Pikkulapsen korvien putkitus. Olisi pari kysymystä jos jollakin on kokemusta.

Tuo kuvaus rauhoitti oloani. Sain selkeän kuvan toimenpiteestä ja nyt ymmärrän sen. En jotenkin osannut kysyä omalta lääkäriltäni kaikkia asioita, ne tulee aina mieleen jälkeenpäin.



Tuo että lapsi hengittää itse ja että kaasua annetaan tarvittavan ajan, on minulle helpottava uutinen. Minulta itseltäni on leikattu kaikki risat ja se tehtiin suonensisäisellä nukutuksella. Olin tosi tokkurassa pitkään operaation jälkeen ja haavat vuotivat kauan.



Tämä tuli siis mieleen siitä kun lääkäri sanoi että lapselta leikataan kitarisa samalla jos se näyttää siltä.



Leikkaava lääkäri on hyvin kehuttu lasten putkituksissa ja hänet tunnen, mutta narkkarista en vielä tiedä.



Vielä kerran kiitos sinulle kun vastasit. Nyt on rauhallisempi olo ja katson tilanteen sitten paikan päällä. Mutta jos tuntuu etten voi mennä paikalle rauhallisena, on hyvä tietää että minua ei siellä ns. tarvita.



ap

Eikä risaleikkausten jälkeen todellakaan ole vuotoa jos tmp:een on tehnyt asian osaava lääkäri.

Tuo kuvaus rauhoitti oloani. Sain selkeän kuvan toimenpiteestä ja nyt ymmärrän sen. En jotenkin osannut kysyä omalta lääkäriltäni kaikkia asioita, ne tulee aina mieleen jälkeenpäin. Tuo että lapsi hengittää itse ja että kaasua annetaan tarvittavan ajan, on minulle helpottava uutinen. Minulta itseltäni on leikattu kaikki risat ja se tehtiin suonensisäisellä nukutuksella. Olin tosi tokkurassa pitkään operaation jälkeen ja haavat vuotivat kauan. Tämä tuli siis mieleen siitä kun lääkäri sanoi että lapselta leikataan kitarisa samalla jos se näyttää siltä. Leikkaava lääkäri on hyvin kehuttu lasten putkituksissa ja hänet tunnen, mutta narkkarista en vielä tiedä. Vielä kerran kiitos sinulle kun vastasit. Nyt on rauhallisempi olo ja katson tilanteen sitten paikan päällä. Mutta jos tuntuu etten voi mennä paikalle rauhallisena, on hyvä tietää että minua ei siellä ns. tarvita. ap

Eikä risaleikkausten jälkeen todellakaan ole vuotoa jos tmp:een on tehnyt asian osaava lääkäri.

Tuo kuvaus rauhoitti oloani. Sain selkeän kuvan toimenpiteestä ja nyt ymmärrän sen. En jotenkin osannut kysyä omalta lääkäriltäni kaikkia asioita, ne tulee aina mieleen jälkeenpäin. Tuo että lapsi hengittää itse ja että kaasua annetaan tarvittavan ajan, on minulle helpottava uutinen. Minulta itseltäni on leikattu kaikki risat ja se tehtiin suonensisäisellä nukutuksella. Olin tosi tokkurassa pitkään operaation jälkeen ja haavat vuotivat kauan. Tämä tuli siis mieleen siitä kun lääkäri sanoi että lapselta leikataan kitarisa samalla jos se näyttää siltä. Leikkaava lääkäri on hyvin kehuttu lasten putkituksissa ja hänet tunnen, mutta narkkarista en vielä tiedä. Vielä kerran kiitos sinulle kun vastasit. Nyt on rauhallisempi olo ja katson tilanteen sitten paikan päällä. Mutta jos tuntuu etten voi mennä paikalle rauhallisena, on hyvä tietää että minua ei siellä ns. tarvita. ap

Ja minulla oli vuotoa. Leikkaajan ammattitaidosta en tiedä. Mutta minulla (ja ainakin toisella lapsellani) on veren hyytymistekijöissä häiriöitä. Joten sekin aiheuttaa ongelmia operaatioissa.

ap

Lapsesi kyllä nukuttaa anestesialääkäri ja toimenpiteen tekee korvalääkäri, mutta narkkareita siellä ei pitäis olla. Joidenkin mielestä ehkä hieman loukkaava nimitys kyseistä ammattikuntaa kohtaan, kun yleensä kielenkäytössä narkkareilla tarkoitetaan huumeiden käyttäjiä.

