Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ei oikein ymmärrä termiä " yhteiset rahat" ?
23.08.2005 |
Taidan olla tämän palstan mittapuulla outo, kun minusta ajatus yhteisestä tilistä ja yhteisistä rahoista on täysin utopistinen.
Älkää käsittäkö väärin, ei meillä todellakaan jaeta jääkaapin ruokia nimilapuin, tai lasketa kaupassa sentilleen että ostokset menevät tasan. Kuitenkin molemmilla on omat tilit, laskut ja lainat ym. maksetaan kutakuinkin puoliksi, asiaa sen kummemmin ajattelematta. Molempien tililtä menee sama summa lainanlyhennyksiin, laskuja taas maksetaan suurinpiirtein vuorotellen. Mikä tässä on monen mamman mielestä niin kauheaa? Minä en ennen tätä palstaa ollut kuullutkaan yhteisestä tilistä, vaan olen pitänyt itsestäänselvänä että aikuisilla ihmisillä on omat tilit. Näin ajattelee myös kaikki tuttuni, joiden kanssa aiheesta on ollut puhetta.
Johtuisiko tämä asenteeni siitä, että olen nuoresta asti tehnyt töitä, maksanut itse laskuni ja tienaan nyt suht' hyvin? Alkaako " yhteiset rahat" kiinnostaa siinä vaiheessa, kun nainen on pa ja mies varakas? En nimittäin tunne yhtään miestään paremmin tienaavaa naista, joka hehkuttaisi yhteisten rahojen ihanuutta, toisin kuin nollatuloiset kotiäidit!
Kommentit (123)
terveisin äiti:palkka 3700 euroa kuussa ja mies palkka 4700 euroa kuussa. Lapsia 2 ja yhteinen tili.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä minä olen se rikkaampi. (En niinkään tulojen vaan valtavan omaisuuden vuoksi.) Olen samaa mieltä sen kanssa, joka kirjoitti, että perhe on yksikkö. Pikkumaiset, typerät, tylsät ja ärsyttävät ihmiset puhuvat rahasta, ajattelevat rahan jonain itsenäisyyden mittarina ja puhuvat tuohon sävyyn " nollatuloisista kotiäideistä.
Vierailija:
nämä nollatuloiset kotiäidit eivät tietenkään asiaa ymmärrä ..... meillä on aina ollut omat tilit jonne palkka menee ja laskut maksetaan suunnilleen puoliksi ja minä suurempituloisena maksan jos ostetaan jotain ylimääräistä (tv, huonekaluja, polkupyöriä jne) ei mitään ongelmaa. haluan oman palkan omalle tilille - tietenkin
Vierailija:
Jos et vitsaile, niin mielestäni kuulostaa kammottavalta! Ja nöyryyttävältä! Mikset saisi ostella asioita? Miksi ihmeessä jäät jotain velkaa omalle miehellesi??!
No veikkaampa, että jos miehesi olisi persaukinen ja tuhlaisi sinun palkkarahojasi, ymmärtäisit oikein hyvin, miten mies voi jäädä velkaa OMALLE MIEHELLEEN.
Mutta eihän kotimammat ymmärrä, ei.
Vierailija:
Vierailija:
Jos et vitsaile, niin mielestäni kuulostaa kammottavalta! Ja nöyryyttävältä! Mikset saisi ostella asioita? Miksi ihmeessä jäät jotain velkaa omalle miehellesi??!
No veikkaampa, että jos miehesi olisi persaukinen ja tuhlaisi sinun palkkarahojasi, ymmärtäisit oikein hyvin, miten mies voi jäädä velkaa OMALLE MIEHELLEEN.
Mutta eihän kotimammat ymmärrä, ei.
Tarkoitin siis OMALLE VAIMOLLEEN. HIh.
rahaa miehen tilille tarpeen mukaan. Mies hoitaa päivittäiset kaupassakäynnit kotohoidontukirahoilla + sillä mitä päätetään yhdessä mun tililtä sille siirtää. Mä olen enemmän shoppailija, joten hommaan enimmäkseen lapsen vaatteet. Lisäksi siirretään säästöön mun tililtä se mitä sinne sattuu ylimääräistä jäämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
päättämään, mitä niillä ostetaan.
En ole tavannut ensimmäistäkään miestä, jolla olisi vapaa pääsy vaimon palkkapussille. Toisinpäinhän tilanne on lähes vakio.
