Lue keskustelun säännöt.
6-v uhma, ihan kauheaa!
13.06.2010 |
Ihanasta, rauhallisesta ja kiltistä tytöstä on tullut kapinallinen huutaja ja räyhääjä. Vänkkää vastaan, huutaa, karjuu, raivoaa, nimittelee, heittää tavaroita ja potkii ovia ja seiniä.
Ei voi enää sietää pikkuveljeään ja on älyttömän mustasukkainen veljen saamasta positiivisesta huomiosta. Uhmaa rajoja, heittää vaatteet lattialle ja kun pyydän korjaamaan ne pois, tiuskii ja huutaa vastaan. Jos pyydän sulkemaan ulko-oven perässään, paukauttaa kaikin voimin sen kiinni, että koko rappukäytävä raikuu.
alkaa olla voimat hiljalleen lopussa työn tytön kanssa. Ja tämä on lähes jokapäiväistä. Olen antanut kahdenkeskeistä aikaa tytölle, kehunut hyvästä käytöksestä jns. muttei tunnu auttavan. Heikkona hetkenä olen turvautunut tukistamiseenkin, mistä en todellakaan ole ylpeä :(
Kommentit (54)
kehitysvaiheeseen kuuluva uhma tuo nyt sit muka on jos osalla lapsista sitä ei ole ja osalla on??? Jos tuollainen uhma on normaali, ikään kuuluva uhma niin miksi ihmeessä sitä ei kaikille lapsille sit tule?
Kasvatuksesta kiinni sittenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6-7 vuotiaan kehitysvaihetta kutsutaan usein pikkumurrosiäksi. Joillakin se menee ohi huomaamatta, joillakin on tosi raskas ja vaikea kausi - ihan niin kuin varsinainen murrosikäkin.
Kasvatuksella ei ole tekeistä sen kanssa, miten murrosvaiheet/itsenäistymisvaiheet tulevat. Lapsen oma, synnynnäinen luonne merkitsee eniten.
Tässä MLL:n sivuilta tieto
Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys
Itsenäistymisvaihe
6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.
6-vuotias on valloittavassa iässä. Hän on mainiota keskusteluseuraa. 6-vuotiaan käytös on aiempaa joustavampaa ja ennakkoluulottomampaa, hän voi esim. maistella rohkeasti uusia ruokia.
Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista – ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.
Lapsi pelkää, vertaa ja pohtii
6-vuotias voi verrata kykyjään muihin ja epäillä niitä. Hän voi kokea alemmuutta, vaatia itseltään liikaa, pelätä epäonnistumisia, väsyä ja kyllästyä helposti. Lapsi tarvitsee runsaasti kiitosta, kannustusta ja onnistumisten huomioimista, ei liikoja paineita.
6-vuotiaalla on usein erilaisia pelkoja, esim. nukahtaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi olla vanhempaan takertuva ja pelätä kuolemaa tai omaa tai vanhempien sairastumista. Yökylään tai vieraan luo hoitoon meneminen voi olla vaikeaa, vaikka se olisi sujunut 5-vuotiaana.
Elämän alkamiseen ja päättymiseen liittyvät asiat pohdituttavat lasta. Hän alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Hän tarvitsee myös hellyyttä ja aikuisen turvaa, vaikka ei välttämättä halua syliin. a 6-7-vuotiaista:
6-7 vuotiaan kehitysvaihetta kutsutaan usein pikkumurrosiäksi. Joillakin se menee ohi huomaamatta, joillakin on tosi raskas ja vaikea kausi - ihan niin kuin varsinainen murrosikäkin.
Kasvatuksella ei ole tekeistä sen kanssa, miten murrosvaiheet/itsenäistymisvaiheet tulevat. Lapsen oma, synnynnäinen luonne merkitsee eniten.
Tässä MLL:n sivuilta tieto
Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys
Itsenäistymisvaihe
6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.
6-vuotias on valloittavassa iässä. Hän on mainiota keskusteluseuraa. 6-vuotiaan käytös on aiempaa joustavampaa ja ennakkoluulottomampaa, hän voi esim. maistella rohkeasti uusia ruokia.
Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista – ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.
