Kun oma äiti asettaa uuden parisuhteensa lastenlapsensa edelle, niin

Äidilläni uusi suhde kestänyt nyt puoli vuotta. En minä itseni takia ole kiukkuinen, että minä tässä jotain menettäisin tai olisin äitini avun tarpeessa, vaan eniten surettaa lapseni, jotka ikävöivät mummoa älyttömästi. Eivät he ymmärrä miksi mummo ei yhtäkkiä olekaan kiinnostunut tulla käymään, viettaa aikaa heidän kanssaan. Meillä välimatkaa pari sataa kilometriä, joten aiemmin mummo kävi säännöllisesti ja vietti useampia päiviä kerrallaan meillä. Nyt ei ole tuon puolen vuoden aikana käynyt kuin kerran kahvilla päiväseltään. Lapselle puoli vuotta on pitkä aika, eikä he voi ymmärtää miksi mummo yhtäkkiä katoaa heidän elämästään.

Olen itse päättänyt, että jos joskus leskeksi jään tai erotaan ja löydän uuden miehen, säilytän myös entisen elämäni ja hoidan myös vanhoja ihmis- ja perhesuhteita. Ei uuden rakkauden tarvitse viedä sataa prosenttia ajastani.

ettei papan tarvitse vanhuuttaan viettää yksin.



Jos mummo löytää uuden rakkauden, se on pois lapsenlapsilta ja ei saada hoitopaikkaa ja uhataan, että jää kyllä yksin vanhana ja kukaan ei käy katsomassa vanhainkodissa.



Äitinä ja tulevana mummona aion elää sen väliajankin ennen vanhainkotia. Mielellään haluan suuren rakkauden aikuisiässäkin, enkä vain odottaa, että elämäni ainoa sisältö on lapsenlapset.



Minäkin tarvitsen seksiä ja rakkautta. Miksi minun pitäisi kuihtua pois ja elää vain lapsenlapsille.



Ex-mieheni on löytänyt uuden rakkauden ja elää täyttä elämää ja ovat onnellisia. Se kai on sitten hyväksyttävää kun hänellä on uusi seksielämä. Mutta moralistityttäret kauhistuu jos äiti harrastaa villiä seksiä ja on rakastunut.

1. Moni 70-luvun vanhempi hoidatti omat lapsensa surutta isovanhemmilla. Nyt luulisi, että on oma vuoro auttaa, mutta ei. Näiden ihmisten oma elämä on aina tärkein ja joku muu on vastuussa lapsista. 2. JOS mummo hoiti hommansa aikanaan äitinä säällisesti (vrt. yllä), voi ajatella, että hänen täytyy kyllä saada itse aikanaan apua. Mutta tämähän koskee vain omia lapsia. Itsekästä anoppia ei varmaan ainakaan kukaan viitsi hoitaa. 3. Toki suuriin ikäluokkiin voi suhtautua niinkin, että heillä on aina vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Siis mummo nautti omasta elämästä ilman velvoitteita äitinä, nyt mummona ja sitten nauttii vielä ehkä vanhuksenakin, koska velvollisuudet kuuluvat muille. Hmm.

Onhan se hitusen outoa jos äitiys loppuu kuin seinään lapsen aikuistuttua. Luulisi olevan ihan normaalia että äiti on kiinnostunut lapsensa elämästä ja lapsenlapsistaan, vaikka eläisikin omaa elämäänsä. Kyllä siihen elämään pitäisi molemmat mahtua.

Itselläni on äiti, joka elää uuden miehen kanssa. Ovat asuneet yhdessä 3v, mutta en ole nähnyt miestä kertaakaan! Äiti on säilyttänyt asuntonsa, jossa piipahtaa jos tulemme käymään. Meille tulee aina ilman miestä, kunhan se heidän elämänkuvioihinsa sopii.

Mutta minulla se ero etten jaksa miettiä miten tähän suhtautuisi, sillä samoin äiti teki kun olin lapsi. Silloin oli vain eri mies ja hänet sentään näin jonkusen kerran yli 10v aikana kun olivat yhdessä. Käytännössä äiti siis kävi kotona tuomassa ruokaa ja haki postin, muut ajat oli töissä ja miehellä.

