Ateisti. Saisiko edes pienen lapsesi äkillinen kuolema saada sinua ajattelemaan Jumalaa ja

Ateismi on hyvin vahvasti usko sekin.

En usko että Zeus on oikeasti olemassa. Aiheutuuko tästä loogisesti se että "olen uskossa".

ihmisten kuolemia suunnittele tai ihmisiå tapa tai anna tapettavaksi? eiköhän tähän ihmisyyteen kertakaikkiaan kuulu kaiken ikäisten ja kaikenlaisten ihmisten kuolema ja selviytyminen. Yhtälailla kun ihmisten oma moka se on, että tämä maailma on paska paikka jossa sorretaan, tapetaan ja ei välitetä.

ihmisten kuolemia suunnittele tai ihmisiå tapa tai anna tapettavaksi? eiköhän tähän ihmisyyteen kertakaikkiaan kuulu kaiken ikäisten ja kaikenlaisten ihmisten kuolema ja selviytyminen. Yhtälailla kun ihmisten oma moka se on, että tämä maailma on paska paikka jossa sorretaan, tapetaan ja ei välitetä.

En edelleenkään usko että olisi joku jumala joka päättä ihmisen kohtalosta, hyvässä tai pahassa. Mutta jos Raamatun Jumalaan haluaa uskoa niin kyllä päättää.

Usko sanan ny voi ymmärtää niin monella tavalla. Ismi-päätehän viittaa aatteeseen, joka uskontokin on. Usko on vakaumus, jota ateisimikin on. Ateismi on ihmisen näkemys elämästä, jota uskontokin ihmiselle on. Ateismia on monenlaista, niin kuin on myös kristinuskoa, buddhalaisuutta, uskon kokemista yleensä.



jos ajatellaan sanoja vakaumus, elämänkatsomus ja aate, kyllä ne pätevät sekä uskovaiseen, että ateistiin.



Usko on henkilökohtainen näkemys elämästä ja usko sen vedenpitävyyteen omalla kohdalla,

että miksi niin valtavan suuri osa ihmisistä alkaa kutsua menetettyjä lapsiaan, vastasyntyneitä tai sikiöitä enkelivauvoiksi/lapsiksi? He eivät voi kaikki olla uskossa. Mutta jostakin syystä kristinuskon tarjoama symboliikka ja lohduttava taivasajattelu antaa sielunrauhaa.....vai?

mä olen miettinyt ihan samaa!

En edelleenkään usko että olisi joku jumala joka päättä ihmisen kohtalosta, hyvässä tai pahassa. Mutta jos Raamatun Jumalaan haluaa uskoa niin kyllä päättää.

Jumala siis tekee ihmisen ja laskee kai jättimäisellä laskentatehollaan mitä päätöksiä se tulee tekemään ja tietää siis etukäteen kaiken mitä ihmiselle tulee tapahtumaan. Ja sitten kuitenkin höpistään jotain vapaasta tahdosta jne. Se on kaikki hyvin hämmentävää.

Meiltä on lapsi kuollut. Mä en erityisen uskovainen ole ollut, mutta lapsen kuoleman jälkeen erosin kirkosta. Olen lapsen kuoleman jälkeen monesti ajatellut uskontoa, jumalaa ja jälleennäkemistä. Asia konkretisoi kun kerroin esikoiselle pikkuveljen kuolemasta. Minä en voinut kertoa, että pikkuveli on taivaassa, koska en itse siihen usko.



Toki ymmärrän, että monia varmasti lohduttaa kristinuskon ajatus jälleennäkemisestä. Jotta se lohduttaisi, siihen pitäisi tietysti uskoa. Itse en vaan usko, siksi se tuntuu ihan sanahelinältä.



En tiedä mikä on kristinuskon oikea kanta, mutta meidän surussa monet kristityiksi itseään ihmiset ovat sanoneet meille tällaisia asioita. "Jumala on kutsunut lapsen luokseen" tai "tutkimattomia on herran tiet. Näistä ainakin minä olen saanut käsityksen, että kristityt ajattelevat, että on jumalan tahto, että lapsemme kuoli. Miksi näin kävi on mysteeri, mutta jumalan mielestä oli hyvä, että näin kävi, koska jumala kerran oli kutsunut lapsen luokseen.



Minua tuollaiset ajatukset suututtavat. Lapseni kuolemaan on ihan selkeä lääketieteellinen syy ja siinä tilanteessa vain vauva kuolee. Se on tieteellinen fakta.



