 114, osasi kertoa muitakin uskottavia syitä kotona olon raskaudelle.



Joten noita riitaketjuja on ollut kai ihan riittävästi, niin ei tehdä tästä enää sellaista. Tässä on päästy mielenkiintoisesti keskustellen etenemään jo tosi pitkälle. Ja noi kusipäättelyt eivät tähän ketjuun kuulu!

Kun sanotaan, että kotiäideillä on helppoa, tulee heti vastalitania " minä kuule sienestän, marjastan, siivoan, laitan ruokaa, pyykkään..." eikä SANAAKAAN lasten kanssa olemisesta. Ehkä tästä johtuu, että työssäkäyvät sitten vastaavat näihin valituksiin, että samat hommat hoituu meiltäkin vaikka töissä käymmekin.

Itse tulin juuri työpaikalle, iltavuoro alkaa puolen tunnin kuluttua,joten en surffaa täällä työajalla=)



Ennen töihin tuloa aamulla herätin lapset ( 4v ja 5v), suoritettiin aamutoimet, syötiin aamupuurot, pukeuduttiin, käytiin pikaisesti lähikaupassa, tein ruoan illaksi miehelle ja lapsille valmiiksi, pedattiin sängyt ja siistittiin muutenkin paikkoja, imuroin eteisen, laitoin pyykit pyörimään koneeseen, vein lapset päiväkotiin...



Että riittää niitä kotihommia työssäkäyvällekin :) Ja kohta alkaakin sitten työpäivä, klo 13-21, onneksi rakastan myös työtäni! Ja lapset viihtyvät päiväkodissa sen 4,5 tuntia, jotka siellä viettävät, kunnes isä heidät hakee. Kavereita riittää ja muuta virikettä tuon ikäisille sopivasti.

Vierailija:

Kun sanotaan, että kotiäideillä on helppoa, tulee heti vastalitania " minä kuule sienestän, marjastan, siivoan, laitan ruokaa, pyykkään..." eikä SANAAKAAN lasten kanssa olemisesta. Ehkä tästä johtuu, että työssäkäyvät sitten vastaavat näihin valituksiin, että samat hommat hoituu meiltäkin vaikka töissä käymmekin.

että tässä keskustellaan niistä perusteista, jotka tekevät kotiäitiydestä niin raskaan " ammatin" , että heidän " työnsä" arvostelu on kaiken muun yläpuolelle. Älköön yksikään kotiäiti koskaan väittäkö olevansa kotonaan töissä tai muuten rinnasta sitä vaihtoehtona ansiotyölle, jos hänen työstään ei saa keskustella, sitä ei saa kyseenalaistaa, sen tuloksellisuutta ja laatua ei saa arvioida. Nih.