M34
Minä ainakin olen työäiti ja meillä on yhteiset tilit.
Taitaa taas jollain olla heikko ego, mitä pitää pönkittää tuollaisilla lausahduksilla, että kotimammat ja nollatuloiset jne...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies maksaa asuntolainat, vakuutukset, sähkölaskut ja bensat. Minä taas maksan päivähoidon, autolainan, vaateostot, ruuat ja lehdet. Kumpikin lisäksi maksaa omat " juttunsa" . Kumpikin on tietoinen parheen yhteisestä rahatilanteesta ja rahaa siirretään tililtä toiselle jos on tarvis.
Yhteisellä säästötilillä pidetään jonkin verran pahanpäivän varalla ja rahastosijoitukset ovat minun nimissäni. Olemme naimisissa, joten nekin jaettaisiin puoliksi erotilanteessa, koska meillä ei ole avioehtoa. Minä hoidan meillä raha-asiat ja mies luottaa minuun siinä asiassa täysin.
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Jos et vitsaile, niin mielestäni kuulostaa kammottavalta! Ja nöyryyttävältä! Mikset saisi ostella asioita? Miksi ihmeessä jäät jotain velkaa omalle miehellesi??!No veikkaampa, että jos miehesi olisi persaukinen ja tuhlaisi sinun palkkarahojasi, ymmärtäisit oikein hyvin, miten mies voi jäädä velkaa OMALLE MIEHELLEEN.
Mutta eihän kotimammat ymmärrä, ei.
Tarkoitin siis OMALLE VAIMOLLEEN. HIh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Vierailija:
Vierailija:
Jos et vitsaile, niin mielestäni kuulostaa kammottavalta! Ja nöyryyttävältä! Mikset saisi ostella asioita? Miksi ihmeessä jäät jotain velkaa omalle miehellesi??!No veikkaampa, että jos miehesi olisi persaukinen ja tuhlaisi sinun palkkarahojasi, ymmärtäisit oikein hyvin, miten mies voi jäädä velkaa OMALLE MIEHELLEEN.
Mutta eihän kotimammat ymmärrä, ei.
Tarkoitin siis OMALLE VAIMOLLEEN. HIh.
Vierailija:
terveisin äiti:palkka 3700 euroa kuussa ja mies palkka 4700 euroa kuussa. Lapsia 2 ja yhteinen tili.
Ja kohta tänne ilmoittautuu ainakin kaksikymmentä kovapalkkaista DI-naista, jotka jostain syystä eivät osaa yhdyssanoja tai isoja alkukirjaimia ja joilla on koko päivä aikaa kommentoida tätä avausta.
Uskokoon ken tahtoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tilit ovat siis vain nimellisesti omat. Pankkitunnukset löytyy samasta paikasta ja kummallakin on oikeus katsoa toisen tiliä, maksella sieltä laskuja ja jopa kyseenalaistaa toisen ostoksia (tätä nyt ei tosin tapahdu koskaan).
Mieheni otti heti suhteen alussa minulle rinnakkaiskortin omaan tiliinsä, ihan vaan siltä varalta jos tarvetta tulee. Se oli mielestäni iso luottamuksen osoitus. Paljon isompi kuin esim. kihloihin meno.
Isommista hankinnoista päätetään yhdessä. Ostaa saa mitä tarvitsee eikä niistä ole toiselle mitenkään tilivelvollinen. Naimisissa ollaan ja molemmat tienaa ihan kivasti, tosin minä jään ensi kuussa opintotuelle mutta se ei hyvin suunniteltua taloutta kaada.
Musta olisi tosi hullua jos pitäisi maksella jotain tasinkoja tai laskea kuun lopussa kuitteja.
Kun meillä on yhteiset rahat, ei ole niin laskettua, kenen tienaama se euro on tilillä. Kun mies oli hoitovapaalla, hän käytti yhteistä tiliämme aivan vapaasti. Ei olisi tullut mieleenkään kanittaa pankkikorttia häneltä siksi aikaa kun hänellä ei ollut muita tuloja kuin kotihoidontuki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
päättämään, mitä niillä ostetaan.En ole tavannut ensimmäistäkään miestä, jolla olisi vapaa pääsy vaimon palkkapussille. Toisinpäinhän tilanne on lähes vakio.
