Lue keskustelun säännöt.
Olen sarkastinen, tuomitseva ja ylimielinen - haluan muuttua!
13.06.2010 |
Luin jostain, että sellaiset käyttäytymispiirteet kuin tuomitsevuus, ylimielisyys ja sarkasmi ovat merkki persoonallisuuden egon voimakkuudesta. Siis että Minä ei ole kehittynyt riittävästi vaan itseään pönkittävät piirteet ovat voimakkaat. Tunnistan nämä itsestäni, enkä haluaisi olla tällainen. Ajattelen negatiivisesti muista ihmisistä enkä voi suhtautua useisiinkaan ihmisiin vilpittömästi, vaan jotenkin kategorioin heidät, että tuo on fiksu ja tuon hyväksyn, mutta tuo on yksinkertainen, enkä siedä häntä. Ajattelen monesti että olen jotenkin parempi kuin muut, että "ymmärrän maailmaa" enemmän kuin toiset. Vaikutan ulospäin ehkä itsevarmalta, mutta totuus on että olen kauhean itsekriittinen ja mietin jatkuvasti miten käyttäydyn ja toimin. Minua kunnioitetaan, mutta minusta ei pidetä. Etenkin työpaikalla tai piireissä, jossa minut tunnetaan mutta ei oikeasti tunneta. Läheisille ihmisille olen avoin ja suvaitsevainen. Olisi paljon helpompi elää niin että antaisi kaikkien kukkien kukkia eikä olisi koko ajan tällainen kritiikki päällä. Sekä muita että itseä kohtaan! Miten tästä pääsee eteen päin?
Kommentit (30)
enkä todellakaan haluiaisi muuttua. Minulta on mennyt pitkään, että olen saavuttanut tämän tilan. Olen sitä mieltä, että ihan oikeasti minulla on parempi suhteellisuudentaju kuin useimmilla tuntemillani ihmisillä, ja vaikka ymmärrän hyvin, että joskus on pakko pokkuroida tyhmempiensä edessä, en tee sitä enää automaattisesti enkä mielelläni. Minusta tämä on juuri kypsyyttä ja aikuisuutta, eikä mitään sellaista mistä pitäisi päästä eroon. Nuorempana olin sitä mieltä, että antaa kaikkien kukkien kukkia vaan, mutta Siperia on opettanut, että on parempi kitkeä rikkaruohot ainakin omasta kasvimaasta.
Toisina päivinä jaksan olla suvaitsevaisempi, mutta sitten on päiviä, jolloin kanssaihmisten tyhmyys ottaa oikeasti pannuun! argh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Arvioin omalla kohdallani taustalla olevan epävarmuutta, torjutuksi tulemisen ja epäonnistumisen pelkoa, puuttellista itsetuntemusta ym. Tein ns. uuden vuoden lupauksen, että olisin ystävällisempi ja tuomitsisin muita ihmisiä vähemmän. Tuomitseminen ei ikinä auta mitään, ja joskus olen tehnyt vääriä tuomioita. Arvelen, että se miten kohtelen itseäni vaikuttavan paljon siihen, kuinka toisia ihmisiä kohtelen. Olen kamalan vaativa ja kriittinen itseäni kohtaan, ja kieltämättä "puhun itselleni" rumia asioita, ja ruokin siten omaa riittämättömyyden ja alemmuuden tuntojani.
Joku tässä ketjussa aikaisemmin sanoi, että muutokseen menee vähintään puoli vuotta. Toivottavasti sen ajan sisällä ihminen - minä mukaan lukien - kykenee oppimaan arvostamaan itseään paremmin rakentavalla tavalla, ja siten osoittamaan arvostusta myös muita ihmisiä kohtaan. Olen ottanut käyttöön sellaisen menetelmän, että joka kerta kun tajuan vähätelleeni tai olleeni muuten ilkeä/ylimielinen toista ihmistä kohtaan, kirjoitan tapahtuman ylös kalenteriini (onneksi mulla on iso kalenteri, niin saan sinne paljon tällaisia tunnustuksia sitten mahtumaan!) Kirjoitan ylös mitä tapahtui, mitä tunsin, ja oman arvioni siitä, miksi arvelen toimineeni ilkeästi, ja miksi sanomiseni oli väärin. Toivon, että tällä tavalla oppisin ajan myötä tunnistamaan paremmin inhottavat tunteet ajoissa, ettei tarvitsisi toisia ihmisiä kiusata ikävillä kommenteilla. En halua olla ikävä ihminen, mutta tiedän olevani sellainen aina välillä - ikään kuin vahingossa :-(
Tämä on kasvun paikka!
