Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, jotka ei oikein ymmärrä termiä " yhteiset rahat" ?
23.08.2005 |
Taidan olla tämän palstan mittapuulla outo, kun minusta ajatus yhteisestä tilistä ja yhteisistä rahoista on täysin utopistinen.
Älkää käsittäkö väärin, ei meillä todellakaan jaeta jääkaapin ruokia nimilapuin, tai lasketa kaupassa sentilleen että ostokset menevät tasan. Kuitenkin molemmilla on omat tilit, laskut ja lainat ym. maksetaan kutakuinkin puoliksi, asiaa sen kummemmin ajattelematta. Molempien tililtä menee sama summa lainanlyhennyksiin, laskuja taas maksetaan suurinpiirtein vuorotellen. Mikä tässä on monen mamman mielestä niin kauheaa? Minä en ennen tätä palstaa ollut kuullutkaan yhteisestä tilistä, vaan olen pitänyt itsestäänselvänä että aikuisilla ihmisillä on omat tilit. Näin ajattelee myös kaikki tuttuni, joiden kanssa aiheesta on ollut puhetta.
Johtuisiko tämä asenteeni siitä, että olen nuoresta asti tehnyt töitä, maksanut itse laskuni ja tienaan nyt suht' hyvin? Alkaako " yhteiset rahat" kiinnostaa siinä vaiheessa, kun nainen on pa ja mies varakas? En nimittäin tunne yhtään miestään paremmin tienaavaa naista, joka hehkuttaisi yhteisten rahojen ihanuutta, toisin kuin nollatuloiset kotiäidit!
Kommentit (123)
Meillä on yhteinen koti, yhteiset lapset, yhteinen elämä ja yhteiset rahat. Yhdessä sovitaan isommista ostoista ja yhdessä maksetaan. Yhteistä on myös luottamus. On paljon helpompaa kun ei tarvitse pelata monilla eri tileillä ja koko ajan laskea maksaako molemmat varmasti oman osuutensa menoista. Tämä on meidän valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta yhdessä maksetaan kaikki perheen menot, minä maksan vuokran ja mies laskut ja molemmat ostetaan ruokaa. Ikinä ei ole puhuttu sun tai mun rahoista tai mietitty kumpi maksaa... se maksaa, jolla sattuu olemaan käteistä tai kortti lähempänä tai muuten vaan ehtii ensin. Mutta on musta mukavaa, etten näe mieheni antamien synttäri ja joululahjojeni hintoja omalta tiliotteeltani :)
Miten te, joilla ei ole ns. omaa rahaa, ostatte miehellenne synttäri- ja joululahjat? Eikö ole vähän kornia, että ensin täytyy miehen omalla työllä tienaamalla rahalla ostaa tälle lahja, ja sitten miehen pitää olla niiiin kiitollinen " wau kun ostit mulle kalliin lahjan" ! Eikös se mies ole ostanut silloin itselleen lahjan?
Entä jos toinen sairastuu ja jää pitkälle sairaslomalle ja tipahtaa kelan päivärahalle tai entä jos toinen jää työttömäksi tai haluaa opiskella vaikka vuoden tai pari parantaakseen asemaansa työelämässä?
Me ollaan eletty yhteisillä rahoilla aina opiskeluaikoina yhteen muuttamisesta asti. Huomattiin silloin, että elämä on helpompaa kun kaikki raha menee yhdelle tilille. Vähän kun on rahaa, niin parempi teitää pennilleen kuinka paljon sitä on jotta tietää riittääkö laskuihin jne.
Sittemmin tuloeroja on ollut molempiin suuntiin. Nykyisellään mies huolehtii tienaamisesta täysin. Muutimme ulkomaille miehen työn vuoksi (uskomaton tilaisuus hänen uransa kannalta) ja minun täytyi sen vuoksi irtisanoa itseni (Suomessa tienasin enemmän kuin mieheni). Nykyisessä asuinmaassamme minun ei kannata tehdä töitä. Saisin koulutusta vastaavasta työstä vähemmän rahaa kuin Suomalainen minimiäitiyspäiväraha (Suomessa vastaavasta työstä maksettaisiin n. 4-5000¿/kk), joten tuloni ovat nyt 0¿! " Omat rahat" periaatteella ei ikinä olisi kannattanut lähteä maailmalle. Mutta " yhteiset rahat" periaatteella _perheemme_ tulot ovat yli nelinkertaistuneet ajasta kun asuimme Suomessa. Mieheni on myös saanut sen verran hyvää kokemusta, että tuskin hänen palkkansa tulee Suomeen palattuammekaan tuosta paljoa laskemaan.
