väännettänpäs nyt rautalangasta näille kotisynnytysten puolustajille...

Äitiyskin nähdään tietyissä piireissä ihan ihmeellisenä suorituksena, josta annetaan tyylipisteitä sen mukaan, onko se ulkopuolisin silmin arvioituna luomua ja " vauvamyönteistä" vai ei. Kukapa äiti ei olisi vauvamyönteinen... pieni ihminenhän on suurin elämän ihme! Minusta onkin alkanut tuntua siltä, että kaikkein aidosti luomuimpia ovatkin ne äidit/isät, jotka eivät touhota liikaa.



Eikö lapsen syntymässä tärkeintä olekaan äidin ja lapsen terveys? Miksi siitäkin halutaan tehdä " ainutkertainen luomuelämys" ? Sehän kestää pisimmilläänkin vain muutaman päivän, eikö nyt sen aikaa kestä vaikka ankeampaakin sairaalamiljöötä, jos samalla saa kaikki lääkäripalvelut lähelleen viivyttelemättä? No, kukin tavallaan, mutta toivottavasti kaikilla kotisynnytyksen valinneilla on realistinen kuva myös riskeistä.

Ja sinä jonka vauvalla oli se napanuorakomplikaatio. Älä nyt hermostu jos kysytään! Ai juu, ei täällä saa keskustella, pitää vaan hymistellä, että voi kamalaa, ja jankuttaa omaa mielipidettään. Niin, kysyin kyllä ihan aidosti kiinnostuneena. Mutta sori sisälukutaitoni kun en tajunnut, että komplikaatio tarkoittaa samaa kuin kaulan ympäri.

kiidätetään suortaan sairaalaan jos jotakin häiriötä ilmenee, miksi jos kerran kotisynnytys on yhtä turvallinen, eihän sairaalaa tarvita. Eli ihan puhdasta logiikkaa ja järkeä hyvät ihmiset, tunteilun ja puoskaroinnin sijasta.

Täyttä faktaa on myös, että kun ei ollut sairaalasynnytyksiä, ei sairaaloita ja synnytettiin kotona, lapsi- ja myös äitikuolleisuus olivat paljon korkeampia ja olisivat sitä tänäkin päivänä ilman sairaaloita.

Miten kukaan voi edes yrittää väittää kotisynnytyksen olevan yhtä turvallinen, kun se ei todellakaan sitä voi olla. Onko se jollekin riskinottoineen riittävän turvallinen, siihen en ota kantaa, itse en näe yhtäkään perustetta sellaisen riskin ottamiseen, joka ei kuitenkaan ole edes kovin pieni, vaikka nimenomaan se harha saaa monen niin kuvittelemaan, kun suomessa hyvin vähän on kuolemia tässä yhteydessä, juuri sairaalkoiden ansiosta. Silti vakavia komplikaatioita on todella paljon joista selvitään juuri vain ja ainaostaan sairaalan ansiosta. Ja sillä ei ole mitään tekemistä sinisilmäisyyden ja erehtymisen mahdollisuuden kanssa, myös sairaalassa. Jos siihen vetoaa unohtaa, että kotisynnytyksessäkinj on kaiken muun riskin lisäksi ihan samat lisäriskit, erehdys, bakteerit, epähygienia jne jne. Ne eivät poistu eivätkä vähene kotona.

kuin tienpäälle synnyttäminen.

Mikäli olet synnyttänyt jo syöksyllä, myös äitiysneuvolassa huomioidaan riski synnyttää kotona, koska välttämättä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä sairaalaan asti synnyttämään, ja tienpäällä olosuhteet on todella huonot synnytyksille, näistä vaihtoehdoista jo kotikin olisi parempi.