Meidän lapset on saaneet rauhoittavaa ennen toimenpidettä ja sen jälkeen on saateltu leikkausosaston ovelle, josta hoitajat ovat jatkaneet joko sängyn kanssa eteenpäin tai jos lapsi on ollut levoton, ottaneet syliin. Joissakin paikoissa vanhemmat saavat saattaa lapsen leikkaussaliin asti, jossa lapsi on nukutettu syliin. Sen jälkeen on odotettu odotustilassa kahvia juoden ja noin 20-30 minuutin päästä on päästy heräämöön, jossa lapsi heräilee unesta. Tämä siis yksityisellä puolella, kunnallisella ei pääse leikkausosastolle ollenkaan yleensä.

Riippuu paikasta saako äiti olla nukutuksessa mukana, mutta meillä TAYS:ssa sai äiti olla mukana. Se on hyvin nopea toimenpide, kun meette saliin aletaan heti toimiin, jotta lapsi ei ehdi hätääntyä. Yleensä pienet nukutetaan maskilla eli lapsi on sun sylissä ja kasvoille laitetaan maski, jonka kautta lapsi hengittää nukutusainetta ja sitten kun käy veltoksi hoitajat nostavat hänet leikkauspöydälle ja sinä pääset pois. Sitten kun toimenpide on ohi, äiti ja isä pääsevät heräämöön odottamaan että lapsi heräisi. (Jossain paikoissa ei pääse, mutta vanhemmat soitetaan heti paikalle, kun lapsi on herännyt).

Meillä tehtiin yksityisellä ja olin kaikin puolin tyytyväinen. Olin poissa lapsen (2v.) luota vain puoli tuntia, jonka hän nukkui. Maksoi tonnin, mutta "jonotusaika" leikkaukseen oli 2 päivää ja tosiaan tuo merkitsi paljon että sain olla lapsen kanssa koko ajan. Poistettiin kitarisa samalla. Niin ja vakuutushan korvasi...

Olemme menossa yksityiselle ja nukutus tehdään leikkaavan lääkärin mukaan maskilla (kävimme ko lääkärin vastaanotolla jo).



Mutta minä olen lasteni suhteen käsittämättömän herkkä. Olen aivan varma että rupean itkemään kun lasta nukutetaan. (Minä hullu itkin kun koira nukutettiin yhden operaation ajaksi... joo, yliherkkä).



Miltä se tuntui kun lapsi nukahti? Miltä tuntui jättää lapsi toimenpiteeseen+



Mä yritän siis nyt etukäteen työstää tätä asiaa ja saada itseni hallittua.



ap

Pidin sylissä kun hengitti maskista nukutusainetta ja kun nukahti, lähdin kahville 20 minuutiksi. Heräämöön pääsin heti kun poika heräsi :) Vajaan parin tunnin päästä päästiin pois.

Itse olen alan ihmisiä mikä varmaan helpotti tilannetta. Tiesin mitä tapahtuu. Vaikka kieltämättä se oma lapsi näyttää niin avuttomalta ja sitä pelkää kaikkia mahdollisia komplikaatioita.

rauhallisena niin eikö olisi paempi että esim. lapsen isä menisi sinne mukaan. On nimittäin ensiarvoisen tärkeää että aikuinen on rauhallinen, silloin lapsikin tietää ettei tässä oo mitään hätää. Ja vaikka kuinka yrittäisit olla rauhallisella miehellä, mutta mielessäsi et ole niin lapsi sen vaistoaa.



