Kun oma äiti asettaa uuden parisuhteensa lastenlapsensa edelle, niin

onko äiti ONNELLINEN? Jos on, niin en puuttuisi asiaan. Jos taas kyse on jostain mustasukkaisesta miehestä joka valvoo äiti menemisiä ja kieltää niitä, asiaa ei tietenkään pidä hyväksyä. Mutta tosiaan jos kyse on ihan puhtaasti onnellisesta parisuhteesta ja äitisi on onnellinen, niin antaa mennä vaan! :) Hänellä ei ole mitään velvollisuuksia sinua tai lapsenlapsia kohtaan. Toki on epänormaalia jos ei halua enää nähdä sinua ja perhettäsi, MUTTA onko kyse siitä? Jos äiti on ennen lähes asunut teillä sekin on "epänormaalia". Jos hän taas rakkauden löydettyään hylkää teidät kokonaan, on sekin "epänormaalia". Mutta jos hän elää nykyään niin, että käy lasten synttäreillä ja muistaa esim. nimipäivinä kortilla/puhelulla ja hoitaa heitä pari kertaa vuodessa, niin ihan normaalia mummon elämää :)

Monet isovanhemmat pistävät niinkin turhalta kuulostavat asiat kuin kolopallon tai lomamatkat lastenlasten edelle. Ja itsehän he valinnan tekevät, joten turha siitä on välittää.

Lisäksi uusi suhde aiheutti eron isästäni, joten äitini ei tule mihinkään lasten juhliin. Ei menoiltaan päässyt edes lasten ristiäisiin. Äitini käy pikaisesti ja muodollisesti kylässä noin kaksi kertaa vuodessa, mutta ei osaa tehdä lasten kanssa mitään, puhuu vain omista asioistaan. Lapseni kutsuvat häntä etunimeltä. Meidät vastaanotetaan kylään pari kertaa vuodessa, koskaan ei meinaa sopia, kun kyselen, milloin voitaisiin tulla. Harmittaa, mutta minkäs teet. En sitä hänelle voi tietenkään näyttää, mitä se edes auttaisi.

Sinustako mummo ei ole osaansa huolehtinut jo omien lapsien kohdalla? MIKSI mummon pitäisi olla jokin "ilmainen lastenhoitaja" lapsenlapsilleen? Mummo on omat lapsensa kasvattanut, ja on ihan normaalia että lapset huolehvitav iäkkäistä vanhemmistaan kun sen aika tulee, sitä kutsutaan RAKKAUDEKSI ja VÄLITTÄMISEKSI!



Mikään ei kuitenkaan määrää, että jos lapsen kerran teet, niin sitten iäksi olet "tuomittu" hoitamaan myös tämän lapsia kun hän niitä saa.

Jokainen joka lapsia haluaa, miettii montako ITSE jaksaa hoitaa! Jos ei omin voimin saa kun yhden hoidettua sitten ei tee enempää. Niin ei voi ajatella että teenpäs kolme muksua vaikka jo ihan pokki tämän esikoisen kanssa, kyllä mummu niistä huolen pitää...



Toki normaali mummo joskus voi lapsenlapsia vahtia jne. mutta mitään velvollisuutta hänellä ei siihen ole. Sitä vastoin vanhemmilla on velvollisuus huolehtia omista lapsistaan ja lapsilla on velvollisuus auttaa vanhempiaan kun nämä ovat iäkkäitä (ja en tarkoita että omaishoitajaksi alkaa tmv. mutta "vähän katsoa perään" mihin ehkä tunti pari viikossa menee)

vanhainkodilla, jos ei tottele sua ja tee miten sinä haluat. Käsket jättää miehen, ei noin vanhoilla ole enää oikeutta rakkauteen. Niillä on koko elämäkin kohta ohi ja viimeiset ajat pitää omistaa sukulaisille!



Soitat poliisille, että hakevat sen äijän pois äitisi luota ja raahaavat mummon leikkimään lastenlasten kanssa vaikka väkisin!



Eikö tilanteeseen ole mitään sovellettavaa lakia??? Saavat nyt mummot riekkua, kuten tahtovat!



Nimim. ei-narsististen äitien asialla paremman yhteiskunnan puolesta!

Narsisteja riittää joka puolelle, myös äiti-ihmisiin.

Mä en kyllä näe tuossa mitään narsistista. Tuntuu, että narsismista on tullut trendisana/-"diagnoosi". Jokainen, joka yhtään ajattelee itseään sen sijaan että tekisi joskus mitä itse haluaa, on narsisti. Otakaapa vähän selvää, mitä se OIKEASTI tarkoittaa, ja miettikää sitten, sopiiko kaikkien äidit/miehet/ystävät tuohon kuvaukseen.

Onpa kylmiä vastauksia.. outo kulttuuri tämä suomalainen kulttuuri.

Mikä näissä vastauksissa on mielestäsi kylmää? Ymmärränkö oikein, että sinusta ap:n äidin pitäisi luopua suhteestaan lastenlastensa "vuoksi"? Minusta SE, jos mikä, olisi todella kylmä ja itsekäs ajattelutapa!

