väännettänpäs nyt rautalangasta näille kotisynnytysten puolustajille...
esimerkit:
äiti 1.
odottaa toista lastaan. ensimmäinen synnytys mennyt täydellisesti ilman kivunlievitystä, mutta muuten huonoja kokemuksia sairaalasta.
päättää kuitenkin synnyttää siellä, eihän sairaalassa joudu olemaan kun muutaman päivän.
synnytys alkaa, kaikki sujuu hyvin, ja kohdunsuu aukeaa melko vauhdikkaasti.
vedet menevät hieman ennen ponnistusvaihetta.
samassa lapsen sydänäänet heikkenevät äkillisesti, eivätkä lähde nousemaan.
sydänäänet katoavat, ja äiti kiidätetään hätäsektioon. muutamassa minuutissa vauva on maailmassa, ja hänet saadaan elvytettyä.
äiti ja lapsi pääsevät muutaman päivän päästä terveinä kotiin.
vauvan sydänäänien lasku johtui kalvokiinnitteisestä napanuorasta. vesien meno repäisi kaksi kolmesta elintärkeästä verisuonesta.
tilannetta ei voitu millään ennakoida.
äiti 2.
odottaa toista lastaan. ensimmäinen synnytys mennyt täydellisesti ilman kivunlievitystä, mutta muuten huonoja kokemuksia sairaalasta.
päättää synnyttää kotona.
alku sujuu hyvin, mutta vesien menon jälkeen sydänäänet katoavat.
lapsen isä ja kätilö alkavat pukea kenkiä jalkaan, isä menee soittamaan ambulanssia. kätilö auttaa äitiä pukeutumaan hieman lämpimämmin.
ambulanssi tulee 5min. soitosta.
matkaan sairaalaan menee toiset 5 min.
sairaalassa äiti kiidätetään hätäsektioon, mutta mitään ei ole tehtävissä. lapsi on kuollut, sektioon ei päästy ajoissa.
sydämenpysähdys johtui kalvokiinnitteisestä napanuorasta, mistä repesi kaksi verisuonta vesien menon yhteydessä.
kumpi äiti haluaisit olla??
on ehkä kaukaa haettua, mutta mahdollista..ja tuo on vain yksi mahdollinen komplikaatio.
kuka haluaa ottaa riskin??
Kommentit (118)
istukan irtoaminen. On paljon todennäköisempää, että synnytys pitkittyy toimenpiteiden ja stressin takia, kuin että istukka irtoaisi itsekseen. Kotisynnyttäjillä on vähemmän kuolemantapauksia kuin sairaalasynnyttäillä, jos lasketaan mukaan kaikki synnyttäjät!
ja montakohan kotisynnytystä menee suomessa päin persettä?
varmaan enemmän kun ne sinun tuntemasi 8.
ja sinut on aivopesty noilla eppari- yms. jutuilla.
ymmärtäkää nyt, että jos nainen ei halua epparia, SITÄ EI TEHDÄ ELLEI LAPSI OLE VAARASSA!!! naiselle ei myöskään tungeta väkisin epiduraalia, spinaalia, petidiiniä, tai mitään lääkkeitä, mitä teidän kotisynnyttäjien mielestä suorastaan väkisin sänkyyn sitoen pistetään.
älkää kertoko faktoina noita sairaalasynnytysjuttuja, mitkä ovat vuodelta nakki, jooko??
itse ponnisteli 2TUNTIA, SIIS TODELLA 2 TUNTIA, eikä vauva silti olisi tullut koskaan ulos, oli nimittäin otsatarjonnassa!!! mitä koton olisi tehty???????????? nyt tuli hätä´sektio,
Kun sanoit että kotona synnytttäneet eivät repeä. Mummoni kanssa keskusteltiin taannoin synnytyksistä vanhaan aikaan. Tuli sitten tämä repeämisjuttukin puheeksi. Hän 87v sanoi että kyllä sitä repeiltiin, eikä sitä ommeltu niinkuin nykyään. Sanoi että hänelläkin jäi ns. halkio alapäähän.
Toinen mummoni (on muuten vl, takanaan 9 synnytystä) sanoi että kätilöllä oli niin kiire toiseen paikkaan, että repi väkisin lapsen ulos vaikka paikat eivät olleet täysin auki. Repesi ja pahasti.
Onko se sitten niin että nykyisin pannaan niin urakalla, että ollaan tuolta alakerrasta löysempiä ettei revetä? Empä usko! Kyllä sitä on revetty ennenvanhaan ja repeillään nykyäänkin. Eppari estää väärään suuntaan lähtevät pienet repeämiset mutta isoilta repeämiltä ei sekään pelasta.