Mutta sitä ei koskaan tiedä kuinka nopeasti tai miten synnytys etenee, on kaikki vaihtoehdot hyvä huomioida, varsinkin syöksysynnyttäjien.

täällä on pitkät välimatkat, eikä ole resursseja pitää ambulanssia varattuna oven edessä, jos jotain sattuu.



toiset hyvät perustelut ovat nämä epparit ja epiduraalit.

joo, kun joku kertoisi sen sairaalan, missä pistetään epiduraali väkisin, tai tehdään eppari ilman minkäännäköistä syytä kysymättä äidiltäkään?

ehkä niitä eppareita tehtiin ennen, mutta ei nykyään. kätilöni kertoi, että k-hks:ssa yli 97% synnytyksistä hoidetaan ilman epparia.

niin hoidettiin myös minun ennenaikainen perätilavauvan synnytyskin. vaikka siinä olisi kaksi syytä tehdä eppari.



noi perustelut on tuolla aktiivinen synnytys-sivuilla niin liioteltuja ja vanhanaikaista mututietoa, että ihan säälittää, että joku ottaa ne tosissaan. (niinkun vaikka ne epparitiedot eri maista vuodelta -94, eli yli kymmenen vuoden takaa! joo, eihän mikään ole muuttunut kymmenessä vuodessa...)

perustelut on ihan yhtä vakuuttavia. Jos pyytää faktoja, sanotaan vaan, että kato ite netistä.

tai meteoriitti tippuu päähän. Ei kaikkea voi laskelmoida. Meillä täällä Rovaniemellä on niin valkeat ja kalseat synnytyshuoneet, että en aio toista mennä sinne synnyttämään. Vauva joutui syntymään kirkkaaseen valoon ja valkoisten seinien keskelle. Huusi ja parkui raukka kauhista monta tuntia.



Kotona aion synnyttää veteen ja kynttilän valossa. Haluan vauvalleni hyvän alun elämälle.

Kirkkaat valot on tuskin yhtä iso haitta lapselle kuin mahdollinen kuolema.

Hollannissa kotisynnytykset ovat yleisiä ja kummasti synnytyksissä tapahtuu kuolemaan johtavia komplikaatioita enemmän kuin muualla Euroopassa. Ehkä ovat vain huonoja synnyttäjiä.

sitä on niin helppo väittää vaikka mitä kuolemia, mutta haluan linkin todisteeksi kuolleisuusmääristä. En usko muuten.

Yrittäkää nyt hyvät ihmiset ymmärtää, että todella harva edes hätätilanteessa pääsee sairaalaan edes sisälle 10min sisällä siitä, kun kotisynnytystä hoitava kätilö toteaa sen hätätilanteen! Sen jälkeen tilataan abbulanssi, matka sairaalaan, kuljetus sairaalan sisällä leikkaussaliin ja pikainen raportti siitä, mikä tilanne on, äidin allergioiden selvitys lääkärille (todella merkittävä asia), sen jälkeen nukutus ja vauva ulos. Uskotteko oikeasti, että vauvan saa ulos yhtä pian, kun jos hätätilanne tulisi synnytys salissa?



Tai jos äiti vauvan synnyttyä alkaa vuotaa todella runsaasti, pari litraa 10-15 min aikana. Uskotteko todella, että teidät ehditään kiikuttaa sairaalaan ja vielä hoitaa yhtä nopeasti kuin, jos olisitte jo sairaalassa sisällä?



Monia tilanteita voi ja pystyy ennakoimaan, mutta synnytyksissä sattuu sellaisiakin asioita, että viidessä minuutissa tulee todellinen hätä käsiin. Jos te synnytätte kotona, sellainen asia kannattaa todella tarkkaan huomioida. Olisi todella lapsellista lähteä siitä oletuksesta, ettei itselle sattuisi mitään. Asioissa täytyy olla myös realisti.



Kukaan ei ole sanonut, että KAIKKI kotisynnyttäjät ja heidän lapsensa kuolisivat komplikaatioihin, jos näin olisi ollut, meitäkään ei olisi täällä taistelemassa tästä asiasta. Riskit täytyy tietää ja tunnistaa. Synnytystä ja meteoritin päähän iskemistä ei kyllä kannata verrata! Todennäköisempää nimittäin on, että jompi kumpi kuolee synnytykseen kuin että meteoriitti tippuu päähän.



