Ateisti. Saisiko edes pienen lapsesi äkillinen kuolema saada sinua ajattelemaan Jumalaa ja

ja vastasyntyneiden kuolemia on yleensä pidetty esimerkkinä Jumalan olemassaolon puutteesta, ja minusta ihan perustellusti. Vastasyntynytkin on kai kohtuullisen synnitön eikä ole synnillään ansainnut kuolemaa, mikäli siis synnin palkka on kuolema. Silti lapsikuolleisuus on erittäin suurta vielä nykyäänkin kehittyvissä maissa.



Angolassa (sattumalta 93,5% katolinen maa) on maailman suurin lapsikuolleisuus, eli 180 lasta tuhannesta syntyneestä ei elä yksivuotiaaksi. Vastasyntyneiden elinajanodote on korkein Japanissa, eli noin 83 vuotta. Kristinuskoa ei Japanissa käytännössä ole.



Ei välttämättä oikein synkkaa. Uskova pelkää että ihmiset ajattelevat omilla aivoillaan ja ateisti pelkää että ihmiset EIVÄT ajattele omilla aivoillaan.

jos alkaisin uskon asioita miettimään niin tajuisin varmuudella sen ettei jumalaa voi olla koska miksi se ois antanut mun lapsen kuolla. toki toivon että kuoleman jälkeen on jotain mut se asia ei jumalaan liity millään tapaa.

sinänsä esimerkkinä Jumalan olemassaolon puutteesta, ainakaan jos lapsi ei ihan tolkuttomasti kärsi ensin. Toki sellaistakin on järkyttävän paljon ja esim. pienen lapsen kuoleminen nälkään pistää kyllä itsellänikin uskon koetukselle. Juuri siihen tyyliin, että jos jumala kerran uskovaisen mukaan auttaa löytämään kotiavaimen, eikö silloin olisi tähdellisempiäkin avustuskohteita. Mutta noin yleisesti ottaen, ihmisiä syntyy ja kuolee eikä asia oikein muutenkan voisi olla.



Omaa uskoa pistää eniten koetukselle mielenterveysongelmaiset. Heille kasaantuu kaikki. Kamala lapsuus jossa henkistä ja fyysistä väkivaltaa. Monella se kierre ei oikein koskaan katkea, kaikki elämän asiat suodattuu sen kautta ja menee päin helvettiä, monella itsariin saakka. Parisuhteet, lapset, työ, kaikki kärsii yhä udestaan ja uudestaan. Ja jumala EI auta, ei sitten niin pienimmässäkään määrin. Ei siinä ole mitään järkeä jos samalla yritetään vakuutella että on jokin rakastava jumala joka välittää. Ei se välitä. Jos jumala on, se katselee ihmiskuntaa samalla lailla kun ihminen katselee muurahaiskekoa. Eikä puutu vaikka siellä tapahtuisi mitä.

Jos suunnattomalta surultani pystyisin, pohtisin ehkä olisiko helpompaa, jos uskoisin johonkin jumalaan tai kuolemanjälkeiseen elämään.



Näin normaalielämässä minusta on helpompaa, kun ei tarvitse miettiä kuolemanjälkeistä elämää.

Kaikilla on omanlaisensa puolustuskeinot ja selviytymistaidot elämässä ja ongelmatilanteissa. Mielestäni uskonnon tuputtaminen ihmiselle kriisitilanteessa on arveluttavaa.

Minua suoraan sanoan kuvottaa nämä parantumiskokoukset, joissa suureen ääneen afrikkalainen parantajapastori lupaa parantumista ja toinen saarnaa vieressä että antakaa rahaa antakaa rahaa. Itse kävin tämmöistä katsomassa, ja siellä eräs nainen kertoi miten joku oli antanut jopa kuukausipalkkansa... TIETENKIN SAIRAAT ANTAVAT MITÄ TAHANSA JOS PARANTUVAT! Olisikin olemassa helvetti niin se olisi juuri oikea paikka näille sairaiden kusettajille!!!