M34
Meillä on ihan yhteiset rahat, riippumatta siitä kummallakin on omat tilit. Laskut maksaa se jolla on rahaa ja kaupassa maksaa se, joka on sillä hetkellä kassalla. Jos toisen rahat loppuu, toinen maksaa loppukuun menot. Kumpikin voi tehdä omilla rahoillaan mitä haluaa, kunhan pitää huolen siitä että normaalielämä ei kärsi. Eiköhän nuo kotihoidontuellakin olevat saa " palkkansa" omalle tililleen tai sitten yhteiselle, mutta kokevat tienaavansa ja osallistuvansa perheen hoitoon elämäntilanteensa mukaan?
Vierailija:
nämä nollatuloiset kotiäidit eivät tietenkään asiaa ymmärrä ..... meillä on aina ollut omat tilit jonne palkka menee ja laskut maksetaan suunnilleen puoliksi ja minä suurempituloisena maksan jos ostetaan jotain ylimääräistä (tv, huonekaluja, polkupyöriä jne) ei mitään ongelmaa. haluan oman palkan omalle tilille - tietenkin
ja en ole DI. Nyppiikö jotain kamalasti, että on hyvin toimeentulevia ihmisiä ja heillä on yhteiset tilit? Taitaa harmittaa kun joutuu kerjäämään mieheltään tampax-rahat kun on erilliset tilit.
Siis tottakai ymmärrän, että nykyaikana on paljon ihmisiä, joilla on narsistisessa kehityksessä suuria ongelmia, ja jatkuva luottamuspula, jolloin parisuhde jää sinkkusuhteen tasolle. Mutta ei sen tyyppinen keskenkasvuisuusoire ole kovin ideaali tila ja kun tulee lapsia, homma toimii erittäin huonosti.
Jos nainen ja mies menevät Suomessa saman katon alle, heidät käsitetään esimerkiksi tukijärjestelmissä yhdeksi yksiköksi, ja avioliitossa olevilla on keskinäinen elatusvelvollisuus, jonka voi vahvistuttaa tuomioistuimessa, jos ei sopimalla suju.
Jos minä neljän lapsen äitinä heittäytyisin yksinhuoltajaksi, ja paljon parjatuksi kotiäidiksi, saisin kotihoidontukina 815e/kk, lapsilisiä noin 640e/kk, 100 neliön asunnolla 1200 euron kk-vuokralla asumistuki noin 650e/kk ja lisäksi elatusmaksut ovat vähintään 472e/kk, miehen suurten tuloen takia luultavammin noin 800e/kk eli bruttotulot olisivat suoraan noin 2900e/kk.
Samassa tilanteessa avioliitossa saan kotihoidontuki 646e + lapsilisät 493e = 1140e/kk. Tämä yhtälö on aivan päivänselvä. Miehen tulo taloon saa MINUN TULOISTANI uupumaan noin 1750e/kk.
Monet itsenäisyyteen huijatut naiset menettävät yhteiskunnan tukea ja apua vain siksi, että heillä on mies. He silti ovat kotona, heikentävät uramahdollisuuksiaan saadessaan lapsia, kun mies porskuttaa kuten ennenkin. Miehellä on varaa vaikka mihin, naisella ei. Mutta onhan hän sentään itsenäinen!
Lopulta tullaan kysymykseen, kuka maksaa lapsien maailmaan tulon. Jos koko taloudellinen vastuu jätetään naiselle, syntyvyys laskee varmasti pitkällä tähtäimellä aika alas. No onko se yhteiskunnan velvollisuus? Sitten vaan pakkoyksinhuoltajuus kehiin! Kaikkein normaalein ratkaisu on se, että miehellä on lasten biologisena isänä vastuuta asiasta. Lasten tulon kustannukset eivät rajoitu vain esim. ruokaan, tarvitaan suurempi asunto, tarvitaan koko ajan paikalla oleva hoitaja, ja jos se on lasten äiti, niin yhtälö automaattisesti tarkoittaa, että äiti ei voi silloin olla tienaamassa itsekästä rahapussiaan, hän menettää tulojaan perheensä takia. Äiti tekee työtä perheen eteen siinä missä rahaa tienaava mies, hänelle kuuluu aivan sama arvostus ja samat taloudelliset oikeudet kuin miehelle. Lain edessä näin on, ja pitäisi olla myös moraalisesti.