Täällä kun viljellään näitä juttuja, mitä sairaalasynnytyksissä tehdään ja mitä ei tehdä, nekään eivät ole kaikilta osin totta. Episiotomiaa esim ei tehdä kuin hätätilanteessa, jos äiti kieltää sen teon. Eikä sitä ihan 70-luvun tyyliin tehdä muillekaan. Äitiä ja hänen toiveitaan kyllä kuunnellaan, enkä ole koskaan kuullut, että epiduraali annetaan " varmuuden vuoksi" . Miksi ihmeessä sellaista tehtäisiin? Ja jos joku on pakottamassa äitiä todella ottamaan epiduraalin, niin ei sitä tarvitse antaa laittaa!



Tälläisiä ajatuksia minulla

klö

Vierailija:

Jos siihen vetoaa unohtaa, että kotisynnytyksessäkinj on kaiken muun riskin lisäksi ihan samat lisäriskit, erehdys, bakteerit, epähygienia jne jne. Ne eivät poistu eivätkä vähene kotona.

Ainakin bakteerien osalta tilanne kotona on hyvin erilainen kuin sairaalassa. Kotona on bakteereja, mutta enimmäkseen harmittomia. Kenties jopa hyödyllisiä.

Kun 1800-luvulla tuli Suomeen synnytyslaitoksia, niissä synnyttäminen oli pitkään suurempi riski kuin kotona. Lapsivuodekuume levisi kätilöiden käsien mukana äidistä toiseen. Kotona hygienia ei ollut ainakaan parempi, mutta bakteerit ovat vaarattomia eikä lapsivuodekuumeeseen juurikaan kuoltu (muihin komplikaatiohin kyllä). Tästä ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta luin Hilkka Helstin kirjasta Kotisynnytysten aikaan.

Nykyään tietenkin sairaalan hygienia on parempi, mutta sairaalabakteerit ovatkin sitten sitäkin hankalampia, silloin kun pääsevät iskemään.

Suurin osa naisista synnyttäisi luonnollisesti, näin käy kaikissa maissa, näin käy eläintenkin kanssa. Se, että on olemassa riskiryhmä, ei oikeuta kaikkien naisten synnytysten kohtelua sairaalatarpeisena.



Hollannissa, jossa kotisynnytyksiä on paljon, olennaista on se, että etukäteistutkimukset tehdään hyvin. Suurin osa riskisynnytyksistä on ennustettavissa. Suomessa rakastetaan pelotella istukan ennenaikaisella irtoamisella, mutta valitettavasti niitä irtoaa myös ennen synnytystä eli sillä perusteella kaikkien naisten pitäisi olla viimeiset kuukaudet sisällä sairaalassa. Hollannissa on tilastot siitä, onko kotona vai sairaalassa synnyttäminen turvallisempaa, ja käsittääkseni kuolleisuuseroja ei ole. Yksittäistapauksia on varmasti, mutta niin on Suomessakin, aina ei vain ehditä reagoida tarpeeksi ajoissa tai oireet eivät ole selvät, jos nainen ei vuoda ulos.



Hollannissa on tottakai lyhyet välimatkat, mutta esim. pääkaupunkiseudulla, jossa asuu 10% suomalaisista matkat ovat taatusti alle 30min, joka on Hollannissa se suositusraja.



Hollannissa kotisynnyttäneet naiset toipuvat nopeammin, ja heille on tehty vähemmän mitään toimenpiteitä verrattuna niihin, joiden lapset ovat sairaalassa saaneet samoja Apgar-pisteitä - sama tulos on saatu vähemmällä puuttumisella. Psyykinen toipuminen oli erityisen paljon helpompaa.



Silloin, kun lapsikuolleisuus on ollut suurta, on ollut huono hygienia, huono yleiskunto ja huono tietämys synnytyksen perusteista. Se, mitä on ollut Suomessa kauan sitten, ei ole vertailukelpoista nykyaikaan. Vaikka se pätee myös toisinpäin: nykyään lapset ovat isompia ja siksi myös on enemmän komplikaatioita ulostulovaiheessa (sinänsä helppo selvittää ultraäänellä etukäteen).



