Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
Äiti vei minut teininä paikkaan jossa opiskelijat leikkasivat hiuksia. Lopputulos oli normaali mutta palvelu oli hieman töykeää. Opiskelija kävi kysymässä apua johonkin asiaan ennen työn aloitusta. Ohjaaja saapui paikalle ja rupesi kovaan ääneen haukkumaan hiusteni kuntoa. Pyöritteli niitä sormissaan ja voivotteli, ja lopuksi vielä totesi: "ihan kauheat latvat. Miten nämä voi olla tällaiset? Älä kuivaa hiuksia pyyhkeellä". En ollut niin tehnyt. Hiuksissa oli muistaakseni viime kesän liukuvärjäyksen jäänteet, jonka vuoksi kaksihaaraisia. Niitähän tulin leikkauttamaan pois niin miksi niistä piti ruveta puhumaan?
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei kyllä mene tajuntaan se, että jos kampaaja päivittelee asiakkaansa hiusten huonoa kuntoa tai että ”pitäisi useammin käydä”. Eikö se yksikin kerta, mikä on juuri meneillään, ole kuitenkin parempi kuin että ei kävisi koskaan? Kaikilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta käydä kuin esimerkiksi vain kerran tai kaksi vuodessa. Jos tässä koitan kuvitella, miten itse toimisin jos olisin kampaaja, koittaisin asiakkaalle luoda kampaajahetkestä kaikin puolin mahdollisimman positiivisen kokemuksen. Koska ihan näin maalaisjärjellä ajateltuna, tuollainen kokemus nostaa todennäköisyyttä sille että asiakas tulee takaisin varmasti epämukavaa kokemusta enemmän. Vaikka asiakkaalla olisi millainen hampputukka tai hiirenhäntä, aina voi koittaa keksiä jonkun positiivisen kehun.
Ajatella, jos ompelija tai vaatekaupan myyjäkin voisi sanoa: voivoivoi, kyllä sä nyt oot lihonu ihan kauheesti. Vyötärö on kadonnut, ei sulla mikään hyvältä näytä. Mutta myyn sulle nyt tän korsetin 200 euroa, ei sua muu pelasta.
Jostain syysttä kampaajat voivat tehdä näin.
Lapsena isä vei minut kerran lähimpänä sijaitsevaan kampaamoon ja en muista miten käski leikata, mutta kun tulin kampaamosta ulos, minun puolipitkä lettini oli muuttunut siiliksi jossa oli otsan yläosaan jäävä etutukka. Kotona aloin itkeä, oli niin järkyttävä näky.
Kun kaveri sinä päivänä haki ulos, makasin vain sängyssäni silmät punaisena ja käskin jonkun sanoa etten tule ulos.
Koulukuvaus taisi olla heti viikon sisällä, kuvaan olen laittanut sinisen muovipannan päähäni, yrittänyt kai teeskennellä että minulla olisi vielä kunnon tukkaa, mutta se näyttää vain entistä naurettavammalta. Panta melkein leijailee ilmassa tukattomassa päässä, kuin sädekehä, pannan ja pään välissä näkyy rako, koska tukkaa ei ole ja pannan muoto on kaarevampi kuin päälakeni. Huhhuh. 2. luokan kuva.
Toinen järkyttävä tapaus sattui jo aikuisena. Olin 3kymppinen. En usein ole kampaajalla käynyt aikuisena, silloin päätin kokeilla, jos siellä saisi oikein sellasen värin tukkaan minkä valitsee. Päätin kokeilla punaruskeaa, en mitään shokkipunaista, vaan sellasta ihan oikean tukkavärin väristä, oisko ollut vähän kuin hasselinpähkinän punervan ruskeaa.
No, kun homma oli valmis, nieleskelin pettymystäni, ja kiittelin vain kampaajaa. Ensinnäkin se oli leikannut ja kammannut ja muotoillut mulle kammottavan kananperse tukan (vaikken sellasta pyytänyt) ja toisekseen, VÄRI OLI KIRKUVAN PUNAINEN KUIN KLOVNEILLA.
