Lue keskustelun säännöt.
Miten kamala oli tämänpäiväinen tekoseni äitinä?
06.06.2010 |
Keväällä 6v täyttänyt tyttöni oppi viime syksynä ajamaan pyörällä ilman apupyöriä. Kesällä oli ajamatta ja nyt koko kevään on ajamista kartellut ja tänään sitten pakotin ajamaan.
Ilman appareita ajamaan opettulu oli työn ja tuskan takana ja hermo meni moneen kertaan sekä tytöltä että äidiltä opettaessa. Pari kertaa kaatui aika pahasti ja siitä ilmeisesti jäi pelko. Koskaan ei ole pyöräilystä tykännyt. Ei edes kun oli vielä apupyörät.
No tänään sitten sanoin, että nyt sinä kyllä poljet! Tyttö ei olisi tahtonut. Itki hieman paniikissa. Ensin tahtoi itse kokeilla ilman että minä autan. Kaatui pari yrityskertaa. Oli jäykkä kuin kanki, huusi ja melkein vapisi, itkeskeli ja hermostuksissaan nimitteli minua ja oli muutenkin ilkeä. Sitten meni mulla hermo ihan totaalisesti. Sanoin todella napakasti että nyt sinä istut heti siihen satulaan ja annat mun pitää tarakasta kiinni ja poljet! Tässä vaiheessa tyttö itki hysteerisesti ja sanoi että on kamala olo ja oksettaa. Minä huusin että suu kiinni ja polje!!! Tyttö polki ja itki ja melkein haukkoi henkeä. Pyysi koko ajan että lopetetaan. Sanoin että ei todellakaan lopeteta vaan sinähään poljet nyt! Tyttö haukkui, nimitteli, solvasi minua pelosta täristen ja minä karjuin että NYT POLJET. Pääsi sitten kyllä ihan itsekseenkin polkemaan vähän, mutta ei siitä kunnolla mitään tullut. Kotiin mentiin ja tyttö itki ja sanoi että minä olen ihan kamala. Nukahti itkuunsa ja samalla jotenkin vapisi. Mietin että sainko aikaiseksi jonkinlaisen paniikkikohtauksen?
Aamulla asiaa on jotenkin käsiteltävä. Hirveä morkkis on. Miten kamala äiti olin? Pyydän aamulla toki anteeksi käytöstäni.
Kommentit (126)
ihme että lapsia kuitenkin pitää tuolla tapaa 'opettaa'. Pelko estää oppimasta ja tuossa kyllä oltiin jo kaikkien rajojen yli menty kevyesti. Sairasta.
Eikö sitä kannattaisi miettiä, miksi äitille/isälle on niin tärkeää että lapsi oppii tietyn ikäisenä pyöräilemään ja miksi sille lapselle ei voi antaa aikaa ja tilaa selvitä peloista, miksi pitää pakottaa pelkoa päin tavalla, jota lapsi ei selvästikään kestä? Miksi ei voi antaa lapselle välineitä selvitä pelosta, miksi pitää pakottaa?
(tulee mieleen ku opettelin moottorisahaamista. tiesin, mitä pitää tehdä, mutta jostain syystä pelkäsin käynnissä olevaa sahaa. ilman mitään oikeaa syytä. olisiko mieheni, joka mua opetti, pitäny siinä tilanteessa alkaa sättimään ja haukkumaan mua että 'sisu nousee ja näytän' vai antaa tilaa miettiä asiaa ja sopeutua ajatukseen että käynnistän sahan ja sahaan puita)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olit hirveä! Kyse oli polkupyörällä ajosta ja sinä sait aikaan tuollaisen kohtauksen. Lapsella on kamala olo. Äiti pakottaa häntä tekemään jotain, mitä hän ei ollut valmis vielä tekemään. Anteeksi sinun olisi pitänyt pyytää heti siinä paikassa eikä antaa tytön nukahtaa itkuun ja kamalaan oloon ilman kunnollista asian käsittelyä. Teit todella rumasti. Mieti nyt hetken, miksi ihmeessä hermostut PYÖRÄLLÄ AJAMISESTA noin paljon. Ja pyydä anteeksi kunnolla, pidä lastasi sylissä ja kerro että äiti teki todella rumasti ja väärin. Äläkä enää uudestaan tee mitään noin kamalaa lapsellesi.
Niin että lapsi itkee ja tärisee pelosta?
Toivottavasti tuo ei toistu. Mitenhän olet jo pilannut lapsesi, kun itsehillintä ja sosiaaliset taidot ovat tuota tasoa.
Tuollaisen pakottamisen jälkeen varmasti vihaa/pelkää pyöräilyä vielä enemmän.
Ja en pidä pahana että tyttö sinua haukkui ja solvasi ja koska hän niin teki sinun pitäisi asiallisesti kertoa miksi toista ei saa solvata eikä siitä menettää hermojasi.
Juttele asiasta aamulla tytön kanssa ja yritä selvittää syy miksi ei halua pyöräillä äläkä syyttele häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mammat täällä taas paasaa,että pitäis olla lapsilähtöistä ja palapala.
Sitten kun tulee vastaan lapsi,joka on vaikka 6.v eikä osaa ajaa ilman appareita ni johan supina käy kuinka laiskoja vanhempia kun ei viitsi opettaa.
Mun mielestä tossa iässä voi jo alkaa vaatimaan,että opettelee,koulussakin hyvä osata.