On yliolkaisen teknologiauskovaista kuvitella, että mitä enemmän toimenpiteitä tehdään, sitä paremmaksi synnytys käy. Toimenpiteet kaikkien tutkimusten mukaan lisäävät toimenpiteitä, esim. jos sydänääniä kuunnellaan koko ajan, toimenpiteitä tehdään enemmän kuin silloin, jos kuunnellaan vain torvella, vertailuryhmässä siinäkin oli sama lopputulos eli vähäisempi kuuntelu ei normaalisynnytyksessä lisännyt riskejä. Se on jo todistettu, ettei episiotomia ehkäise repeämistä, ja pidentää paranemista ja lisää tulehdusriskiä sekä seksivaikeuksia, mutta siitä huolimatta lähes puolelle ensisynnyttäjistä tehdään se. Voisi ymmärtää lapsen hengen tms takia 5-10%, mutta puolet ensisynnyttäistä esim. Kättärillä vuonna 2003 leikattiin!



Minulle on aika sama, missä ihmiset lapsensa saavat, mutta vaihtoehtoja pitäisi olla terveille ja itsekin ajattelemaan kykeneville. Asiaa voisi verrata eläimiin: jos eläimiä kohdeltaisiin synnyttäessä samaan tapaan kuin ihmisiä on kohdeltu viime vuodet, kävisi varmasti niin, että yhä useampi eläin hylkäisi poikaset, epäonnistuisi imettämisessä tai käyttäytyisi häiriintyneesti. Stressin on todettu vaikuttavan sekä ihmisiin että eläimiin synnytystä häiritsevästi, ja suurin osa naisista on sairaalaympäristössä tai ainakin toimenpiteiden aikana stressaantunut, eli synnytyksen kulku häiriintyy. Kun on selvästi osoitettu, että toimenpiteitä tehdään paljon turhaan, häiritään myös synnytystä turhaan. Ei ketään voi vaatia alistumaan siihen, että synnytyksestä tehdään manipuloitu ja häiritty tapahtuma! Alistumista vaativat nämä, jotka jaksavat jatkuvasti vaahdota kotisynnyttämistä vastaan, vaikka mitään faktatietoa ei ole.



Koska täällä oli niin monta " kätilöä" jakamassa viisauksia, tässä yksi linkki:



http://www.midwiferytoday.com/articles/homebirthissues.asp



Sivun lopussa on myös tutkimusviitteitä, joihin halukkaat voivat tutustua. Pääpointti lääketieteellisesti se, että kotisynnytys on erittäin turvallinen kun on suoritettu esivalmistelut, on varasuunnitelma eikä nainen kuulu riskiryhmiin.

ilmeisesti olisit äiti 2?

Vierailija:

esimerkit:

äiti 1.

odottaa toista lastaan. ensimmäinen synnytys mennyt täydellisesti ilman kivunlievitystä, mutta muuten huonoja kokemuksia sairaalasta.

päättää kuitenkin synnyttää siellä, eihän sairaalassa joudu olemaan kun muutaman päivän.

synnytys alkaa, kaikki sujuu hyvin, ja kohdunsuu aukeaa melko vauhdikkaasti.

vedet menevät hieman ennen ponnistusvaihetta.

samassa lapsen sydänäänet heikkenevät äkillisesti, eivätkä lähde nousemaan.

sydänäänet katoavat, ja äiti kiidätetään hätäsektioon. muutamassa minuutissa vauva on maailmassa, ja hänet saadaan elvytettyä.

äiti ja lapsi pääsevät muutaman päivän päästä terveinä kotiin.

vauvan sydänäänien lasku johtui kalvokiinnitteisestä napanuorasta. vesien meno repäisi kaksi kolmesta elintärkeästä verisuonesta.

tilannetta ei voitu millään ennakoida.

äiti 2.

odottaa toista lastaan. ensimmäinen synnytys mennyt täydellisesti ilman kivunlievitystä, mutta muuten huonoja kokemuksia sairaalasta.

päättää synnyttää kotona.

alku sujuu hyvin, mutta vesien menon jälkeen sydänäänet katoavat.

lapsen isä ja kätilö alkavat pukea kenkiä jalkaan, isä menee soittamaan ambulanssia. kätilö auttaa äitiä pukeutumaan hieman lämpimämmin.

ambulanssi tulee 5min. soitosta.

matkaan sairaalaan menee toiset 5 min.

sairaalassa äiti kiidätetään hätäsektioon, mutta mitään ei ole tehtävissä. lapsi on kuollut, sektioon ei päästy ajoissa.

