Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!

Menin parturiin, joka kauhisteli minun paksuja hiuksiani ja alkoi keventämään päältä. Omat hiukseni olivat korville, mutta päälaelle kampaaja kevensi siilitukan, sellaisen parisenttisen. Pidättelin itkua..



Samainen parturi ei aiemmin käyttänyt veistä leikatessaan, vaan veti saksien "haaralla" hiukset (ainakaan veitsileikkaus oli muotia tai ainakin suosittu). Minulla on herkkä päänahka ja silmistäni vesi vuoti kovakouraisen käsittelyn takia. Kampaajan mielestä tässä ei ollut mitään ihmeellistä, joka kerta aina sama juttu.



Käytin kolmevuotiaan pojan hiustenleikkuulla. Parturi leikkasi 45 minuuttia hiuksia, lapsi alkoi liikkua jolloin parturi joutui lopettamaan ja sanoi, että ei ehtinyt leikata kunnolla, tuli huono jälki. Noh, emme menneet tännekään toiste. Mielestäni lapsi oli todella reipas jaksaessaan istua kolme varttia liikkumatta..

ja mies kävi lähes viimetipassa jossakin epämääreäisessä kalliolaisparturissa ja toivoi vähän pidempää otsatukkaa. Lopputulos oli kuin lehmän nuolema; epämääräinen pyöreä uloke otsalla, mieheni näytti 15 vuotialta nörtiltä. Soitin saman tien omalle kampaajalleni ja kerjäsin häneltä extra ajan vielä samana iltana. Siitä tuli sitten olosuhteisiin nähden ihan ok, lyhyt mutta särmikäs.



Ja omalle kampaajalleni tiedoksi jos tätä luet: Olet ihana! En ole koskaan pettynyt sinuun.

Jo aluksi kampaaja harjasi jotenkin aggressiivisesti tukkaani ja oli hyvin tympeän oloinen. Kun väri oli päässä otti kiinni tukastani ja sanoi, että päässä on vain pari haiventa ja kannattaisi leikata ne ja luulenko olevani hyvännäköinen!!

miulle vammaismallitukan. Sellainen patamalli, jota näkee ainoastaan laitoshoidossa olevilla kroonikoilla.

näyttänyt pahemmalta kuin sinne mennessä. Eli lopputulos ollut karmaiseva.

Nykyään käyn ainoastaan pikkukylän edullisella ja osaavalla kampaajalla. Hän tekee, kuten toivon, tuntee hiuslaatuni ja laittaa raidat sen mukaan.

Enää en riskeeraa menemällä outojen käsiin.

Tapaus 1. Elämäni ensimmäinen kampaajakäynti. Olin ehkä 13 tai 14, halusin loivaa kiharaa piikkisuoraan ja maantien väriseen tukkaani. Sain afron.



Tapaus 2. Halusin pehmennyksen, mikä mielestäni tarkoitti loivaa kiharaa ja selitinkin vielä että siis loivaa kiharaa jos sais. Lopputulos: Sain ihan järkyttävän hampun pehkon, joka näytti siltä että on tupeerattu koko pää. Kiharoista ei tietoakaan.



Tapaus 3. Epäonnistuneen värjäyksen jälkeen menin kampaajalle ja pyysin että värjäisivät keltaoranssit hiukset jollain luonnollisen vaaleahkolla sävyllä, vaikka vaaleanruskeiksi ja leikkaisivat kamalat latvat.



Lopputulos: kanarialinnun keltainen pää, jossa latvat kyllä leikattu, mutta myös toisella puolella ihmeellinen "palkki" joka vain leukaan asti.

Siis minulla oli mennessä molemmilla puolilla kasvoja reunustavat liuhukkeet ja muuten pitkä, mutta tämän jälkeen toisella puolella oli se sama "liuhuke" ja toiselta puolelta oli leikattu n. 1/3 osa tukasta tasaiseksi leuanmittaiseksi palkiksi.

oon lapsesta saakka käynyt samalla kampaajalla ja yhtä kertaa lukuunottamatta oon lähtenyt sieltä tyytyväisenä pois.

