mitä haluaisitte tehdä perhekerhossa?

Ei sellaisia askarteluja, jotka ovat vain lapsille, vaan perhetoimintaa. Esim. leipomista, sormivärejä, jalkahoitoja lapset aikuisille ja aikusiet lapsille. Toimintaa esim. joka toinen kerta ja aina aikaa myös juttelulle.

eli ollaan menty vaikka kerhotalon pihaan, leikitty, grillattu ja oltu vaan. Harmi, että noita on järjestetty tosi harvoin. Meinaa vilkkaalla lapsella olla tylsää sisällä. Muskarihetket yms. on kanssa olleet kivoja. Askartelutkin on ihan kivoja jos vaan ohjaajat pääsee auttelemaan tarvittaessa kun meillä oli kuopuksen vauva-aikaan hankalia nuo askartelut kun esikoinen ei osannut kaikkea itse ja kuopus halusi olla tissi suussa oudossa paikassa.

tai en ainakaan mitään rukoiluja yms. Jos perhekerhono eksyn niin toivon korkeintaan lapsille jotain vapaamuotoista ohjelmaa (askartelua yms.) ja siinä se.

Ei sellaisia askarteluja, jotka ovat vain lapsille, vaan perhetoimintaa. Esim. leipomista, sormivärejä, jalkahoitoja lapset aikuisille ja aikusiet lapsille. Toimintaa esim. joka toinen kerta ja aina aikaa myös juttelulle.

minkä ikäisiä lapsia kerhossa käy. Jonkun 1-2-vuotiaan kanssa (joita meidän kerhossa käy paljon) olisi aika mahdotonta tehdä mitään jalkahoitoja tai muuta vastaavaa. Isompien kanssa taas tuo olisi mahtavaa. Olisikin hienoa, jos toimintaa voisi vähän eriyttää eri ikäisille lapsille.

Mä tykkään meidän kerhossa myös siitä, ettei sen aikataulun kanssa ole kovin tarkkaa. Ei haittaa vaikka vähän lähtö viivästyisi vaan voidaan tulla, kun ehditään. Hyvällä ilmalla voidaan pysähtyä matkalla vaikka puistoon hetkeksi keinumaan ilman kiirettä. Ja toisaalta pois voi lähteä, kun lasta alkaa väsyttämään.

Tiedän, että allergisia ei voida aina kaikessa ottaa huomioon, mutta allergisen lapsen äitinä olisi vähän tylsää, jos kovin usein olisi leipomista. Siihen kun ei meidän lasta voisi päästää eikä tulisi varmaan mentyä silloin kerhoon ollenkaan, kun on ikävä estellä koko ajan lasta menemästä tekemään samaa kuin muut.

t. 4

että askarteluja saisi olla enemmän. Itse opiskelen lastenohjaajaksi eli tulevaisuudessa saatan työskennellä perhekerhoissa, ja minä ajattelin ainakin panostaa yhdessä tekemiseen. Askarteluun yms. koska monesti vanhemmat eivät viitsi kovin pienten kanssa maalata esim. sormiväreillä.

Retket on myös kivoja, mutta haasteellisia järjestää.

Lisäksi taaperot ja vähän isommat on tykänneet peuhupäivästä; jos on sali SRK-kodilla, niin sinne temppuratoja yms. Ja välissä on tietysti kahvi ja mehutarjoilu ja se pakollinen hartushetkikin jonnekin väliin.

Paljon laululeikkejä myös! Lorupussi.

En kaipaa mitään sen ihmeempää tekemistä, ainakaan kovin pienten lasten kanssa. Askartelemme ja maalaamme kotona ihan läkähdyksiin asti, mutta ymmärrän, että joistakin se voisi olla kerhossakin kivaa, samoin musiikki ja laulaminen, jos muskaria ei paikkakunnalla ole helposti saavutettavissa. Temppurata ja liikunnalliset jutut kuulostavat nekin kivoilta.



Hartaushetki olisi kamalinta mitä kerhossa voisi olla!

kanssa vapaa leikki on parasta. Joku temppurata voisi olla myös kiva. Lyhyt musiikkituokio tai sormivärit tms. voisivat olla kivoja joskus, mutta ehdottomasti parasta on se, että kotihoidossa oleva lapsi pääsee oppimaan muiden lasten kanssa toimimista vapaassa leikissä, saa juosta ja touhuta.



Tosi hienoa on myös se, jos vetäjät pystyvät välillä hetken katsomaan lapsen perään, jotta voi käydä vaikka rauhassa vessassa. (Meidän kerhossamme on näin ja minuutin vapautus lapsen vahtimisesta on uskomattoman ihanaa.)



Mukavaa on myös, jos ehtii vähän itsekin juttelemaan muiden aikuisten kanssa.



Minä en siis kaipaa erityisesti ohjattua toimintaa ainakaan vielä reilun vuoden ikäisen kanssa. Se on harvemmin sellaista, missä lapsi pystyy opettelemaan kanssakäymistä muiden lasten kanssa ja eristää herkemmin minutkin muista aikuisista opastamaan omaani. Maalaamista yms. tulee tehtyä kotonakin.



Mun vuosikkaani on myös hyvin vilkas, joten joku hartaushetki olisi aika kidutusta, kun lapsi pysyy paikallaan noin 15 sekuntia ja sen jälkeen haluaa vain juosta. Jos on useampi vastaava paikalla, siitä on harras tunnelma kaukana. Jos joku keksii ohjelmaa, jolla tuon lapsen saa rauhoittumaan, niin hieno juttu, mutta en itse keksi mitään sellaista, mikä perhekerhossa toimisi.

Mahdollisuus syödä (omia) eväitä olisi tärkeä. Ainakin meidän lapsella iskee kiljuva nälkä riehumisen jälkeen, joten on tärkeää, että ruoan voi syödä ennen kotiin lähtöä.



t. 4

perhekerhossa on monenikäisiä lapsia, ja se asettaa omat haasteensa ohjelmalle. Esimerkiksi laululeikkien pitää viihdyttää kaikkia lapsia vauvoista nelivuotiaisiin, ja olla sellaisia että nekin voivat osallistua, joilla on sekä vauva ja isompi lapsi, eli eivät voi pitää molempia sylissä ym. Kaikessa ohjelmassa on myös se huono puoli, että koska kaikki eivät aina osallistu, eikä tarvikaan, niin osa juttelee omiaan nurkassa ja osalle pitää sitten selittää ohjeita, eli puhua heidän puheensa päälle. Siinä kun lapsetkin sit mekastaa niin melutaso nousee aika nopeasti.



Hyviä askarteluja on sellaiset, joissa ei tule tolkutonta sotkua tai ohjaaja saa viettää tunnin kerhon jälkeen hinkkaamassa tahroja lavuaarista ja ovenpielistä. Esimerkiksi silkkipaperipalojen rypistely ja liimaaminen pahville on hyvä ja klassinen joka kerhon viihdyke, joka sopii kaikenikäisille. Temppurata on myös hyvä, mut se vaatii vanhempien valvontaa erityisesti trampoliinilla, tai muuten tulee helposti vahinkoja.

Kotona saa tehdä aamusta iltaan kaikkea mahdollista. Välillä olisi mukava vain olla ja keskittyä seurusteluun.

ja keskustella uskonasioista. Olen harmitellut, että kirkon perhekerhot ovat aika maallistuneita.