Onko teidän alatietsynnyttäjien mielestä " sektioäiti" synnyttänyt ollenkaan?
Olen saanut molemmat lapseni sektiolla ja kuullut ikävää kommenttia siitä että " ethän sinä ole EDES synnyttänyt" . No en kai, mutta ovathan lapset maailmaan silti tulleet -eikä ollut vaihtoehtoja kapean lantion vuoksi. Tuntuu vain pahalta kuulla noita juttuja. Eivät leikkaukset mitään kivuttomia ole.
Kommentit (74)
Vierailija:
" synnytin lapseni" . Sun synnyttäminen oli ilmeisesti aktiivista puuhaa. Mun oli enemmän sellanen henkinen prosessi suurinen tunteineen ja ihanine lopputuloksineen.Että tällaisia ajatuksia tänään SYNTYI mun päässä. ;)
Vierailija:
He ovat toki lapsen saaneet ja lapsi syntymäpäivän mutta synnyttänyt ei ole vaan lapsi on leikattu ulos.
Synnyttäminen on aktiivista puuhaa ja lapsi syntyy äitinsä kehon tuottamien supistusten ja ponnistamisen kautta ja ansiosta synnytyskanavasta ulos.
Sektiossa lapsi leikataan ja nostetaan ulos leikkaushaavan kautta.
mitä muuten tunteisiin tulee niin varsinaisen synnyttämisen yhteydessä se tunnevyöry minkä kokee kun lapsi pullahtaa ulos on jotakin aivan uskomatonta ja ihanaa, sanoinkuvaamatonta.
Minä tein sen, minä pystyin siihen, minä jaksoin ponnistaa ja autta alpseni maailmaan, minä olen synnyttänyt etc.
-47-
No, mun iskä on vahvempi, kun sun. ;)
Ps. Onnea päivänSANKARILLE!
Vierailija:
mitä muuten tunteisiin tulee niin varsinaisen synnyttämisen yhteydessä se tunnevyöry minkä kokee kun lapsi pullahtaa ulos on jotakin aivan uskomatonta ja ihanaa, sanoinkuvaamatonta.
Minä tein sen, minä pystyin siihen, minä jaksoin ponnistaa ja autta alpseni maailmaan, minä olen synnyttänyt etc.
-47-
mulla ajatukset lapsessa. T. myös alateitse synnyttänyt
Vierailija:
mitä muuten tunteisiin tulee niin varsinaisen synnyttämisen yhteydessä se tunnevyöry minkä kokee kun lapsi pullahtaa ulos on jotakin aivan uskomatonta ja ihanaa, sanoinkuvaamatonta.
Minä tein sen, minä pystyin siihen, minä jaksoin ponnistaa ja autta alpseni maailmaan, minä olen synnyttänyt etc.
-47-
Minä kun kävellä köpöttelin itse synnytyssalista vuodeosastolle, niin sektiolla synnyttänyt naapuri samassa huoneessa tuskaili vielä pari päivää sektion jälkeen täysin petipotilaana. Yölläkin pientä ulinaa ja voivotusta kuului. Minua pelottaisi synnyttää sektiolla.
Se on leikkaus. Ei siitä saa synnytystä tekemälläkään, ei edes hyvällä mielikuvituksella. Leikkaus on leikkaus, synnytys on synnytys.
Tämä siis " syyllistämättä" ketään. Sektiolla vauvansa saanut on kuitenkin äiti siinä missä lapsensa synnyttänytkin. Äitiytyteen ei vaikuta se, onko lapsi syntynyt leikkauksella vai synnytyksellä.
mutta sydänäänten laskun takia jouduin hätäsektioon.Ja arvatkaa mitä sanoi naapurin täti?-Voi HARMI kun et pääse nyt kokemaan sitä OIKEAA ÄITIYTTÄ. Ja arvatkaa tekikö mieli tintata sitä eukkoo?
2 ALATIE SYNNYTYSTA JA HÄTÄSEKTIO JA VOIN SANOO ETTA KYLLÄ VALITSISIN NORMAALIN ALATIE SYNNYTYKSEN. PALAUTUMINEN YMS. NOPEAMPAA
Totta helvetissä siinä ajatukset on ensisijaisesti lapsessa ja siinä miten hän voi ja onko terve vai ei mutta kyllä siinä kuule tulee myös sellainen itsensä voittamisen tunne kun siitä urakasta selvisi kunnialla ja sai lapsensa ulos itsestään.
Mutta ethän sinä sitä voi ymmärtää ja siksi noin itseesi otit mutta sitten jos joskus synnyttämään pääset niin tiedät mistä puhun.
-47-
Tottahan sektiolla lapsensa saaneet ovat äitejä myös ja lapsen saaneita eihän tästä siitä olekaan kysymys mutta ei sektion kokenut nainen ole synnyttänyt vaan hänet on leikattu, hän on kokenut melko massiivisen kirurgisen leikkausoperaation ei synnyttämistä.
Kuten joku jo aiemmin sanoi niin synnytys tarkoittaa sitä että eläimen tai ihmisen tiineenä olo päättyy synnytykseen ja synnyttämiseen eli aktiiviseen asiaan, synnyttää on teon sana.
