6-v uhma, ihan kauheaa!
Ihanasta, rauhallisesta ja kiltistä tytöstä on tullut kapinallinen huutaja ja räyhääjä. Vänkkää vastaan, huutaa, karjuu, raivoaa, nimittelee, heittää tavaroita ja potkii ovia ja seiniä.
Ei voi enää sietää pikkuveljeään ja on älyttömän mustasukkainen veljen saamasta positiivisesta huomiosta. Uhmaa rajoja, heittää vaatteet lattialle ja kun pyydän korjaamaan ne pois, tiuskii ja huutaa vastaan. Jos pyydän sulkemaan ulko-oven perässään, paukauttaa kaikin voimin sen kiinni, että koko rappukäytävä raikuu.
alkaa olla voimat hiljalleen lopussa työn tytön kanssa. Ja tämä on lähes jokapäiväistä. Olen antanut kahdenkeskeistä aikaa tytölle, kehunut hyvästä käytöksestä jns. muttei tunnu auttavan. Heikkona hetkenä olen turvautunut tukistamiseenkin, mistä en todellakaan ole ylpeä :(
Kommentit (54)
Kuuluu ikään ja menee ohi ja tyttö on jälleen oma itsensä. Meillä kesällä 7v täyttävä tyttö ja uhma on ohi. Alkoi melkein samoihin aikoihin, kun tyttö täytti 6v ja kesti monta kuukautta. Rasittaa, tiedän, mutta voimia ja pitkää pinnaa!
Tytöstä on tullut ihan hirviö. Kiukkuaa ja osoittaa mieltään joka ikisestä asiasta. On hiton vaikea pitää pintaansa, kun tekis mieli vaan antaa periksi ja päästä hetkeksi helpommalla. Tänään oli ihan superkamala päivä. Ei kehtaa enää lähteä edes ulos tytön kanssa, kun sekin on vaan yhtä itkua ja parkua. Naapurit tekee varmaan kohta ls-ilmoituksen :-(
Mulla on ihan hermo pinkeenä koko ajan ja tänään tuli taannuttua ihan lapsen tasolle riidan aikana, kun ei vaan enää jaksa. Itsekin oon joskus tarttunut vähän liian kovin käsivarsista, niin että mustelmat on jääny. Tämä tosin siksi kun lapsella on ollut vähän liian kova meno päällä.
Näistä yhteenotoista tulee niin kamala olo ja syyllisyys, että nytkin vaan itkettää. Tulee tunne, että on ihan epäonnistunut äitinä. Lueskelin äsken MLL:n sivuja ja niistä sain ihan hyviä käytännön vinkkejä uhman käsittelyyn. Tsemppiä sulle ap!
Joo. Kyllähän kasvatuksen keinoin saa lapsen suun tukkoon. Jos kasvatuksen tarkoitus on tukkia lapsen suu, eikä se että lapsesta tulisi kunnon ihminen. Mukula äänieristettyyn koppiin vain...
OIkeasti, jaksamista ap:lle! Jos oikein mättää, niin yritä saada ihan itsesi takia lapsi vaikka mummolle päiväksi. Ja kai lapsella isäkin on, yrittäkää yhdessä järjestää hiukan lepoa kummallekin. Oisko näistä ajatuksista apua?
2 ensimmäistä lasta oli todella helppoja tapauksia,mutta nyt tämä 3:s joka syksyllä täyttää 7v.on aivan toista maata!! Ja kaikilla on samat vanhemmat ja samasta muotista kasvatettuja :)
Eli ap:lle voimia ja hermoja! Muista, että et lähde kiukutteluun mukaan. KYllä se aikanaan ohi menee, vaikka raskasta se on,tiedän kokemuksesta! Meilläkin on ovet paukkuneet ja huuto raikanut tytön taholta.
Joo. Kyllähän kasvatuksen keinoin saa lapsen suun tukkoon. Jos kasvatuksen tarkoitus on tukkia lapsen suu, eikä se että lapsesta tulisi kunnon ihminen. Mukula äänieristettyyn koppiin vain... OIkeasti, jaksamista ap:lle! Jos oikein mättää, niin yritä saada ihan itsesi takia lapsi vaikka mummolle päiväksi. Ja kai lapsella isäkin on, yrittäkää yhdessä järjestää hiukan lepoa kummallekin. Oisko näistä ajatuksista apua?
ihmisiksi mummolassa? Sai vahan uusia kiinnostuksen aiheita, kotona aina sita samaa, hulluksihan siina tulee vahemmastakin.