sydämenpysähdys johtui kalvokiinnitteisestä napanuorasta, mistä repesi kaksi verisuonta vesien menon yhteydessä.

kumpi äiti haluaisit olla??

on ehkä kaukaa haettua, mutta mahdollista..ja tuo on vain yksi mahdollinen komplikaatio.

kuka haluaa ottaa riskin??

odotettu lääkäriä tulevan puhelimesta. Tähän meni ehkä noin 2min, jonka jälkeen tehtiin hätäsektiopäätös HETI. Sen jälkeen JUOSTIIN leikkuriin, joka onneksi oli ihan vieressä.



Olin päässyt synnytyssaliin klo 14.30, lapsi oli ulkona papereiden mukaan 14.52. Silloin kun tulin saliin, sä:t olivat vielä suht ok. Ihmettelisin kyllä jos oikeasti kotoa lähdettäessä klo 14.30 lapsi olisi maailmassa jo 22 min kuluttua.

joten hyvin voisi kysyäkin

etkä välitä lapsistasi paskan vertaa.



ei edes kätilöä...





hankkiudu kuule hoitoon..

ajattelematon että riskeeraa oman lapsensa hengen. omansa saa riskeerata ihan miten vaan mutta että viattoman lapsen!!! järjenköyhyyttä!!!!! olet pelannut varsinaista onnenpelia, ole onnellinen et olette selvinneet! itsellä oli hätäsectio, olisimme kotona kuolleet molemmat!! vauva jäi kiinni ja itse vuosin verta litrakaupalla.

Olisitko valmis muuttamaan koko Suomen synnytyskulttuurin siksi että 10% Suomen äideistä asuu lähellä sairaalaa? Itse asun Pirkanmaalla ja jos jotain synnytyksessä sattuisi, niin ambulanssin tulo meille kestää 25min ja sairaalaan, ambulanssin vauhtia, päästäisiin noin tunnissa! Ei kyllä tullut mieleenikään synnyttää esikoista kotona! Herätkää pahvit!



T:Äreä äiti maalta ja vauva 8kk

Tunnen lisäkseni 8 naista, jotka ovat synnyttäneet kotona, eri tavoilla, eikä kenelläkään ole ollut mitään ongelmaa, jota ei kotioloissa olisi saatu ratkaistua. Yli 20 tervettä, ihanaa lasta!



Tunnen vain yhden naisen, jolta on istukka irronnut, ja se irtosi ennen synnytystä ja vauva menehtyi.



Tunnen ehkä 25 naista, jotka eivät ole pystyneet istumaan kuukauteen synnytyksen jälkeen, koska 3,5kg vauva ei muka ole mahtunut ilman välilihan leikkausta. Moni ei ole saanut olla tietyissä asennoissa, koska sydänäänilaite ei ole saanut kunnon kontaktia, ja koska lääkäri on paikalla, on pitänyt ponnistaa asennosta, joka on epämukava. Syödä ei ole saanut, koska sairaalan politiikka on nyt sellainen, ja vähän ajan päästä naista on alkanut oksettaa, kun on ollut niin nälkä. Ponnistamaan on käsketty yhtäkkiä, vaikka ei ole mitään ponnistustarvetta ja kun nainen ei ole pystynyt, on otettu imukuppi.



Tajuatteko te, että kotona synnyttävät naiset eivät repeä, eikä ponnistaminen kestä kuin muutaman minuutin? Synnytyksen jälkeen on ihan normaali olo.



Kotona synnyttämään alkaneista sektioon päätyy alle 2%, sairaalassa 8-10%. Kotona ei käytetä imukuppeja, mutta sairaalassa ensisynnyttäjistä 3-5% synnyttää lopulta imukupilla. Episiotomiaprosentit on 25-50% ensisynnyttäjien kohdalla, eikä ketään kotona synnyttävää tarvitse leikellä. Ei niissä vauvoissa mitään vikaa ole, vaan jos ihan mikä tahansa ei mene niinkuin oppikirjassa, lääkärit menevät paniikkiin.



Teitä naisia huijataan todella pahasti ja olette niin vietävissä, että ette edes tajua!! Todellisia raukkoja.