Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!

Kävin "hyvässä kampaamossa" ensimmäistä kertaa. Minulla tasapitkä polkkatukka, ja kerroin,etten halua mitään kerrostettua mallia, koska hiuslaatuni on ohut. Raidat laitettiin ja kaikki meni ok siihen asti. Sitten alkoi leikkaus. Ihmettelin, kun kampaaja leikkeli hiuksia takaa aika paljon, mutta luin luottavaisena lehteä koska olimme mielestäni puhuneet selväksi sen, millaista haluan. Jossain vaiheessa tajusin kyllä, että hän kerrostaa hiuksiani takaa, mutten suoraan sanottuna kehdannut kysyä tästä. No, lopputulos oli juurikin se takaa revitty ja kerrostettu malli -mitä inhosin niin kauan kunnes se kasvoi takasin. En koskaan enää palannut kyseiseen paikkaan ja ihmettelin vieläkin, miksi hän toimi niin.

Pari ikävää kampaajakokemusta jäänyt mieleen.

Toinen leikkasi saksilla korvaan. Tuli haava ja verta, sanoi ups, eikä muuta. Ei alennusta kivusta tai särystä tms. En mennyt (enkä mene, jos vielä on olemassa) siihen paikkaan enää koskaan.

Toinen eukko leikkasi ja värjäsi kivasti. Sen puheet vain asiakkaalle - tai ehkä pelkästään minulle - olivat ikävän alentuvia. Keskustelua yleensäkin oli vähän mutta esim. kysyi onko minulla suoristusrautaa. Vastasin että ei ole, niin kommentoi: " Niin, eihän voi muuta kuin suoristaa..." Tiedän kyllä että voi tehdä muutakin.

Viimeinen kerta oli kun väri lähti kahdessa pesussa kokonaan pois. Sain uuden värin mutta menetin siinä pari tuntia elämästäni, eikä huvittanut kokea sitä viileää asennetta enää koskaan. Enkä aio palata siihen puljuun enää koskaan.

Minulle ei käynyt mitään peruuttamatonta, mutta harmistuksen sain. 

Halusin sukujuhliin kerrankin laittaa kampauksen ja etsin valmiiksi kuvia itseäni miellyttävistä. En edes nillittänyt hinnasta tai mitään, koska arvostan ammattitaitoaan myyviä. 

Halusin symmetrisen, klassisen, romanttisen tarpeeksi korkealle sijoittuvan nutturan, jossa jotain koristeellista yksityiskohtaa esim. palmikointia. 

En tiedä valitsinko sanat oikein, mutta kuvat, jotka poimin edustivat sitä haitaria, mistä ajattelin kampaajan osaavan itse katsoa, miten toteuttaa pyynnön, kaikissa kuvissa oli keskellä takaraivoa oleva nuttura erilaisin koristein, koon jätin myös ammattilaisen harkinnan varaan. 

Kampaaja ähersi hiusteni kanssa huolestuttavan pitkään, mutta minun oli vaikea kommentoida likinäköisenä keskeneräistä työtä. Hän pohdiskeli puoliääneen jotakin, mutta en todellakaan tiedä missä kohtaa suunnitelma muuttui. Lopputuloksena oli nimittäin toispuoleinen, veistoksellinen banaaninuttura. Yhtä ainutta kuvaa banaaninutturasta en ollut hänelle lähettänyt, joten en käsitä miksi hän teki banaaninutturan.

Minulla oli lopulta kiire ja nielin hämmennykseni, mutta heti juhlien jälkeen mielipaha nousi pintaan. Tunsin oloni nöyryytetyksi. Kampaus ei ollut ollut yhtään minua eikä sopinut mekkooni. 

Kampaaja ei tänäpäivänäkään varmasti tiedä kuinka pettynyt olin. Olisinko mielestänne voinut lähettää hänelle palautetta?

Vierailija kirjoitti:

Minulle ei käynyt mitään peruuttamatonta, mutta harmistuksen sain. 

Halusin sukujuhliin kerrankin laittaa kampauksen ja etsin valmiiksi kuvia itseäni miellyttävistä. En edes nillittänyt hinnasta tai mitään, koska arvostan ammattitaitoaan myyviä. 

Halusin symmetrisen, klassisen, romanttisen tarpeeksi korkealle sijoittuvan nutturan, jossa jotain koristeellista yksityiskohtaa esim. palmikointia. 

En tiedä valitsinko sanat oikein, mutta kuvat, jotka poimin edustivat sitä haitaria, mistä ajattelin kampaajan osaavan itse katsoa, miten toteuttaa pyynnön, kaikissa kuvissa oli keskellä takaraivoa oleva nuttura erilaisin koristein, koon jätin myös ammattilaisen harkinnan varaan. 

Kampaaja ähersi hiusteni kanssa huolestuttavan pitkään, mutta minun oli vaikea kommentoida likinäköisenä keskeneräistä työtä. Hän pohdiskeli puoliääneen jotakin, mutta en todellakaan tiedä missä kohtaa suunnitelma muuttui. Lopputuloksena oli nimittäin toispuoleinen, veistoksellinen banaaninuttura. Yhtä ainutta kuvaa banaaninutturasta en ollut hänelle lähettänyt, joten en käsitä miksi hän teki banaaninutturan.

Minulla oli lopulta kiire ja nielin hämmennykseni, mutta heti juhlien jälkeen mielipaha nousi pintaan. Tunsin oloni nöyryytetyksi. Kampaus ei ollut ollut yhtään minua eikä sopinut mekkooni. 

Kampaaja ei tänäpäivänäkään varmasti tiedä kuinka pettynyt olin. Olisinko mielestänne voinut lähettää hänelle palautetta?

Enkä ole mikään, nuori hoikka kaunotar, jonka kampaukseen kukaan ei kiinnitä suurempaa huomiota. Jos ymmärrätte mitä ajan takaa.  

Minkälainenhan ihmistyyppi ajautuu kampaajaksi? Kun lueskelee näitä juttuja ja muistaa vielä omat kokemukset, ei voi kuin ihmetellä miten pysyvät ylipäätään hengissä onnettomalla ammattitaidoilla.

Itse menin parivuotta sitten  kampaamoon paikkakunnallamme. Pyysin ns. sotkuista nutturaa, josta sai "valua" muutama hius, ei mitään kovaa koppuraa.

No, minkäs sain. 60-luvun tekeleen jossa oli rullattuja osioita, jotka muodostivat kamalan kovan tornin keskelle päätä. Kaikki tämä kovaksi lakalla sumutettuna. Ei yksikään hius ollut vallaton tämän tärkkäyksen jälkeen. 

Olin sanaton. Ei kannattanut lausettakaan tuhlata tuolle kähertäjälle pieleen menneestä luomuksesta, ei olisi mennyt edelleenkään perille, jos ei mennyt alkujaankaan.

Siis onko kuullun ymmärtämisessä näin suuria vaikeuksia vai mikä mättää...?

Heti kotiin päästyäni aloin purkaa laitosta, siinä oli ainakin 30 pinniä. 

Ihme ammattiryhmä joka voi mokailla miten haluavat, ihmiset  vain siirtyvät sitten seuraavalle toivoen parasta ja peläten pahinta - usein pettyen taas kerran. Ja karuselli pyörii. Itse hyppäsin siitä tosin jo pois. Yksikään kähertäjä väärinymmärryksineen tai välinpitämättömyyttään ei koske minun päähäni enää.

Löytyy parikin.

1. Pyysin että leikkaa hiuksia vähän kerroksittain että näyttäisi elävämmiltä. Minulla oli ennen leikkausta paksut pitkähköt hiukset, mutta tämä kerroksittain leikkaamisen jälkeen oli ohut hiiriletti ja ainoat leikatut hiukset olivat päälaella ja näyttivät siltä kuin parturi olisi yrittänyt tehdä mullettia muttei jaksanu leikata ihan koko päälakea.

2. Ärsytti se että hiukset oli kaikki eri pituisia (kyllä, tuon hiiriletin jälkeen) joten päätin leikata koko tukan siihen pituuteen missä nuo päälakitörröttäjät oli. Alle päivä meni ja kaveri toteaa kävelyllä "tiesiks muuten että sulla on joku kalju läiskä niskassa?" Parturi oli niskavilloja siistiessä onnistunut trimmaamaan keskelle niskaani kaljun läiskän mitä oli yrittänyt piilotella hiukan muilla niskahiuksilla :)

kerran yksi tuttuni ( oli käynyt kampaajakoulun ) sanoi että voi leikata hiukseni ilmaiseksi. olin silloin nuori ja ajattelin että miksikäs ei, sentin voisi kuivia latvoja ottaa pois. lopputulos: entiset hiukseni olivat olkapäiden alapuolelle, leikkauksen jälkeen juuri korvan alapuolelle. ei edes tullut sillon kuviteltua että hän ei ymmärrä kun sanoo että sentti pois, ei enempää.. vitutti kun meni vuosia ennen kun oli taas entisen pituiset.

ja ennen kävin ihan parturissa leikkauttamassa&lyhentämässä otsistani. parturi joka leikkasi hiukseni oli kyllä mukava jne, leikkasi otsiksen juuri niin kuin halusin. olin vaan sillon todella huononäköinen ( no, edelleenkin mut sillon en omistanut silmälaseja ) enkä nähnyt itseäni peilistä siellä. kotona sitten huomasin että naamani oli ihan täynnä näitä hiuksenpätkiä, näytin ihmissudelta.. mielestäni kampaaja olis voinut mulle tästä huomauttaa :D

Vierailija kirjoitti:

Useimmiten kampaaja on saanut leikattua ja laitettua hiukseni juuri niin kuin olen halunnut. Kokemani kamaluudet liittyyvät joidenkin kampaajien käytökseen. Yksi kailotti korvani juuressa tulevasta lomareissustaan tutulleen, joka pistäytyi liikkeeseen. Kertoi (huusi) liikkeen toiselle puolen kaikesta mitä aikoo miehensä kanssa tehdä ja missä käydä viikon lomalla. Tuttu ei vaikuttanut niin kiinnostuneelta, että olisi tullut lähemmäs kuuntelemaan... Toisessa kampaamossa viereinen kampaaja kailotti kaikille läsnäoleville jotain lapsensa hassua tekemistä, luonnollisesti kovaäänisen naurun säestyksellä. Kolmas haukkui hiuslaatuni maan rakoon, vaikka varmasti samanlaista, suomalaisille tyypillistä hiusta tulee käsiteltäväksi päivittäin. Sikäli aiheetonta, kun hiuslaatuaan ei voi valita. Neljännessä paikassa kampaajat tekivät kyllä töitä, mutta koko ajan keskenään omista asioistaan jutellen. Siinä tuli sellainen tunne, että asiakas on vähän kuin joku esine mitä fiksataan.  Tuo henkilökunnan keskenään juttelu asiakkaita palveltaessa näyttää nykyään olevan jo yleinen ilmiö esim. ravintoloissa ja kaupoissa. Turhautumista, kun kohta on pelkkä itsepalvelu?

Minulla on samankaltaisia kokemuksia. Helsinkiläisessä kampaamossa hiusstylistit seurustelivat liikkeen toisella puolella niin tiiviisti, että koin olevani vain pakollinen paha, jota kampaajani "joutui" välillä käymässä vähän työstämässä. Ja sitten taas keskustelemaan niistä tärkeistä viikonlopun menosuunnitelmista kollegoiden kanssa.

Erään, melko pitkähkön asiakassuhteen lopetin, sillä vaikka kampaaja oli erinomaisen taitava itse työssään, oli hänen ulosantinsa minua kohtaan melko tyly. En hae uutta parasta kaveria kampaajasta eikä minulla ole tarve rupatella kuulumisia hänen kanssaan läpi, mutta olisi mukavaa jos olisi edes sellainen olo, että on asiakkaana tervetullut asioimaan liikkeessä. Viimeinen niitti oli, kun ko. kampaaja kerran otti kesken minun aikani jonkun "vakioasiakkaamman" naisen nopean juhlakampauksen tekoon. Istuin siinä vieressä pää pesun jäljiltä märkänä odottelemassa, että milloinkahan tämä minun hiusteni laitto voisi jatkua. Tuli tunne, että olin siinä tilanteessa arvohierarkian alimmalla asteella.

Kauhukokemus on joka kerta, kun leikkuun jälkeen ottaa käteen föönin ja pyöröharjan..MIKSI??!! Vaikka sanon, et haluan hiukset suoristettavan tai vaikka latvat käännettävän "ulos"päin niin silti kaivaa sen saatanan pyöröharjan ja taivuttaa hiukset pyöreästi sisäänpäin naamaa kohti! Kuka sellasta kampausta ees haluaa, kuvitteleeko kampaajat, et vielä 2017 kaikkien toiveissa on J.Anistonin 90-luvun pyöreät hiukset?

Hiusteni laitto sujui jotenkuten kunnes mieheni saapui kampaamoon odottelemaan tukkani valmistumista. Sen jälkeen mistään ei tullut enää mitään - kampaajan KAIKKI keskittyminen meni miehelleni flirttailuun, kikatteluun ja ylimääräiseen pyörimiseen! Kuivatessani hiuksiani, katse ja keskittyminen koko ajan miehessäni, hän onnistui saamaan hiusteni latvat kuivaajan sisään ja suoran tukkani latvat paloivat aivan afrokarrelle, jopa haisi palanneelle hiukselle!

Olin järkyttynyt ja itketti. Korvaukseksi kampaaja lupasi vaurioituneen tukan hoitoaineesta hinnasta pois -20%!!! Ennen kampaajalle tuloani tukkani oli ollut kiiltävä ja sileä... Laiton kyllä myöhemmin teholla sanan kiertämään ja naaman ja nimen mieleen.

Nuorena halusin rikotun sivuotsatukan ja näytin kuvaakin kampaajalle mieleisestäni tukasta. Kampaaja höpötti kokoajan eikä vaikuttanut lainkaan keskittyvän työhönsä. Lopputuloksena oli suora otsatukka, joka oli toisen silmän kohdalta vähän korkeammalla ja laski molemmille ohimoille. Ihan kamalan näköinen eikä sopinut yhtään kasvoihini. Itkettää katsoa vanhoja kuvia kun se otsatukka oli niin hirveä. 

Tämä tapahtui jo yli parikymmentä vuotta sitten pienellä paikkakunnalla. Kuulimme kaverini kanssa, että uusi kampaamo oli aloittanut toimintansa. Lisäksi vielä tosi edullinen. Niinpä varasimme sinne ajat permikseen. Kerroimme tästä myös yhteiselle kaverillemme, joka myöskin innostui varaamaan itselleen ajan permikseen samasta paikasta.

Kampaamo oli yhden naisen pyörittämä. Keskusteltiin vähän mallista ja millaisilla rullilla permis laitetaan. Tehdäänkö loivat vai tiukat kiharat. Sanoin, että haluan mieluummin isot ja loivat kiharat. Nainen oli rivakka otteissaan ja veti rullatkin päähän tosi tiukalle.Samalla hän oli " hirveän kiireinen, kun vielä on useampi permanentti tänään tehtävänä".Kun työ oli hosuttu loppuun, peilistä katsoi käkkäräkiharainen nuori nainen. Tukka sojotti holtittomasti joka ilmansuuntaan. " Tämä johtuu ihan hiuslaadustasi", kampaaja viserteli. " Se permisaine ottaa tällaiseen tukkalaatuun niin napakasti kiinni, ettet arvaakaan".