Nainen työntää supistusten avulla lapsen synnytyskanavaa pitkin ja emättimestä ulos.
Miksi asia on niin tulenarka sektioiduille äideille? minä en ihan oikeasti asiaa ymmärrä.
Pitäähän sitä pystyä asiat ottamaan sellaisina kuin eteen tulevat ja niellä totuus ja kaikessa ei vain tässä asiassa.
Onneksi minun ei tarvitse osallistua koko synnytyspuuhaan, kun lapseni tulevat adoptoimalla. Kuinkahan paljon minua mahdetaankaan aikanaan säälitellä hiekkalaatikon reunalla, kun on jäänyt koko raskaus ja synnytys sekä vielä imetyskin kokematta... Mutta minusta mikään näistä ei ole millään tavalla äitiyden mitta, vaan elämä yhdessä lapsen kanssa, perheenä. Muulla ei ole loppujen lopuksi mitään merkitystä.
minä henkkoht siihen tulokseen tullut että sektioidut älähtävät siksi niin lujaa että kokevat huonommuutta synnyttäneitä kohtaan, sama juttu havaittavissa imetys vs korvike taisteluissa
Vierailija:
Totta helvetissä siinä ajatukset on ensisijaisesti lapsessa ja siinä miten hän voi ja onko terve vai ei mutta kyllä siinä kuule tulee myös sellainen itsensä voittamisen tunne kun siitä urakasta selvisi kunnialla ja sai lapsensa ulos itsestään.
Mutta ethän sinä sitä voi ymmärtää ja siksi noin itseesi otit mutta sitten jos joskus synnyttämään pääset niin tiedät mistä puhun.
-47-
Samaa pätee korvikekeskusteluun. JOs on jossain onnistunut, niin itsensä buustaaminen niiden kustannuksella, joilla asiat eivät menneet yhtä hyvin, on käsittämättömän tylyä ja tarpeetonta!
En koskaan sanoisi ystävälle, joka sanoisi, että hän on synnyttänyt sektiolla, että: " et sinä mitään ole synnyttänyt, etkä tiedä siitä valtavasta onnesta ja onnistumisen kokemuksesta mitään."
Vierailija:
minä henkkoht siihen tulokseen tullut että sektioidut älähtävät siksi niin lujaa että kokevat huonommuutta synnyttäneitä kohtaan, sama juttu havaittavissa imetys vs korvike taisteluissa
entä jos on kokenut avautumisvaiheen, ponnistanut tunnin niin että vauvan pää jo näkyi, ja sitten joutunut hätäsektioon. onko sillon synnyttänyt?
mihin se raja vedetään?
Mä voin vastata. Ainoa oikea synnytys on tuskallinen kivulias ja helvetin pitkä. Ihan sama mistä se lapsi tulee ulos, mutta jos synnytys kestää alle 15 tuntia niin on ihan luuseri. Sellaset kivuttomat alle neljän tunnin synnyttäjät on niitä vihoviimeisiä sanomaan asiasta mitään. Ei semmonen ole mitään synnyttämistä ! Tuskin ne edes erottaa sitä paskalla käymisestä!
Vierailija:
Samaa pätee korvikekeskusteluun. JOs on jossain onnistunut, niin itsensä buustaaminen niiden kustannuksella, joilla asiat eivät menneet yhtä hyvin, on käsittämättömän tylyä ja tarpeetonta!En koskaan sanoisi ystävälle, joka sanoisi, että hän on synnyttänyt sektiolla, että: " et sinä mitään ole synnyttänyt, etkä tiedä siitä valtavasta onnesta ja onnistumisen kokemuksesta mitään."
mutta ensimmäiseni sain sektiolla, ja toisen alateitse. Jos valita saan, niin alateitse tulee seuraavakin. Ei sillä, että se tekisi musta paremman, vaan koin sen mielekkäämmäksi, koska sektiosta toipuminen oli minulla ainakin hitaampaa. Mutta kukin kokee asiat omalla tavallaan ja niistä on ihan turha kiistellä sen enempää.
riitelyä, kyllä molemmat tavat ovat synnytyksiä toinen on alatiesynnytys ja toinen toimenpide synnytys. Ei se hampaanpoistokaan ole.Siinä syntyyyy lapsi ja silloin se on SYNNYTYS!Y mmärrättekö? Ennen vanhaan kätilöitäkin sanottiin LAPSEN PÄÄSTÄJIKSI.Eli lääkäri on myös nykyään lapsen päästäjä.Leikkaus on sinänsä uusi asia,nukutuksen keksimisen/käyttöönoton vuoksi, ennen , kun äidit kuoli, jos lapsi ei mahtunut ulos!!!!!!!!Ei siinä lapsenpäästäjäkään voinut auttaa.Naurettavaa riitelyä.Itselläni 4 alatiesynnytystä ja 1 toimenpidesynnytys.......
" synnytin lapseni" . Sun synnyttäminen oli ilmeisesti aktiivista puuhaa. Mun oli enemmän sellanen henkinen prosessi suurinen tunteineen ja ihanine lopputuloksineen.
Että tällaisia ajatuksia tänään SYNTYI mun päässä. ;)
Vierailija: