Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!

Tarvittaisiin selvästi kaikki energialeikkaus!

"Leikkaamiseen käytetään pelkkiä saksia eikä hiusta ohenneta myös jyrkkiä kulmia vältetään leikkaamasta, malli toteutetaan kuitenkin ensisijaisesti asiakkaan toiveiden mukaisesti. Hiukset leikataan niiden kasvusuuntaa mukaillen, näin hius asettuu luonnollisesti omaan malliinsa ,jonka ansiosta hiukset toimivat arjessa paremmin. Tarkoitus on korostaa hiuksen omaa vahvuutta. Hoidon aikana ollaan hiljaa, siksi hoito on meditatiivinen kokemus."

Tuosta kuvauksesta voisi moni kampaaja ottaa vinkkejä! Itseäni viehätti erityisesti tuo hiljaisuus. Ei kiinnosta juorut eikä muut tyhjänpäiväiset jutut.

Vierailija kirjoitti:

Suomalaisten kampaajien missio on opettaa naisille, että konstailematon, lyhyt ja käytännöllinen perustukka kuuluu kaikille. Tästä linjasta poiketaan, kun joku on valtavirtamuotia, tyyliin kouvola-tukka ja kananperseniskatukat. Tällainen tehdään, silloinkin kun asiakas kuvittelee haluavansa jotain muuta.

Välimeren maissa jokainen kampaaja olettaa naisasiakkaansa haluavan näyttää naiselliselta, seksikkäältä ja vuosiaan nuoremmalta. Jos ei tähän pysty, ei ole töitä.

Hieman nyt rauhoittuisin noiden yleistyksienkin kanssa. :D Välimeren maassa asuvana voin totea, että on aivan tapauskohtaista, saako hyvää palvelua ja mieluisan hiustyylin vai ei. Ihan yhtälailla välinpitämättömiä ja suorastaan sokeita kampaajia on sattunut omallekin kohdalleni myös täällä "naisellisten ja nuorekkaiden" naisten mekassa. 

Mulle on järjestäen leikattu ihan hirveitä tanttamalleja, ja vielä stailattu lopuksi niin, että olen näyttänyt tosiaan siltä että matkustin juuri 90-luvun alusta tänne... Eivätkä nämä ole olleet mitään syrjäkadun mammakampaamoita, vaan isoja, moderneja, tyylikkään oloisia lafkoja. En sitten tiedä, johtuvatko omat kököt kokemukseni siitä, että osa kampaajista menee jotenkin jäihin kun pitäisi palvella selkeästi "ulkkista." Tämä siis riippumatta siitä, että osaan kyllä sujuvasti paikallista kieltä.

Muistan kyllä senkin, kun halusin tosi lyhyen tukan kesäksi taannoin, ja kampaajaneiti aivan järkyttyneenä kuunteli pyyntöäni ja katseli silmät ymmyrkäisinä kuvaa, jonka olin hakenut malliksi. Oli kaiketi ennenkuulumatonta, että NAINEN haluaisi lyhyet hiukset. Kun loppuvaiheessa viimeisteli ajamalla koneella niskavilloja, niin hirveästi piti anteeksi pyydellä. Aivan kuin olisin tuosta koneen käytöstä jotenkin traumatisoitunut. :D Huvittava visiitti kaiken kaikkiaan.

Jostain syystä kampaajilla on pakkomielle polkkatukasta. Sellainen sopii harvoille, eikä ainakaan meikäläiselle, perisuomalaisen näköiselle pallinaamalle, mutta niinpä vain olen tullut monesti pois kampaamosta polkkatukan kanssa. Aina kun epäröin, niin lupaavat kerrostaa ja muuta, mutta ikinä sitä ei tehdä kunnolla. Mullakin on taipuisat hiukset ja polkka näyttää todella epäsiistiltä, jos sitä ei suorista. Olen kyllä myös kertonut, että en uhraa hiuksiini juuri aikaa.

Kerran kampaaja halusi laittaa mulle kuparin värisiä raitoja. Ne olivat aivan kirkkaan punaiset. No, eihän kampaaja voinut tietää, miten hiukseni väriin reagoivat, mutta olisin toivonut, että olisin saanut ilmaiseksi uuden värin tai jotakin, koska väri oli aivan kaamea.

Mulla oli pitkät vyötärölle asti ulottuvat hiukset. Latvat oli kesän jäljiltä tosi huonot, joten sanoin että saa ottaa reilusti, yli 10cm jopa, mutta silleen että jäävät kunnolla pitkiksi kuitenkin.