No eipä siinä mitään, pettyneenä kotiin. Nähtiin sitten kavereiden kanssa muutaman päivän päästä. Kun näimme toisemme, ei naurusta ollut tulla loppua. Hirnuimme varmaan puoli tuntia yhteen menoon. Jokaisella oli täsmälleen samanlainen tukka! Kampaaja oli vielä selitellyt kaikille samat selitykset, miksi tukasta tuli niin kikkara. Jokaisella meistä oli kuitenkin ihan erilainen hiuslaatu.

Kovin kauan tuo kampaamo ei ollut pystyssä, mistähän johtui?

Kampaaja koulussa opetetaan taka-aasikilecteipin köyttöä että sakset pydy kädessä, mutta sitä ei opeteta kuink vollotus lopetetaan kun pikku sydän on sekoillessa päässyt menemään rikki. Harmittaahan se. Narunko jatkoksi?

Kävelln uuden kotikaupunkini kadulla ja näin pienen kampaamon, jonka  ikkunassa iso kyltti  lupaili edullisia hintoja.  Iloisena menin kysymään aikaa ja vastattiin "vaikka heti!" Tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat soida: tyhjä kampaamo, likaiset ikkunat, pohjaan palaneen kahvin käry  ja  ylimeikattu vanhempi nainen,  jonka punainen polkkatukka vaikutti peruukilta... En kuitenkaan kehdannut enää lähteä pois !

Nainen yski kuivaa tupakkayskää ja yritti kaupata minulle hiustenvärjäystä, ei meinannut uskoa että olen omaan väriini tyytyväinen. Onnistui tökkäämään saksilla niskaani eikä sanonut muuta kuin "oho!" ja köh höh...  Kun lopulta pääsin pois jälki niskassa ja sydän kurkussa, minulla oli takaa täysin päin helvettiä nyrsitty ja palloksi föönätty polkkatukka. Positiivista sentään on, että lysti maksoi vain 25e.

 Pari  viikkoa myöhemmin tila oli tyhjä ja ikkunassa "vuokrattavana" kyltti.

Tässä vanhassa ketjussa on kyselty, että miksei niistä hyvistä kerroista ole ketjua. No, tämä on kuin sinkkumarkkinoilla, sitä oikeaa etsiessä tulee törmänneeksi moneen väärään.

Olen omani löytänyt ja pidän suhteestamme kiinni.

Kovin pahoja mokia ei ole sattunutkaan sen jälkeen kun opin sanomaan tiukasti, että jätetään ne ohennussakset käyttämättä.

Alalla vaan liikkuu kaikenlaista yrittäjää, kun ammatti ei ole mitenkään nimikesuojattu.

Viimeksi kampaajalla käydessä pyysin vain leikkaamaan kaikki kuivat latvat pois pitkistä hiuksistani, ja niin että malli pitenee taakse, eikä saa missään nimessä näyttää leikatulta (ei siis yhtään suora, en pidä sellaisista hiuksista).

No leikkaus meni juuri niin, että hiukset leikattu melkein suorasti.

Olin silloin kuumeessa, joten en jaksanut jäädä asiasta valittamaan. Tajusin myös, että yleensä pyydän leikkaamaan kerroksittain, ja veitsellä, nyt unohdin kokonaan mainita siitä. Kotona sitten koittanut itse saksia sitä, ja nyt näyttää jo vähän paremmalta. (pitää kyllä ensi kerralla muistaa antaa ne tarkemmat ohjeet, ettei käy toiste näin)

Kaksi eri kokemusta.