3, lasten sh

Itse olen sairaanhoitaja ja tiesin etukäteen mitä tulee tapahtumaan, mutta kun oman lapsen vei sinne leikkaussaliin, niin kyllähän se jännitti. Kannattaa itse yrittää pysyä rauhallisena, niin ei tartuta jännitystä lapseen ja jos tuntuu, ettet pysty olemaan itkemätä nukutushetkenä, voisi olla parempi että sanot lapselle hei jo aikaisemmin, ettei lapselle jää nukutushetkestä huonoa mielikuvaa. Kannattaa myös varautua siihen, että joskus lapsi on levoton ja kipeä (harvemmin kyllä pelkän putkituksen jälkeen) heräämössä ja voi käyttäytyä oudolla tavalla herättyään. Tämä johtuu nukutusaineista ja menee ohi, mutta voi olla pelottavaa äidille.

Miltä se tuntui kun lapsi nukahti? Miltä tuntui jättää lapsi toimenpiteeseen

Oli kamalaa nähdä lapsi ihan tajuttomana. Mutta psyykkasin itseäni että lapsen vuoksi mun on pakko pysyä kuosissa, että olen ok kun hän herää. Lapsikin pelkää enemmän jos näkee minut peloissaan.

olen kyllä kunnallisella puolella päässyt kaksi kertaa leikkuriin ja joka kerta heräämöön. Ekalla kerralla minut tultiin hakemaan kahviosta, koska lapsi laittoi ranttaliksi. Seuraavalla kerralla minun piti pysyä heräämön oven takana odottamassa ja pääsin heräämöön heti kun lapsi sinne siirrettiin. Ei nostanut samanlaista metakkaa kun ekalla kerralla. Oli aivan sekasin nukutuksesta. Alle 2V on "hullunvoimat" kun on sekasi lääkkeistä.

kitarisaleikkauksen yhteydessä.



Käytännön vinkkinä voin sanoa että kun putkitetaan, vaatikaa että putkittavat molemmat korvat jos lapsi on ollut herkkä tulehduksille. Meillä laitettiin vain toinen (kuultiin leikkauksen jälkeen) ja sitten seuraavaksi olikin se putkittamaton tulehtunut kunnolla.



Nukutuksesta voin sanoa, että me mentiin molemmat lapsen isä ja minä saliin. Olen itse ollut leikkausosastolla töissä, joten tiesin miten salissa asiat etenee. SILTI asia oli minulle niin herkkä että kun lapsi isänsä syliin nukahti ( oli silloin noin 1,5v) minulta pääsi itku. On ihan eri asia kun on kyse omasta lapsesta kuin "john doesta". Tieto ei lisää tuskaa, mutta äidinvaistot pelaa vaikka kyse onkin rutiinitoimenpiteestä.



Hyvää vointia teidän pienelle!

Itse olen anestesialäkäri isossa sairaalassa ja meidän korvaklinikassa on se käytäntö, että lapset saavat esilääkkeen, äiti/isä saa saattaa leikkurin ovelle ja sitten soitetaan, kun saa hakea heräämöstä. Itse toimenpiteessä nukutuksineen ei mene 10 min kauempaa ja lapsi nukkuu sen jälkeen noin puoli tuntia heräämössä, mistä pääsee ensin päiväosastolle ja sitten kotiin.



Jos yksityispuolella saa mennä mukaan leikkaussaliin asti kunnes lapsi nukutetaan, niin mieti tarkkaan haluatko varmasti mukaan. Jos olet noin herkkä lapsesi suhteen, lapsi kyllä vaistoaa sinusta, että jotain aivan kamalaa on tekeillä (vaikka ei siis oikeasti olekaan) ja pelkää aivan kamalasti. Olen ollut töissä myös sairaalassa, jossa vanhempi sai tulla mukaan leikkaussaliin asti ja juuri itse kamalasti pelkäävät ja itkevät vanhemmat tekevät nukutuksesta vaikeamman, kun lapsi saattaa alkaa tosissaan vastustelemaan esim juuri maskinukutusta. Voisiko miehesi ehkä mennä lapsen mukana, jos sinusta tuntuu, että et pysty hillitsemään itseäsi? Tuntemattoman pelko on ihan luonnollista ja se on selvä, että jokainen vanhempi on huolissaan lapsestaan, mutta mieti tosiaan tarkkaan, mikä tässä tilanteessa palvelee parhaiten lapsesi etua.

