Psykologi! Kerro tieteelliset perusteesi kotihoidon puolesta ilman mielipidettä.

" Haluaisin tietää, että ovatko nämä psykologit sun muut asiantuntijat, joihin tässä ketjussa viitataan, olleet kotona lastensa kanssa sen 3 vuotta? Eli jos heillä on kaksikin lasta per asiantuntija, se tietää 4-6 vuoden kotonaoloa. Miten heillä on ollut mahdollisuus luoda sitten tuommoinen ura..."





Minuakin kiinnostaisi tietää. Uran luomiseen kun tarvitaan vuosia, jopa vuosikymmeniä. Tuskin kaikki ko. linkin asiantuntijat ovat kuusikymppisiä käppyröitä.

Tarkoitatko, että jos lapsi saa olla kotihoidossa, tulee hänestä automaattisesti ihmissuhteissa hyvin onnistuva persoona ja hänellä on vahva kiintymyssuhde niin vanhempiinsa kuin tulevaan puolisoonsa? Sitten vastaavasti päivähoidossa olleet lapset ovat automaattisesti näitä ihmissuhteissa epäonnistujia, joiden kiintymyssuhde ihmisiin on vaurioitunut hoitoon menon takia?



Aika paksua tekstiä...

Kuitenkin, jos lastenhoitoon viittaat, esim. 3v on TODELLA LYHYT AIKA. Eli elämässä ehtii paljon jos vain haluaa. Eivät kaikki asiat ole joko-tai -valintoja.



t. jatko-opiskeleva kotiäiti

- Otanta oli n. 25 lasta loppupeleissä

- suuri osa tutkittavista tipahti pois matkalla

- ei tehty eroa esim. kotona vanhempien hoitamien lasten, kotona maksetun hoitajan hoitamien lasten ja pph lasten välillä, vaan kaikki laskettiin kotona hoidetuiksi

- tutkimusmenetelmät oli muutenkin kyseenalaiset.





Tässä nyt ensi alkuun.

potti ole, varsinkin kun niistä miinustaa kaikki lapsen päivähoitoon menevät varat.

Kaikilla äideillä (miksei isilläkin) olisi mahdollisuus jäädä kotiin 3 vuodeksi hoitamaan lastaan, jos

a) äideille taattaisiin pidennetty äitiysloma ja sen mukainen raha;

b) kotihoidontuki olisi niin hyvä, että perheen talous ei romahda toisen

puolison jäädessä kotiin;

c) määräaikaiset työsuhteet muutettaisiin vakinaisiksi;

d) lapsentekoiässä olevia naisia ei syrjittäisi työssä ja työnhaussa;

e) pikkulasten vanhempia ei syrjittäisiä työssä ja työnhaussa.



Tässä vain esimerkkejä. Itseäni koskevat kohdat c-e ja siksi minun on palattava syksyllä töihin, jos onnistun jonkun työpaikan ylipäänsä saamaan. Omalla alallani on erittäin kova kilpailu ja jo nyt olen huomannut, että kuulun pikkulasten äitinä pohjasakkaan alani työnhakijoiden joukossa.

" Myös äidit menettävät paljon kun vievät pienet lapset tarhaan!

Ainutlaatuiset hetket elämästänne...

T:akateeminen kotiäiti"







Olen onnellinen omasta mahdollisuudestasi olla kotona lapsesi kanssa ja lakkaa syyllistämästä muita. Jokainen perhe tekee itse omat ratkaisunsa ja se, mitä toiset tekevät, ei ole muilta pois.

Ne äidit, jotka eivät taloudellisten syiden takia jää hoitamaan lasta kotiin. On velkaa, vakityö tai pätkätöitä ja velkaa tai muuten vain perheen talous ei kestä yhden palkalla. Yksinkertaisesti rahat ei riitä, vaikka kuinka kiristäisi vyötä.



Sitten ne äidit, joiden pää ei kestä olla kotona. Vedotaan siihen, että lapsi voi paremmin kun äiti voi hyvin, äiti saa aikuiskontakteja, voi toteuttaa itseään töissä jne. Taustalla kuitenkin kotiäidin " työnkuvan" aliarvostus, jopa häpeä, " olen vain kotona" eihän siihen paljoa älliä tarvita, tyhmeliinit ne jaksaa viihtyä lapsen kanssa kotona. Tarvitsen älyllisiä haasteita.



Useinmiten onkin aikainen töihinpaluu sekoitus vähän molempia.



Se kolmaskin ryhmä on olemassa, ne äidit, jotka oikeasti kärsivät mielenterveyden ongelmista, masennus, ahdistus, riippuvuudet tms., jolloin lapsen on takuulla parempi saada hoitoa muuallakin kuin kotona, äidin ja lapsen vuorovaikutussuhteen häiriöiden taustalla voi olla laajoja ongelmia!