82: otin itse vauvan syliin. En halunnut sydänäänien kuuntelua ja jälkimmäisellä kerralla kätilö ei ehtinyt paikalle. Häntä ei tarvittu, mies avusti.
83: Olen synnyttänyt myös sairaalassa ja tiedän sairaalakulttuurin, koska olen alalla. Minulla ei ole harhakuvitelmia, ja tiedän, että esim. episiotomia on kulttuurinen toimenpide, jos kätilö ei ole oppinut tekemään sitä, hän ei tee sitä.
Yksi pitkään Hollannissa asunut lääkärituttavani kertoi, että Hollannissa vammautuu synnytyksissä keskimäärin enemmän lapsia kuin sellaisissa maissa, joissa synnytetään enimmäkseen sairaalassa. Tästä on kuulemma tehty ihan oikea tutkimuskin.
Vierailija:
Kun sanoit että kotona synnytttäneet eivät repeä. Mummoni kanssa keskusteltiin taannoin synnytyksistä vanhaan aikaan. Tuli sitten tämä repeämisjuttukin puheeksi. Hän 87v sanoi että kyllä sitä repeiltiin, eikä sitä ommeltu niinkuin nykyään. Sanoi että hänelläkin jäi ns. halkio alapäähän.Toinen mummoni (on muuten vl, takanaan 9 synnytystä) sanoi että kätilöllä oli niin kiire toiseen paikkaan, että repi väkisin lapsen ulos vaikka paikat eivät olleet täysin auki. Repesi ja pahasti.
niinhän nämä kotisynnytyspuolustajat sanovat.
kun harkitsee, miettii, pohtii, suunnittelee, niin kaikki sujuu kuin tanssi. ei repeämiä, ei vaaratilanteita, kaikki on niin ruusunpunaista ja pumpulinpehmeää..
muttakun se synnytys on vaan semmoinen juttu, mitä ei voi suunnitella valmiiksi!!!
ja edelleen, ultra voi näyttää lapsen koon jopa kilon pienemmäksi, kalvokiinnitteistä napanuoraa ei voi todeta etukäteen, napanuora voi olla kaulan ympärillä/solmussa/liian lyhyt, sitäkään ei voida nähdä etukäteen.
istukka voi irrota missä vaiheessa vaan, sitä ei voi ennakoida.
vaikka synnytys on kuinka normaali ja luonnollinen asia, se voi olla vaarallista sekä äidille että lapselle.
kotisynnytyksessä on paljon isompi riski vauvalle kun mahdollisuus saada sairaalabakteeri.
eikä muuten kukaan kotisynnytyshörhö ole vastannut tohon ap kysymykseen.
miksiköhän??
Mutta pointti on että ei se synnyttäminen ennenvahhaan mitään auvoista ollut. Kätilöt oli mitä sattuu (kun kiire=otetaan pois..). Te kun vaahtoatte siitä että ennenkin on näin tehty, niin on mutta eivät omat mummoni ole tyytyväisiä synnytyksiinsä vaikka kotona ovat sen tehneetkin. Harmi ettei vanha kansa mielellään kerro synnytystarinoitansa, ehkä siihen on syynsä...
Elämää ei voi suunnitella, mutta sitä tekevät sairaalasynnyttäjät ja sektioita haluavat, joille kaiken pitää mennä sääntöjen mukaan, eivät kotisynnyttäjät.
Kotisynnyttäjä hyväksyy tietyn riskin ja ottaa vastuun omasta ja lapsensa elämästään, pointti on siinä, että se riski on paljon pienempi kuin te kuvittelette. Suurimmassa osassa synnytyksiä ongelmat ovat aivan muualla ja kun omat kokemuksenne ovat vain ympäristöstä, jossa niitä ongemia kehittämällä kehitetään, ette edes ymmärrä, että toisellakin tavalla syntyy lapsia.
Tai siis ikinä ei infektion syytä saatu selville (ei tietenkään, kun tutkitaan veriviljelyissä vain kymmenen yleisintä syytä), mutta asioihin perhdyttyämme olemme 99% varmoja, että sairaalabakteeri se oli.
Enkä MINÄ ainakaan ala mitään detaljeja tänne kirjata.
Minuakin ottaa pattiin tuo kotisynnyttäjien AINAINEN syyllistäminen täällä. Itse mietin, että olisiko lapseni alku maailmassa ollut parempi, jos olisin synnyttänyt kotona. Infektio kun on aina vastasyntyneelle hengenvaarallinen.