Ehdottomasti haluan mennä mukaan, mutta lienee järkevintä että pysyn leikkaussalin ulkopuolella.



Haluaisin pitää lasta sylissä, mutta luulen että minusta on enemmän haittaa jos alan itkeä.



Miten tuo maskinukutus vaikuttaa? Siis miten se poikkeaa suoneen laitettavasta? Onko se karrikoiden kaasua, josta menee taju vähäksi aikaa ja siitä tokenee itsekseen? Vai pitääkö siihenkin antaa herätysaineet?



ap

Lapsesi vaistoaa sinun pelkosi ja se valitettavasti tekee nukuttamisesta vaikeampaa.

Terveisin sh yksityissairaalan leikkurista



P.S Ihmettelen kovasti jos joku korvalääkäri tosiaan laittaa vain toiseen korvaan tuubin. Meillä ainakin laitetaan aina molempiin.

kaikissa paikoissa sekään ei ole mahdollista.



Toi on ihan rutiinitoimenpide ja menee varmasti hyvin.

Eli käytännössä on kaksi tapaa nukuttaa lapsi (tai yhtä hyvin aikuinenkin).



Maskinukutuksessa laitetaan suun ja nenän peittävä maski kasvoille ja sitä kautta annetaan nukuttavaa kaasua niin kauan

kuin toimenpide vaatii. Lapsi hengittää itse. Sitten kun tmp on ohi, lopetetaan vain nukuttavan kaasun anto ja siirrytään puhtaaseen happeen, jolloin nukutusaine poistuu itsestään keuhkojen kautta ja lapsi herää itsestään ilman mitään vasta-aineita. Omaan sänkyyn siirretään siinä vaiheessa, kun nähdään, että lapsi varmasti jaksaa hengittää itse, eikä siihen yleensä kauaa mene. Ainakin meidän sairaalassa on tapana myös laittaa verisuonikanyyli, kun lapsi nukkuu. Sitä kautta voi tarvittaessa antaa vaikka kipulääkettä.



Toinen tapa on nukuttaa suonensisäisellä nukutusaineella ensin ja sitten, kun lapsi alkaa nukahtamaan aletaan antamaan anestesiakaasua maskin kautta. Tässäkään tavassa ei tarvita mitään vasta-aineita.



Molemmissa tavoissa on puolensa. Jotku lapset vastustelevat maskia aikalailla, sillä nukutusaine hieman haiskahtaa ja maski saattaa tuntua ahdistavalta. Mutta suurin osa lapsista on esilääkkeistä jo sen verran pökkyrässä, että hengittelevät maskin kautta ihan mielellään. Suonen kautta annettavassa nukutusaineessa on tietty se ongelma, että ensin on laitettava se verisuonikanyyli. Iho on kyllä puudutettu Emlalla, ettei se käy lapselle kipeää, mutta joskus juuri siihen puudutettuun suoneen ei saadakaan kanyylia laitetuksi. Tällöin tosin sitten siirrytään maskinukutukseen, ettei lasta tarvitse pistellä hereillä.



Oma henkilökohtainen kokemukseni on, että pelkästään kaasulla nukutetut lapset ovat useammin sekavia heräämössä, mutta tämä on tosiaan ihan vain oma havaintoni.



Molemmat tavat ovat turvallisia, ja lapsi tosiaan hengittää itse koko toimenpiteen ajan ja herääminen tapahtuu molemmissa tavoissa nopeasti ilman mitään vasta-aineita.



Stemppiä sulle ap. Lapsesi on takuuvarmasti osaavissa käsissä. Ja kysy vain, jos on jotain mielen päällä.