Eli koti- vs. päivähoito ja aikuisuuden kiintymyssuhteen laatu ei ole vedettävissä yksi yhteen.



t.175, joka myöntää tekstinsä olleen provosoiva ja harhaanjohtavakin, koska oli kiire katsomaan elokuvaa :)

Makrotasolla sillä kuitenkin on merkitystä miten/miksi ihmiset valintojaan tekee. Itse olen huolissani Suomalaisesta väliinpitämättömyydestä lapsi ja perhepoliittisiin tärkeisiin kysymyksiin. Hoidon laatu merkitsee ei välttämättä niinkään kuka sitä suorittaa. Kotona hoitava vanhempi voi hoitaa hommansa erinomiasesti tai surkeasti samoin kodin ulkopuolella hoitaja/hoitajat. T. uusi keskustelija

Niin tiukkaan sävyyn he kirjoittavat lasten kotihoidon puolesta että toivon heidän myös ryhtyneen käytännön toimiin asian hyväksi. Sillä minun mielestäni heidän kommenteiltaan osittain putoaa pohja jos se perustuu pelkästään vanhempien syyllistämiseen.

mutta keskustella rakentavasti päämääränä yhteiskunnallisten rakenteiden uudistaminen on ihan eri asia. Jopa professorille jonka luulisi olevan jonkinlainen uranuurtaja asiassa jonka puolesta niin kiivaasti puhuu.

Ei ole kivaa lukea tätä ketjua kun jotain 1% kirjoittajista on laittanut niitä ns. tutkimuksia / tai edes perustelemattomia asiantuntijamielipiteitä mukaan tähän keskusteluun. Että kiihkoilijat osaa pilata hyvän aloituksen.

os. http://www.utu.fi/media/ajankohtaista/pikkulapsi.html



Vanhemman ja pienen lapsen suhdetta tulee vaalia

Päivähoidon valinnan mahdollisuudet, tasokas päivähoito ja pienen lapsen vanhemman oikeus osapäiväiseen työhön ovat keinoja, joilla vauvan ja vanhemman herkkää suhdetta voitaisiin tukea. Tätä mieltä on kansainvälisesti tunnustettu pieniin lapsiin liittyvän psykiatrian asiantuntija, psykiatrian professori Roseann Clark.



Clark haluaa muistuttaa myös isän merkityksestä, ei vain suhteessa omaan lapseen, vaan myös äidin tukijana emotionaalisesti herkässä tilanteessa. Professori Clarkin mukaan 10-15 prosenttia äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Clarkin mielestä se, miten kauan äiti hoitaa itse lastaan, ei ole niin keskeistä kuin se, että päivähoito on tasokasta ja hoitovaihtoehtoja on riittävästi, koska hoito täytyy voidaan järjestää yksilöllisesti lapsen tarpeiden mukaan.



Clark toimii psykiatrian professorina Wisconsinin yliopistossa Yhdysvalloissa ja on vanhempien ja pienten lasten suhdetta käsittelevillä nelipäiväisillä koulutuspäivillä Turussa. Hän on mm. kehittänyt varhaisen vanhempi-lapsi-vuorovaikutussuhteen videoarviointimenetelmän. Hän on tehnyt jo pitkään tutkimusyhteistyötä Turun yliopiston psykiatrian professorin Jorma Pihan kanssa.

mahtaako psykologit ym. asiaa tutkineet hoitaa/hoitivatko lapsensa kotona. Ei ainakaan perhesosiologian professori Hgin yo), joka esityksessään



mainitsee näin: " ... Työssä käyvänä tuoreena äitinä olin päiväkotihoidon puolella... Jos joutuisin uudestaan tekemään valintoja lasteni päivähoidon suhteen, tekisin mitä ilmeisimmin samalla tavalla. Valintaani ei nytkään vaikuttaisi yksinomaan lapsen kehityksestä saatu tieto, vaan myös sukupuolten tasa-arvo, jotka yhdessä saisivat minut taas etsimään sellaista ratkaisua, jossa molemmat tulisivat otetuiksi riittävästi huomioon. "

äskeiseen http://www.vainotannerinsaatio.fi/jallinoja_luento.htm

ja jos saisi uudelleen valita, niin tekisi sen taas! Silti nainen jakaa ohjeita muille, kuinka tulee menetellä. Voi jösses...

viemässä asiaa eteenpäin vai oliko hänen kommenttiensa ja tämän ketjun tarkoitus vain saada jonkun tämän ketjun keskustelijan sanoin " uramammoille luu kurkkuun" ?

Vierailija:

ja jos saisi uudelleen valita, niin tekisi sen taas! Silti nainen jakaa ohjeita muille, kuinka tulee menetellä. Voi jösses...

Että hekoheko vaan näille " asiantuntijoille" ! Eikä ole ensimmäinen kerta, kun psykologien lasten kohdalla voi sanoa " suutarin lapsella..."

Vierailija:

Kuitenkin, jos lastenhoitoon viittaat, esim. 3v on TODELLA LYHYT AIKA. Eli elämässä ehtii paljon jos vain haluaa. Eivät kaikki asiat ole joko-tai -valintoja.

t. jatko-opiskeleva kotiäiti

Kolme vuotta on lyhyt aika, mutta kerropa se kolmella tai edes kahdella ja puolella, jos pidät lastenteon kanssa kiirettä.

Vierailija:

kiellettäisiin kokonaan lastenteko, jotka eivät syystä tai toisesta voi jäädä työstään kotiin kolmeksi vuodeksi? He voisivat tienata ja heidän verorahoistaan maksettaisiin palkkio niille naisille, jotka sitten jäisivät kotiin ja synnyttäisivät taas uusia veronmaksajia yhteiskuntaamme. Nämä synnyttäjät voisivat olla kotiäiteinä niin kauan kuin haluavat ja yhteiskunta maksaisi heille jättisuuria tukia, koska he ovat niin uhrautuvaisia, lapsen parasta ajattelevia ja ennen kaikkea täydellisiä.