Oppikaa kasvattamaan lapsianne.
Tuo on niin tuttua meilläkin.. Joku provosoi, että kasvatuksesta olis kiinni.. EI todellakaan ole. Jos lapsi ei saa näyttää tunteitaan (ei uskalla tms.) niin silloin on huonosti asiat!! Lapsi -raukka..tunteiden tukkiminen yms. altistaa masennukselle ja on monin tavoin haitallista.. Woimia kaikille uhma -ikäisten vanhemmille!! :)
Kertokaas onko teidän 6-7v. uhmikset olleet uhmiksia myös silloin 3vuoden tienoilla? Siis kun olen kuullut, että jos lapsella ei ole uhmaa uhmaiässä se tulee tuplana 6 vuotiaana.
eikä 6v:na.
Lapsia pitää kasvattaa (=välittää, ohjata, kertoa mikä oikein/mikä väärin jne).
Kasvatus ei tarkoita väkivaltaa!!!!
Tämä kasvatuksesta vouhkaava voisi lukea vaikkapa vähän Keltinkangas-Järvistä. Oletko ikinä kuullut puhuttavan temperamenttieroista?
tytöllä ei ollut 2-3-vuotiaana uhmaa oikeastaan laisinkaan. Nelivuotiaana alkoi olla, ja siinä samalla syntyi pikkusisko, mikä sekin varmaan osaltaan vaikutti. Ja nyt, hivenen vaille 6-vuotiaana, on todellakin kuin mikäkin pikkuteini. Uhma on nyt ihan erilaista ja kohdistuu suoraan vanhempien auktoriteettiin. Vähintään joka toinen päivä tuntuu, että tuun hulluksi, eikä uhmaikäinen pikkusisko tietenkään helpota tilannetta.
Tytön suht sovinnollinen perusluonne näkyy kuitenkin siinä, että hankalien aikojen välissä pystytään puhumaan asioista ja hän itsekin haluaa yrittää käyttäytyä hyvin. Tunnekuohut vaan vie mennessään. Ja kyllähän tämä nimenomaan ikään kuuluu. Meillä hoidetaan asialliset hommat asiallisesti ja käyttäydytään suht ihmismäisesti (ikinä ei saa satuttaa toista jne.), mutta kyllä meillä lapset raivotakin saa. Suututtaahan se, jos äiti tai isi ei anna periksi. Minua itseäni rassaakin paljon enemmän jatkuva värkkäys ja temppuilu, viivyttely ja tottelemattomuus kuin mitkään raivarit tai muu huono käytös.
Voimia ap:lle ja muille!
kuin minun kynästäni! Täytyy vain itse yrittää pysyä rauhallisena ja ottaa lasta syliin ja halata lujaa kun rauhottuu ja kertoa kuinka rakas hän on ja ihana tyttö silloin kun on nätisti!
Joo. Kyllähän kasvatuksen keinoin saa lapsen suun tukkoon. Jos kasvatuksen tarkoitus on tukkia lapsen suu, eikä se että lapsesta tulisi kunnon ihminen. Mukula äänieristettyyn koppiin vain... OIkeasti, jaksamista ap:lle! Jos oikein mättää, niin yritä saada ihan itsesi takia lapsi vaikka mummolle päiväksi. Ja kai lapsella isäkin on, yrittäkää yhdessä järjestää hiukan lepoa kummallekin. Oisko näistä ajatuksista apua?
mutta sitten 4v. räjähti, oli aivan "pitelemätön", toki siihen joittui myös toinen raskauteni ja kuopuksen syntymä, joten ihan ymmärrettävääkin oli se huomionkipeys ja raivoamiset yms. Pikkusisartaan kohtaan on aina ollut ymmärtäväinen ja huolehtiva, heillä on todella intensiivinen sisarussuhde.