Meidän lapsilla on kohtuu hyvä mummosuhde äitiini, varsinkin siihen nähden millainen minun oma äitisuhteeni on. Toisaalta sisareni on laittanut jo vuosia sitten äitini kanssa välit totaalisesti poikki. Mummona äitini on jopa hieman petrannut, ainakin meidän lasten osalta kun itsekin yritämme ylläpitää suhdetta.

Tämä etäisyys äitiini sopii minulle hyvin. Toivottavasti löytää vielä uudenkin miehen kun tämä kupsahtaa (ikäero on aika suuri ja mies jo vanhempi sydänvikoineen. En haluaisikaan äitiäni yhtään enempää meidän nurkkiin pyörimään, sillä meillä ei ole luonnollista yhteyttä ja minä olen aika kireänä aina äitini kanssa.

Ja tottakai äitini hoidatti aikoinaan lapsensa isovanhemmillaan. Siskoni asui 7v isovanhemmilla ja minä 4v toisilla isovanhemmilla. Vanhempien luo takaisin muutto ei kummankaan puolen isovanhempien kertoman mukaan sujunut kivuttomasti. Ja tämän jälkeenkin olimme tietenkin kaikki kesälomat mummoloissa.

Tietenkin ihminen, joka on sitä mieltä, että mummolla saa olla oma elämä on narsisti - tai vähintäänkin isoäiti on narsisti.

Sanon suoraan; olet avun tarpeessa. Lakkaa olemasta uhri ja näkemästä narsisteja kaikkialla.

Alistat kaikki ympärilläsi noilla kvasidiagnooseillasi. Voit olla varma, että kaikki ihmiset, jotka ovat eri mieltä kanssasi eivät ole narsisteja.

Onpa kylmiä vastauksia.. outo kulttuuri tämä suomalainen kulttuuri. Narsisteja riittää joka puolelle, myös äiti-ihmisiin.

Itsellesihän sinä lapsi olet kaiketi tehnyt etkä äitiäsi varten. Kyllä äitisi luultavasti silti on kiinnostunut lapsistasikin mutta tosi kivaa hänelle, että on löytänyt jonkun jonka kanssa viettää vanhuudenpäiviä.

mahdu vähän myöhemmin taas elämään.



Anna nyt mummon elää omaa elämäänsä ja nauttia rakkaudesta

Mitä tuo käytännössä tarkoittaa? Että äitisi on sanonut hänen miehensä olevan hänelle tärkeintä maailmassa? No mitä outoa siinä on? Varmaan kuitenkin aika harva isovanhempi elää niin täysin lapsenlapsilleen, että ne ovat hänen elämänsä tärkein sisältö.

1. Moni 70-luvun vanhempi hoidatti omat lapsensa surutta isovanhemmilla. Nyt luulisi, että on oma vuoro auttaa, mutta ei. Näiden ihmisten oma elämä on aina tärkein ja joku muu on vastuussa lapsista.



2. JOS mummo hoiti hommansa aikanaan äitinä säällisesti (vrt. yllä), voi ajatella, että hänen täytyy kyllä saada itse aikanaan apua. Mutta tämähän koskee vain omia lapsia. Itsekästä anoppia ei varmaan ainakaan kukaan viitsi hoitaa.



3. Toki suuriin ikäluokkiin voi suhtautua niinkin, että heillä on aina vain oikeuksia, ei velvollisuuksia. Siis mummo nautti omasta elämästä ilman velvoitteita äitinä, nyt mummona ja sitten nauttii vielä ehkä vanhuksenakin, koska velvollisuudet kuuluvat muille. Hmm.

mikä on korrekti tapa reagoida asiaan? Puhkun raivoa ja kiukkua, mutta en tiedä onko minulla siihen oikeus? Onko hänellä oikeus keskittyä uuteen rakkauteensa ja jättää lapsenlapset taakseen? Tilanne on lähestulkoon näin radikaali. Hän on myös sen sanonut, että suhde on hänelle tärkeämpi kuin muut asiat elämässä.