Tämä 1 kerta oli sellainen, kun värjäytin tukkani tummasta aivan vaaleaksi. Koko prosessi kesti yli 5 tuntia, että saatiin kaikki vanha väri pois ja blondiväri kunnolla tarttumaan. Ei siinä mitään, mutta lopussa kampaaja föönasi tukan todella törkeäksi palloksi mun päälaelle. Jatkoi vain föönaamista ja kohottamista, vähempi olis riittänyt. Lopuksi katsoi mua peilin kautta silmiin ja repesi nauramaan että "Näyttää ihan kypärältä!!" Meinasi tikahtua nauruun. Minä hipsin äkkiä autoon ja kotio kastelemaan sitä tukkaa.

Se tukka oli vaan leikattukin niin, että se nousi aina laittamattakin oikeasti aivan kypäränmalliseksi peruukiksi. Musta on muutama valokuva sen tukan kanssa ja mua HÄVETTÄÄ, että oon kulkenut ihmisten ilmoilla sellaisena!:D

kun katsoo pelkästään kampaamoalan opiskelojoita niin hirvittää. Ei mitään tyylitajua omaan olemukseen 1 tai kaksi kymmenestä ovat hyviä.



En ikinä menisi halpoihin lähiöihin.

haluisin suomeen samanlaisen ohjelman kuin tabatha, joka kävi pistämässä ruotuun hirveitä usa bimbokampaajia.

olen käynyt ties millaisilla hiusten kynijöillä, mukaanlukien kaksi hyvää ystävääni...sitten ehdin jo luovuttaa ja sanoin vain kaikille, että kasvatan tukkaa pitkäksi ja värjäsin kotiväreillä (joo tosi hyvä!).



Mutta sitten uskaltauduin ennen kakkosen ristiäisiä venäläiselle (hyvää suomea puhuva, asunut täällä jo 20v) naisparturille ja annoin hänelle vapaat kädet. Kun 3 tunnin jälkeen siitä tuolista nousin, niin olin varmaan maailman onnellisin ihminen. Hän osasi jo heti ensitapaamisella tulkita minun olemustani, tyyliäni ja hiustenlaatua. Ja nyt 4v jälkeen tuntuu, että aina vain paranee. No paitsi, että hän haluaisi värjätä aina todella tummanruskean, mutta itse en ole vielä niin tummaan suostunut, koska käytän arkisin melko vähän meikkiä ja hän taas ei voi käsittää, että en juurikaan laittaudu viimisen päälle joka aamu - ihania kulttuurieroja :)

Monia surullisia kokemuksia mahtuu vuosiin. Kokemuksesta voisin sanoa, että parhaimman näköiset hiukset olen aina saanut mieskampaajilta. Ihan kuin naiskampaajat eivät tahtoisi tehdä alitajuisesti toisesta naisesta koskaan paremman näköistä kuin itsestään?!



Pahin kokemus on ollut vastavalmistunut besserwisser-tyttönen, joka oli tietävinään kaikesta kaiken ja koppavana arvosteli hiuksiani tylyllä tyylillään (haukkuen samalla kokeneen kollegansa omasta työpaikastaan, hän kun oli aiemmin hiuksiani käsitellyt). Parituntisen itsetuntoani koetelleen "hoidon" lopuksi tyttö yritti vielä käsittämättömän röyhkeästi pakkomyydä mulle edustamansa tuotemerkin tuotteita. Arvatkaa ostinko? Paha mieli jäi, eikä lopputulos ollut tytön puheet huomioonottaen odotusten mukainen.



