Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
Jos yön pimeinä tunteina joku innostuis paljastamaan kokemuksiaan
Sitä varsinaista luottokampaajaa en ole vielä löytänyt.
Mutta siihen kokemukseen...
Olin pidennyttänyt hiukseni Treella ja olin tyytyväinen.Nelisen kk:n kuluttua tukka oli kasvanut yli,joten piti irroittaa pidennykset. Varasin ajan laatukampaamosta (yeah right?!) ja kysyin samalla hinnan, taksa oli joku summa + tuntiveloitus.Ok. Aika tuli ja menin paikalle.SItten kampaaja rupes ihmetteleen, että miten saisi pidennykset irti. " ei meillä ole tähän sopivaan liuotinta, käy hakees paikasta X ja tule sitten takas." Ei muuta kun rykäsin toiselle puolelle Hesaa ja sit takas. Minimaalinen liimanpoistopurkki maksoi silloiselle opiskelijakukkarolle maltaita. Kampaaja aloitti ottaa hiuksia pois,mutta koska aikaa oli kulunut mun matkusteluihin ,niin toinen asiakas pukkasi päälle.Eli mun oli väistyttävä...Tuuppasi mulle purkin käteen ja sanoi " ota itte loput kotona" . Aikaa varatessani olimme sopineet suullisesti mitä tehdään eli hän poistaa tukan ja siistii jäljelle jäävän. Nyt lähdin pois tukka takkuisena -sellaisia rastaklönttejä roikkui ympäri päätä ja sitten niitä pitkiä haituvia joukossa.Niillä yritin peittää mm. niskaa ja sivuja. (ei onnistunut - huomasi vastaantulijoiden ilmeistä...) Kaiken huipuksi ne laskutti paljon enemmän kuin oli ensin puhetta,sillä laskivat myös sen purkinhakureissun mukaan!! mä olin todellakin niin järkyytynyt etten osannut sanoa silloin kampaajalla mitään. Menin shokissa purkkeineni kotiin ja suihkuun hiuksia nyhtämään. Ennen paksu tukka oli nyt vaihtunut onnettomaan hiirenhäntään...
vuoksi vielä mainittakoon...
t.ed
Vaan joku kampaajan omista työkavereista. kannattaa siis kivan kampauksen nähdessään kysyä, että kuka tuon teki ja mennä sille henkilölle.... ;D
Vierailija:
Huoliteltu ja hyvännäköinen tukka kampaajalla kertoo mielestäni paljon siitä, millainen on " ammattitaito" .
Minun kauhein kampaamokokemukseni johtaa hollantiin. Oltiin vähän aikaa sitten muutettu maahan, kielitaito vähän niin ja näin, mutta tietysti kampaajalle piti jossain vaiheessa päästä. Maassa jossa käytännöllisesti kaikki puhuvat englantia kampaaja ei sitä puhunut sanaakaan. Sain hiukset sentään oikean värisiksi, tosin vaalennuksen väri oli lievästi vihertävä. Leikkaus onnistui kai ok, mutta traumoja tuli siitä kun tämä kampaaja kutsui kaikki kollegansa ilmettelemään näin ohutta, ihmeellisen väristä ja outoa tukkaa (tämän kyllä tajusi vajaallakin kielitaidolla). Siinä sitten neljä naista väänteli ja käänteli hiuksiani miettien mitä ihmettä noille voisi tehdä. Ja minä häpesin...
kun kävin ammattikoululla leikkauttamassa hiukseni.Vahinkoja sattuu sanoi opettaja ja antoi shamppoo pullon ilmaiseksi.
Vierailija:
Vaan joku kampaajan omista työkavereista. kannattaa siis kivan kampauksen nähdessään kysyä, että kuka tuon teki ja mennä sille henkilölle.... ;D
ja tilasin ajan kaupungin trendikkäimpään paikkaan. menin sit jännittäen sinne ja kampaaja (mies) tuli kysyyn, että mitä. Mä sit et mulla on aika silloin ja silloin. Se sanoi, ettei ole ja katsoi varauksia. Mä siihen, et aijaa. Sit se tuijotti mua, mä sitä ja trendikkäät asiakkaat tuijotti mua. Lähdin sitten pois.
Ei helvetti, nyt kun muistelen niin naurattaa. Ei tainnut raha kelvata tai ehkä mä en ollut tarpeeksi trendikkään näköinen sinne? Kyse oli vielä pikkukaupungista :D
kiitos röhönauruista=DD
illan paras!!
leikattiin otsatukkaa varmaan 3. kerran. Parturipaikka oli sama, mutta eri leikkaaja, joka ei varmaan ollut pienten lasten hiuksia ennen leikannut.
Leikkaaminen kesti ja kesti ja sitten alkoi pikkuinen väsymään, johon parturi sanoi: pidä nyt se pääsi paikoillaan, ettei nämä terävät sakset menee otsastasi läpi. Just joo, olipa kivasti sanottu pikkutytölle, joka muutenkin jännitti hiustenleikkuuta ja oli itkukurkussa. Arvatkaa kävimmekö uudelleen?
No, jokainen voi varmaankin arvata lopputuloksen... kampaamosta lähti sellainen karitsapäinen erittäin pettynyt teini. Oli tukka sen verran kihara, että toi kartsakin tais jäädä kakkoseksi. Eipä ollut tekemisen puute seuraavina viikkoina, päivittäinen hiustenpesu ja mahdollisimman kosteuttavien hoitoaineiden kanssa läträäminen vei kyllä aikaa...