Kotiäitiys on siis kiellettyä, kun silloin ei tietenkään rahat riitä " omaan osuuteen" laskuista, puhumattakaan, että voisi ostaa itse tienatuilla rahoilla lahjoja! Heh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ostamme lahjan omalta tililtä ja sitten miehen täytyy näytellä yllättynyttä " wauu" kun sai lahjan. AIka lapsellista jos täytyy lahjojen takia pitää omat tilit;DD. Sitähän voisi melkein vedota siihen, että haluaa joulupukin olevan totta;DD
En ole koskaan sen kummemmin miettinyt asiaa koska mun ja miehen tulot = meidän perheen tulot ja on aivan yks hailee miltä tililtä laskut maksetaan.
Koska jos toisen tililtä loppuu rahat, sinne siirretään lisää toisen tililtä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Nyt kaikki rahat menee samalle tilille. Maksetaan laskut ja sitten ostetaan mitä tarvitaan...
Mä taasen en ymmärrä noita sun ja mun rahat-tyyppejä.P.s. lapseni kummitäti tienaa 2000e enempi kuin miehensä, mutta heiläkin yhteiset rahat..
Tämä ' omat tilit pitää olla' -juttuhan taitaa monen osalta selittää sen, miksei ole varaa olla lasten kanssa kotona. Nopeastihan siinä oma tili humpsahtaa miinukselle ja jää miehelle lahjat ostamatta ;)
Meillä on yhteinen palkkatili, jonka käytöstä ei ole koskaan tullut sanomista, vaikka mies tienaa enemmän ja minä taidan kuluttaa enemmän esim. vaatteisiin. Tällä hetkellä elämme kokonaan miehen kustannuksella (jee, olen ylläpidetty nainen!). Lisäksi joka perheenjäsenellä on oma tili, jolle talletetaan esim. lahjarahoja tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehen tililtä menee talolainan ja autolainan lyhennykset kokonaisuudessaan ja minä maksan yleensä laskut omasta tilistäni. Ruokakaupassa maksaa se jolla on sillä hetkellä rahaa, samoin lasten menot ja bensat autoon.
Meillä tämä on ainakin ollut ihan toimiva systeemi ja tienataankin suunnilleen saman verran, minä ehkä hiukan enemmän koska teen enemmän ylitöitä.
Rikkaita ei olla, hoitovapaata ei ole varaa pitää mutta leivässä pysytään ja lapset saa harrastaa mitä haluavat.
kannattais laittaa samalle tilille..tulot ja menot on yhteisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tai olen nyt ja olen ollut suhteemme parissa muussakin vaiheessa, mutta olen kyllä ollut se huonomminkin tienaava ja meillä oli yhteiset rahat silloinkin.
Minä en edes itse uskalla päätellä, mihin ' sosiaaliluokkaan' me kuuluisimme, mutta sen sanon, ettei tuo yhteisten rahojen juttu ole meillä tai monilla muillakaan sen takia, että minulla ei olisi ammattia työtä tai koulutusta minä olen PhD ja töitä on löytynyt aika hyvin, mutta joskus olen ollut apurahalla hyvin vähillä tuloilla kun olen halunut edistää jotain omaa hankettani tulojen laskunkin uhalla.
Minä luulen kyllä, etät useimmilla perheillä on pakonsanelemana yhteiset rahat lähinnä sen vuoksi, että suurin osa tuloista kuluu elämiseen ja loput halutaan käyttää perheen yhteiseen vapaa-ajanviettoon tai lomailuun. Kyllä minäkin silloin kun minulla on ylimääräistä rahaa mieluiten käytän sen johonkin jonka saamma mieheni ja lasteni kanssa kokea yhdessä. (yksin matkustelu esim on aika tylsää, minulla on työssäni paljon matkoja joilla on ylimääräistäkin vapaa-aikaa, joten olen kokeillut.)