Hiuslaatuni on epäsuomalaisen paksu, pitkä ja tumma: olen huomannut ettei monikaan osaa edes käsitellä tai muotoilla tällaista hiusta tyylikkäällä tavalla.

menin kehuttuun trendikampaamoon ja sainkin aivan upean, itselleni uudenlaisen kampauksen eli siinä ei ollut valittamista. mutta muuten.. ensinnäkin, aika oli noin 30 min myöhässä eikä mitään selityksiä tai anteeksipyytelyitä tullut. kampaaja yski kokoajan sellaista kuivaa tupakkayskää ja muutenkin tosi töykeän oloinen. lisäksi, kun halusin vaaleat raidat niin kampaaja totesi pesua pestessään " kyllä tämä on nyt vaaleanpunainen", säikyttäen minut perinpohjaisesti. toinen ikävä kokemus oli kerrostalossa, vanhempieni entisessä naapurissa toimineesta parturi-kampaajasta jota äitini ylisti. ja sinne kun erehdyin menemään niin voihan hitto :( yksi työntekijä, keski-ikäinen ylimeikattu täti joka hosui leikkauksen kanssa ja kasteli naamani perusteellisesti, olipa mukava poistua meikit poskilla.. mies testasi saman paikan ja ihmetteli myös naisen hätäilevää leikkaamista sekä sitä, että asiakkaat kastellaan läpimäriksi

... pilasi minun osaltani juhlatunnelman kun oltiin menossa ystävien häihin.



Sain ajan kalliiseen kampaamoon lähelle juhlapaikkaa - että pääsen suoraan nätillä tukalla juhlimaan... paskan marjat sanon.



Kampaaja väänsi mulle suoristusraudalla karmean kuontalon jota se yritti paikata reilulla määrällä lakkaa ja lopulta tukkani näytti siltä että olisin itse tehnyt paremman jos olisin enää ehtinyt. Itketti...



Ja ylimielinen paska kampaaja yritti myydä mulle sitä hemmetin kahden sadan euron suoristusrautaa koko käyntini ajan...

Minun kauhein kampaamokokemukseni oli pari kk synnytyksen jälkeen. Olin täynnä pitkien hiusten lähtöä lähes tukottain ja halusin lyhyemmän kampauksen. Näin mainoksen juuri avatusta kampaamosta ja avajaistarjouksesta. Sitä kun ei kovin rahoissaan ollut, niin varasin mielelläni ajan sinne.



Katselin netistä kampauksia ja tulostinpa kuvia paperillekin - helpottamaan selittämistä, millaisen leikkauksen haluan. Matkalla kampaamoon edes navi eikä googlemap löytänyt osoitetta. Olisi siinä kohtaa jo pitänyt paeta renkaat vinkuen.



Noh, siinä sitten kyselin vastaantulijalta neuvoja ja löysin perille. Kampaamon tilat olivat vanhan pankin. Ovessa luki pahvilla "kampamo". Tässäkin kohtaa olisin voinut juosta pakoon, mutta ei, ajattelin, että vaikka vähän halvan näköistä, oli leikkauskin halpa.



Noooh... Sitten sisälä oli yksi kampaamotuoli ja sisustus suoraan 70-luvun neuvostoliitosta. Aika minimalistinen ja väritön. En antanut senkään häiritä. Siinä kohtaa, kun kampaaja tuli luokseni ja sanoi "mina ei sitte puhu suomi", olisi pitänyt ymmärtää pistää peli poikki... Mutta minä ajattelin, että onhan minulla kuvia.



Olen vahvasti likinäköinen, joten ilman silmälaseja olen kuin sokea lepakko. Hiustenleikkuuta varten pitää kuitenkin aina lasit ottaa pois. Niin tein nytkin. Annoin kuvat naiselle ja käsillä vielä näytin pituutta yms.



Vaikka olin lähes sokeana, näin ensimmäisestä saksimisesta, että nyt meni liian paljon. Tunsin hirveän muljahduksen vatsanpohjassa. Jähmetyin. En edes siinä vaiheessa osannut sanoa mitään. Siinä sitten seurailin, kun nainen leikkasi "vähän sinne päin". Jossain vaiheessa huomasin, että peilissä oli outoa liikehdintää... Vähän silmiä siristämällä tajusin peilin pinnan olevan täynnä banaanikärpäsiä...