Oletteko te muut kirjoittajat edenneet mitenkä omien kasvujenne kanssa kesän jälkeen? Tykkäisin kuulla, miten teillä muilla menee!
Sitten aloin huomata nämä piirteet itsessäni muiden kautta. Kaltaiseni ihmiset olivat omastakin mielestäni lannistavia.
Aloin kiinnittää huomiota siihen, miten olen muiden ihmisten kanssa. En rankaissut itseäni epäonnistumisista tai "huonoista" ajatuksista. Pistin ne kuitenkin merkille ja pyrin niistä pois.
Aloin hymyillä ihmisille, tervehtiä ja vaihtamaan muutaman sanan jopa ventovieraiden kanssa. Aika pian tuo hymyileminen ja avoimuus alkoivat tulla luonnostaan.
Pikkuhiljaa ajatuksenikin alkoivat muuttumaan. Positiivisuus otti sijaa ja kyynisyys väistyi taka-alalle.
Tänään löysin itseni juttelemasta mustalaisnaisen kanssa hänen pienestä koirastaan. Kerroin omista koiristamme ja vaihdoimme muutaman sanan muistakin aiheista. Ihmiset lähestyvät helpommin avointa ihmistä, suojamuurit laskeutuvat hymyllä aika monesti.
Olen onnellinen tästä muutoksesta. Maailma tuntuu toisenlaiselta paikalta elää. Lapseni oppivat tämän mallin ja tulevat siitä varmasti hyötymään elämässään.
Ei mulla muuta ohjetta ole, kuin, että lopeta se kyräily ;) Lopeta. Aloita uudenlainen elämä, ala ajatella asioita positiivisesti. Hymyile ja huomaat, että saat itsekin hymyjä osallesi.
Vihaan olla tälläinen. Minulla on huono itsetunto.
Ap minulla on juuri kaltaisiasi työkavereita: ylimielisiä, luulevat aina tietävänsä kaiken paremmin, ja kokevat kiltit ja mukautuvaiset ihmiset heikkoina ja yksinkertaisina.
Kysymys on oikeasti vain siitä, että esim. mukautuvaisuus ja kilteys on luonnekysymys (ja asenne myös). Itse olen ollut ihan pienestä pitäen kiltti: säälin helposti, ja suuttuessani hellyn nopeasti, jotenkin ajattelen myös muita ihmisiä ja heidän tunteitaan.
Kaltaisesi ylimieliset, ylpeät, alistavat ihmiset saavat minut voimaan pahoin: ahdistun ylimielisestä kohtelustanne ja asenteestanne, sorratte helposti heikompia ja koette tietävänne ihan kaikesta paremmin kuin sen "tyhmän ja yksinkertaisen kiltin". Ette huomaa, että asenteenne ja mielipiteenne on hyvin subjektiivinen, katekorisoitte ihmiset nopeasti tiettyhin lokeroinin, joita todellisuudessa ei ole, koska ihmiset eivät ole niin yksinkertaisia. Esim. minä saatan olla huonompi jossakin asiassa kuin sinä, mutta sitten ylivertaisen hyvä jossakin toisessa asiassa kuin sinä; et oikeasti voi leimata minua tyhmäksi vain yhden asian takia. Toisekseen monesti toisen ihmisen leimaaminen oikeuttaa monasti vain itselle tiettyä käytösmallia... Eli jotta voit tylyttää tiettyjä ihmisiä, ensin halvennat heidät omissa silmissäsi jotta voit kohdella heitä kuten kohtelet heitä.
