"tilillä on aina oltava 1-2 kk:n palkkaa vastaava summa"

Onko käynyt mielessäkään, että toinen osapuoli voi hakea avioeroa ihan kysymättä puolisoltaan haluaako tämä yksinhuoltajaksi? Tai se saamarin puoliso saattaa vaikka kuolla ja jäät yksinhuoltajaksi. Helvetin omahyväinen paskiainen, painu sanonko minne.

En tiedä, ketä sanot inttäjäksi, mutta tämä viestisi kyllä kertoo kaiken.

On totta, että avioeroa voi hakea yksin. Mutta väitän että hyvin harvassa tapauksessa se avioero tulee täysin PUSKASTA. Ei mikään parisuhde yhdessä yössä muutu hyvästä ja tasapainoisesta ihan paskaksi. Se on voinut olla huono jo alusta alkaen, kun ei olla mietitty mihin on ryhdytty.

Kiroilu, avokämmenellä vetely ja vaahtoaminen paljastavat sinusta paljon.

itse aikoinaan alaa valitessa katsoin myös todennäköistä tulevaa palkka ja työtilannetta, tietenkin. Mutta paha oli silloin 19-vuotiaana ennustaa että



-alalleni koulutettaisiin lähivuosina ihan liikaa väkeä, ts. kaikkein kehnoimpiikin paikkoihin on ylitarjontaa

-moniin virastoihin ja laitoksiin tuli palkkauskielto, ts. vakinaisia ei saanut palkata vaan ainoastaan pätkätyöläisiä

-pätkätyöläissääntöjäkin tuli, ts. samaa työtä ei saanut tehdä toistuvilla sopimuksilla kovin pitkään eli aina välillä pitää olla taukoa ja etsiä töitä muualta siksi aikaa (hankalaa) tai olla työttömänä



En edes ole mikään yhteen ammattiin valmistunut, vaan laaja-alaisesti kouluttautunut FM. Paha vaan, että myös niihin muihin, ei oman alan hommiin joita voisin tehdä on ylitarjontaa työntekijöistä. Niinpä kitkuttelen kaikenlaisissa pienipalkkaisissa pätkätöissä siellä täällä ja yritän luoda suhteita eri paikkoihin joissa ehkä joskus voisi aueta pysyvämpiäkin paikkoja.

Naisten työt ovat siellä jossain pohjamudissa, eivätkä kilteiksi ja hiljaisiksi kasvatetut tytöt uskalla vaatia parempaa kohtelua. Ja silloin harvoin kun sitä vaativat, tulee kakkaa niskaan toisilta naisilta.

Vaatikaa, vaatikaa. Vaatimatta ei saa.

Näillä "pidän yhteiskuntaamme yllä tekemällä paljon töitä huonolla palkalla" -uhrautujilla on taipumus iän ja ehkäpä avioeron myötä tajuta, että he ovat itse mahdollistaneet oman hyväksikäyttönsä.

Kannatan ehdottomasti hoitoalojen lakkoja, mutta edes sairaanhoitajat eivät uskalla lakkoilla kunnolla!

käydään henkilökohtaisuuksiin.



Vähän köyhää, jos argumentti edelleen on vain "elämää ei voi suunnitella" - kun pitkä ketju juuri on kertonut, miten sitä suunnitellaan, - ja että "en vastaa tuolle joka on eri mieltä koska hän nyt on vaan niin kamala" - kehtaa tietää paremmin kuin minä, joka toistantoistantoistantoistan, että "elämää ei voi suunnitella".

ja muista, kaikista ei ole kouluttautumaan. Kaikilla ei ole yksinkertaisesti lahjoja siihen. Aivan kuten sulla ei ole lahjoja nähdä asioita muiden kuin itsensä kannalta.

Lahjakkuus on 90 % istumalihaksia ja töitä sen eteen, että oppii ja kehittyy.

Ei se ole suloista ruusuilla tanssimista, vaan valinta että paiskii töitä, haastaa itsensä ja rutistaa itsestään kaiken irti.

Lahjakkaat, koulutetut ja menestyvät ihmiset ovat vaativia itseään ja toisiaan kohtaan, ja valmiita tekemään töitä sen eteen.

käydään henkilökohtaisuuksiin. Vähän köyhää, jos argumentti edelleen on vain "elämää ei voi suunnitella" - kun pitkä ketju juuri on kertonut, miten sitä suunnitellaan, - ja että "en vastaa tuolle joka on eri mieltä koska hän nyt on vaan niin kamala" - kehtaa tietää paremmin kuin minä, joka toistantoistantoistantoistan, että "elämää ei voi suunnitella".