Aloin miettimään, että milä noiden kärpästen lähde on... Kauhuleffamainen tunnelma oli täydellinen, kun päähäni hiipi mitä karvimampia ajatuksia. Raato nurkan takana? Ruumis keittiössä? Mätäneviä elimiä... Jännästi ihan terve mielikin lähtee vaeltelemaan. Huono hygienia nyt ainakin oli ihan realistinen oletus.



Kun nainen sai kampauksen valmiiksi, en edes katsellut sen tarkemmin tulosta, maksoin ja lähes tuökoon juoksin autolle. Nainen ei puhunut mitään koko aikana, se vielä lisäsi freakyä tunnelmaa.



Kampaus oli 10cm liian lyhyt eikä muistuttanut muodoltaan lainkaan tulostamiani kuvia. Mitä tästä opimme? Halpa on yleensä laadultaankin halpaa ja jos hälytyskellot soivat, kuuntele niitä! :P Minä ainakin oppisin läksyni.



*hiustenkasvua odotellen*

menin kampaajalle Drew Barrymoren kuva kädessäni ja palasin sieltä hehkulampun muotoisen kuontalon kanssa.



Oliskohan kuva ollut jotakuinkin tämä: http://www.amybrown.net/women/drewbw.jpg



ja lopputulos niskasta sängeksi kynitty ja ylöspäin levenevä, päältä tätimäisen pöyheäksi föönattu pallo. Olin herkkä teini ja itsetuntoni sai kolauksen, kun minua luultiin pitkään pojaksi, vaikka olin halunnut näyttää vaan vähän rokahtavalta.

Tapahtui ulkomailla: halusin hiukan tummemmat hiukset kuin vaaleaksi värjätty tukkani silloin oli.



Kampaaja oli ihan kiva ja kertoi ymmärtävänsä mitä haluan. Värjäsi tukan. Pesuvaiheessa meni hieman hiljaiseksi. Kun nosti pään altaasta, näin vastapäisestä peilistä hiljaisuuden syyn: hiukset olivat täysin kirkkaan porkkananväriset. En liiottele.



Kampaaja päätti tehdä värinpoiston. Sen jälkeen tukka oli tumman likaisen vihreänruskea.



Tässä vaiheessa kampaajamies sai takahuoneessa jonkinlaisen sairauskohtauksen ja vietiin ambulanssilla pois.



Toinen kampaaja tuli ambulanssin lähdettyä kertomaan, ettei hiuksille voi tehdä enää mitään kovien käsittelyjen jäljiltä. En kuitenkaan suostunut lähtemään ennen kuin karsea ruskea oli muutettu jonkun muun väriseksi.



Tehtiin vielä yksi värjäys, jonka tuloksena hiuksista tuli punaisenruskeat, sellaiset itsevärjätyn väriset.



Maksoin käsittelystä tietenkin hyvän hinnan, sain alennusta muistaakseni vähän.



Ei paljon naurattanut kun naapuri näki minut ja sanoi: "Sullahan oli niin kauniit vaaleat hiukset, miksi värjäsit ne?"



Muutaman päivän päästä kävin toisessa kampaamossa leikkauttamassa yli olkapäille ulottuneet hiukset noin leuan alle -mittaisiksi. Latvat oli ihan palaneet monen sentin pituudelta.



Kampaajan olisi pitänyt tajuta, ettei vaalennettua hiusta voi noin vain tummentaa, itse en sitä nuorena tiennyt.

Kun oli taas aiheesta keskustelua!