Vierailija:
Meillä minä olen se rikkaampi. (En niinkään tulojen vaan valtavan omaisuuden vuoksi.) Olen samaa mieltä sen kanssa, joka kirjoitti, että perhe on yksikkö. Pikkumaiset, typerät, tylsät ja ärsyttävät ihmiset puhuvat rahasta, ajattelevat rahan jonain itsenäisyyden mittarina ja puhuvat tuohon sävyyn " nollatuloisista kotiäideistä.
Että nyt tiedät yhden!!! =) t.57
Meinimme naimisiin ja muutimme yhteen sen jälkeen, nyt ollaan 4v. oltu samaa perhettä. Heti ensimmäisenä pankkipäivänä kävimme muuttamassa omat tilimme yhteisiksi. Toisesta tilistä tuli säästötili ja toisesta käyttötili.
Alkuun olimme molemmat yhtä p.a., eli opiskelijoita. Rahaa oli vähän ja sen käyttäminen piti miettiä tarkkaan. Koska mitään ei jäänyt yli, niin ei voinut ajatella että molemmilla olisi ollut yhtä paljon " omaa rahaa" , kun mitään ei siis jäänyt vuokran, ruuan ja laskujen jälkeen ylimääräistä. Kesätyötienesteistä laitettiin aina sivuun säästötilille, niitä rahoja käytettiin sitten yhdessä harkiten kodin hankintoihin, vaatteisiin, harrastuksiin jne. Ei ollut mitään mieltä vahtia mustasukkaisesti sitä, että saivatko molemmat yhtä paljon käyttää rahaa, sillä sitä rahaa tosiaan oli vähän! Piti priorisoida, sille ostetiin talvikengät kenen entiset oli hajalla, sille harrastusvälineitä kuka tarvitsi, sille silmälasit kenen näkö oli huonontunut.
Jos olisimme kumpikin käyttäneet vuokraan, laskuihin ja ruokaan yhtä paljon, niin tilanne olisi ollut tämä: mies tienasi enemmän kesäisin, joten hän olisi voinut käyttää kaikki loput rahansa harrastuksiin ja vaatteisiin jne. Minä en olisi saanut hankittua uusia silmälaseja millään. Enkä vaatteita. Minun " omat rahat" olisi kuluneet nopsaan, noin 50e/kk olisi jäänyt vaatteisiin, meikkeihin, niihin silmälaseihin jne. omaan kulutukseen. Miehestäni tämä ei ollut oikein, joten hän mieluusti maksoi osan kulutuksestani siten, että käytimme molempien rahat niiden alkuperästä välittämättä ensin yhteiseen elämiseen ja sen jälkeen tarveharkintaiseen " ylimääräiseen" .
Nyt olemme molemmat työssäkäyviä. Minä tienaan enemmän kuin mies tällä hetkellä. Minusta on kiva, että voin nyt kantaa isomman korteni kekoon! Edelleen yhteinen tili, jonne molempien palkka tulee ja josta kaikki menot maksetaan. Pakollisten menojen jälkeen jäljelle jäävä joko käytetään esim. sisustukseen, lapsen isoihin hankintoihin, lomailuun, säästetään tai mitä milloinkin. Kummallakin on oikeus nostaa tilitä rahaa jos tarvii, eikä tarvi kysellä lupaa. Kummallakin on myös velvollisuus miettiä, mihin perheen rahaa kuluttaa. Toisaalta taas molemmilla on oikeus myös välillä " tuhlata" johonkin periaatteessa turhaan ;) Emme siis kyttää toistemme rahankäyttöä, koska luotamme toistemme arvostelukykyyn täysin. Rahasta ei tarvitse riidellä.
Ehkä tällainen rahojen yhteisyys nimen omaan vaattii sitä luottamusta. Sitä, että molemmat ovat sitoutuneet siihen, että perheen (etenkin lapsen) etu ajaa oman edun edelle. Että halutaan ensin ajatella yhteistä hyvää, että osataan luopua siitä itsekkyydestä ja oman edun tavoittelusta. Mutta tokikaan kaikista ei tähän ole.
Niin ja siis me mieheni kanssa olemme molemmat olleet töissä koko ikämme, siis lapsesta asti tienanneet omat taskurahamme. Itse olen maksanut omat vaatteeni yms. 13v. iästä, enkä siis ole saanut mitäänlapsilisä käyttööni, vaan omilla tienesteillä ostanut tarvitsemani! Ei olisi ollut pakko, mutta halusin näin. Eli kyse ei totta tosiaan ole siitä, ettemmekö olisi oppineet rahankäyttöä, päin vastoin!