Mitä teki kampaaja? Nappasi silleen että hiukset yli pikkuisen yli olkapäiden. Kun olin ihan pöyristynyt teostaan, oli ihan hoo Moilasena että "kyllähän yli olkapäiden menevät ovat vielä pitkät " . No ei tod. ole..Harmitti vietävästi kun vuosia kasvattamani hiukset kerralla tuhottiin.

Mun mielestä käsittämätöntä kampaajakäynneillä on se, että asiakas joutuu itse vääntämään selkeistä virheistä, kun kampaaja yrittää puhua ympäri ja kehua lopputulosta, vaikka tyhmäkin tajuaa ettei esim vaalennus ole onnistunut jos lopputulos on laikukas. Tunnelma kampaajalla muuttuu samantien, kun tämä ns. ammattilainen pitkin hampain suostuu korjaamaan työnsä jälkeä. Jos maksan työstä satasen tai enemmänkin, niin onko liikaa vaadittua saada sen mukainen kampaus? Sen takia nimenomaan sinne kampaajalle mennään että tehdään kerralla oikein, saanhan mä kotonakin sen laikukkaan tukan kympillä :D ammattiylpeys hoi!

Joskus 2000- luvun puolessaväliä olimme varanneet perheeni kanssa ajan minulle rippikuvaukseen. Minulla oli tuolloin pitkähköt hiukset, ehkä hieman lapojen alapuolelle. Latvat alkoivat olla jo aika haperoa ja niistä joutikin leikata muutama sentti pois, kuitenkin niin että hiukset pysyisivät pitkinä. Äitini oli saanut ajan minulle uuteen kampaamoon samalle päivälle kun tuon kuvauksen. Kampaajana oli tuollainen tantta, joka haukkui kokoajan hiuksiani. Hiukseni ovat tyypiltään hieman karheat ja taipuisat, mutta en tuolloin värjännyt hiuksiani lainkaan, joten ne eivät olleet mitenkään kuivat. Istuin siinä 15-vuotiaana itku kurkussa ja kuuntelin kuinka nämä kampaaja haukkui hiuksiani ja päätti leikata polkkatukan minulle "koska mikään muu ei näytä nyt pelasta", ihankuin se leikkaaminen vaikuttaisi itse hiustyyppiin. En uskaltanut sanoa mitään nuorena, vaan katsoin hiusteni tippuvan maahan itkua pidätellen. Äitini oli varannut myös kampauksen, mutta siihen ei kuulemma enää ollut aikaa leikkaukseni jälkeen.

Palasimme kotiin, missä itkin huoneessani hetken salaa perheeltä ja sitten lähdimme kuvaukseen. Yritin silloin huimilla 15-vuotiaan tytön taidoilla tehdä nättiä meikkiä, joka olisi pelastanut itsetuntoni rippeet, mutta eihän siitä mitään tullut. Tunsin oloni kurjaksi ja rumaksi, sillä minulla ei tuota ennen ollut koskaan lyhyttä tukkaa. Tuohon aikaan minullakaan ei ollut mitään kiharrinta tai suoristusrautaa, jolla olisi saanut tehtyä kiharaa ja stailattua sitä polkkaa. Hiukset olivat myös niin lyhyet, ettei niitä saanut kiinni.

Kuvaushetki itsessään oli kauhea ja en pystynyt yhtään keskittymään kuviin, saati hymyilemaan kun itketti niin paljon. Kuvista ei tosiaan tullut mitään hienoja ja huomion niissä aina kiinnittää lättätukka, joka valuu pitkin päätä. Hävetti valita niistä muutama kuva, jotka olivat esillä yo-kuviin saakka. Em pystynyt koskaan katsomaan noita kuvia, sillä muistin sen kurjan tunteen. Vielä tänäkin päivänä tuntuu pahalta katsoa niitä, vaikka vanhempani ovat ne kuvat tainneet vähin äänin hävittää. :D Puolivuotta tuon leikkauksen jälkeen pidin hiuksia kiinni, kunnes ne kasvoivat minun kasvonpiirteisiin sopivaan mittaan. Kampaamoon en jalallani enää astunut ja sain kylmiäväreitä kulkiessani siitä ohi.

Toinen oli puolituttuni kotikaupungissani myös, kenen kampaamoon menin kaverini suositusten jälkeen. Kyseessä on jonkun vuoden koulutuksen käynyt henkilö. 2010 - luvun alkupuolella tuli muotiin ombre-tukka, jossa siis tyvi on tummempi ja väri liukuu luontevasti vaaleampaan. Pyysin tuollaista värjäystä, sillä oman hiukseni ovat tummanruskeat ja halusin pituuksia vaaleammaksi. Tuloksena oli tumma tyvi, josta lähti 5 cm jälkeen tasaisesti vaalea väri, ihankuin minulla olisi ollut päälaella joku potta päässä. Annoin tämän anteeksi, sillä tuolloin kampaaja oli uusi ja toki malli itsessään myös uusi.

