Onko minulla oikeutta onneen? :(
Haluaisin kuulla rehellisiä mielipiteitänne tilanteestani. Olen ollut kohta 10 vuotta naimisissa ja meillä on 4- ja 1-vuotiaat lapset. Avioliitto on jo pitkään ollut jonkinlaisessa latenssivaiheessa, siis ei mitään vakavia ongelmia ole, mutta yhtään miltään ei tunnu. Mies on hyvä isä, pitää huolta perheestä, on vastuuntuntoinen ja fiksu, ei juo, ei polta eikä ole väkivaltainen. Ihan tavallinen rehti suomalainen mies siis. Mutta kuten sanoin, miltään ei tunnu. Mies ei aiheuta minussa enää minkäänlaisia värinöitä.
Pari kuukautta sitten kävi niin, että tapasin työmatkalla erään miehen. Jalat menivät alta välittömästi. Tämä mies oli täynnä elämää, jännitystä ja seikkailua. Hänkin huomasi minut ja silmäpeli välillämme alkoi jo ensimmäisestä päivästä. Viikon kestäneen matkan loppupuolella mies sitten lähetti hotelliini valtavan kukkapuskan ja siitä se lähti. Olemme tapailleet salaa nämä pari kuukautta, vähintään kerran viikossa. Tämä mies saa minut kukoistamaan! Hän antaa minulle lahjoja lähes joka kerta tavatessamme ja ylistää kauneuttani ja seksikkyyttäni pilviin. Arvatkaa leijunko... :-)
Nyt koen, että minun on pakko valita joko tai. Jäänkö turvalliseen mutta äärimmäisen tylsään avioliittooni vai annanko tilaa onnelle tulla...
Vieläkö minulla on reilusti yli kolmekymppisenä oikeus muuttaa elämäni suunta ja saada kokea onni? :/
Kommentit (85)
ap kovin viisas taida olla. En sano tätä ilkeyttäni enkä piruuttani, mutta siltä se tuntuu.
Sellaista suhdetta, jossa arki ei koita ennemmin tai myöhemmin, ei vaan yksinkertaisesti ole.
Ymmärätäisin vaihtohalusi, jos nykyinen miehesi olisi juoppo tai väkivaltainen tmv, mutta tylsyys ei ole syy. Sinussa itsessäsi on vähintään puolet vikaa tuon tylsyyden suhteen!
Sait vereni kiehumaan. tai sit tää oli provo.
miten ikimaailmassa voisin unohtaa tämän ihanan miehen? En mitenkään. :((
ap
Jos pelkkien tunteiden palossa teet näin valtavan ratkaisun, niin satutat pysyvästi lapsiasi ja miestäsi. Kypsyyttä sinulta nyt vaaditaan.
puuhataan. Ei ole rehellistä peliä aviomiestä kohtaan..
Jos olet niin varma että et koskaan voisi tätä toista miestä unohtaa, niin miksi sitten et voisi nyt harkita kaikessa rauhassa tilannetta. Et varmasti kykene yksin tekemään järkevää ratkaisua suuntaan tai toiseen, eli niinkuin joku jo kehottikin, niin hakeudu välittömästi terapeutin puheille ja keskustele hänen kanssaan koko tilanteestasi.
niin kyl se toinen unohtuu vaistomaisesti.Ja myöhemmin jopa mielessäsi kiität tätä miestä, että se sai sut koittaan oman miehes kaa uudestaan!Ja muistele sitä mihin ja mix silloin aikoinaan rakastuit miehessäsi!Ei kai se jo silloin ollut tollanen....ei varmasti!Koettu on!
Mitä on onni? Mietipä sitä. Sinä olet tehnyt lapsesi. Miehesi on erittäin hyvä isä. Luuletko, että tästä toisesta miehestä tulee mukava isäpuoli? Mitä odotat " tylsältä" mieheltäsi? Etkö itse ole tylsä liitossanne? Tuleeko uudesta miehestä myös tylsä ajanmittaan?
Näitä kaikkia aikanaan pohdiskelin. Jäin tylsän mieheni kanssa keksimään jotain kivaa. Monet ystäväni valitsivat toisin ja vaihtavat miehiä edelleenkin kokeakseen sen ensiviehätyksen. Eivät ole onnellisia. Minä olen. Lastenlapset, miniät, vävyt kaikki antavat niin paljon, ja miten se vaari niitä lapsiaan, lastenlapsiaan ja myös minua, mummia rakastaa. Ihan arkisesti vaan, mutta rakastaa. Naimisissa 34v.
En osaa neuvoa, mutta nämä ajatukset mieleeni tulivat.
Kaikkea hyvää sinulle (:
Kyllä se arki AINA koittaa suhteeseen kuin suhteeseen.
Et voi edes odottaa että se olisi miehesi tehtävä. Onni on ohikiitäviä hetkiä, arki koittaa uudessa suhteessakin.
peri 1-2vuotta kestänyttä avoliittoa takana..
ehkä mies ei tosiaankaan edes halua sitoutua
Kyllä siinä on vikaa, jos ei ole muille kelvannut. Pääsisitpä haastattelemaan ex-vaimoja. Rakkaus sokaisee, mutta kyllä ne silmät aukee, kunhan ajattelet järjen kanssa.
Järki käteen, älä anna tunteiden viedä!
muiden hylkäämä jämä. Hän on itse lopettanut nuo suhteet.
ap
jos olet valmis ottamaan sen riskin, niin mieti.
Antaa hyvän vihjeen....Miksi mies ei ole pystynyt pidempään suhteeseen? Parhaita asiantuntijoita on exät. Pidä vaan salarakkaanasi ainakin toista vuotta. Huuma valitettavasti haihtuu aina. Olisiko tämän ihastuksen luonteen piirteet myös kivoja ussioperheen arjessa. Toimiiko nuo ihanat piirteet vain sinkkumaailmassa/lapsettomassa maailmassa.
Avioliittoni on varmasti ja vähintään yhtä tylsä kuin sinun. En odota suunnilleen mitään muuta kuin sitä, että tapaisin ihanan miehen. Josta voisin unelmoida tai tehdä salarakkaan. Eroaminen ja muuttaminen on liian raskasta minulle. Laiskuuttani ja lasten takia elän tätä TOOOOOSI tylsää arkea.
lu, älä juokse sokeasti himojesi orjana suohon, hän pitää sua seksikkäänä mutta et kai perusta pelkän seksin varaan, ehkä haluaa vain sitä susta eikä rakasta sua sellasena kuin olet.
Mitä pelättävää sulla siinä olis? Saisit rauhassa yhdesä ammatti-ihmisen kanssa miettiä pääsi puhki ja sitten ajan kanssa tehdä ratkaisusi.
Ainakin kuulostaa siltä. Et pysty näkemään muita vaihtoehtoja kuin tän uuden suhteen. Nyt pyydät meiltä vain siunausta sille.
omapahan on elämäsi
(niin hyvässä kuin pahassa)