Äidilläsi on oma elämänsä, hän on nyt onnellinen ja saa mielestäni onnestaan nauttiakin. On mielestäni ihan normaalia, ettei äitisi elämän keskipiste ole sinun lapsesi, vaikka he sinun elämäsi keskipisteenä ovatkin. Tietenkin on ikävää, jos ei mummo enää ollenkaan lapsenlapsiaan tapaa, mutta jos näette vaikkapa kerran kuussa niin se on ihan ok. Voittehan soitella mummolle vaikka joka viikko? Oletko itse kateellinen siitä, että äitisi antaa huomiota näinkin paljon uudelle miehelleen eikä sinulle, vai mistä kenkä puristaa?

Tuntuu että ap ja moni muukin on vielä aikuisenakin siinä luulossa, ettei heidän vanhemmillaan ole ollut mitään elämää ennen heitä eikä sitä voi olla myöskään heidän jälkeensä. Tuo on pikkulapsen kehittymätöntä ajattelua. Tietenkin vauva luulee, ettei äidillä ole elämässään muuta kuin hän. Aikuisen ei enää pidä luulla samoin.



Tosiasiassahan vanhemmat panevat yleensä oman elämänsä vain muutamaksi vuodeksi telakalle siksi aikaa, kunnes lapset on kasvatettu ja lähtevät kotoa itsenäiseen elämään. Sitten alkaa vanhempien elämässä uusi jakso, jolloin on taas mahdollista ajatella myös omia tarpeitaan.



Tuosta vaiheesta on vielä pitkä matka siihen, kun vanhemmat tarvitsevat lastensa apua arjesta selviytymiseen. Yleensä vasta yli 80-vuotiaat tarvitsevat aikuisten lastensa apua, eikä tuo avun tarve kestä kovin pitkään. Vain muutaman vuoden, aivan kuten vauvasta huolehtiminenkin. Ei sitä tarvitse lastenlasten hoidolla ostaa, kyllä se on jo omien lasten hoidolla maksettu.

Meillä anoppi löysi uuden onnen apen kuoltua. Eihän siinä mitään, kuherrelkoon, mutta saisi pitää tämän miehen vähän etäämmällä silloin harvoin kun lapsi & lapsenlapset tulevat kylään (asutaan eri maissa, siksi nähdään harvoin).



Ei minulla tätä miestä vastaan varsinaisesti mitään ole, mutta kun hän kököttää anoppilassa vierailujemmekin aikaan aamusta iltaan t-y-l-s-i-n-e juttuineen. Riittäisi, että kävisi silloin tällöin kahvilla/syömässä vierailujemme aikana vaan ei, hänellä ei tunnu olevan muuta elämää tai harrastuksia.

Meillä anoppi löysi uuden onnen apen kuoltua. Eihän siinä mitään, kuherrelkoon, mutta saisi pitää tämän miehen vähän etäämmällä silloin harvoin kun lapsi & lapsenlapset tulevat kylään (asutaan eri maissa, siksi nähdään harvoin).

Ei minulla tätä miestä vastaan varsinaisesti mitään ole, mutta kun hän kököttää anoppilassa vierailujemmekin aikaan aamusta iltaan t-y-l-s-i-n-e juttuineen. Riittäisi, että kävisi silloin tällöin kahvilla/syömässä vierailujemme aikana vaan ei, hänellä ei tunnu olevan muuta elämää tai harrastuksia.

anoppisi pitäisi tunkea miesystävänsä ulkoruokintaan siksi aikaa kun te saavutte kylään? Aivan sama kuinka tylsänä sinä tai miehesi uutta miesystävää pidätte, anoppisi pitää hänestä ja se on tärkeintä. Kyllä hänellä on oikeus kutsua kotiinsa ketä haluaa, milloin haluaa, kuinka pitkäksi aikaa haluaa, eikä teillä ole siihen nokan koputtamista.