Onko minulla oikeutta onneen? :(
Haluaisin kuulla rehellisiä mielipiteitänne tilanteestani. Olen ollut kohta 10 vuotta naimisissa ja meillä on 4- ja 1-vuotiaat lapset. Avioliitto on jo pitkään ollut jonkinlaisessa latenssivaiheessa, siis ei mitään vakavia ongelmia ole, mutta yhtään miltään ei tunnu. Mies on hyvä isä, pitää huolta perheestä, on vastuuntuntoinen ja fiksu, ei juo, ei polta eikä ole väkivaltainen. Ihan tavallinen rehti suomalainen mies siis. Mutta kuten sanoin, miltään ei tunnu. Mies ei aiheuta minussa enää minkäänlaisia värinöitä.
Pari kuukautta sitten kävi niin, että tapasin työmatkalla erään miehen. Jalat menivät alta välittömästi. Tämä mies oli täynnä elämää, jännitystä ja seikkailua. Hänkin huomasi minut ja silmäpeli välillämme alkoi jo ensimmäisestä päivästä. Viikon kestäneen matkan loppupuolella mies sitten lähetti hotelliini valtavan kukkapuskan ja siitä se lähti. Olemme tapailleet salaa nämä pari kuukautta, vähintään kerran viikossa. Tämä mies saa minut kukoistamaan! Hän antaa minulle lahjoja lähes joka kerta tavatessamme ja ylistää kauneuttani ja seksikkyyttäni pilviin. Arvatkaa leijunko... :-)
Nyt koen, että minun on pakko valita joko tai. Jäänkö turvalliseen mutta äärimmäisen tylsään avioliittooni vai annanko tilaa onnelle tulla...
Vieläkö minulla on reilusti yli kolmekymppisenä oikeus muuttaa elämäni suunta ja saada kokea onni? :/
Kommentit (85)
Älä paljasta sitä, kuinka herkkäuskoinen olet!
Kerro edes jotain sellaista mikä ois uutta ja sellaista mikä saisi miehen vaikuttamaan edes vähän luotettavalta.
Tän on pakko olla provo... Aika kliseistä.
Vierailija:
niin kyl se toinen unohtuu vaistomaisesti.Ja myöhemmin jopa mielessäsi kiität tätä miestä, että se sai sut koittaan oman miehes kaa uudestaan!Ja muistele sitä mihin ja mix silloin aikoinaan rakastuit miehessäsi!Ei kai se jo silloin ollut tollanen....ei varmasti!Koettu on!
Minulla oli suhde toiseen mieheen muutaman kuukauden ajan. Tein valinnan uuden miehen hyväksi, seurustelimme muutaman kuukauden ja se loppui. Tajusin, että tässä uudessa miehessä ei alkuhuuman jälkeen ollut yhtään mitään. Kaipasin takaisn entiseen ja mies otti minut takaisin ja antoi anteeksi. Onneksi. Nyt elämää on jatkunut useita vuosia ja olen oppinut arvostamaan sitä tunnetta, kun ei tunnu miltään. Se tarkoittaa sitä, että tämän ihmisen kanssa minun on helppo olla, hän on minulle täysin tuttu ja turvallinen. Siksi ei tunnu miltään, arjessa, normaalisti. Mutta kun asiaa ajattelee pidemmälle ja ennen kaikkea, kun osaa arvostaa toista, myös niitä tunteita tulee esille. Itse ainakin olen huomannut, että ne tunteet ovat pitkälle kiinni omasta asenteesta ja juuri siitä, miten haluaa toista ajatella. Väsyneenä harvoin kokee kovin positiivisia tunteita siitä ihmisestä, jonka kanssa arkea jakaa, mutta levänneenä ja jos vähän yrittää jotain extrakivaa, voi kokea vaikka mitä.
Valitettavasti tämä asia on usein sellainen, mikä täytyy oppia kantapään kautta. Itselläni kävi mieletön tuuri, koska mieheni jostain kumman syystä pystyi ymmärtämään minua. Kaikki eivät siihen pysty, itse en varmasti pystyisi jos tilanne olisi ollut toisinpäin.
Kyllä minä voin muutakin kertoa.
Terapiasta: kiitos ehdotuksesta. Harkitsen asiaa! Ei apu tässä tilanteessa varmasti haitaksikaan olisi, onhan tässä iso asia päätettävänä.
ap
Noin mä luulen munkin exän sanovan kaikille heitukoilleen, vaikka oikeasti mä käskin sen pihalle, kun meni minua pettämään. Miten muuten se saisi niihin uuden suhteen luotua, ellei valehtelisi.
Vierailija:
Kyllä minä voin muutakin kertoa.Terapiasta: kiitos ehdotuksesta. Harkitsen asiaa! Ei apu tässä tilanteessa varmasti haitaksikaan olisi, onhan tässä iso asia päätettävänä.
ap
Kerro tästä omasta aviomiehestäsi.Kerro mihin rakastuit hänessä silloin?Kerro mikä on ihanaa mitä hän tekee?Kerro teidän hassuin yhteinen kommellus?Kerro mikä on hänen hassu tapa tehdä jotain?Kerro kaiunein asia minkä hän on sulle sanonut?Kerro kaunein teko?Kerro miehestäsi....