Kilttinä vain kiittelin ja maksoin, jopa väitin että tuli hyvä, juuri sellainen kun halusin (tiedän, tyhmää).. Heti kun olin päässyt ovesta ulos, vedin hupparin hupun päähäni ja poljin vauhdilla kotiin. Menin pesemään lakat ja muun töhnän päästä, että sain pottamallisen kananperseen pois, yritin ajatella että jospa se olis ihan ok ilman tököttejä... Mutta ei vaan ollu, eikä kirkuva aniliininpunainen pelleväri tietenkään hävinnyt minnekään. Olin pettynyt ja kiukkunen. Vedin hupun takasin päähäni ja syöksyin lähikauppaan hakemaan tummanruskeaa hiusväriä.
Miten voi olla näin paljon kokemuksia missä kampaaja tekee jotain ihan muuta kuin asiakas on pyytänyt ja mitä on sovittu, ja lopuksi vain toteaa että tein näin kun ajattelin että sopi sulle paremmin? Eihän mikään muu ala toimi näin! Jos tilaan remonttiliikkeen laittamaan lattiaan tammiparketin ja maalaamaan seinän vaaleansiniseksi, niin ei ne laita lattiaan harmaata laminaattia ja maalaa seinää beigeksi, vaikka kuinka ajattelisivat sen sopivan asuntooni paremmin.
Kokemus ei ole kauhea, enemmän huvittava. Kaveri muutti noin parikymppisenä toiselle puolelle kaupunkia ja käveli lähimpään kampaamoon varaamaan aikaa. Kampaamo oli täynnä 60+ naisia ja sisustuskin kuin 70-luvun elokuvista. Mummelit kääntyivät tuijottamaan kun henkilökunta ohjasi kaverini tiukkasanaisesti ulos kehoittamalla menemään tien toisella puolella olevaan "nuorten kampaamoon". Kaveri oli hieman järkyttynyt että hänet käytännössä heitettiin ulos liikkeestä :D
Miksi ette sano, aukaiskaa suunne hyvät ihmiset paikan päällä, jos maksatte maltaita niin luulis että pystyy sanomaan jos lopputulos ei ole oikeanlainen
Usjsjs kirjoitti:
Miksi ette sano, aukaiskaa suunne hyvät ihmiset paikan päällä, jos maksatte maltaita niin luulis että pystyy sanomaan jos lopputulos ei ole oikeanlainen
Lue ketju, useimmat on sanoneetkin. Osa saanut korjauksen tai alennuksen, osa ei vaatimuksista huolimatta mitään.
No nyt luotin liikaa kampaajan ammattitaitoon ja tulos on järkky teinitukka :D onneksi on korona-aika ja etätyöt..
Olenkohan jo kirjoittanut tähän ketjuun, jos olen niin kerta kiellon päälle. Luottokampaajani muutti joten jouduin etsimään uuden kampaajan. Päätin aloittaa ensimmäisestä sopivalta vaikuttavasta ja puhelussa kampaaja kuulostikin kivalta ikäiseltäni naiselta. Paikan päällä kävi ilmi että hän oli noin kuusikymppinen. Tarkoitus oli vain siistiä kerroksittain leikattua, takaa pidempää mallia ja näytin hiuksista että tämän verran voi lyhentää. Oletin että tulossa oli sama malli kuin ennenkin. Ihmettelin hieman kun kampaaja kysyi heti näytettyäni noin 3 cm lyhennystä että voiko lyhentää kymmenen senttiä. Sanoi öö joo? Koska ajattelin että olen käsittänyt jotenkin väärin, eihän hiusten kokonaispituudesta mitenkään edes pysty lyhentämään 10 cm, mietin että koskiko se jotain kerrostamisen yksityiskohtaa tms., kun olin juuri näyttänyt miten paljon lyhennetään.
No kampaaja otti sitten ja leikkasi silkiohuisiin littanoihin hiuksiini tasapitkän kerrostamattoman polkkatukan vähän vajaa hartioille asti. Siis sen kampauksen joka leikataan vanhuksille jotka ei enää jaksa välittää. En tosiaan kuvitellut että kampaaja voi tuosta vaan vaihtaa hiusmallia kysymättä asiakkkaalta mitään. Tuosta 10 cm lyhennyksestä olisi pitänyt älytä tietenkin, mutta en älynnyt. Kun huomasin mitä tapahtuu en enää uskaltanut sanoa mitään, siinä pelossa että alkaa kerrostaa sitä ja leikkaa entistä lyhyemmän katastrofikampauksen. Leikatessaan tökki päätä ja raapi kammalla. Myöhemmin huomasin että tää kampaaja oli saanut Google-arvosteluissa yhden pisteen :D. Jos olisin tiennyt että näin pahasti voi edes mennä pieleen, olisin katsellut arvosteluja tai kysellyt kavereilta ennen ajan tilaamista.