Olen muutenkin moneen otteeseen yrittänyt "ruveta" uskovaiseksi, olisin todella paljon mieluummin uskovainen kuin ateisti. Jos lapseni kuolisi, tuntisin varmasti voimakasta kateutta kaikkia uskovaisia kohtaan ja yrittäisin kaikin voimin uskoa. Se tekisi menetyksen aavistuksen helpommin kestettäväksi.

Raskas on taakka olla luomakunnan korkeimmalla pallilla.

kuoli puolestasi,JUMALA on ihana, tunsin sen kun paranin vuosia kestäneestä paniikkitilasta, en voinut matkustaa kun tuli niin suuri kauhu.Tuli niin suuri turvallisuuden tunne että pelko ei enää pysty.

Jumalaa, joka antaa pienen lapsen kuolla.

Mua ei satuolentoihin saa uskomaan mikään.

Mä uskon enemmän kohtaloon. Jos Jumala olisi niin miksi ihmeessä tuntemani ihanat kiltit ihmiset joutuvat kokemaan kamalia asioita...

Mutta jos joku tuollaisia kysyy, niin kuten kakkosellakin, minulle tulee ekana mieleen että miksi se Jumala sitten piti parempana että pieni lapsi kuoli eikä vaikka joku moninkertainen pedofiili.

suru olisi niin pohjaton ettei siinä uskoontulo auttaisi.

Kun ei ole jumalaa, ei ole mitään Suurta Suunnitelmaa tai Syytä, miksi lapsi kuolee - asia on vain hyväksyttävä. Minusta ihmisen tulee itsestään sisältä löytää voimia jatkaa.

että oikein jumalaa ja kuolemanjälkeistä elämää?

Siellähän se arkussa pienikin ruumis mätänee samalla tavalla kuin isommatkin.

Mä uskon enemmän kohtaloon. Jos Jumala olisi niin miksi ihmeessä tuntemani ihanat kiltit ihmiset joutuvat kokemaan kamalia asioita...

Raamatun Jumala on koston Jumala. Isien pahat teot kostetaan polvesta polveen. Että semmosta järkee siinä homassa on.

Minä uskon jälleensyntymään, uskon lähinnä elämän energiaan joka kiertää maailmankaikkeudessa. En mihinkään jumaliin, jotka käyttäytyvät ihmisten lailla, lähinnä mielivaltaisten kostojensa ja armahdustensa kanssa.

sotii "hyvää jumalaanne" vastaan.

Jos jumala on olemassa, miksi hän antaa viattomien lasten kuolla?

Miksi lapsia kidutetaan, raiskataan ja pahoinpidellään, jos jumalalla olisi valta heidät pelastaa?

Ja jos hänellä on valta, mutta hän ei sitä tee vedoten johonkin naurettavaan "ihmisille on annettu vapaa tahto tehdä hyvää tai pahaa"-löpinään, saa sellainen jumala minusta haistaa pitkät.

Lisäksi minua huvittaa suunnattomasti uskovaisten "minulta hukkui kotiavain, rukoilin jumalalta apua, ja se löytyi!", samalla, kun maailmassa kuolee ihmisiä nälkään, sairauksiin ja väkivaltaan.

Jumala se vain auttaa avainten etsinnässä, mutta ei ehdi parantaa leukemiaa sairastavaa lasta...

Tai pelastaa vaikkapa Baby P:tä, jonka vanhemmat pahoinpitelivät hengiltä...

Minut se saisi ehkä TOIVOMAAN että Jumala olisi olemassa, mutta en usko että uskomaan kuitenkaan.

Itse asiassa luulenpa, että jos olisin uskovainen (kuten joskus teininä vielä), lapseni kuolema saattaisi nimenomaan tehdä minusta ateistin. (Olen nykyisin agnostikko.)



Kristittyjen Jumala ei kyllä oikeasti nappaa ollenkaan. Eikä joidenkin kristittyjen taivas- ja helvettikäsityksetkään: käsittämättömän raaka ja sydämetön systeemi.

ikäville sattumuksille ei yleensä yhtään mitään voi. On minulla ollut kaikenlaisia vastoinkäymisiä ollut, keskenmeno, läheisten sairauksia ja kuolemia jo useampi.

Kuolemalla ja jumalilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Kuolema on osa jokaisen ihmisen elämää, jumalat eivät.