Lapsi pelkää, vertaa ja pohtii
6-vuotias voi verrata kykyjään muihin ja epäillä niitä. Hän voi kokea alemmuutta, vaatia itseltään liikaa, pelätä epäonnistumisia, väsyä ja kyllästyä helposti. Lapsi tarvitsee runsaasti kiitosta, kannustusta ja onnistumisten huomioimista, ei liikoja paineita.
6-vuotiaalla on usein erilaisia pelkoja, esim. nukahtaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi olla vanhempaan takertuva ja pelätä kuolemaa tai omaa tai vanhempien sairastumista. Yökylään tai vieraan luo hoitoon meneminen voi olla vaikeaa, vaikka se olisi sujunut 5-vuotiaana.
Elämän alkamiseen ja päättymiseen liittyvät asiat pohdituttavat lasta. Hän alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Hän tarvitsee myös hellyyttä ja aikuisen turvaa, vaikka ei välttämättä halua syliin. a 6-7-vuotiaista:
6-7 vuotiaan kehitysvaihetta kutsutaan usein pikkumurrosiäksi. Joillakin se menee ohi huomaamatta, joillakin on tosi raskas ja vaikea kausi - ihan niin kuin varsinainen murrosikäkin.
Kasvatuksella ei ole tekeistä sen kanssa, miten murrosvaiheet/itsenäistymisvaiheet tulevat. Lapsen oma, synnynnäinen luonne merkitsee eniten.
Tässä MLL:n sivuilta tieto
Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys
Itsenäistymisvaihe
6 vuoden ikää on kutsuttu mm. kuningasvuodeksi: esikouluikä on kuin varhaislapsuuden kruunaus. Ikään liittyy samantyyppinen itsenäistymisvaihe kuin 2–3-vuotiailla. Joillakin 6-vuotiailla itsenäistymisvaihe menee ohi ilman suurempia kuohuja. Joissakin 6-vuotiaiden kodeissa taas elää vaihtelevan pitkän ajan tunnemyrskyissä kamppaileva ”pieni murrosikäinen”.
6-vuotias on valloittavassa iässä. Hän on mainiota keskusteluseuraa. 6-vuotiaan käytös on aiempaa joustavampaa ja ennakkoluulottomampaa, hän voi esim. maistella rohkeasti uusia ruokia.
Itsenäistymisvaiheet ajoittuvat useilla lapsilla selkeimmin 2–3 vuoden ja 6 vuoden ikään sekä esimurros- ja murrosikään. Vaiheet ovat usein vanhempien näkökulmasta koettelevia ja lapsellekin haastavia. Ne ovat kuitenkin tärkeitä kehitysvaiheita, jotta lapsi voi kasvaa itsenäiseksi minäkseen ja löytää paikkansa maailmasta. Tämä vaatii eri ikävaiheissa erilaista irtautumista vanhemmista – ja samalla vanhempien läheisyyttä, hyväksyntää ja turvaa. Kunkin itsenäistymisvaiheen läpi käytyään lapsi on kehityksessään askelta kypsempi ja varmempi.
Lapsi pelkää, vertaa ja pohtii
6-vuotias voi verrata kykyjään muihin ja epäillä niitä. Hän voi kokea alemmuutta, vaatia itseltään liikaa, pelätä epäonnistumisia, väsyä ja kyllästyä helposti. Lapsi tarvitsee runsaasti kiitosta, kannustusta ja onnistumisten huomioimista, ei liikoja paineita.
6-vuotiaalla on usein erilaisia pelkoja, esim. nukahtaminen voi olla vaikeaa. Lapsi voi olla vanhempaan takertuva ja pelätä kuolemaa tai omaa tai vanhempien sairastumista. Yökylään tai vieraan luo hoitoon meneminen voi olla vaikeaa, vaikka se olisi sujunut 5-vuotiaana.
Elämän alkamiseen ja päättymiseen liittyvät asiat pohdituttavat lasta. Hän alkaa ymmärtää kuoleman lopullisuutta. Lapsi tarvitsee rinnalleen aikuista kuuntelemaan, keskustelemaan ja vastaamaan kysymyksiin. Hän tarvitsee myös hellyyttä ja aikuisen turvaa, vaikka ei välttämättä halua syliin. a 6-7-vuotiaista:
[quote author="Vierailija" time="13.06.2010 klo 21:25"]
eikä 6v:na.