Kamalin kokemus oli melkein 20 vuotta sitten, kun muotia oli suora tukka (tyyliin Jennifer Anistonin Rachel-tukka). Luonnonkiharahiuksisena halusin suoran tukan ja kampaaja suositteli kokeilemaan uutta suoristusmetodia. Se tehtiin laittamalla permanenttiaine päähän, mutta hiuksia kammattiin suoraksi koko aineen vaikutusajan. En tiedä paljonko hiuksia katkeili jo tämän käsittelyn aikana. Lopputulos ei ollut todellakaan suora ja kiiltävä, vaan villamainen hamppu.
Pahin tuli kuitenkin muutaman viikon päästä käsittelystä, kun hiuksia alkoi yhtäkkiä katkeilla suunnattoman paljon. Oli käynyt niin, että kun oma hius kasvoi päänahasta normaalisti ylöspäin, ja hiuksen suunta oli permanenttiaineella kammattu tiukasti alas, niin siihen kohtaan muutama milli päänahasta ylöpäin muodostui hiukseen terävä 'kulma', josta hius murtui ja katkesi. Päässä oli laikkuja, jossa oli millin sänkeä. Onneksi koko tukka ei katkennut, mutta oheni varmaan puolet.
Sen jälkeen en ole mitään suoristuspermanetteja harkinnutkaan ja nykyään tykkään luonnonkiharastani, enkä muuhun vaihtaisi.
Vain yksi kampaaja on leikannut hiukseni niin että olen tykännyt lopputuloksesta, kaikki muut on epäonnistuneet (hän vain on n.600km päässä minusta joten käynnit jäi). Tämä johtuu siitä hiukseni on kiharat ja paksut. Ne on myös aina ollut karheat kuten monella kihara hius ilmeisesti on. Yksikään kampaaja ei ole osannut neuvoa minua hoitamaan luonnonkiharaa hiustani. Suoristin yli 10 vuotta ja nyt olen yrittänyt netin avulla opiskella olemaan kiharan hiukseni kanssa.
Jokainen kampaaja arvostelee hiusteni kuntoa aina, huomauttaa kotivärjäyksestä ja siitä ettei hius enää ole missään mallissa. No miten se voisi ollakaan kun leikkaan sitä itse kolme vuotta tai enemmän kunnes on rahaa ja uskallusta mennä taas kokeilemaan mitä tulee. Miksi ne tosiaan luulee että on kiva mennä arvosteltavaksi sinne ja maksaa siitä? Kai minä kävisin useammin myös jos olisi siihen rahaa.
Kaikki leikkaa aina liikaa pois vaikka sanoo että pitkänä haluaisin pitää. Peppuun asti ylettyvä tukka leikataan olkapäille ja se nousee pystyyn kiharan takia. Joka kerta aika loppuu kesken vaikka miten sanon että on ranteen paksuinen letti ja kotiin lähden tukka pystyssä juuri ja juuri kuivaksi föönattuna. Hävettää joka kerta ja olen oppinut ottamaan autoon mukaan lippalakin ja pompulan että saan hiukset piiloon.
Yksi leikkasi niin lyhyen otsiksen että se nousi pystyyn. Yksi kerrosti liikaa ja sama homma.
Yksi värjäsi ihan hirveitä raitoja, teen itsekin parempia. Toinen ei suostunut tekemään raitoja kun kiharaan hiukseen ei hänen mielestä niitä voinut tehdä. Kolmas valitti kun menee paljon väriainetta, vaikka luulin että maksan siitä joten mikä ongelma..?
Olen kokeillut useita kampaajia Oulusta, Espoosta, Helsingistä ja Riihimäeltä. Nyt löysin yhden Lahdesta ja mietin uskallanko mennä.. viimeksi kävin kampaajalla hieman yli kolme vuotta sitten.
Minulla on pitkä luonnonkihara vaalea tukka. Ennen nykyisen luottokampaajan löytymistä oli muutama karmiva kokemus.
Eka tapaus oli kun eräs "trendikampaaja" otti 3cm sijasta 20cm. Näky oli kamala. Vaadin rahat takaisin ja marssin seuraavaan liikkeeseen, jossa ammattikampaaja yritti pelastaa mitä pelastettavissa oli. Onneksi hiukseni kasvavat nopeasti mutta silti...