Hauskoja juttuja x)



Itse olen vihdoinkin löytänyt kampaamon missä oikeasti tykkään käydä! Vaki-kampaaja on nuori ja samoin paikan kaksi muuta kampaajaa on sellaisia, että uskallan kenen tahansa käsittelyyn siellä mennä. Mutta vuosia tämänkin paikan löytymiseen meni! Iso plussa näille kampaajille siitä, että sanovat suoraan mikä käy ja mikä ei (esim. senkin osasivat sanoa tosi kohteliaasti, että minulla on pyöreät kasvot..en siis loukkaantunut yhtään, tosiasia kun on, osasi sen niin kivasti sanoa..toisin kuin jossain muualla..)



Mutta niitä omia huonoja kokemuksia ennen tätä nykyistä paikkaa:



1. Kampaaja ei suostunut tekemään permanenttia. Syynä hiusten laatu; hänen mielestään kiharat eivät missään nimessä onnistuisi eikä auttanut yhtään, että kerroin minulla olleen aiemminkin permanentti ja on onnistunut todella hyvin. (myöhemmin kysyin seuraavalta kampaajalta hänen mielipidettään ja hän oli sitä mieltä, ettei ollut mitään syytä ettei permis onnistuisi) Aika oli varattu aamuksi ja kampaaja haukotteli ja valitteli väsymystään, niin että tuli sellainen olo, ettei hän vain JAKSANUT alkaa tekemään sitä permanenttia. Lisäksi alkoi vakuuttelemaan siitä, kuinka permanentti ei ole muodissa (itse asiassa oli silloin!). Suostuin sitten pelkästään hiusten leikkaukseen ja samalla kampaaja nyrpeänä valitteli, kuinka hän olisi voinut ottaa useampia asiakkaita sille aamulle, jos olisi tämän tiennyt..(koko käynnin ajan kampaaja valitti jostain) En siis mennyt tälle enää toista kertaa.



2. Halusin värin poiston tummiin hiuksiini ja olin kyllä varautunut siihen, ettei se onnistuisi (olin yrittänyt poistaa väriä jo itsekin siinä onnistumatta). Kampaajana oli nainen, jonka tiedän tehneen kampaajan töitä jo useamman vuoden. Puhelimessa olin jo siis kertonut mitä haluan ja siinä tuolilla istuessani nainen etsii OHJEKIRJAN, josta alkaa lukemaan kuinka värinpoisto tehdään. Silmät pyöreänä aloin miettimään, että mitähän tästä tulee..Kampaaja laittoi aineet päähän ja sitten tuijotti varmaan viisi minuuttia kelloa, kun yritti laskea kuinka kauan aineen pitää vaikuttaa (melkein kuulin kuinka aivot raksuttivat päässä..niin vaikeaa tuntui sen ajan laskeminen olevan). Myöhemmin hiuksia leikatessa nainen jutusteli sellaisia juttuja, jotka tuntuivat suoranaiselta v*ttuilulta: " mä käyn joka päivä lenkillä ja salilla niin ja niin monta kertaa ja oon niiiiiin aktiivinen..sähän et taida liikkua hirveesti?" yms. Hiuksia kuivatessa kävi selväksi, ettei värinpoisto ollut muuttanut hiuksia mitenkään (hiukset oli ihan saman väriset kuin tullessakin), mutta silti kampaaja hokee koko ajan, että " kylläpä lähti tosi hyvin tämä väri, tulepa Merja (kollega) sinäkin katsomaan miten hyvin tämä onnistui" ja kollega siinä myöntelee vieressä..Ilmeisesti ajattelivat, ettei minulla ole silmiä päässä..En oikein ymmärtänyt miksei voinut vaan todeta, että ei se aine oikein vaikuttanut; etenkin kun tullessa jo kerroin, että itse sitä värinpoistoa olen jo yrittänyt siinä onnistumatta ja mielestäni annoin sen kuvan, ettei niin haittaa jos se ei onnistu kampaamoaineillakaan (ymmärsin kyllä ettei musta niin vaan lähde hiuksista).