Mutta tiedostan vahvasti sen, että surussa ihmiset saavat lohtua hyvin eri asioista. Jokaisen surevan polku on erilainen. Jos joku saa lohtua uskonnosta, niin hyvähän se vain on.

aika hassua, että et pysty sovittamaan tuota erilaisuuden ihannetta nro 33:n viestiin.

Hmm, koen että nimenomaan voin. En ole samaa mieltä uskovaisten kanssa - omaan tieteellisen maailmankatsomuksen - mutta ajattelen myös, että uskonnoissa on paljon hyvää ja ne ovat monille ihmisille suorastaan tarpeellinen asia. Ja kuten sanoin: hyvä niin.

Enkä siis ikinä yrittäisi ylipuhua ketään epäilemään omaa uskoaan, vakka näin ulkopuolisen silmin suurimmassa osassa tavallisten ihmisten uskonnollisia maailmankatsomuksia on hevosenmentäviä loogisia aukkoja.

En oikein ymmärrä, miten tämän tulkitsit sillä tavoin, että pelkäisin ihmisiä, jotka ajattelevat toisin kuin minä? Olen heidän kanssaan eri mieltä. Kunnioitan yksilöä ja vakaumusta. Näen positiiviset puolet - ja pidän kritiikkini omana tietonani. Uskoi ihminen sitten Pyhään kolminaisuuteen ja keijukaisiin.

T: nro 34

sataprosenttisen yhtä ateistisia. Leikitään että maailmassa olisi 10 000 erilaista mahdollista jumalaa, johon ihminen voisi uskoa. Ateisti ei usko että mikään 10 000 jumalasta on todellinen. Kristitty ei usko että 9999 jumalaa ei ole todellisia. Same difference.

että "jo idussani sinä näit minut..."



Kristinuskon Jumalan ihmiselle tarkoittama/tarjoama suunnitelma on kuitenkin sellainen jonka ihminen voi itse valita osakseen tai jättää. Vaikka sen jättäisi, ei jumala ihmistä hylkää. Ei meidän ajatuksiamme ole ennalta ajateltu, ei meidän elämäämme ole ennalta eletty. Sitä tarkoittaa vapaa tahto. Jumalan suunnitelma on suunnitelma hyvästä elämästä ja hyvän toisia kunnioittavan elämän periaatteista koko ihmiskunnalle. Jokainen toteuttaa sitä oman vapaan tahtonsa puitteissa ja Jumala seuraa ihmistä hänen elämässään sekä auttaa ja lohduttaa pyydettäessä. Jumala kuule.



Ei vapaa tahto ole vaikea ymmärtää. Sen jumala on antanut ihmisille kunnioituksesta meitä kohtaan, toisaalta se asettaa tiellemme haasteita, mutta toisaalta, olemme itsenäisiä, olemme persoonia. jumalan suunnitelmaa voi halutessaan lähteä noudattamaan ja etsimään. siitä voi myös kieltäytyä. siitä voi myös toisinaan poiketa, siihen voi palata. Suunnitelma sinänsä ei takaa elämää, jolla välttyisi pahan kohtaamiselta tässä maailmassa. Se takaa kuitenkin suojan iankaikkiseen elämään, lohdutuksen ja rakastavan sylin.



ja loppukaneetiksi sanottakoon, että tämä oli nyt nopeasti kirjoitettua eikä parhaalla mahdollisella tavalla jäsenneltyä tekstiä. Pahoittelen.



Lisäksi kaikki on ihan yhtä ok uskovat tai eivät. Halusin nyt vaan tällä puolustaa uskoa ja armollista jumalaa, raadollisen jumalan/vapaan tahdon synkkyydestä mielikuvansa saaneille.

lapsen kuolemassa ei ole mitään loogista eikä mitään logiikalla selitettävää. Lukuisissa istunnoissa eri ammattilaisten kanssa, kliininen puoli on kyllä tullut selväksi. loogis-tieteellinen katsomus jättää valtavasti aukkoja eikä anna minkäänlaisia eväitä surutyöhön tai tunnepuolen kysymyksiin.



Mutta jos sulle se riittää ja sielus on rauhas, hyvä niin.



Mä en olisi voinut kuvitellakaan parantuvani/selviytyväni ilman syvempää, uskon varaan perustuvaa näkemystä elämästä. Nimenomaan jotakin sellaista, jota ei pystytä tieteellisesti selittämään. Kaipasin kipeästi vastapainoa kliinisen lääketieteen, kylmän rationaalisuuden rinnalle. Kaipasin kokonaista ihmisyyttä, jolloin myönnetään, että tarve uskoa on osa älykästä, tunneälykästä ihmisyyttä. Ei järkeä ja tunteita, kehoa ja mieltä, sielua ja ruumista voi erottaa. Olemme psykofyysinen kokonaisuus.

että katsokaa kun ateistikin on uskossa! Mikähän siinäkin on.



