Lue keskustelun säännöt.
Ateisti. Saisiko edes pienen lapsesi äkillinen kuolema saada sinua ajattelemaan Jumalaa ja
Kommentit (88)
Ateismi on hyvin vahvasti usko sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meiltä on siis lapsi kuollut ja vertaistuen kautta tunnen aika monia, jotka ovat samassa tilanteessa. Varmaankin useimmille on siinä tilanteessa tullut uskonto punnituksi jollain lailla.
Karkeasti voi sanoa, että ne jotka aidosti uskovat, saavat siitä lohtua.
Ja taas osa tulee huomanneeksi, että hänen maailmankatsomuksessaan ei ole tilaa uskolle tällä hetkellä. Lohtu tulee jostain muusta.
Sitten on se joukko, joka hakee uskonnosta vimmalla ja voimalla lohtua esimerkiksi yhteisön sanelemana ja läheisten kannustamana, mutta vain ahdistuu. Monien uskovaisten viesti lapsensa menettäneelle on aika julma (tutkimattomia on herran tiet, sinun syntiesi tähden jne.). Surutyön tekeminen vain vaikeutuu, kun lähipiiri vain lisää tuskaa ja ahdistusta.
Ja tässä on sanottava sekin, että moni lapsikuolemaperhe on kokenut senkin, että viikon parin päästä on jehovan todistajat ovella kolkuttamassa. Voiko laskelmoivampaa olla?
taisin olla 49
Ja tässä on sanottava sekin, että moni lapsikuolemaperhe on kokenut senkin, että viikon parin päästä on jehovan todistajat ovella kolkuttamassa. Voiko laskelmoivampaa olla? taisin olla 49
tarjoaa iankaikkista elämää, turvaa tässä ajassa, sanoipa mm että heittäkää kaikki murheenne HÄNEN päällensä HÄN pitää teistä huolen.Eivoi enepää pyytää tässä pelkojen maailmassaa, jos tämä ei kelpaa ei ole mitään toivoa, kuin omat ajatukset joita luulee oikeiksi.Rukoilkaa niin HÄN auttaa. Olen kokenut
kyllä nämä asiat on mietitty jo valmiiksi kun katsomus on "päätetty" ja uskontoihin tutustuttu. Monesti olen kyllä toivonut että olisin uskossa, se tekisi kokemistani asioista helpompia, antaisi tavallaan syyn ja lohdutuksen, voisi ajatella että kaikella mitä tapahtuu on suurenmpi tarkotus, myös pahoilla asioilla. Kun ei ole jumalaa, on aika yksin surunsa kanssa mutta sekään ei ole saanut mitään uskontoa tuntumaan minulle oikealta. Luulisin, että useammin käy niin että uskossa olevat, jotka kokevat suuria suruja, miettivät uudelleen onko Jumalaa vai ei. Osa katkeroituu ja päättää ettei ole, osan on helpompi hyväksyä koska uskovat että asiaan on syynsä mitä me maalliset emme voi ymmärtää, Jumala koettelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on ainoatie. jotkut uskoo jälleensyntymään,kuka sen on keksinyt,älkää nyt tuollaisen varaan laskeko.Ja ateistit miksi vastustatte sellaista mitä mielestänne ei ole olemassa? Järjetöntä.Kuoleman jälkeen ei voi enää vaihtaa puolta,JUMALA kutsuu ihmistä kahdesti jopa kolmesti,kannattaa vastata kyllä, sillä sille onnelle ei ole vertaa,olen kokenut sen.
Eli lakkasin uskomasta, kun menetin lapseni.
Uskomatonta, mutta totta.
En usko enää mihinkään tuonpuoleiseen tai näkymättömään. En mihinkään uskoon tai jumalaan.
Lapsenuskoni katosi oman lapseni menetyksen myötä. En saanut mitään merkkiä Jumalalta, kun huusin valtavassa surussani ja tuskassani apua.
ei vauvani eikä äitinikään yllättävä kuolema. Sen voin vielä sietää että ikäviä asioita sattuu. On luonnollista, että on vakavia vammoja ja sairauksia ja joskus ne osuvat myös lähipiiriin. Sitä en voisi sietää että jokin äijä jossain pilven päällä olisi oikein varta vasten suunnitellut, että nämä ihmiset joutaa kuolla.
Ajattelemaan uskontoa toki jouduin siinä mielessä, että ihmiset tulivat lohduttelemaan "taivaassa tavataan" jutuillaan, vaikka luulin että tiesivät uskonnottomuuteni. Vähän sama kuin olisivat tarjonneet tikkaria lohdutukseksi.