Palasin samalle kampaajalle pari vuotta myöhemmin, koska tarvitsin juhliin pikaista väriä ja leikkausta. Ajattelin, että hän olisi parin vuoden aikana kehittynyt jo. Pyysin samantyylistä värjäystä ja kerrostusta tuolloin pitkiin hiuksiini. Tulos oli sama, raidat lähtivät tasaisesti 5 cm päälaeltani ja tämän lisäksi hiukseni olivat lyhentyneet pitkään polkkaan, jossa oli todella, todella paljon kerrostusta. Kampaaja tajusi tuolloin mokansa ja sain alennusta. Juhlia se ei kyllä pelastanut, mutta hiukset sai tuolloin onneksi kiinni.

Myöhemmin kun kävin asuinkaupungissani kampaajalla, hän kysyi varovasti miksi hiukseni ovat niin erimittaisia. Selitin leikkausta, mitä olin pyytänyt aiemmin. Uusi kampaaja tutki hetken hiuksiani ja tuumasi, että kyllä tässä on kovasti yritetty leikata siihen malliin.

Onneksi nykyään on löytynyt luottokampaaja, joka osaa työnsä hyvin.

Minusta tuntuu, että kampaajat haluavat ihmisten lähtevän kampaajalta selkeän erinäköisenä kuin on sinne tullut. Lyhyissä hiuksissa lienee helppoa, tehdään vain mallinmuutosleikkaus. Pitkät on kovempi pala purtavaksi, ja niinpä sitten päädytään just pätkäisemään extrapitkät hiukset puolipitkiksi tms. raflaavaa.

Vierailija kirjoitti:

Tarvittaisiin selvästi kaikki energialeikkaus!

"Leikkaamiseen käytetään pelkkiä saksia eikä hiusta ohenneta myös jyrkkiä kulmia vältetään leikkaamasta, malli toteutetaan kuitenkin ensisijaisesti asiakkaan toiveiden mukaisesti. Hiukset leikataan niiden kasvusuuntaa mukaillen, näin hius asettuu luonnollisesti omaan malliinsa ,jonka ansiosta hiukset toimivat arjessa paremmin. Tarkoitus on korostaa hiuksen omaa vahvuutta. Hoidon aikana ollaan hiljaa, siksi hoito on meditatiivinen kokemus."

Tuosta kuvauksesta voisi moni kampaaja ottaa vinkkejä! Itseäni viehätti erityisesti tuo hiljaisuus. Ei kiinnosta juorut eikä muut tyhjänpäiväiset jutut.

Jes, aion varata meidän lähiekokampaamosta tällaisen heti kun korona hellittää. Olen niin kyllästynyt kampaajien osaamattomuuteen luonnonkiharan leikkaamisessa ja käsittelyssä. Ei enää koskaan sitä vaurioittavaa harjalla repimistä föönin kanssa minulle. Kampaajalta kun tulee niin hiusten pitäisi olla paremmat, ei huonommat.

2000-luvun alkupuolella kävin ensimmäisiä kertoja Helsingissä ”hienommalla” kampaajalla, joku Punavuoren trendimesta. Vahvatahtoinen kampaaja tasoitti hiukseni oman näkemyksensä mukaan mikä oli ihan ok mutta sitten ehdotti jos nyppisi tuuheaa mallia olevat kulmakarvani. Kieltäydyin nätisti, ja kampaaja tarjosi tekevänsä työn ilmaiseksi. Kieltäydyin vähän painokkaammin johon kampaaja intti että ei hiusmalliini sovi sellaiset kulmakarvat kuin minulla, ja näytti naistenlehdestä tyyliin Christina Aguileran kuvaa tms. että katso nyt tätäkin, ajattele jos sillä olis tommoset kuin sulla, tommoset *friidakaalot*.

Monen monta kertaa eri kampaajilta törtsy tulos

Hiusten leikkauksen jälkeen. Ei mitään päätä eikä häntää. Pariin otteeseen minulta on poltettu hiukset.

Nykyään leikkaan sekä omat että mieheni hiukset itse.

Värjäyksiä emme enää ota.