Lapsia pitää kasvattaa (=välittää, ohjata, kertoa mikä oikein/mikä väärin jne).
Kasvatus ei tarkoita väkivaltaa!!!!
[/quote]
Voi kuule,
on opastettu, kehuttu, neuvottu, puhuttu asioista, selitetty jne jne jne jne ja SILTI lapsi on uhmannut 1,5 vuotiaasta saakka (on nyt 3,5v).
Onneksi nykyään voi jo lahjoa tai kiristää, mutta voi pojat, kyllä osaa lapsi olla hanjaka jos mikä!
On erittäin fiksu ja edellä kehitystään monella tapaa, se on päiväkodistakin jo kahden eri LTO:n osalta todettu. Mutta jos HALUAA olla hankala, sitä hän myös on!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikilla katsos ei vaan ole mummoloita, pappaloita, kummiloita eikä paljon muitakaan. Kaikilla vaan ei ole niitä perusasioita, mitä yleensä luullaan kaikilla olevan. Dorka!
[quote author="Vierailija" time="03.02.2015 klo 02:24"]Kaikilla katsos ei vaan ole mummoloita, pappaloita, kummiloita eikä paljon muitakaan. Kaikilla vaan ei ole niitä perusasioita, mitä yleensä luullaan kaikilla olevan. Dorka!
[/quote] niin no,täällä on yksi kummila ja auttaja mutta kyselin tuossa että miten huonoa käytöstä tulee sietää kun vanhemmat iha vässyköitä. Selitetään ja lässytetään jälkikasvulle ja muille puollustellaan lapsen käytöstä ties millä syyllä. Ei kiinnosta olla iloinen ja osallistuva kummitäti kun jo 6v vie vanhempiaan 100-0. 36
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.01.2012 klo 08:18"]
kehitysvaiheeseen kuuluva uhma tuo nyt sit muka on jos osalla lapsista sitä ei ole ja osalla on??? Jos tuollainen uhma on normaali, ikään kuuluva uhma niin miksi ihmeessä sitä ei kaikille lapsille sit tule?
Kasvatuksesta kiinni sittenkin?
[/quote]
No kuule, ihan samalla tavalla joku lapsi ei konttaa ollenkaan vaan lähtee suoraan kävelemään. Tai joku itkee helposti, toinen ei sitten millään, eikä noita ominaisuuksia saa kasvattamalla pois.
Meillä myös on kolme poikaa, joista kaksi isointa on aina olleet rauhallisia, sopuisia, oikeudenmukaisia, kavahtaneet väkivaltaa ja olleet helposti sanallisesti ohjattavissa. Heitä ei oikeasti ole juurikaan tarvinnut edes kasvattaa, mitä nyt ohjeistaa perus käytöstavoista, ja he ovat ne oppineet ja noudattaneet.
Sitten tämä kolmas... Häntä on joutunut kasvattamaan, opastamaan, ohjaamaan, rankaisemaan yms. kymmenen kertaa enemmän kuin kahta isompaa yhteensä. Koska hän on sellainen luonteeltaan.
Ikää on kohta 5-vuotta, ja taas on ihan pitelemätön kausi. Ja on pitelemätön kaikkialla, ei ole edes vieraskorea, ja päiväkodissakin mellastaa menemään ihan päättömästi. Vielä meille ei ole ehdotettu mitään tutkimuksia tms. lapsen kanssa, sitä odotellessa.
Ja lapsi on siis äärimmäisen impulsiivinen ja hänellä on mieletön mielikuvitus, joka vie hänet aivan mennessään. Ja kun se vie, hän ei pysty palautumaan normaalitilaan saman tien, vaan huutaa ja hilluu.
Sinänsä en ole huolissani, koska olen itse ollut ihan samanlainen lapsi. Hyperaktiivinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistään kasvatuksesta ole kiinni.
Kuule menee ohi ja siihen ei perheneuvolaa tarvita. Juuri sanallisesti ovat kauheita . Muistan tuon ajan vieläkin ja kuopus täyttää jo 9v.