RAKKAUS on niin hieno asia, ettei siihen paljon pidä muiden mennä väliin kommentoimaan.



Tero

Ikävää erityisesti lasten kannalta, että heillä ei ole mummoa, joka haluaa olla osa heidän elämäänsä. Toisaalta olen sitä mieltä, että isovanhemmilla ei ole minkäänlaista automaattista vastuuta lapsenlapsista saati hoitovelvoitetta. Jos he tekevät päätöksen, että eivät halua olla mukana lastenlastensa elämässä ja jäävät heille vieraiksi, niin se on sitten heidän päätöksensä. Et oikein voi puuttua asiaan. Äidilläsi on aikuisena ihmisenä oikeus tehdä itse omat päätöksensä.

Puhkuisitko kiukkua ja kieltäisit sen ehdottomasti, eihän hän saa jättää lapsenlapsiaan ja sinua tänne????



Anteeksi vain, mutta minusta ajattelutapasi on itsekäs ja kypsymätön. Ymmärrän, että sinua harmittaa asia lastesi puolesta, mutta after all, kysymys on ÄITISI elämästä: jos hän haluaa valita noin, se olkoon hänen päätöksensä.

Entäpä, jos äitisi haluaisi muuttaa toiseen maahan? Puhkuisitko kiukkua ja kieltäisit sen ehdottomasti, eihän hän saa jättää lapsenlapsiaan ja sinua tänne????

Vinkui, että miten hänen sitten käy.

No, ei käynyt tasan kuinkaan.

Ymmärrän toki rakkauden ja että se on tärkeintä, mutta lähipiirissäni on myös tapauksia, jossa toivoisi jonkinlaista empatiakykyä myös siltä uudelta puolisolta.



Esimerkki: Mummi on luvannut hoitaa lapsenlapsia yhden juhlapäivän, mihin on kutsuttu vain aikuiset. Päivää ennen kyseisiä juhlia mummi soittaa, että "en minä voikaan hoitaa, kun Pertti päättikin, että lähdemme mökille jo huomenna". Eli kaikki tehdään niin kuin Pertti määrää, lupaukset rikotaan ym. Ja Perttiä eivät luonnollisesti kiinnosta naisystävän lapsenlapset pätkääkään....



Ei sillä mummilla tietenkään mitään velvollisuutta ole lapsenlapsia hoitaa, mutta olisihan se kiva, että se lastenlapsien tärkeys näkyisi jossain....



Näissä 50 v uuden miehen saaneissa naisissa on monissa muutenkin vähän sitä piirrettä, että miestä ei päästetä mihinkään yksin ja kaikki tehdään miehen ehdoilla - ilmeisesti siinä pelossa, että jospa se karkaakin? :)

ei ole mitää velvollisuuksia lapsiasi kohtaan. Hän saa tehdä just sitä mitä haluaa. Hänen ei tarvitse etes nähdä teitä jos ei halua. Tätä mieltä olen.



Tietysti viksu ihminen osaa säilyttää ihmissuhteet ja huolehtia jälkipolvistaan. Mutta jokaisella aikuisella on valinnan vapaus. Turhaa raivoa. Vihaa saat tunteja ja suuttunutkin saat olla muuta et oikeen voi tehdä.

AP:ta mainiosti. Jos äiti ei ole kiinnostunut AP:n perheen elämästä ollenkaan vaan aina, joka kerta tärkeätä on vain hänen omat asiat niin kummakos tuo jos suututtaa. Tietenkään AP:n äiti (eikä kenenkään muidenkaan äitit) ei ole mikään lastenhoitoautomaatti joka saapuu paikalle samalla hetkellä kun häntä tarvitaan. Mutta luulisi että jollakin tavalla on kiinnostunut olemaan lastensa perheiden elämässä mukana, vaikka käymällä kylässä toisinaan ja leikkimällä lastenlastensa kanssa. Jos hänestä ei siihen ole koskaan, ei kannata AP:n äitillä ihmetellä jos rakkaus kuihtuu ja AP puolestaan sanoo että sori meillä on jotain paljon tärkeämpää, nyt ei sovi. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan.

Johan se nyt olisi kumma, jos pienten lasten vanhempien pitää elää vain perheenä ja parisuhteen saisi unohtaa. Sama se on vanhemmilla: parisuhde ja sen hoitaminen on aina tärkeämpää kuin jälkikasvu.



Kun lapset on lähteneet kotoa, on tärkeä hoitaa suhdetta puolisoon, oli suhde sitten vanha tai nuori. Lapset eivät enää palaa, mutta kumppanin kanssa on mukava elää elämäänsä loppuun asti. Eikä se suhde säily, jos vähän väliä pitää ottaa lasten ja lastenlasten tarpeet huomioon.