Ollaan niin usein jouduttu korjailemaan lopputulosta kotona kampaamoreissujen jälkeen, että kahden käden sormet tai edes varpaatkaan ei riitä

Vierailija kirjoitti:

Asun ulkomailla, ja luonnollisesti käyn täällä myös kampaajalla. Voin kyllä sanoa, että voi sitä tuskan päivää, jos täytyy suomalaiselle kampaajalle vielä joskus mennä! Täällä joka ikinen kerta kampaajalta lähtiessäni tunnen itseni kauniiksi, muodikkaaksi ja tyylikkääksi, sillä kampaukseni on juuri sitä. Leikkaus on teknisesti toteutettu aina niin, että se pukee minua ja tuo esiin parhaat piirteeni.

Suomessa kampaamokäynnit olivat harvassa, sillä lopputulos oli joko aina samanlainen mutta lyhyempi, tai sitten niin huono leikkaus, että se ei sopinut minulle ollenkaan. Ja miten tahansa olikaan leikattu, se oli niin huonosti viimeistelty ja laitettu, että lähimpään vessaan tai hissiin piti mennä sitä itse laittamaan.

Kaikki leikataan samalla mallilla tyylii kouvolatukka, ohennus, liukuvärjäys, kyniminen epänaiselliseksi, pitkä tukka pakko pätkäistä jätkätukaksi, jne.  .harva taitaa vaalennuksen tai hyvät raidat.

Ulkomailla jos sanoo että kasvattaa hiuksiaan, niin asenne on "sitten ei leikatakaan vaan laitetaan latvoihin hyvää hoitoa!"

Ollapa kampaamo jonka ovella lukee "hiljaisuus taattu toimenpiteen aikana!".

Olisi menestys.

Uskomatonta, miten tästäkin näin monta sivua saatu. Luulisi että kaamein moka olisi se, että ajetaan hiukset väärin tai pois.

Kävin teininä (silloin oli vielä muodissa) laittamassa permanentin. Pyysin isot kiharat, mutta kampaaja sanoi ettei sopisi mulle ja veti pään täyteen pientä. Kampaaja vielä pöyhi hiukset kuohkeaksi keoksi ja näytti niin tyytyväiseltä. Lopputulos muistutti sellaista englantilaisen tuomarin peruukkia. :D  Vuoroaan odottava asiakas katsoi järkyttyneenä ja tökki kyynärpäällään vieressä istunutta tytärtään. Mua hävetti ja vedin hupun päähän kun ovesta pääsin. Nyt jo naurattaa, silloin ei.

Menin kampaamoon ja sanoin, että ruskeaa väriä, kiitos, mutta ei punasävyjä joukkoon, koska minun vaaleassa tukassa on pigmenttiä, joka muuttaa punasävyt. Kampaaja levitti värin ja pesun jälkeen: ai kauhistus, sinun hiuksesi ovat hailakan liilan ruskeat. Kysyin, että laitoitko kuitenkin jotain punasävyä siihen värin joukkoon ja vastaus oli, että vähän taittoi mahongilla. Eipä siinä muuta kuin kampaaja alkoi soittelemaan ja siirtämään aikoja, että sai korjattua värin. Joutui laittamaan tummempaa ruskeaa, joka oli ihan liian tumma minun valkoiseen ihooni nähden, mutta menipä ainakin liila sävy pois. Semmoiset 4 tuntia siellä tuli yhteensä vietettyä.

Halusin 16-vuotiaana tummanruskeat hiukset ja äiti vei kampaajalle koska "kaupan väreillä tulee kuitenkin musta". No, nousin tuolista pikimustan pään kanssa  ja maksamaan saapunut äitini sai sellaisen raivarin että koko kampaamo raikui. Kaksi kampaaja koetti siinä vakuuttaa että on se ruskea kunhan liika väri lähtee, lopulta paikalle  myös itse kampaamon omistaja joka myönsi että musta on mustana pysyy, mutta syytti minua epäselvästä tahtoni ilmaisusta.

Eräs karmee kampaamokokemus alkoi jo omaa aikaa odottaessa. Tuolissa oli parturoitavana joku pikkupoika, jolla oli semmoinen vähän alkoon menevän oloinen lähiömutsi sitten mukana, joka höpötteli kampaajalle. Alkoi selittämään miten oli niin kiva tulla tänne kun tää meidän Nico-Jantteri niin tykkää käydä kampaamossa ja kun se ei nyt pääse tarhaankaan kun on tää enterorokko sillä niin. On kivaa vaihtelua päivään. Kysyin että siis rokkosen lapsen toit kampaamoon. Tää baarien Ritu, joka toimi lapsen äitinä, oli hyvin hyökkäävänä kertomassa miten "lasten tauti, ei se aikuisiin tartu". 