On toki oikeus onneen, mutta ei kannata sen takia hajottaa perhettä ja lasten kotia. jospa koittaisit pitää sen suhteen uuteen mieheen vaan tunnetasolla eikä tekoina. on sekin eräänlaista onnea.
Kenelläpä ei lapsiperheessä olisi tylsää puolison kanssa. mut teilläkin on lapset vielä noin pieniä, minusta olisi suunnaton vääryys että riistäisit heidät isän luota.
Suoraan sanottuna uusi mies kuulostaa lipevältä ketkulta. Ota heti paikalla aikalisää, eli ette tapaa, tai ainakaan harrasta seksiä, sen verran voit sentään yrittää. Vuosi pari ainakin. jos vielä sen jälkeen tunteiden palo on sama niin ehkä voit harkita tilannetta uudestaan.
Sille että olet rakastunut et voi mitään, mutta olet velkaa perheellesi sen että edes yrität. ja jos se ihana huuma todella on sitä aitoa ja oikeaa, se kestää kyllä odotuksen ja uusi mies jaksaa kyllä odottaa. edes lasten takia, eikai se mies sentään ihanampi ole kuin omat lapsesi.
jos päätät kumminki lähteä, olisi oikeus ja kohtuus että lapset jäisivät isälleen, miehellesi.
Avioliiton ei kuulukaan olla jännää.
vasta sen jälkeen katsotaan uutta miestä. Parisuhteessa ei ole mukana pelkästää vaimo, mies ja ehkä lapset, vaan sen ympärillä on liuta muitakin ihmisiä, joihin ero ja suhteen paljastuminen vaikuttaa. Jos jäät vanhaan, niin en kertoisi tästä kyllä miehelle. Tosin nämä ovat asioita, jotka eivät välttämättä jää aviopuolisolta huomaamatta, joten tee päätös nopeasti.
Tavallaan aikuisilta toivoisi aikuisen käytöstä aloitusta tehdessä.
ei ole oikein heitä kohtaan että petät heidät.heillä on oikeus tietää että tapaat toista miestä. silloin ei ole enää yksin sinun ratkaisustasi kysymys jatkatko sinä perheesi parissa vaan teidä yhteinen päätös. miehesi ei välttämättä halua jatkaa pettäjän kanssa!!!!!!!!
kannattaa muistaa että suhde laantuu alkuhuuman jälkeen, onko se toinen mies todella niin ihana vai tuntuuko vaan olevan nyt alkuhuuumassa??onko toinen mies halukas muuhun kuin leikkimään kanssasi, onko edes valmis leikkimään kotia kanssasi ja lastesi kanssa?vai liekö tuo toinenkin mies on pettäjä ja vaimo lapsineen on kotona, ja onko mies valmis lupumaan heistä??
asiat ei todellakaan ole niin yksinkertaisia eikä ruoho ole vihreämpää aidantoisella puolella!!! muututko todella onnelliseksi?? vai onnettomaksi??menetät perheesi?lapsesi ovat erillään vanhemmistaan, mitä kärsimystä se tuottaa heille???
älä ole itsekäs!!! nyt keskustelet miehesi kanssa, kerrot mitä on tapahtunut, siitä se pato aukeaa. sitten voitte miettiä yhdessä mitä teette ja miten suhteenne jatkuu.
mitä oikeasti haluat ennenkuin lähdet kertomaan tällaista miehellesi. Mitä todennäköisimmin jos kerrot pettäneesi miestäsi hän loukkaantuu todella pahasti eikä halua enää jatkaa kanssasi. Itse ainakin näyttäisin ovea miehelleni jos hän pettäisi minua! Ja kyllä, tottakai sanon miehelleni aina että haluaisin tietää jos hän pettäisi... mutta oikeasti totuushan on: jos en tietäisi ei se vahingoittaisi minua. Haluan elää siinä " illuusiossa" että jos mieheni pettäisi hän kyllä kertoisi. En tiedä sainko ajatukseni nyt ymmärrettävästi tähän kirjoitettua... mutta mun mielestäni sun ei kannata särkeä avioliittoasi hätiköidysti. Koeta itse itsellesi selvittää ensin, haluatko oikeasti heittää hukkaan sen mitä sinulla nyt on ja hypätä tuntemattomaan, alkaa suhteeseen uuden miehen kanssa.
Jos tapailet uuden miehesi kanssa vain kerran viikossa, suhde on vielä hyvin alkutekijöissään mun mittapuullani. Yritä kuvitella millaista arki olisi tämän miehen kanssa. Kun maanantaiaamuna heräätte aamupuuron keittoon, lapset kiljuvat olohuoneessa ja sulla on tukka sekaisin ja yön aikana ilmestynyt finni otsassa. Ja uusi miehesi hautautuu vielä peiton alle sängyllä huutaen lapsillesi:" Voisitteko olla vähän hiljempaa." ja sinulle " Joko sitä kahvia on?"