Alusta asti meillä on ollut niin että olemme saaneet nauttia kovapalkkaisista töistä ja lähespalkattomista kouluttautumis-, taide- tai tutkimusprojekteista vuoron perään. Minkään varsinaisen suunnittelun tulost tämä vuorottelu ei ole ollut, onpahan vain ollut toisemme huomioon ottavaa sattumaa.
än. (Siis kumpi nyt tietokoneella sattuu istumaan.) Lainoja meillä ei ole, mutta eiköhän niiden lyhennysten kanssa toimittaisi, kuten muidenkin laskujen. Yhtiövastiketta maksetaan myös aina vähän vuoron perään, tai oikeammin, kumpi nyt ensin kerkee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
n toisesta" , kuten joku ilmaisi. Pöyristyttävä ajatus tehdä rahasta joku itsenäisyyden määre.
Vierailija:
än. (Siis kumpi nyt tietokoneella sattuu istumaan.) Lainoja meillä ei ole, mutta eiköhän niiden lyhennysten kanssa toimittaisi, kuten muidenkin laskujen. Yhtiövastiketta maksetaan myös aina vähän vuoron perään, tai oikeammin, kumpi nyt ensin kerkee.
liian matalapalkkaisessa omasta mielestään. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä edes esim. lainaan sulta rahaa systeemiä. Ainoastaan siinä muodossa, että mies maksaa kaikki suuremmat menot kuten lapsivakuutuksen, jota makselen sitten omalta osaltani hänelle jälkikäteen. Toisaalta minä ostan kaikki lapsemme vaatteet ja lelut sekä useimmiten ruoat. Eräs erikoinen piirre olikin jokin aika sitten mieheni avaama ruokatili tavarataloon, joka mielestäni kertoo ainoastaan siitä, että hän luottaa minuun eikä oleta meneväni ja ostavani päättömästi kaikkea vaikka se mahdollisuus siis onkin olemassa. Tuntuu hyvälle.
Kyse on siitä, että tulemme toimeen hyvin (minulla esim. opintotuki, vanhempainraha, lapsilisä) ja lainaan mieluummin rahaa vaikka äidiltäni tarvittaessa. Äitini on yksinhuoltaja, joka on kyennyt auttamaan minua paljon koulutuksessani ja muissa menoissani, koska on töissä. Yhtälailla lainaan rahaa hänelle tarvittaessa.
Käsittääkseni kyse ei ole köyhien ahneudesta, mihin viittasit. Identiteetti on kokonaisvaltainen koostuen elämänkokemuksista jne. jotka vaikuttavat elämäntapoihin, kulutustottumuksiin jne. Omalta osaltani olen esim. jo saanut yhden perinnön ja tuhlannut sen, joten en koe rahaa mitenkään tavoiteltavaksi asiaksi elämässäni.
Toimeen tuleminen on tietysti vähimmäisedellytys kaikille. Jos perheen tilanne sitä edellyttää, ymmärrän asian hyvin.
TÄLLÄ HETKELLÄ on omat tilit, mutta yhteiset rahat. Se maksaa joka jaksaa, jonka tilillä on rahaa ja muuta vastaavaa. Välillä mietitään kummalta riittää paremmin rahat vuokraan ja ruokaan ja kummalta maksetaan laskut.. Ja muuta siltä väliltä. :)
Lahjat ollaan taidettu ostaa niin että ostetaan omalta tililtä, mutta jos tili on nolla niin kortille tai ottaa jonkun summan toisen tililtä.. Huijauksena nostetaan sen verran että nostetulla summalla ostaa kaupasta ruokaa ja tankkaa autoa.. ;)
Tulevaisuudessa siintää omakotitalo ja yhteinen tili. Molemmilla on opintovelkoja joten tilit entisiin pankkeihin säilyy kunnes saadaan maksettua lainat niihin tyhjiksi, niihin laitetaan rahaa suoravelotusta varten. Uusi yhteinen tili otetaan pankista josta otetaan talolaina.
Me ollaan oltu nää kuus vuotta kimpassa ja sillä ajatuksella että rahat on yhteisiä. Talous hoidetaan niin ettei toisen (köyhemmän) tartte kituuttaa tai pyytää mitään.