Tosessa tapauksessa silloinen vakkarikampaajani halusi leikata minulle polkkatukan ja värjätä sen tummanruskeaksi vaikka pyysin sitä normaalia tyvi piiloon ja muutama sentti pois- käsittelyä. Oli jo oikeasti levittämässä tummaa väriä päähäni kun suunnilleen juoksin värjäysviitta harteilla penkistä karkuun. Totesi sitten lakonisesti että mennään sitten vanhalla tylsällä tyylillä. Hänestä tuli sitten ex-kampaajani.
Vierailija kirjoitti:
Äiti vei minut teininä paikkaan jossa opiskelijat leikkasivat hiuksia. Lopputulos oli normaali mutta palvelu oli hieman töykeää. Opiskelija kävi kysymässä apua johonkin asiaan ennen työn aloitusta. Ohjaaja saapui paikalle ja rupesi kovaan ääneen haukkumaan hiusteni kuntoa. Pyöritteli niitä sormissaan ja voivotteli, ja lopuksi vielä totesi: "ihan kauheat latvat. Miten nämä voi olla tällaiset? Älä kuivaa hiuksia pyyhkeellä". En ollut niin tehnyt. Hiuksissa oli muistaakseni viime kesän liukuvärjäyksen jäänteet, jonka vuoksi kaksihaaraisia. Niitähän tulin leikkauttamaan pois niin miksi niistä piti ruveta puhumaan?
Pakko udella: tapahtuiko tuo Helsingissä?
Minulla on luonnonkiharat hiukset jotka ovat olleet haaste monelle kampaajalle Suomessa. Toissakesänä päätin etsiä googlen kautta käsiini kampaamon, joka tietäisi mitä tekee. Löysinkin yhden lupaavan paikan Helsingin keskustan tuntumassa, joka mainosti olevansa erikoistunut kihariin hiuksiin.
Kampaaja oli ulkomaalaistaustainen, aluksi ihan iloisen oloinen nainen.
Hän olisi väkisin halunnut leikata minulle pyöreän afromallin, koska se sopi hänestä tosi hyvin kasvonpiirteisiini. Sanoin että en halua afroa vaan suht. pienen muutoksen, kevennystä latvoihin ja ilmavuutta ja että malli olisi edelleen puolipitkä. Hän jankkasi vielä hetken, että miksei minulle kävisi afro, kun hän niin näki minut blondissa afrossa (olen vaaleahiuksinen). Kun en antanut periksi, hän lopulta totesi että
"no kai sulle täytyy sit vaan tehdä joku tavisleikkaus" ja teki sen minkä pyysin.
Leikatessa hän aina välillä pysähtyi pöyhimään hiuksiani liioittelevasti ja kysyi, että "onko tarpeeksi vähän?"
Vaikka leikkaus lopulta oli ihan ok, niin kampaajan asenne ja töksähdykset saivat mielialan maahan. Hän antoi ymmärtää että tein väärin, kun en halunnut mitään erikoista hiusmallia. Käyntini siihen kampaamoon jäi tuohon yhteen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulle ei käynyt mitään peruuttamatonta, mutta harmistuksen sain.
Halusin sukujuhliin kerrankin laittaa kampauksen ja etsin valmiiksi kuvia itseäni miellyttävistä. En edes nillittänyt hinnasta tai mitään, koska arvostan ammattitaitoaan myyviä.
Halusin symmetrisen, klassisen, romanttisen tarpeeksi korkealle sijoittuvan nutturan, jossa jotain koristeellista yksityiskohtaa esim. palmikointia.
En tiedä valitsinko sanat oikein, mutta kuvat, jotka poimin edustivat sitä haitaria, mistä ajattelin kampaajan osaavan itse katsoa, miten toteuttaa pyynnön, kaikissa kuvissa oli keskellä takaraivoa oleva nuttura erilaisin koristein, koon jätin myös ammattilaisen harkinnan varaan.
Kampaaja ähersi hiusteni kanssa huolestuttavan pitkään, mutta minun oli vaikea kommentoida likinäköisenä keskeneräistä työtä. Hän pohdiskeli puoliääneen jotakin, mutta en todellakaan tiedä missä kohtaa suunnitelma muuttui. Lopputuloksena oli nimittäin toispuoleinen, veistoksellinen banaaninuttura. Yhtä ainutta kuvaa banaaninutturasta en ollut hänelle lähettänyt, joten en käsitä miksi hän teki banaaninutturan.