Mutta kun fakta on vaan se että, jos minut istutetaan pöytään ja isketään eteen selostus jumalasta nro 3429, johon joku tälläkin hetkellä maapallolla uskoo, ja minulta kysytään että uskotko Suuren Görgyn suojelevan lampaita kultaisella taikasauvallaan, vastaan että en usko, enkä koe tekeväni siinä jättimäistä vakaumuksellista päätöstä joka tekisi minusta sillä sekunnilla "uskovaisen". Ja tällä lailla jatketaan läpi kaikki nr 10 000 jumalaa, sieltä ei erotu yksikään. Enkä missään vaiheessa koe että nyt juuri on se dramaattinen uskonvakaumuksen määrittelyn hetki. Mutta uskossa ollaan, ei kai voi mitään. Nännännnäää, sanoo uskovainen.

laploogis-tieteellinen katsomus jättää valtavasti aukkoja eikä anna minkäänlaisia eväitä surutyöhön tai tunnepuolen kysymyksiin.

Pääsikö taas kerran unohtumaan?

oishan se hirmu kiva uskoa, että on joku näkymätön voima, joka tekee kaikkensa sen eteen, että juuri minun elämäni kulkee oikeita ratoja ja kaikella paskallakin on se tarkoitus, että juuri minun elämästäni loppujen lopuksi tulee onnellista. Mutta se nyt vaan on aika epätodennäköistä.

tuntenut todella voimakasta tarvetta uskoa.



Mutta ei se nyt mikään "johan ateistikin uskovaiseksi muuttuu kun vain elämä on tarpeeksi rankkaa" -juttu ollut. Olin niin epätoivoinen että erittäin kovasti yritin uskoa siihen että rakkaani olisi taivaassa, kunnes uskovainen ystäväni huomautti että siis kukaanhan ei VIELÄ ole taivaassa, ei kukaan koskaan kuollut, sinne päästään vasta sitten joskus tuomiopäivän (tai mikä se nyt sitten onkaan) jälkeen. Kukaan ei tiedä milloin se on, mutta toistaiseksi taivaassa ei ole yhtään ketään kuolleita läheisiämme.



Voi olla että näin on, mutta se tyhjäsi minulta kyllä sen lohdun mitä olin toivonut uskosta löytäväni.

oishan se hirmu kiva uskoa, että on joku näkymätön voima, joka tekee kaikkensa sen eteen, että juuri minun elämäni kulkee oikeita ratoja ja kaikella paskallakin on se tarkoitus, että juuri minun elämästäni loppujen lopuksi tulee onnellista. Mutta se nyt vaan on aika epätodennäköistä.

vielä, kaverinikin mielestä oli vain hyvä että hänen isänsä kuoli hänen ollessaan lapsi, koska näin he pääsivät veloistaan tai jotain, ei sillä väliä jos naapurin kakara halvaantuu kaulasta alaspäin, kyllä sillä joku tarkoitus on sen kakarankin mielestä, juu juu..

se kai nyt oli ilmiselvää viestissäni.



Sanotaan se nyt vielä ääneen, että naapurin vesat, keijot ja marit uskoo ihan eri juttuun kun minä ja me ollaan silti hyvässä naapurisovussa, toisiamme kunnioittaen.



että älähän nyt ala :)



ja vielä arkaan paikkaan :) :)

Siinä tapauksessa minusta on oikein hyvä asia, että sinulla on uskosi. Ei minulla ihan oikeasti ole siihen mitään nokan koputtamista.



Viestissäni koitin sanoa, että ymmärrän täysin hyvin, että usko on joillekin ihmisille tärkeä asia ja syvä tarve. Olisi julmaa alkaa sitä horjuttamaan, ja siksi sellaista en tee (kuten jo pariin otteeseen sanoin).



On nimittäin ihan mahdollista kunnioittaa toisen maailmankatsomusta, vaikka ei itse näe syytä sellaisiin juttuihin uskoa.



T: 34

vaikka niin tapahtuukin. En usko että kristinuskokaan pyrkii asioita sillä tavalla selvittämään. Ennemminkin sieltä saa tukea selviytymiseen pahojen asioiden sattuessa, jos haluaa.

miksi niin moni alkaa kutsua pientä menehtynyttä enkelivauvaksi?