Joskus mulla on ollu enempi rahaa, miehellä on ollu nyt vauva-aikaan enempi rahaa ja kun palaan töihin ollaan suunnilleen samoissa, riippuu siitä miten jaksan tehdä ylitöitä.
Kauppaan mennään yhdessä ja ostetaan mitä molemmat haluaa, laskua ei sitten erotella mitä toinen on halunnu ja summaa ei jaeta.
...tuntuu, ettei tänä päivänä uskalleta sitoutua toiseen 100%:sesti. Jo avioon mennessä suunnitelmat laaditaan siltä pohjalta, että jos vaikka joskus ero tulee..ja kyllähän se sitteen tuleekin. Aika karua!
Jos et vitsaile, niin mielestäni kuulostaa kammottavalta! Ja nöyryyttävältä! Mikset saisi ostella asioita? Miksi ihmeessä jäät jotain velkaa omalle miehellesi??!
Vierailija:
liian matalapalkkaisessa omasta mielestään. Meillä ei ole yhteistä tiliä eikä edes esim. lainaan sulta rahaa systeemiä. Ainoastaan siinä muodossa, että mies maksaa kaikki suuremmat menot kuten lapsivakuutuksen, jota makselen sitten omalta osaltani hänelle jälkikäteen. Toisaalta minä ostan kaikki lapsemme vaatteet ja lelut sekä useimmiten ruoat. Eräs erikoinen piirre olikin jokin aika sitten mieheni avaama ruokatili tavarataloon, joka mielestäni kertoo ainoastaan siitä, että hän luottaa minuun eikä oleta meneväni ja ostavani päättömästi kaikkea vaikka se mahdollisuus siis onkin olemassa. Tuntuu hyvälle.Kyse on siitä, että tulemme toimeen hyvin (minulla esim. opintotuki, vanhempainraha, lapsilisä) ja lainaan mieluummin rahaa vaikka äidiltäni tarvittaessa. Äitini on yksinhuoltaja, joka on kyennyt auttamaan minua paljon koulutuksessani ja muissa menoissani, koska on töissä. Yhtälailla lainaan rahaa hänelle tarvittaessa.
Käsittääkseni kyse ei ole köyhien ahneudesta, mihin viittasit. Identiteetti on kokonaisvaltainen koostuen elämänkokemuksista jne. jotka vaikuttavat elämäntapoihin, kulutustottumuksiin jne. Omalta osaltani olen esim. jo saanut yhden perinnön ja tuhlannut sen, joten en koe rahaa mitenkään tavoiteltavaksi asiaksi elämässäni.
Toimeen tuleminen on tietysti vähimmäisedellytys kaikille. Jos perheen tilanne sitä edellyttää, ymmärrän asian hyvin.
nämä nollatuloiset kotiäidit eivät tietenkään asiaa ymmärrä ..... meillä on aina ollut omat tilit jonne palkka menee ja laskut maksetaan suunnilleen puoliksi ja minä suurempituloisena maksan jos ostetaan jotain ylimääräistä (tv, huonekaluja, polkupyöriä jne) ei mitään ongelmaa. haluan oman palkan omalle tilille - tietenkin
Meillä on yhteinen tili, mihin tulee kummankin palkat ja lapsilisät.
Olemme kumpikin olleet työelämässä 17 vuotiaasta asti, joten kumpikin on tottunut hoitamaan omat asiansa. Mutta kun menimme naimisiin, koimme helpommaksi sen, että mies lopetti tilinsä ja laittoi palkkansa tulemaan minun tilille. Yhteinen tili laitettiin tai-tiliksi.
Lisäksi meillä on säästötili, minne siirretään kaikki ylimääräinen, mikä jää kuun lopussa.
Kummallakin on oma pankkikortti tilille. Mutta nyt kun on yhteinen tili, on aina tarkalleen tiedossa, paljonko taloudessa on rahaa.
Lapsilla on omat tilit, mihin siirrämme yhteiseltä tililtämme joka kuukausi kuukausirahan.
Minusta meillä on todella omaa rahaa kummallakin. Kumpikin käyttää yhteistä tiliä ihan omien tarpeiden mukaan, koska siellä on aina runsaasti rahaa.