Tapaus 1. Päätin mennä mökkipaikkakunnalla kampaamoon. Kaupungissa on noin 20 000 asukasta, ja useita kampaamoita, mutta kun en asu siellä en tiennyt mikä on hyvä. Valkkasin puhelinluettelon kampaamosivuilta jonkun, jonka mainos näytti edes kohtuutrendikkäältä. Tarkoitus oli saada luonnostaan maantienväriseen tukkaan vaaleita raitoja ja vähän kerrostuksia. Kampaamossa minua palveli keski-ikäinen nainen, joka kertoi olleensa ennen it-alalla, mutta vaihtaneensa keski-iässä kampaajaksi. Kertoi kuinka mukavaa tämä työ on verrattuna stressaavaan it-alaan. Valitettavasti ei vielä ihan se hiushomma sujunut... Lopputulos oli että päässäni oli vaaleanpunaisia raitoja, ja kerrostukset oli ihan töks-töks, kasvojen sivuille oli jätetty ihan ohut harso hartiamittaista hiusta ja sitten toinen leikkausmitta leukaperiin asti. Mitenkään näiden kerrosten väliä ei olltu pehmennetty vaan näytti että paksu massa hiusta roikkui polkkamittaan ja sitten ihan ohut hartioille.

Tapaus 2. Tunnettu kampaaja Helsingissä. Halusi välttämättä laittaa tukkani mustaksi. Vakuutti että sopii mulle, ja vaikken koskaan ollut mustaa ajatellut, niin ajattelin että ok, tämä ihminen on laittanut malleja ja pärjännyt kampaamokilpailuissa, joten annetaanpa mahdollisuus hänen idealleen. Kampaaja oli työssään ihan hyvä ja lopputulos upea, mutta oli vähän vaivaannuttavaa olla siellä, koska hän koko ajan valitti jostain kilpailevasta kampaamosta ja tämän omistajasta, siis ihan vainoharhaisen kuuloista juttua. Sekä asiakkaista jotka ei ole "kampaamouskollisia". Yritti pakkomyydä ison läjän erittäin kalliita tuotteita väittämällä että päänahassani on joku vakava ongelma. Kävi röökillä liikkeen takana vähän väliä. Loppulasku väristä ja leikkauksesta, ja parista pakkomyydystä tuotteesta oli yli 500 euroa. (Se musta yllättäen oli ihan kivan näköinen, mutta hankala, kun tyvikasvu oli jo kuukauden päästä pahan näköinen)

Vierailija kirjoitti:

koulutus voi kestää 3v, 2v tai vain 9-10kk! Itse olen opiskellut 3v, ystävä 10kk ja kyllä se ero meidän tiedoissa ja taidoissa on aivan tyrmistyttävä! Ystäväni tiedot esim väriopista, värjäämisestä, kiharruskäsittelyjen kemiasta, muoto-opista ym ovat aivan olemattomat verrattuna omaan koulutukseesni. Yksityiskoulussa 9 kk:ssa kampaajaksi opiskelevat käyvät asiat läpi todella nopeasti ja typistetysti, jos olet poissa tunneilta, niin se tieto on menetetty. Minua henk.koht. harmittaa todella nämä " kirjekurssi" kampaajat, jotka saattavat pilata todellisten ammattilaisten mainetta, asiakas ei nimittäin mistään voi tietää kampaaja taustaa. Toki yksityiskoulustakin voi tulla hyviä kampaajia, jos motivaatio alan opiskeluun on kova, mutta itse palkkaan ehdottomasti ennemmin kunnon koulutuksen saaneen kampaajan.

Ja vaikka kampaajalla olisi se perusteellinenkin koulutus, niin tietenkin on eroja myös kampaajissa itsessään, toisilla ei vain ole niin hyvä muototaju kuin toisilla, kokonaisuuden näkeminen on ensiarvoisen tärkeää hyvällä kampaajalla. Samoin kampaajan täytyy osata lukea asiakasta; pitäisi osata nähdä ja kuulla mitä se asiakas toivoo ja haluaa, meillä kun on helposti kommunikaatiokatkoksia sen takia että asiakas ja kampaaja saattavat puhua vähän eri kieltä. Kampaajan täytyisi muistaa, että asiakas ei puhu ammattislangia ja saattaa tarkoittaa ihan eri asiaa kuin kampaaja ymmärtää. Samoin hyvä kampaaja huomaa pian, onko asiakas puheliasta sorttia vai haluaako nautiskella käsittelystä ihan hiljakseen.