Vähän sivusta mutta kuitenkin... Meillä oli esikoinen kova uhmaaja ja olin välillä rättipoikki, kaveriltani jolla oli vanhempi lapsi niin yritin saada "vertaustukea" ja vinkkejä. No, sieltä tulikin tekstiä, että se on kasvatuksesta kiinni ja heillä ei ole koskaan uhmattu (vähän niin kuin supermarjo). Kiva, kiitti. Sitten tulikin kaverini pojan rippijuhlat pari vuotta myöhemmin ja pojan isä oli tehnyt kuvakollaasin paitsi naureskeelen totesi että pojasta ei ole YHTÄÄN kuvaa vuosilta 3-5v (ei ollut tarhakuviakaan, oli perhepäivähoidossa) kun oli silloin ollut niin mahdoton!
Eli ap, jätä nämä "kasvatuksesta kiinni"-jutut omaan arvoonsa, jotkut mammat saavat kiksejä mitä mistäkin. Tsemppiä ja voimia. Oma voima-ajatukseni silloin "kauheina vuosina" oli se että lapsella on vankka luottamus rakkauteeni kun kykenee voimakkaaseen tunneilmaisuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko hyviä neuvoja? Kummityttöni on 6-vuotias ja en halua ottaa häntä hoitoon/kylään. Syy: uhmaa minuakin,puhuu rumasti,käskyttää ja komentaa. "anna maitoa heti" yms. Tyynesti ja tiukasti olen todennut että nätisti pyytämällä saat. Lapsen äiti,jos on paikalla niin kumoaa pyyntöni ja alkaa lässyttää lapselle. Viimeksi 6-vuotias nimitteli rumasti,pyysin poistumaan pöydästä ja sanoin tiukasti että kummitädille ei puhuta noin. Lapsi alkoi lattialla silmittömän raivoamisen. Lapsen äiti sanoi että pitää pyytää kummitädiltä anteeksi. Lapsi huusi ei ei ja tilannetta ei viety loppuun. Seur päivänä lähetin rakentavassa hengessä viestin lapsen äidille etten hyväksy moista käytöstä kodissani. Lapsen äiti vastasi että toi on kuulemma ihan normisettiä ja sellasta se vaan on. Miten minun pitäisi suhtautua? 6v raivoaa ja räyhää ihan joka krt milloin mistäkin kun käyn kylässä. Silloin en puutu mutta omassa kodissa puutun.
36:lle tuttua juttua. Veljen tyttö 7v ja pyörittää ja pompottaa koko perhettä. Olivat meillä kyläilemässä talvilomalla ja 7v näsäviisasteli ja nimitteli ruokapöydässä ja yökkäili. Veljeni eli isänsä naureskeli kun tyttö on niin tomera. Huonoon käytökseen ei puututtu millään tavoin. Juu ei tehdä ensi kesänä yhteistä huvipuisto reissua. En jaksa ojentaa toisen lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä aamupäivä vietetty uhmaavan 4 vuotiaan kanssa. Vein pojan pitkälle pyörälenkille, johan lähti höyryt. Kotimatkalla oli jo ilopilleri. Viikko ilman pidempää liikuntaa, niin lapsi kiukuttelee. Suosittelen siis kunnon treeniä, lapsen jaksamisen mukaan, kuitenkin niin että loppumatkasta vähän väsähtää. Jo maistuu ruoka ja jaksaa keskittyä.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 15:25"]Täällä aamupäivä vietetty uhmaavan 4 vuotiaan kanssa. Vein pojan pitkälle pyörälenkille, johan lähti höyryt. Kotimatkalla oli jo ilopilleri. Viikko ilman pidempää liikuntaa, niin lapsi kiukuttelee. Suosittelen siis kunnon treeniä, lapsen jaksamisen mukaan, kuitenkin niin että loppumatkasta vähän väsähtää. Jo maistuu ruoka ja jaksaa keskittyä.
