Onko minulla oikeutta onneen? :(

että tein lopullisen päätökseni eilen. Itkettää. Sydämeen sattuu ja olen hajalla. Olen itkenyt koko viikonlopun.



Olen miettinyt pääni puhki tätä asiaa viikkotolkulla, ja nyt päädyin ratkaisuuni. Jätin uuden miehen ja päätin jäädä avioliittooni. Ilmoitin uudelle miehelle asian perjantaina. Valitsin tämän ajankohdan, koska aviomieheni lähti torstaina viikon työmatkalle ja tiesin, että saisin itkeä rauhassa itkuni. En ole kertonut hänelle mitään koko asiasta.



Enköhän tästä vielä nouse, vaikka tällä hetkellä en osaa muuta kuin vain itkeä ja itkeä. :.....(((((



ap

Ja muista, että nyt on todellakin tärkeää panostaa suhteen " uudellen kukoistamiseen" . Ja kerro miehellesi ajatuksia teidä n tylsästä liitosta. Ehkä se laittaa miehesikin ajatelemaan voisiko suhteenne olla parempi ja näin ollen panostamaan itseensä siinä asiassa!

Kerron oman tarinani. Minulla on ollut suhden toiseen mieheen yli 2 vuotta. Olin kyllästynyt oman mieheeni (ei lapsia), yhdessä ollaan oltu yli 8 vuotta. Mies oli tylsä, ei huomioinut, kunnioittanut seksi ei tuntunut miltään. Elettiin vain arkea. Sitten tapasin tämän uuden miehen, hän myös tahollaan varattu ja lapsikin. Meillä synkkasi heti, aluksi epäröin mutta suhde eteni kuin juna, sitä ei voinut mikään estää. Jo kuukauden kuluttua kerroin miehelle olevani niin onnellinen aina kun tapaan häntä (posket olivat kipeänä siitä jatkuvasta hymyilystä ;))ja että olen rakastumasa häneen tai itseasiassa rakastin häntä jo. Vasta parin kuukauden kuluttua seksi tuli kuvioon mukaan. Hän oli upea vaikka seksi olikin aika tavallista mutta silti taivaallista. Mies kehui minua aina niin kauniiksi ja haluttavaksi sekä tietenkin seksikkääksi. Olin vain niin onnellinen mutta se ratkaiseva askel on vieläkin tekemättä. Mies rakastaa minua hurjasti vieläkin mutta minun tunteeni ovat alkaneet hiipua. Oma mieheni on parantanut käytöstään ja olen ensimmäistä kertaa alkanut haaveilla mieheni kanssa lapsesta. Rakastan ehkä vieläkin toista miestä mutta jostain kumman syystä on tuntunut siltä jo parin kk ajan että rakastan omaa miestäni enemmän. Haluan saada suhteen toimimaan oman mieheni kanssa ja paremmin onkin jo mennyt.



Nyt minulla on petturi olo tätä toista miestä kohtaan koska hän on erittäin selvästi ilmaissut että haluaa olla kanssa kun saa asian selväksi. Odottaa minua vaikka lopun elämäänsä ja toivoo että myös minä voisin olla hänen kanssaan. Olen vähentänyt tapaamisia ja seksi on loppunut kokonaan. Olemme edelleen samalla aaltopituudella mutta lähinnä vain ystäviä. Juttelemme samoista asioista ja minulla on edelleen aivan upea olo hänen kanssaan ja tunnenkin että rakastan häntä mutta enemmän vain ystävänä. Olen siis erittäin onnellinen etten ole jättänyt miestäni vaikka joskus luulin että voisin kuolla tuon toisen miehen vuoksi ja se että kuolisinkin jos en saa olla hänen kanssaan.



Nyt täytyy vain löytää voimaa kertoa toisella miehelle että suhde on loppu. Tiedän että hän murtuu (ei ehkä usko asiaa aluksi), mutta ei kai vaihtoehtoakaan ole.

Nyt on aika nostaa kissa pöydälle miehesi kanssa. Koska olet onneton, et voi jatkaa miehesi kanssa kuitenkaan samalla lailla.

Kerro miehellesi hyvin suoraan miltä sinusta tuntuu ja koettakaa löytää suhteestanne uusi kipinä. Muista, että vanhempien hyvä suhde on lasten onnellisin koti. Eli ota itsellesi sellainen päätös mieleesi, että HALUAT suhteenne miehesi kanssa toimivan ja HALUAT tulla hänen kanssaan onnelliseksi.



Onnea elämääsi ja kaikkea hyvää!

Toivon sydämestäni voimia sinulle, ap. Ja hyvää tulevaisuutta sinulle ja perheellesi!