3. Kerran kävin sellaisen vähän vanhemman naisen omistamassa kampaamossa, ja kampaaja ilmeisesti hermostui, kun kerrankin sattui joku nuorempi asiakas =) Hiukseni oli silloin melko pitkät ja halusin lyhentää niitä radikaalisti. Kampaaja leikkasi hiukset tosi kivasti (lyhyt polkkatukka) ja itse tykkäsin siitä mallista tosi paljon, vaikka kampaajalla menikin siinä uskomattoman kauan (pelkkään leikkaukseen puolitoista tuntia). Kampaaja hääräsi liian lähellä (en tykkää, jos joutuu kosketuksiin koko ajan) ja oli jotenkin hermostuneen oloinen koko ajan. Hiukset leikattuaan kyseli monta kertaa että eihän ole liian lyhyet ja yritin vakuutella että olen ihan tyytyväinen..Kampaaja sitten lähtiessä sanoi, että " hyvä jos itse tykkäät.." XD eli ilmeisesti kampaaja itse oli toista mieltä!



Hmmm, tämän enempää juttuja ei nyt ihan heti tule mieleen, mutta jatkan jos muistan vielä lisää =)



Sen vielä tässä lisään, että ainakin omalla kohdalla ei riitä pelkkä kampaajan ammattitaito vaan lisäksi pitää kemiat sopia yhteen. Joskus kampaaja puhuu liikaa, joskus liian vähän. Liian usein on kampaajat VALITTANEET melkein koko käynnin ajan milloin mistäkin (joskus jopa toisista asiakkaista mikä minun mielestä on törkeää...alkaa vaan itsekin miettimään, että mitähän se minusta sitten sanoo).



Joo, tän muistelemisen jälkeen olen TODELLA tyytyväinen tuohon nykyisen paikkaan, missä käyn =)

sikamaisen kalliilla kampaajalla muutaman kerran. Ensiksi hiusongelmien takia, sitten leikkauttamassa. Tarkoitan vain, että se maksoi siis aivan tajuttoman paljon tyyliin leikkaus 500 mk:aa. En tietystikään myöskään mennyt pyydettäessä hiusmalliksi, koska olen ujo. Teki mieli vaan sanoa sille, että hä kuullessaan aina hinnan.



Muita noloja on tietysti joku villi permanentti tosi nuorena tyyliin " luonnonlapsi" tai " kukkaislapsi" . Joka tietysti ehkä muista näytti ihanalle ja itsestä helkatin typerälle.

Vierailija:

Tajuutteko kuinka tyhmiltä nuilla lietsomisjutuillanne saatte kampaajat tuntumaan?

Ei kannata ottaa itseensä, ei täällä lukijoista kovinkaan moni ole sitä mieltä, että aivan kaikki kampaajat olisi onnettomia tunareita. Joillekin tosin näyttää osuneen ainoastaan tällaisia tapauksia kohdalle...

Miksi ei ole koskaan tullut vastaan sellaista galluppia jossa ois onnistuneista kampaamoreissuista tms.??????? Mietimpä vaan.....

Ei niitä olis kovin hauskaa lukea, toisten epäonnelle on kivempi nauraa varsinkin siinä vaiheessa, kun kohde itsekin osaa jo nauraa tapahtuneelle :)

Aiheeseen palatakseni, itselleni pahin (ei kovin paha sekään) kampaamokäynti oli muutamia kuukausia ennen häitä, kun yritin vähän kasvattaa pituutta hiuksiini. Malli oli kasvanut jo ylipitkäksi ja näytti hirveältä, kun ei vielä ylettynyt kiinnikään, joten leikkaukseen oli mentävä, ja ihan lyhyeksihän se kynittiin. Malli sinänsä oli nätti, mutta kun olin halunnut kasvattaa hiuksia...

Nykyään mulla onkin pitkät hiukset tukevasti ponnarilla, ei tartte etsiä sitä omaa leikkaajaa. Olis pitänyt jäädä synnyinseudulle asusteleen, niin tietäisi missä kävisi leikkauttamassa lettinsä.