Tää oli kyllä paha. Totaalinen itsekritiikin puute.

että "elämää ei voi suunnitella, elämää ei voi suunnitella jne."



Ja täällä sinä vaan jankkaat, vaikka juuri heitit hyvästit.

Minä kovasti yritän nähdä tämän sinun (tai jonkun muun) kannalta, mutta ei teistä saa irti kuin tuon "vittu mua naurattaa, miten vois yh:lla muka olla kuukauden palkka säästössä?".



ja kun tässä monet ovat kertoneet, että miksi kannattaa, ja miten voi olla ja jopa antaneet vinkkejä, niin vastaus on todellisuudessa "ei huvita, en jaksa, en viitsi".



Ihminen on oman elämänsä tekijä, ei kohde, jolle vaan tapahtuu asioita.

niin jokaisella pitäisi olla varalla rahaa esim. jos pesukone hajoaa tms. kortilla aina saa, mutta maksaminen varsinkin huonotuloisille vaikeaa. Meillä rahastoja, säästöjä tilillä pahaa päivää varten, nyt kyllä hieman hupenee kun olen kotihoidon tuella. Ja ollaan ihan duunareita eikä olla kotoo lähtiessä saatu mitään.

... että lahjakkuutta on monenlaista ja kaikista ei makseta hyvin. Vain perinteisten miesvaltaisen alojen palkat vastaavat jotenkuten työntekijöiden lahjakkuutta tai niistä maksetaan ylikin.

Itse olen älykäs ja hyvin koulutettu, mutta lahjakkuuteni on valitettavasti senkaltainen, ettei siitä makseta kauhean hyvin, mutta olen siinä todella hyvä. Ei minulla silti ole valittamista, rahaa on riittävästi ja perheessä kaikki hyvin.

Ei vaan tulisi mieleenkään kommentoida toisten elämää kuten inttäjä ja haukkua naapurin sairaanhoitajaa huonosta uravalinnasta! : O Joku päivä saatan tarvita sen hoitajan apua vaikka lapseni hengen pelastamisessa. Kunnioitan kaikkia työtä tekeviä ihmisisä, kotiäidit mukaanlukien.

Jankkaajalla tuntuu olevan empatiakyky ja itsekritiikki totaalisen hukassa. Viimeisen sanan sanominen on se tärkein juttu.

ja muista, kaikista ei ole kouluttautumaan. Kaikilla ei ole yksinkertaisesti lahjoja siihen. Aivan kuten sulla ei ole lahjoja nähdä asioita muiden kuin itsensä kannalta.

Lahjakkuus on 90 % istumalihaksia ja töitä sen eteen, että oppii ja kehittyy. Ei se ole suloista ruusuilla tanssimista, vaan valinta että paiskii töitä, haastaa itsensä ja rutistaa itsestään kaiken irti. Lahjakkaat, koulutetut ja menestyvät ihmiset ovat vaativia itseään ja toisiaan kohtaan, ja valmiita tekemään töitä sen eteen.

on syntynyt hopealusikka suussa ja elelee vanhempien perintörahoilla tai tilille säästelyillä osingoilla. Kyllä elämässä pärjäämisessä kyse on pitkälti maalaisjärjestä, omasta ahkeruudesta ja omista valinnoista. Elämässä pärjääminen ei siis todellakaan tarkoita neljäsadan neliön kivitaloa, kahta bemaria pihassa ja Barbadoksen matkaa kerran-pari talvessa vaan sitä, että joka kuukausi on varaa maksaa asuminen, ruoka, vaatteet, laskut ja ehkä laittaa vähän rahaa sivuunkin pahan päivän varalle. Elämäänsä voi suunnitella ja elämässään voi tehdä hyviä valintoja ja varautua huonoihin päiviin, vaikka lähtökohdat olisivat huonommatkin. Toki se vaatii enemmän työtä kuin hopealusikka suussaan syntyneeltä mutta toisaalta silloin elämää ja sen pieniä iloja osaa sitten arvostaakin.



Olen itse kouluttautunut pitkälle ja valmistunut hyvään ammattiin, löytänyt hyvän puolison ja työpaikan ja siksi olenkin usein saanut kuulla kommentteja, että onhan se sun hyvä sanoa ja onhan se teille helppoa. No on se nyt, mutta kyllä se on vaatinut erittäin paljon vaivannäköä, aikaa, uhrauksia ja perselihaksia, että tähän on päädytty surkealta pikkupaikkakunnalta perhepäivähoitajan ja toimistotyöntekijän lapsena. Mua ärsyttää suunnattomasti, että ne, joilla teini-ikä kului kännätessä ja fritsujen määrää vertaillessa ja ne, joille lukiossa oli tärkeämpää valita ne tytöille sopivat helpot aineet ja minimimäärä kursseja, tulevat sanomaan, että onhan se sulla helppoa. No ei saakeli tosiaan ole ollut helppoa. Mutta niin makaa kuin petaa.