Ehkä sulla meni vähän överiksi,mutta joskus menee:)
En usko että mitään traumoja jää,aamulla sanot,että olipa äiti kamala anna anteeks.Elämä ei ole aina helppoa.
Ei tartte supista. Ja se, että joku muu supisee meistä, ei oikeuta minun raivoamista lapselleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsen pitää osata pyöräillä,nyt ei asuta missään kehitysmaassa.Koulussakin käydään pyöräretkillä,johan tollasesta kiusataan kun ei pyöräillä osaa.
Luistelu,uiminen,pyöräily on osattava.
Ei tartte supista. Ja se, että joku muu supisee meistä, ei oikeuta minun raivoamista lapselleni.
tää morre on nyt ottanut elämäntehtäväkseen nuijia tän äidin maanrakoon.Koitahan rauhottua ja saada ne apparit lapseltas pois,näyttää naurettavalta noin isolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Musta tää vain on kiehtova keskustelu. Välillä jopa pohdin onko tämä provo vai ei (vaikkei sillä merkitystä olekaan).
Ja jos apparit näyttää naurettavalta, niin mukavaahan se muille on. Nauru pidentää ikää ;-)
ja joku karjumaan viereen: "Nyt hyppäät, saatana!" Oisko sitte kivaa, hä??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaan se lapsi on sitten onnellinen kun esim koulussa mennään pyöräillen jonnekin...
Meilläkin 6v ajoi viime kesänä appareilla, olin jo oikeasti huolissani et onko jotain häikkää - koska selvästi lapsella ei ollut tasapainoa riittävästi jotta olisi mitään mahkuja ollut oppia ilman appareita polkemaan. Mutta niin vain talvi teki tehtävänsä ja keväällä tyttö oppi tuosta vaan ajamaan ilman niitä apupyöriä.
Meillä ensi kuussa 7v täyttävä tyttö oppi juuri ajamaan ilman apupyöriä. Oli "ihan hilkulla" viime kesänä jo, mutta rohkeus puuttui.
Nyt kun otettiin polkimet(!) ja apupyörät pois, niin oppi ajamaan päivässä! Ja uskalsi, kun siis "potkupyöräili" jonkun aikaa. Tasapaino löytyi ja sitä myöten uskallus. Kannattaa kokeilla!
Ja 3v pojalle ostettiin nyt "potkupyörä" myös, jopas potkuttelee menemään jo.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi todennakoisesti tulee ikuisesti inhoamaan pyorailya.
Miksi asia oli sulle niin tarkea etta valitsit olla julma ja ilkea omalle lapsellesi??? Onko sut aikanaan opetettu samalla metodilla pyorailemaan? Vastikaan 6 tayttanyt on viela aika pieni.
Tavallisesta fillarista saa potkupyoran laittamalla satulan alas ja poistamalla polkimet ja apupyorat. Silla pystyy jo aika pienet (2-3 v ) potkuttelemaan ja samalla oppimaan tasapainoa.
Myos potkulauta auttaa kehittamaan tasapainoa (2-pyorainen), mutta potkypyoran voi aloittaa viela pienempana.
Ja edelleen. Julma ja epainhimillinen teko.
Kyllä se tulee mitta täyteen äidilläkin. Viis veisaat näistä viesteistä, juttelet tytön kanssa ja pyydät asiattomuuksia anteeksi ja matka jatkuu, kenties jopa pyöräillen.
Ainakin "kiva" muisto jäi lapselle. Tuo on oikeasti hyvä neuvo, että pysähdyt ja lasket 10:een. Siinä ajassa ehdit miettiä, onko se raivostuminen sen arvoista ja että minkälaisen lapsuuden haluat lapselle antaa.
mun veli vei mut tyhjälle telakan parkkikselle harjottelemaan. Oli kiva yhteinen juttu. Ap:n teko mielestäni aivan kamala, omalle tyttärelleni en olisi ikinä noin tehnyt.
Miten tyttö suhtutui sinuun aamulla?
Minusta on ihan eri asia korottaa ääntään jostain jutusta joka on pakko tehdä, sanotaan nyt vaikka että illalla täysi hulabaloo ja aamulla aikainen herätys, kuin että ottaa tuollaisen jutun jonka pitäisi olla kiva asia, ja pilaa sen karjumalla paniikissa olevalle lapselle. Toki siinäkin tapauksessa, että iltarutiinit ei toimi, kannattaa ennemmin miettiä miksi systeemi ei toimi, kuin ilta toisensa perään karjua kilpaa muksujen kanssa.
Tuo on hyvä neuvo, että ei pidä jatkaa jos joku tilanne menee kilpahuudoksi. Tilanteessa jossa aikuisen pitäisi olla opettajana, ei kyllä mitään oppimista tapahdu jos opettajalla on käämit palaneet. Ei pidä edes lähteä siihen leikkiin, jos on väsynyt tai ärtynyt valmiiksi, ei varmasti tule onnistumaan. Ja lisäksi jos käykin niin, että löytää itsensä pattitilanteesta, hälytyskellojen pitäisi soida päässä jo paljon aiemmin. Mitään ei varmasti ole menetetty, jos toivottoman tilanteen katkaisee ja ottaa myöhemmin uuden yrityksen. Mutta sitä kannattaisi miettiä, toimiiko itse luotettavana aikuisena, vai miksi lapsi ei uskalla jotain edes yrittää, vaikka vanhempi koittaisi sanoa että se on turvallista. Miksi lapsi ei luota vanhempaan niin että hyväksyisi häneltä apua tai ottaisi häneltä tukea ja neuvoja vaikeaan tilanteeseen.