Ulkomailla toimimisesta on minullakin kokemusta ja voin sanoa samaa kuin joku aiemmin; suomessa kampaajilla on todellakin pääsääntöisesti erittäin hyvä ja laaja koulutus. Tosin elämäni parhaan hiustenleikkuksen olen itse saanut Lontoossa Toni & Guy Academyssa hiusmallina, jos joku on siihen suuntaan menossa, niin sinne pääsee ilmaiseksi hiusmalliksi koulutustilaisuuksiin, (eikä tehdä mitään mitä et halua, vaan toiveiden mukaan).

Lopuksi sanoisin, että kertokaa kampaajalle jos olette tyytymättömiä, me emme ole ajatustenlukijoita! Hyvä kampaaja ottaa palautetta vastaan ja ottaa opikseen virheistään. Jos lähdette vain tuppisuuna ja puhisette kotona kiukkuisena, ei asiat ainakaan parane.

Tämä olo hyvä kommentti. Itsekin opiskellut alaa, mutta kiinnostuin toisesta alasta ja jätin sikseen. Monella ystävällä ja tutulla näitä omia liikkeitä ja täytyy kyllä sanoa että jestas kaikista ei tuolle alalle oikeasti ole.

Esimerkkinä yksi tuttu jolla olen käynyt muutamia kertoja:

Ei osaa ehostaa tai tehdä juhlakampauksia, kun ei niistä oikein tykkää. Ei muutenkaan ole sellainen kuvauksellinen ihminen, jos nyt ymmärrätte mitä tarkoitan.

Jos asiakas sanoo että ehdotappas jotain uutta ja minulle sopivaa, tulee vaan "en minä tiedä". Minusta tuo ala vaatii sen verran silmää, vaikka loppupeleissä päätös on asiakkaan mutta silti.

Mä käyn vaan värjäyttämässä tyven, mutta silti haluan että hiukset näyttää hyvältä kun pois lähden. Monesti kumminkin olen huomannut, että päänahkaan jää runsaasti väriä, alkaa kutisemaan. Pesun jälkeen heitetään sellainen määrä öljyä ja muita suihkeita ja kun föönataan päänahkaakin kuumalla tekee kipeää ja tukka tuntuu likaiselle. Ja on ihan lättänä. Nykyään sanon että pieni määrä öljyä latvaan muuta ei tarvitse.

Viimeksi halusin saada punertavuutta pois, mulle laitettiin väriä mutta kyllähän se punertaa.

Toisaalta kannattaisi varmaan käydä vieraalla, maksaa enemmän mutta saada oikeasti asiantuntevaa palvelua. Tuntuu että harvat kampaajat edes jaksaa perehtyä enää erilaisiin hiustyyppeihin, päänahan ongelmiin ja asiakkaalle ei vaikka kerrota vaalennusten ja muiden haitallisuudesta.

Ärsyttää kyllä ne kampaajat, jotka ei suostu tekemään jotain, koska "näyttää tyhmältä".

Ymmärrän sen kyllä tietyissä tilanteissa, jos menee vaikka valmiin kuvan kanssa, eikä se malli sopisi päähän. Mutta mun tilanteet:

1. Pidin nuorena mallista, jossa oli kananperse takaata, ja hiukset olivat pidemmät edestä. Oli mun mielestä kivat, ja mukavan räväkät. No hiukset olivat kasvaneet tästä mällista jo ulos, ja piti käydä leikkauttamassa sitten takaisin sellaisiksi. Pyysin kampaajaa leikkaamaan niin, että pitenee eteen ihan reippaasti, näytin pituudet. Lopputulos oli takaata hyvän pituinen, mutta se "eteenpäin pidentyvä" pidentyi vain puoli senttiä, näytti ihan suoraan leikatulta. Kampaaja sanoi, että olisi muuten näyttänyt tyhmältä. Joo niin varmaan, kun mulla oli sama malli ollut jo parin vuoden ajan eikä näyttänyt tyhmältä..