AP ala ottaa vastuuta omasta käytöksestäsi. Ala kohtelemaan kaikkia ihmisiä peruskunnioittavasti, jokaisella ihmisellä on oikeus tulla kohdelluksi arvostettuna näin lähtökohtaisesti. Mieti myös, että käytöksesi ja asenteesi loukkaa monta herkempää ihmistä kuin sinä. Itsesi ylentämällä itseasiassa teet itsestäsi vain veemäisen moukan, jolla ei ole käytöstavat ja asenne kohdallaan. Missä on itsekunnioituksesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Psykoterapia on hyvä oikopolku, kunhan vain löytyy hyvä terapeutti. Kyllä turha kyynisyys ja negatiivisuus myrkyttää sielun, ja muiden tuomitseminen ja itsensätuomitsemin kulkee käsi kädessä. Elämässä on myös aina sekä jotakin positiivista että negatiivista ja ne kaikki kannattaa huomioida.
Mun mielestä sellaiset ihmiset ovat hienoja, joilla on voimakkaat mielipiteet ja kriteerit korkealla. Nykyään on muotia hyväksyä kaikenlaista ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Jos ihmiset vaatisivat enemmän itseltään ja toisiltaan, niin maailma voisi olla parempi paikka.
Se pitää paikkansa, että toisia kohtaan kriittinen on usein kriittinen myös itselleen. Miksei olisi? Miksi itsellä olisi korkeat moraaliset arvot, mutta muiden sallisi mielellään luistaa ja mennä mistä aita on matalin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä sellaiset ihmiset ovat hienoja, joilla on voimakkaat mielipiteet ja kriteerit korkealla. Nykyään on muotia hyväksyä kaikenlaista ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Jos ihmiset vaatisivat enemmän itseltään ja toisiltaan, niin maailma voisi olla parempi paikka.
Se pitää paikkansa, että toisia kohtaan kriittinen on usein kriittinen myös itselleen. Miksei olisi? Miksi itsellä olisi korkeat moraaliset arvot, mutta muiden sallisi mielellään luistaa ja mennä mistä aita on matalin?
Olen niin samaa mieltä kanssasi. On ilo lukea tällaisia mielipiteitä. Järkeviä ihmisiä on siis vielä olemassa!
Mun mielestä sellaiset ihmiset ovat hienoja, joilla on voimakkaat mielipiteet ja kriteerit korkealla. Nykyään on muotia hyväksyä kaikenlaista ja antaa kaikkien kukkien kukkia. Jos ihmiset vaatisivat enemmän itseltään ja toisiltaan, niin maailma voisi olla parempi paikka.
Se pitää paikkansa, että toisia kohtaan kriittinen on usein kriittinen myös itselleen. Miksei olisi? Miksi itsellä olisi korkeat moraaliset arvot, mutta muiden sallisi mielellään luistaa ja mennä mistä aita on matalin?
Joo, on hienoo jos ihmisel on mielipiteet ja uskaltaa olla oma ittensä.
Mut se on ihan eri asia, ku joku öykkärimäinen kateellisuuteen verhottu "itsevarmuus" ja "laatutietosuus". Jos ei pidä jostain, niin antaa olla. Eri asia on tietty et rikolliset ja pahaa tekevät, ne sietääki kuulla suorat sanat, mut jos joku narsistinen itsekäs ihminen vaan päättää, että "mä en pidä susta yhyy"-jonkun mitättömän syyn takia niin siinä nyt ei oo mitään järkeä.
ihmisten olosuhteet ovat niin erilaisia, samoissakin ympyröissä, että eri tavat toimia ja tehdä ovat välttämättömyys. Jos muiden tapa tehdä asioita olisi täysin väärä, eikö se koituisi heille itselleen suureksi ongelmaksi ennemmin tai myöhemmin? ehkäpä heidän toiminnassaan onkin enemmän järkeä kuin voisit kuvitella, vaikka sinun tilanteessasi sama toiminta olisi järjetöntä?
Muista, että sinuunkin vaikuttaa paljon muukin kuin järki ja loogisuus. sinä olet juuri tuollainen oman temperamenttisi, kasvatuksesi, lapsuutesi, traumojesi ja pelkojesi, salattujen halujesi ja haaveidesi, pettymystesi ja onnistumisiesi vuoksi. jokaisella nämä ovat erit, vaikka ympäristö onkin sama.
Anna muille armoa, koska tarvitset sitä itsekin.