Mä olin sit sen verran hämmentynyt tilanteesta, etten osannut toimia kun tää rokkoperhe lähti lähikauppaan ja tuli mun vuoro. Kampaaja ei tahtonut perua aikaa, koska tietty hällä oli oma toimeentulo siitä kiinni ja sitten mä en osannut jotekin pitää puoliani siinä tilanteessa, etten mitään poisjääntimaksuja maksa jos lähden. Oli niin epätodellinen tilanne, että vaan jäädyin ihan totaalisesti ja istuin tuoliin, tajusin ettei ois pitänyt, mutta toisaalta tuli jo jäätyä, joten aattelin että lekaitkoon nyt sitten. En oo sen jälkeen kyseiseen kampaamoon mennyt, enkä suosittanut kenellekään tätä paikallista rokkosalonkia. Enkä siis saanut rokkoa, mutta hyi helvetti sitä rokkomutsia, joka raahas tartuntapesäkettään sekä kampaamoon, että sitten ruokakauppaan sen jälkeen.

pikkutyttönä, en muista olinko aloittanut edes koulua, juuri ennen kampaajalle lähtöä rasvasin pitkät hiukseni suavella (hiusrasvalla). ajattelin sen olevan siistin näköinen. en oikein muista mitä kampaaja teki, oisko se vähän latvoista lyhentänyt...

Näinpä. Osaako joku avata mikä ihme tälläisen kauhistelu- ja voivottelukäytöksen takana oikein on? Juu, ymmärrän, että kampaajat ammattilaisen näkökulmasta arvioivat hiuksia, mutta mikä saa toimimaan näin töykeästi asiakaspalvelutilanteessa? Onko se muka niiiiin vaikea oikeasti tajuta, että aika usein kyseessä on ihan puhtaasti rahakysymys. Mikäli tämä ymmärretään, niin aika ilkeää ja törkeää kettuilla asiakkaille heidän rahatilanteestaan.

Mitä tuohon voi edes vastata? " Totta, kamalassa kunnossa ovat hiukset ja ihmisenäkin olen epäonnistunut! Anteeksi, tästä eteenpäin tulen pakeillesi viikottain!" :DD?

Minulle kampaajalla käynti on luksusjuttu, jossa käyn kun siihen on varaa. Hiukset eivät ole minulle niin iso juttu, että karsisin muista tärkeimmäksi katsomistani menoista. Älkää käsittäkö väärin, en vähättele yhtään tämän ketjun kirjoittajien kokemuksia. Se, että hiukset leikataan ja värjätään aivan karsealla ja itselle sopimattomalla tavalla pieleen ammattilaisen toimesta, on todella epämiellyttävä tilanne. Mutta jos omat hiukseni ovat ihan normaalilla, ei-huomiota herättävällä tavalla semihoitamattomat, niin en todellakaan laita itseäni taloudelliseen ahdinkoon vain siksi, että pääsisin kampaajalle "riitttävän" usein. 

Vierailija kirjoitti:

2000-luvun alkupuolella kävin ensimmäisiä kertoja Helsingissä ”hienommalla” kampaajalla, joku Punavuoren trendimesta.

Olikohan sama paikka jossa kävin, kampaajan piti olla hyvä, koska oli muuttumis- tai vastaavia juttuja naistenlehtiin tehnyt. Halusin ruskeita raitoja vaaleisiin hiuksiini. En muista hänen tarkentaneen mitä sävyä ruskeaa toivoin ja niinpä sain lähes mustia raitoja. No, pysyin elämään niiden kanssa ja kävin vielä uudelleenkin, mutta silloin värjäys meni kokonaan pieleen joten kävin korjauttamassa sitä kerran eikä sekään onnistunut toivotulla tavalla, hiuksissani on piilevää punapigmenttiä, josta kyllä aina kampaajalle mainitsen. Kolme kertaa tuolla kampaajalla riitti, jokaisesta käynnistä toki jouduin maksamaan silloisen kovan hinnan 112,50€.

 

Ennen tuota "huippupaikkaa" kävin pari kertaa asuinpaikkakuntani kampaamossa, jossa itse omistaja leikkasi pitkiä hiuksiani. Viimeiseksi kerraksi jäi käynti, jolloin pyysin leukalinjasta alaspäin kerroksia. Lähdin järkyttyneenä ulos Kajagoogoo mallinen sädekehä pään ympärillä. Jouduin käyttämään pinnejä muutamia kuukausia kunnes hiukset olivat tarpeeksi pitkät pysyäkseen alhaalla.