Tässä oli seesteisempi kausi, kunnes 6v tuli täyteen, ja nyt taas koetellaan, etenkin äidin hermoja. Päiväkodissa ei ole kapinaa ja on suosittu kaveri ja aikuisten lemppari, siinä mielessä, että tottelee hyvin. Kotona on välillä piru irti.
No kuopuksella onkin sitten syntymästään asti ollut tasainen uhma eli pääsiskö toisen kanssa helpommalla:)
siis, että meillä on niin hermoherkkä poika 2 vuotiaana. Toivotaan, että 6veenä on jo helpompi.
6-vuotiaana lapsella on itsenäistymiskausi. Toki kasvatus kuuluu asiaan, mutta lapsi joka ei lainkaan hae rajojaan on jotenkin alistettu. On parempi että lapsi kohdistaa uhmansa turvalliseen omaan aikuiseen, kuin että sitten aikanaan purkaa sen väärässä paikassa väärään aikaan. Tuo vaan kuuluu vanhemmuuteen.
eikä 6v:na. Lapsia pitää kasvattaa (=välittää, ohjata, kertoa mikä oikein/mikä väärin jne). Kasvatus ei tarkoita väkivaltaa!!!!
Tytöllä nuo uhmakaudet kesti viikon pari silloin pienenä, ja aika lailla oli paha 'murrosikä' kun oli 6 v ja kesti siihen asti kun koulu alkoi. Nyt on hyvinkin seesteinen teini. Pojalla oli uhmaa 50 viikkoa vuodessa, ja aika samanlainen esikoulu-uhma oli silti hänelläkin.
Kertokaas onko teidän 6-7v. uhmikset olleet uhmiksia myös silloin 3vuoden tienoilla? Siis kun olen kuullut, että jos lapsella ei ole uhmaa uhmaiässä se tulee tuplana 6 vuotiaana.
Ihmisen kehitysvaiheet vai?
Onko kasvatuksesta kiinni myös, jos lapsi kasvaa miinuskäyrällä tai karsastaa?
kasvatuksesta kiinni!
Niin tuttua tekstiä ykkösen ja kakkosen kanssa ettei ole paljon lisättävää. Ainut että meillä esiintyy myös lyömistä. Tänään viimeksi tuli porttikielto tälle päivälle kyläilyyn kavereiden luo eikä meillekään saanut ketään tulla, kun löi. Alkoi heti aamusta, kun joku juttu ei mennyt hänen tahdon mukaan. Ja huuto oli tosi kovaa. Naapurit varmaan ajatteli että siellä on oikein kunnon kauhukakara. Pelottaa sekin että nuorempi ottaa mallia isommasta ja hänestäkin tulee samanlainen. Vaikka selkeästi nuorempi on rauhallisempi tapaus ja tyytyväisempi.
Välillä usko loppuu että tuleekohan tästä kunnon yksilöä ollenkaan ja onko kaikki mennyt pieleen. Kyllä todella hermoja kysyy ja helposti lähtee mukaan. Saa todella tsempata itseään ettei provosoidu. Esiintyykö muilla tätä lyömistä ja mitkä on seuraamukset? Millä ihmeellä sen saa loppumaan!!? Vaikka on ehdoton kielto lyömisen suhteen niin silti niitä tapahtuu.
Onko kaikki vaan lähtenyt heti alusta saakka niin pieleen ettei ole osannut olla vauvan/lapsen kanssa. En ole osannut vastata vauvan tarpeisiin yms. Rankkaa on....
Meillä alkoi nyt 7-vuotiaalla pojalla viime kesänä, eli on jatkunut nyt vuoden.
Ennen niin ihanasta ja kuuliaisesta äidin pojasta on tullut kapinoiva ja kiukutteleva tyranni. Ja kaikkein pahinta on tuo kapina, mikään ei mene mieliksi ikinä, vaan kaikkeen on pakko sanoa ei!.
Hiukan ehkä nyt alkanut helpottaa ja toivonkin että tämä kesä toisi meillekin helpotuksen.
Ihan normaalia tämä taitaa olla, vaikka olen jo luullut että lapseni on täysin pimahtanut ja kaipaa nuppinikkaria tai lääkkeitä.
Ohi se menee aikanaan, voimia :)