Minulla oli lopulta kiire ja nielin hämmennykseni, mutta heti juhlien jälkeen mielipaha nousi pintaan. Tunsin oloni nöyryytetyksi. Kampaus ei ollut ollut yhtään minua eikä sopinut mekkooni.
Kampaaja ei tänäpäivänäkään varmasti tiedä kuinka pettynyt olin. Olisinko mielestänne voinut lähettää hänelle palautetta?
Olisi. Jos hänelle ei kukaan koskaan lähetä palautetta niin hän on aina siinä uskossa, että on tosi hyvä työssään.
Kampaaja haukkui rastani ja ihmetteli miten ne ovat niin eri paksuiset ja pörrröiset kuin hän on nähnyt vain ohuita ja sileitä, selitin niiden sileiden olevan keinokuitua jolloin kauhisteli että miksi ihmeessä en minäkin ottanut sellaisia? Leikkasi otsahiukseni liian lyhyiksi ja ehti suihkia päähäni hiuslakkaa vaikka sanoin että " Ei kiitos EI KIITOS HEI OIKEESTI!". Rastoihin ei saisi suihkia tuommoisia myrkkyjä...
Kun olin nuori, permanentit oli muotia, minäkin siis menin kampaamoon ottamaan selllaisen. Minulla on luonnostaan taipuisa tukka ja selitin kampaajalle, että haluan isot laineet, en varsinaisesti kiharaa. Takaraivossani on pyörre hankalassa kohtaa ja kampaaja sanoi huomiovansa sen ohentamalla siitä kohtaa tukkaa.
Lopputulos oli ihan järkyttävä. Tukka oli aivan täynnä pientä kiharaa ja pyörre näkyi selvästi. Kaveri oli kuolla nauruun kun pää oli kun lampaan prrse ja peräreikäkin näkyi. Aloin itkeä, ei tarvinnut maksaa, mutta se ei paljoa lohduttanut.
Nyt naurattaa, silloin ei.
Minulla oli tumman ruskeat hiukset ja halusin tyvivärin ja laitettiin vielä shokkivärillä punaisia raitoja vähän. No, värjäys onnistui ihan kivasti mutta kuivauksen jälkeen puoli otsaa, ohimot ja korvalliset oli ihan värissä. Kampaajaa se ei tuntunut haittaavan..ajattelin etten kehtaa lähteä ulos kampaamosta ja mainitsin asiasta..hän antoi minulle pumpulin jossa oli jotain ainetta millä hinkata..ei tietenkään kaikkea saanut pois ja niin hävetti kävellä kotiin.
Muistakaa että kampaaja on korvausvelvollinen jos menee ihan pieleen työ. Kannattaa sanoa joko heti tai viimestään seuraavana päivänä vaikka soittaa ja sanoa asiasta. Itse sain uudet raidat pilalle menneiden takia ilman että piti ne maksaa.
Kampaajat tuntuvat rakastavan pieniä ja tiukkoja kiharoita! Asiakkaat taas haluavat kauniita laineita.
Tämä ei ole tämän ketjun mittapuulla oikein mitään, mutta kerronpa kuitenkin. Olin varannut jonkun superhemmottelukosteutushoitopaketin pitkälle, kuivalle, luonnonkiharalle pörrölleni. Se osoittautui pelkäksi silikonihoitoaineeksi pesun yhteydessä sekä päähieronnaksi. Leikkuupaikalla kampaaja sanoi asiallisesti ja lempeästi, että noin 10 cm pitää leikata kuivaa latvaa pois. Tiesin, että ovat huonossa kunnossa, joten suostuin. Sen verran otettiinkin.
Enää ei ollutkaan kuin kuivaus edessä ja en tiedä mitä ihmettä kampaaja teki, sillä ei käyttänyt mitään rullia tai muutakaan, mutta lopputuloksena oli pientä kiharaa, joista kampaaja sanoi ylpeänä, että näin hyvin sai kiharat esiin! Pikkukiharat lyhensivät hiusta entisestään ja katselin typertyneenä kiiltävää lammasmattoa, joka oli 20 cm lyhyempi kuin aikaisemmat hiukseni!