2. Mulla on pitkät hiukset, mutta tykkään lyhyemmästä sivuotsiksesta. Aina on hyvin sopinut, ja kehystää mukavasti kasvoja. Liian pitkänä tuntuu, että otsis on semmoinen roikkutukka, mitä ei saa mitenkään hyvin ilman, että laittaa sen vain pinnillä kiinni. Ainoa vain, että ikinä kampaajalla mulle ei suostuta leikkaamaan tarpeeksi lyhyttä, koska "näyttää tyhmältä". Ja sittenkin kun suostuvat leikkaamaan vähän lyhemmäksi, leikkaavat siihen ihan liian vähän hiuksia. Ei ole muu auttanut, kuin katsoa youtubesta hyvät ohjeet, ja leikata itse.. mutta nyt olen ainakin tyytyväinen.

Kampaajalla käyminen on pelottavaa. Nytkin pitäisi liian pitkää tukkaa saada tasoitettua, mutta en uskalla mennä.

Historian parhaat ovat olleet:

1)Halusin pitkän tukan lyhennettävän olkapäämittaiseksi pitkäksi suoraksi polkaksi. Varmuuden vuoksi mukanani oli sanallisen ja havainnollisen esityksen lisäksi lehdestä leikattu kuva sen pituisesta hiusmallista. No, silmälasit pöydälle ja kärsimään tuskallista nyhtämistä, runnomista ja repimistä (vaikka pyydän olemaan hieromatta, pyyntöä ei koskaan totella, "koska tää nyt kuuluu tähän hintaan"). Vähän ihmettelin pitkästi kestävää nipsutusta takaraivolla, mutta en huolestunut. Olisi pitänyt. Lopputulos oli edestä kuvan osoittamasti polkkapituinen, mutta takaraivolle kampaaja oli soveltanut nyhdetyn kananpersemallin ja loppuhuipennokseksi föönannut hiukset päältä valtavaksi turnyyriksi. Kampaajan selitys oli, että kuvastahan ei nähnyt, että millainen malli on takaa.

2) Ylipäänsä joka ikinen kerta pyydän olemaan repimättä hiuksia veitsellä, koska se saa aikaan 16-haaraisia kasvavan hirveän hamppuperuukin, joka sojottaa joka ilmansuuntaan. Yksi kampaaja viidestäkymmenestä on onnistunut noudattamaan pyyntöä. Kiitos hänelle.

3)Yhden kerran meni ihan ok siihen asti, kunnes erehdyin lopuksi kysymään, olisiko mahdollista ohentaa latvoista sisemmästä osiosta hieman, jotta latvat sitten taipuisivat nätimmin sisäänpäin. Kampaaja ei ymmärtänyt yhtään mitä tarkoitin ja havainnollistin useaan kertaan näyttämällä latvan viimeistä viittä senttiä, että jos siitä ohentaisi, ei päällipuolelta vaan hiusrajan puolelta. Sana HIUSRAJA sitten sanoikin kampaajalle jotakin, ja hän sitten napsautti korvan yläpuolelta reilun tupsun päänahkamittaan. Tasapainoin vuoksi sama tehtiin sitten toiselle puolelle, ja kasvattelin seuraavat kaksi vuotta näitä ihmeellisiä silmälasin sangan päälle ihanasti nousevia tupsuja.

Käyn nykyään kampaajalla vain Tallinnassa, Suomen puolella ei vaan uskalla plus ei ole varaa maksaa useita kymppejä hiusten pilaamisesta.