Pidän sinua erittäin itsekkäänä, jos kerran tuollaisen hetken hurman jälkeen jätät miehesi ja aiheutat lapsillesi elinikäisen (!!) trauman hajottamalla perheenne. Arki se uudenkin äijän kanssa koittaa, ja pistätkös silloin hänet vaihtoon? Laita lapsesi, heidän onnellisuutensa ja mielenterveytensä oman hetkellisen onnesi edelle ja unohda koko ohikiitävä juttu. Ja koeta löytää se kadonnut kipinä nykyisestä liitostasi, se on siellä vielä jossakin, yhteisten vuosien, lasten saamisen ja kodinhoidon aiheuttaman vuoren alla. Lue Kaarina Määtän kirja Kestävä Parisuhde, ja ryhdy sellaista rakentamaan. Vielä ei ole liian myöhäistä tarjota lapsillesi onnellinen loppulapsuus!
Vierailija:
Tämä mies saa minut kukoistamaan! Hän antaa minulle lahjoja lähes joka kerta tavatessamme ja ylistää kauneuttani ja seksikkyyttäni pilviin. Arvatkaa leijunko... :-)
Luuletko, että tämä uusi prinssi uljas lahjoo sinua ja ylistää kauneuttasi edelleenkin, jos vaikka muuttaisit hänen kanssaan yhteen ja eläisitte arkeanne yhdessä? Tuskimpa vain! Hänestä tulisi samanlainen tuttu ja tylsä, kuin miehesi nyt on ja silloin katuisit, että jätit lastesi isän. Eikö se toisaankaan merkitse enää tänäpäivänä mitään, että on lapset tehty yhdessä?? Pitääkö riistää lapsilta ehyt perhe vain omien haihattelujen ja ihastumisen takia???
Miltä itsestäsi tuntuisi, jos sinua petettäisiin? Olet tehnyt kurjan tempun miehellesi. Mitä hän on tehnyt ansaitakseen tuollaisen kohtelun?
Sinun olisi pitänyt päättää mitä teet avioliittosi kanssa jo ennen kuin aloitit uuden suhteen. Toki sinulla on oikeus onneen, mutta tällä tavalla loukkaat miestäsi todella pahasti. Mielestäni sinun todellakin on kerrottava hänelle totuus, ettet ainakaan enää jatka pettämistä selän takana. Sellainen touhu on raukkamaista.
Tuollaiset alhaiset pettäjät saavat vereni kiehumaan.
Meillä on kaksi lasta ja huonosti on mennyt useita vuosia.
Nyt on se vaihe, että olemme muuttamassa erilleen ja lasten huoltajuusjutut ja omaisuuden jako on tapetilla.
Täytyy sanoa, että vaikka haluja olisi löytää uusi onni, niin tämä ero on sellaista myllerrystä, ettei ainakaan mulla riittäisi energia sitoutua heti uuteen suhteeseen.
Ehkä suositeltavaa olisi ( minun mielipiteeni ), että eroatte ensin ( katkaise välit ainakin väliaikaisesti tähän uuteen mieheen ) ja katso sitten eron jälkeen vieläkö siitä tulisi jotain. Samalla ( jos suhteesi vain ei paljastu ) eronne sujuu mutkattomammin ja ilman suurempaa katkeruutta jos siihen ei liity kolmatta osapuolta. Meillä on asiallinen neuvotteluyhteys tulevan ex-mieheni kanssa, mutta auta armias, jos paljastuisi, että jommallakummalla olisi suhde..
eli lyhyesti: suosittelisin eroamaan ensin, ennen kuin lähdet uuteen suhteeseen. Saat itsekin todellista mietintäaikaa, että mitä todella haluat. Ehkä tapaat tulevaisuudessa jonkun sinulle vielä paremman = )
Ap tarviais päähänsä kovan pamauksen, että tajuais tilanteensa. Tottakai miehet liehittelevät ja imartelevat mielessään vain yksi päämäärä. Miehesi ei tarvitse mielestään sua enää hemmotella, olethan varma nakki, mutta liehitteletkö sinäkään miestäsi?
Koita ensin saada arkeenne säpinää ja jos ei tomi niin erotkaa. Ja sitten vasta uutta kehiin!
Miehellesi voisi olla herätys jos kertoisit pettäneesi, anna valinta hänelle.
Taitaa sulla olla aikas tylsä elämä =( Voih.Vierailija:
eli hylännyt lapset ja valinnut pettäjän tien!
jonka kanssa olen ollut onnellinen 8 vuotta, MUTTA harvoin siinä onnistuu. Vaikka minä löysinkin sen oikean, aika harva niin tekee.
Naapurissa erottiin joulukuussa, eukolla oli uusi ja se uusi muutti kamansa jo huhtikuussa sisään, nyt parastaikaa vie niitä jo pois... Tee kuten sydämesi sanoo, mutta harkitse. Itse olin varma että sydämeni on oikeassa ja oikeassa tuo olikin.
En todellakaan usko, että hän jättäisi minut! Hän sanoo, että olen seksikkäin ja upein hänen tapaamansa nainen.
ap