Vierailija:
Mä sit et mulla on aika silloin ja silloin. Se sanoi, ettei ole ja katsoi varauksia. Mä siihen, et aijaa. Sit se tuijotti mua, mä sitä ja trendikkäät asiakkaat tuijotti mua.
osaa leikata mun hiukset ja katsoo mikä sopii pärstäkertoimeeni eikä eritä tehdä kummallisuuksia tms. Ennen tätä on ollut jos jonkinlaista hirvitystä päässä, pahin oli kun halusin eka kertaa permiksen pitkin hiuksiin ( olin sieluni silmin nähnyt itselläni jotkut tyyliin Julia Roberts/ Lara Flynn Boyle kiharat) ja värin. No kampaaja sitten laitteli niin pienet rullat tajuamattani että hiukseni olivat kuin sähköiskun jäljiltä, ja sitten se väri!!! Kirkkaan porkkanan oranssi, hyi ihme... Ja mä olin vielä sanonut että mun hiukset ottaa herkästi punaset sävyt...ja niitä mä en halua kiitos. Kaiken huipuksi se permis ei pysynyt toisella puolen mun päätä ollenkaan...eli loppujen lopuksi mä olin hiukset tiukasti ponnarilla niin kauan ku kiharuus hävisi ja poistatin värin...
Lisäksi mulle on laitettu aivan liian vaaleita sävyjä, niin että oli kuin barbiella olo, peruukki päässä.
että kampaajilta löytyy ammattitaitoa?
Etenkin sen permanentin kanssa. Urheasti tuli kerta toisen jälkeen astuttua salonkiin ja tilattua kiharoita. Muotia kun kovasti olivat.
Ja kerta toisen jälkeen, pyynnöistä huolimatta, pitkät hiukset olivat kuin shokkihoidon jäljiltä. Ei lieviä laineita vaan sotkuisen näköistä säkkäräpehkoa. Kotona tuli vietettyä itkun- ja paniikinsekaisia hetkiä koulukavereiden vastaanottoa odotellessa. Pipo päässä. Frisyyri kun oli keinolla millä hyvänsä pakko saada tasoittumaan. Tuolloin sisällä ja koululuokassa pipo päässä istuminen ei vielä valitettavasti ollut kovin suurta huutoa. Onneksi kiharat asettuivat luonnolliseen kuosiin hiusten luonnollisen juurikasvun ja permanentin kauhtumisen myötä. Kunnes kiharat oli jälleen kerran hankittava.
Usein samaiset kampaamo-tädit viimeistelivät kauhukokemuksen föönaamalla komeuden mummomaiseksi sokerihattaraksi. Komeus viimeisteltiin tonnilla hiuslakkaa ja geeliä. Tästä piti sitten aina pulittaa uskomattomia summia. Kotiin kun päästiin, valui suomalaiseen työhön ja muotoiluun uhrattu raha norona viemäriin.
Tuo hintavertailu on sellaisenaan jokseenkin turhaa ja tyypillistä asioiden vääristelyä.
kauhu kertomuksia, eiköhän suurin osa ihmisistä kuitenkin ole tyytyväinen saamiinsa palveluihin. Eihän muuten olisi vuodesta toiseen pyöriviä putiikkeja, ja pysyviä asiakaskuntia. Toki virheitäkin sattuu, mutta ne myös hyvä asiakaspalvelija parhaansa mukaan korjaa. Ja kun ihmisistä on kyse, niin helposti (ainakin alussa) tulee ymmärrysongelmia, asiakkaan senttipois, tarkoittaakin 10milliä jne. Itselläni on ollut yritys 13vuotta ja asiakaskunta on muodostunut hitaasti, mutta varmasti, ensin on tullut yksi perheenjäsen, sitten muut, kun ovat huomanneet saavansa hyvää palvelua. Sitten on ollut ihmisiä, joita ei saa tyytyväiseksi millään, jotka haukkuvat lukuisat entiset kampaajansa ja ovat pohjimmiltaan niin tyytymättömiä itseensä, ettei taitaisi auttaa kuin plastikkakirurgia. Jokainen voi vapaasti matkustaa Lontooseen tai Pariisiin ja hankkia palvelunsa sieltä...mutta IHMEITÄ ei kukaan parturi-kampaaja tee!
Siks en olekaan käynyt kampaajalla 20 vuoteen!
Kanssasisaret (ja parturissa käyneet -veljet)! Kylläpä oli surullisen hauskaa näitä lukea..
Ulkomailla sain ostaa itse väripurkin, jonka nuori typsy sitten päähäni pisti.. Hmm..
Mutta varmaan vain pari kertaa olen täällä tyytyväinen ollut. Joko väri epäonnistunut -> aika ei riittänyt -> amistyttöjen mieli ja minunkin masentunut.. Tai nips naps VARTTI ja törkee hinta.. Tai kun sanot jotain, ei mitään aivan tarkaa, mutta suuntaa antavaa.. Niin tulee jotain ihan muuta..
Että huok.. Kylläpä sitä on vaikeaa löytää ihminen, joka tosiaan " ymmärtää" ..
Ja joko se on räpätäti päläpäläplää tai törkeä, hiljainen tyyppi..
Hmm..
Mutta vitosen otsiksentasoitus onnistui.. :)
sellaisen säkkärän puudelipermiksen, oikein ison etutöyhtön ja pidemmän takatukan. Joo, oli 80-luku. Täti teki työtä käskettyä mut föönasi siitä ihan hirveän tanttatukan. Äiti käski olla pesemättä tukkaa viikkoon ettei " permis mene pilalle" . Vähän hävetti käydä kaverin tykönä kun tukka oli kuin mummoilla.
Kyl se sitten parani kun sain pestä sen :D