Isovanhempien pitäisi jopa hyllyttää uudet siippansa siksi aikaa kun lapset tulevat kylään, siippa kun on lasten mielestä niin kovin tylsä. Entäs jos isovanhemmat eivät vaikkapa tykkääkään teidän lapsistanne? Ei se isovanhemman tuntema rakkaus lapsen lapsiaan kohtaan ole mikään itsestään selvä juttu. Sellaista ei tietenkään saa isovanhemmat sanoa mutta lapset saavat kyllä vaatia uusien puolisojen hyllyttämistä (on niin tylsä tyyppi kyllähän sä äiti tajuat ettei me tosta tykätä) tai ainakin uuden puolison merkitys ei saa mennä lasten lapsien edelle (näiden lapsien on nyt oltava kaikille sukulaisille maailman tärkein asia äiti!)!!!!



Menkää itseenne ja eläkää itse omaa elämäänne!Teidän vanhempien ei tarvitse sitä elämää elää!

että lasten kuuluu hoitaa vanhempiaan kun nämä ovat vanhuksia vain siksi että hoisivat aikoinaan lapsensa sitä, että voin jättää omani heitteille jos minulla on varaa palkata itselleni hoitaja?

Ei se ihan niinkään kai mene? Ei minun ole PAKKO hoitaa äitiäni, en katso sitä velvollisuudekseni vaikka hän ei minua lastenkotiin lykännytkään. Itsepä minut teki, en minä sitä valinnut!

MUTTA minulla on ihana, lasteni elämään osallistuva äiti, ja hoitaisin hänet ilomielin vanhana. Hänpä vain on ilmoittanut ettei halua meistä kenestäkään hoitajaa, mutta toivoo että käymme moikkaamassa häntä usein:)

Ja koska olemme nyt niin paljon tekemisissä, miksi emme olisi silloinkin? Ja jos minä kuolenkin ennen häntä, hän ei ole vieras lapsilleni, varmasti hekin käyvät mummolassa vaikka aikuisia jo silloin ovatkin. Kun eihän lapsenlapsillakaan ole VELVOLLISUUTTA huolehtia isovanhemmistaan.

Eihän kyse ole siitä, ettei osallistuvalla vanhemmalla tai isovanhemmalla olisi mitään muuta elämää, vaan siitä, että kyllä kaikenikäiset lapset haluavat jotenkin kuulua vanhempiensa elämään. Ei ole mukavaa olla vain este sille iki iki tärkeälle omalle elämälle. Eikä kuulu hyviin tapoihin sanoa lähisukulaisilleen, että he eivät ole tärkeitä.



Lapsiperheessä on ajoittain ihan aitoa avun tarvetta, ja yleensä läheisten ihmisten kesken on tapana sitä apua antaa kun joku sitä tarvitsee. Jos mitään kohtuullistakaan apua ei tule, ei sitten varmaan olla niin läheisiä. Silloin voi olla, ettei apu liiku sen ketterämmin toiseenkaan suuntaan.



Usein se vain on niin, että samat henkilöt jotka ovat olleet hyviä vanhempia, ovat myös hyviä isovanhempia. Silti heillä voi olla rikas ja hyvä "oma elämä" - he eivät kerta kaikkiaan näe näitä vastakkaisina asioina missään elämänvaiheessa.

anoppisi pitäisi tunkea miesystävänsä ulkoruokintaan siksi aikaa kun te saavutte kylään? Aivan sama kuinka tylsänä sinä tai miehesi uutta miesystävää pidätte, anoppisi pitää hänestä ja se on tärkeintä. Kyllä hänellä on oikeus kutsua kotiinsa ketä haluaa, milloin haluaa, kuinka pitkäksi aikaa haluaa, eikä teillä ole siihen nokan koputtamista.

Se on vaan niin, että jos anoppi roikkuu tässä uudessa miehessään, lapsia ja lapsenlapsia ei pian kiinnostakaan mennä mummolaan, jossa mummo vain lepertelee uuden onnensa kanssa. Sitten kun uusi onni (joka on anoppia 20 vanhempi) kuolla kupsahtaa niin mummo on taas yksin, kun on vieraannuttanut niin jälkeläisensä kuin kaikki vanhat ystävänsäin uuden miehen vuoksi.

Äidilläni uusi suhde kestänyt nyt puoli vuotta. En minä itseni takia ole kiukkuinen, että minä tässä jotain menettäisin tai olisin äitini avun tarpeessa, vaan eniten surettaa lapseni, jotka ikävöivät mummoa älyttömästi. Eivät he ymmärrä miksi mummo ei yhtäkkiä olekaan kiinnostunut tulla käymään, viettaa aikaa heidän kanssaan. Meillä välimatkaa pari sataa kilometriä, joten aiemmin mummo kävi säännöllisesti ja vietti useampia päiviä kerrallaan meillä. Nyt ei ole tuon puolen vuoden aikana käynyt kuin kerran kahvilla päiväseltään. Lapselle puoli vuotta on pitkä aika, eikä he voi ymmärtää miksi mummo yhtäkkiä katoaa heidän elämästään.