" Missä asennossasi mummosi on synnyttänyt? Tiesikö hän pehmittää tai tukea välilihaa? Jos lapsi revitään ulos väkisin, niin luuletko, että on kotona synnyttämisen vika, jos repesi?"
eiköhän juuri silloin ollut sitä tietoa ja taitoa hoitaa synnytykset, varsinkin kun ei ollut lääkkeitä/lääkäreitä??
ja makuullaan naiset eivät synnyttäneet vasta kun sairaalasynnytykset yleistyivät.
ja siitäkin on jo luovuttu sairaaloissa, siihen turha takertua.
Kysyiköhän kotisynnyttäjä miehensä mielipidettä tai kuultiinko miehen mielipidettä lainkaan.
T: Äidin ilmoitusluontoinen asiako?
Näin mummolleni tehtiin viimeisen lapsen kohdalla (revittiin). Enempää ei lapsia sitten siunaantunutkaan..Minä en luule, minä kerroin miten mummoilleni kävi.
Voihan vee, miten nurkkakuntaista porukkaa täällä on! Sairaalassa kuollut saa empatiaa, kotona kuollut ei... olette te kyllä, olette tosiaan!
En ymmärrä, miten jotkut ovat näin täysin nykyteknologian varassa ja -lumoamia. Että ei voida myöntää, että kotisynnytyksessäkin on puolensa.
enkä koskaan enää toivo samaa kokevani!
Aikaisemman synnytykset (3 kappaletta, olivat kestoltaan 5-10 tuntia)
Jos äiti tietoisesti ottaa riskin että lapsi tai hän voi kuolla, koska hän ei halua synnyttää sairaalassa, missä on mahdollisuus reagoida henkeä uhkaavaan tilanteeseen välittömästi, niin onko hänellä oikeus valittaa jokaisellle vastaantulevalle menetyksestään? On, mutta sitä saa mitä tilaa. Aikuisen ihmisen on kyettävä vastaamaan ratkaisustaan myös silloin kun se menee vikaan. Vertaa; ajo ilman turvavyötä (useimmiten ei käy kuinkaan.. jne..). Sairaalassa on turvavyö, sitä ei kotona ole! Piste!
Ja olen edelleen sitä mieltä, että kotisynnyttäjät ottavat elämää suuremman riskin, mutta siinäpähän ottavat. Ei ole minun murheeni. Lampaita ovat nimenomaan kotisynnyttäjät, koska eivät ota vastaan sitä apua, mikä heille yhteiskunnan puolesta tarjottaisiin ja kotisynnyttäjien vauvat ovat sitten uhrilampaita, jotka ehkä maksavat kalliimman hinnan äidin mukavuudenhalusta.
Nykyään on moni asia paremmin hoidollisissa asioissa, kun vuosituhansia sitten. Esim. keltaisia (liian kohonneet bilit) vauvoja ei aiemmin hoidettu millään tavalla: He joko kuolivat nuorena tai sitten saivat pysyviä aivovaurioita hoitamattomuudesta johtuen. Miten käy vauvojen, jos äidit alkavat synnyttää kotona? Jäävätkö liian keltaiset vauvat hoitamatta sen vuoksi, ettei keltaisuutta huomata? Entäpä, jos lapsella onkin syudävika, onko sekin ok, jos vauva menehtyy hoidonpuutteeseen, vaikka sairaalassa olisi ollut mahdollisuus hoitaa?
Minulle ainakin omat lapseni ovat olleet kallisarvoisin asia maailmassa. En ikinä vaarantaisi heidän terveyttään oman mukavuudenhalun vuoksi, en ikinä.
Siis tekeekö se, että yhteiskunta palveluja tarjoaa, näiden palvelujen käyttämisestä PAKOLLISTA tai velvollisuuden sinun mielestäsi?
Joidenkin mielestä sairaala (sanakin jo tulee sairas-kantasanasta, eikä synnytys ole sairaus) ei vain ole oikea paikka synnyttää, ja minä ainakin ymmärrän heitä oikein hyvin.
Vierailija:
koska eivät ota vastaan sitä apua, mikä heille yhteiskunnan puolesta tarjottaisiin
Vierailija:
Kotisynnyttäminen on vain yksi vaihtoehto, se ei sovi kaikille, niille joilla on ongelmia tai niille, joilla on pitkät välimatkat. Nykyään yhä useampi asuu kaupungissa ja lähellä sairaalaa, uskaltaisin väittää, että yli puolet äideistä. Mutta on täysin vastuutonta ja tietämätöntä mennä tuomitsemaan kotona synnyttävät vain siksi, että ei tiedä muusta kuin sairaalassa normien mukaan synnyttämisestä. Vastustan tässä ainoastaan tietämättömyyteen perustuvaa meuhkaamista.