[/quote] Kaipasin vinkkejä /ohjeistusta kun "vieras"lapsi aloittaa räyhäämisen ja vanhemmat antaa periksi. T.36
Meillä on samanlainen 12-v, huutaa kokoajan kirosanoja ja hu*raa ja äm*ää. On potkaissut seinään reiän ja heittänyt pallon lamppuun, niin kovaa että lamppu meni rikki. Tyttö myös saattaa lähteä karkuun kotoa muutamaksi tunniksi 21-23 välillä. Tytöllä on sen verran paljon lihaksia, että en usko että ketään pedofiili pääsisi käsiksi. (En minä, eikä mies pärjää enää kunnolla fyysisesti tytölle, joka pelaa koripalloa korin alla, se on oikeasti raakaa painia, ja pituutta 175cm.) Ei lohduttavaa mutta odota kun lapsesi tulee murros-ikään.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 15:44"]Meillä on samanlainen 12-v, huutaa kokoajan kirosanoja ja hu*raa ja äm*ää. On potkaissut seinään reiän ja heittänyt pallon lamppuun, niin kovaa että lamppu meni rikki. Tyttö myös saattaa lähteä karkuun kotoa muutamaksi tunniksi 21-23 välillä. Tytöllä on sen verran paljon lihaksia, että en usko että ketään pedofiili pääsisi käsiksi. (En minä, eikä mies pärjää enää kunnolla fyysisesti tytölle, joka pelaa koripalloa korin alla, se on oikeasti raakaa painia, ja pituutta 175cm.) Ei lohduttavaa mutta odota kun lapsesi tulee murros-ikään.
[/quote] anteex MITÄ? Antaako joku tosiaan lapsen huoritella ja ämmitellä????? Puhuuko teini samalla tavalla myös vieraille?
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 15:51"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 15:44"]Meillä on samanlainen 12-v, huutaa kokoajan kirosanoja ja hu*raa ja äm*ää. On potkaissut seinään reiän ja heittänyt pallon lamppuun, niin kovaa että lamppu meni rikki. Tyttö myös saattaa lähteä karkuun kotoa muutamaksi tunniksi 21-23 välillä. Tytöllä on sen verran paljon lihaksia, että en usko että ketään pedofiili pääsisi käsiksi. (En minä, eikä mies pärjää enää kunnolla fyysisesti tytölle, joka pelaa koripalloa korin alla, se on oikeasti raakaa painia, ja pituutta 175cm.) Ei lohduttavaa mutta odota kun lapsesi tulee murros-ikään.
[/quote] anteex MITÄ? Antaako joku tosiaan lapsen huoritella ja ämmitellä????? Puhuuko teini samalla tavalla myös vieraille?
[/quote]
Ei, se vaan kotona riehuu, ja ei annetta joka kerta lähtee puhelin, ja sitten se lähtee kotoa.
[quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 15:54"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 15:51"][quote author="Vierailija" time="13.03.2015 klo 15:44"]Meillä on samanlainen 12-v, huutaa kokoajan kirosanoja ja hu*raa ja äm*ää. On potkaissut seinään reiän ja heittänyt pallon lamppuun, niin kovaa että lamppu meni rikki. Tyttö myös saattaa lähteä karkuun kotoa muutamaksi tunniksi 21-23 välillä. Tytöllä on sen verran paljon lihaksia, että en usko että ketään pedofiili pääsisi käsiksi. (En minä, eikä mies pärjää enää kunnolla fyysisesti tytölle, joka pelaa koripalloa korin alla, se on oikeasti raakaa painia, ja pituutta 175cm.) Ei lohduttavaa mutta odota kun lapsesi tulee murros-ikään.
[/quote] anteex MITÄ? Antaako joku tosiaan lapsen huoritella ja ämmitellä????? Puhuuko teini samalla tavalla myös vieraille?
[/quote]
Ei, se vaan kotona riehuu, ja ei annetta joka kerta lähtee puhelin, ja sitten se lähtee kotoa.
[/quote]
Ja lisään vielä että kotona on ihan eri ihminen kuin koulussa, harkoissa tai kavereiden kanssa, kuin kotona. Koulussa ka on 8.9, ja käytös oli 9. Lähes joka koe on 9 tai 10. Ei varmaan ketään uskoisi minkälainen on tyttö kotona.
on ollut vaikeaa alusta saakka, nyt neiti on 6 vuotias eikä enää kiukkua, raivoa eikä uhmaile niin pahasti kuin ennen. Olkaa iloisia että ootte näin pitkälle päässeet "helpolla", jos ei ole aikaisemmin ollut ongelmia. Kyllä se ohi menee :) Voimia!