jotka ihmishenkiä pelastaa, eikä joku hoitaja.

silloin ei lääkäri voi pelastaa.

jotka ihmishenkiä pelastaa, eikä joku hoitaja.

hoitajat vs. muut ammatit väittely, joka ei tähän aiheeseen kuulu tippaakaan. Pyydän, älkää hoitajat provosoituko vastaamaan. Muu keskustelu toki jatkukoon.

jotka ihmishenkiä pelastaa, eikä joku hoitaja.

Eiköhän ne ihan tiiminä niitä ihmisiä pelasta ja auta. Ihan sama, arvostan joka tapauksessa ihmistä, jolla on joku ammatti tai työ.

Kaikkea EI voi suunnitella, luulisi tämän olevan aika itsestään selvää. Tottakai moniin asioihin voi yrittää varautua, mutta elämä yllättää silti. Säästäminen on tietenkin fiksun hommaa ja ammatin hankinta.

ei todellakaan kuulu mihinkään rescuetiimiin.

kun miehesi kuolee? Sinulla ei ole asiaa sinne hänen tililleen vähään aikaan.

Siis kyllä minäkin tienaan ihan ok palkkaa, mutta en säästä sitä:D Josta tuli muuten mieleen, että tarvii käydä pankissa säätämässä hommat niin että minullakin on käyttöoikeus miehen tiliin ja toisinpäin.

Jos haluatte pitää ehdottomasti omat tilit, niin niiden lisäksi sitten YHTEINEN säästötili. Voi myös pitää yhden yhteisen "käyttelytilin" ja toisen yhteisen tilin säästötilinä.

Ja kannattaa kiinnittää huomiota siihen, kenen nimissä mahd. omaisuus on.

Seuraan sivusta yhtä eroon päättynyt "unelmaliittoa", jossa "fiksu ja luotettava" aviopuoliso on muuttunut totaaliseksi idiootiksi ja rahasta tapellaan oikeutta myöten. Kaikki omaisuus on miehen nimissä, vaimo maksanut "juoksevat kulut" ja nyt selvitetään ammattilaisten kanssa vuosien takaisia juttuja...

En tosissaankaan näe että meille kävisi noin=)

Mua ärsyttää suunnattomasti, että ne, joilla teini-ikä kului kännätessä ja fritsujen määrää vertaillessa ja ne, joille lukiossa oli tärkeämpää valita ne tytöille sopivat helpot aineet ja minimimäärä kursseja, tulevat sanomaan, että onhan se sulla helppoa. No ei saakeli tosiaan ole ollut helppoa. Mutta niin makaa kuin petaa.

Tää voisi olla mun kirjoittama!

En tosissaankaan näe että meille kävisi noin=)

Eipä nähnyt mun ystäväkään.

Tässä palataan taas alkuperäiseen ideaan siitä, että asioihin voi varautua. Ja keskustella sen puolison kanssa.

Saanko antaa ihan ystävällisen neuvon sinulle?



Tosiasia on, että inttämisesi seasta voi poimia tiettyjä helmiä ja ajattelemisen arvoisia asioita, kuten esim. tuon säästämisen tärkeyden.



Ongelmana on kuitenkin kirjoitustyylisi ja keskustelutaidon totaalinen puute. Normaalit keskustelu- ja väittelysäännöt vaativat myös vastapuolen mielipiteen kuuntelemista ja sen kunnioittamista, vaikka se olisi kuinka omasi vastainen.



Nämä "pilipalihoitsu" -kommentit ja pakonomainen tarpeesi saada se viimeinen sana sanottua joka keskusteluun aiheuttavat muissa keskustelijoissa automaattisesti vastustusta, eikä sanomasi mene perille. Kaikesta sanomastasi kuultaa läpi halveksunta ja kunnioituksen puute. Siksi kaikki ovat sinua vastaan. Ongelma on siis käytöksessäsi täällä, ei niinkään sanomassasi, vaikka siinäkin on puutteita, joista täällä onkin jo keskusteltu.



Väittelijän on oltava avoin ottamaan vastaan kritiikkiä ja myös todella kuuntelemaan sitä, siitä voi nimittäin oppia jotain ihan uutta. Vain tyhmä sulkee korvansa ja jankkaa omaa asiaansa ilman valmiutta myös muutokseen.



Kokeilepa empatiaa ja muiden ihmisten kunnioittamista keskustelussa, eiköhän se siitä lähde.