Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
Olen käynyt ala-aste ikäisestä pitäen kampaajalla todella paljon, ollut hiusmallina yms. ja mukaan mahtuu tietenkin myös muutamia pettymyksiä.
Kerran kampaaja kysyi että sopisiko että värjäämme tummanruskeat lähes mustat hiukseni tummanpunaisella sävyllä. No, mikäs siinä sopihan se minulle. Kampaaja tosin ei huomioinut tyvikasvuani, joka on suht vaalea vaan laittoi samaa väriä koko päähän. Lopputulos oli tummat hiukset joissa hieman punertavaa sävyä ja aivan eri sävyinen, kirkuva paloauton punainen, tyvikasvu. Olin silloin niin nuori että en kehdannut reklamoida asiasta vaan värjäsin itse tyvikasvun kotona tummemmaksi.
Yhdellä kerralla vanha mieskampaaja joka ilmeisesti oli ollut alalla tyyliin koko elämänsä halusi välttämättä toteuttaa oman visionsa. Pyysin, että hiuksia ei lyhennettäisi radikaalisti, koska yritin kasvattaa niitä. Mies kuitenkin totesi hiuksieni olevan tällä hetkellä niin tyhmässä "välimallissa", että ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin lyhentää ne. Hän muutenkin koko ajan haukkui hiuksiani leikatessaan niitä. Lopputulos oli tietenkin mikäs muukaan kuin kasaritukka mallia Nik Kershaw. Seuraavana päivänä töissäkin työkaveri heti minut nähtyään kommentoi "Kunnon kasariletti". En jaksanut katsella tuota tukkaa paria viikkoa pidempään vaan otinkin sitten hiustenpidennykset.
Eräs huono kokemus liittyy myös tuohon hiusten haukkumiseen. Minulla on erittäin luonnonkiharat ja kuivat, melko vaikeat hiukset. Tiedostan tämän erittäin hyvin itsekin ja siksi olikin erittäin veemäistä kun erään kampaajakäynnin koko keston ajan kampaaja jatkuvalla syötöllä kommentoi miten järkyttävän huonossa kunnossa hiukseni ovatkaan ja väänteli naamaansa. Kampaajalla käydessä yksi parhaista kohdistahan on hiuksia pestessä tapahtuva hieronta mutta tämä kampaaja feilasi sen täysin ja vain raapi päätäni kivuliaasti. Lopputulos oli ihan ok, ei todellakaan mikään paras ikinä mutta jouduin vielä sitten tietenkin maksamaan pitkien hiusten lisän, vaikka siitä ei aluksi ollut mitään puhetta.
Neljäs huono kokemus liittyy hiusten "loppustailaukseen", tämä nyt ei varsinaisesti ollut mikään kauhea kokemus, lähinnä huvittava. Kuultuaan, että minulla on super luonnonkiharat hiukset, kampaaja halusi välttämättä, että pesun jälkeen emme suorista tai föönaa hiuksiani, kuten yleensä pyydän, vaan stailaamme ne "ihanilla Tigin kiharatuotteilla". Olin hieman skeptinen mutta suostuin ehdotukseen. Kampaaja yritti yrittämistään puristella ja muotoilla itsepäisiä ja vaikeita hiuksiani mutta lopputulos oli surkea harakanpesä. Kampaajalla alkoi jo aika loppua ennen seuraavaa asiakasta joten lähdin sitten vain kotiin huppu päässä. En kyllä ollut mitenkään erityisen harmissani, koska leikkaus ja väri olivat hyvät, huvitti vaan se kampaajan jo lievästi tuskallinen ilme kun hiukseni eivät millään suostuneet tottelemaan.
Näytin kampaajalle kuvan naistenlehdestä pitkästä luonnonkiharasta punaisesta hiuspehkosta. Lähdin kotiin oma litteä hiirenhäntä värjättynä oranssiksi ja kiharrettuna. Eikö kauneuskoulussa opeteta mitään!?!
Kampaaja otti mun kihlatulta poskeen sillä aikaa kun mulla oli väri päässä. Vain Seinäjoella...
Tämä ei ole kauheimpia kampaamokokemuksiani, mutta... Ystäväni suosituksesta kokeilin kesän alussa trendikästä kampaamoa Helsingin keskustassa. Ko. paikka mainosti itseään tietyllä kampaamokoulutusbrändillä, ja olivat omien sanojensa mukaan erikoistuneet taitavaan leikkaamiseen. No hyvä, itselläni liukas, piikkisuora, pitkin päätä valuva hiuslaatu mutta hyvä luonnollinen väri, eli kaipaan aina pelkästään ryhdikästä ja hiusta tukevaa leikkausta polkkamalliselle tukalleni. Selitin "hiusmuotoilijalle" juurta jaksaen mitä toivoin, miten hiuslaatuni käyttäytyy, ja minulla oli jopa kuva mukana referenssinä. Kampaaja nyökytteli ja meillä oli olevinaan yhteisymmärrys siitä, mitä kaipaisin. Otin silmälasit pois, hiukset pestiin, ja seuraavan puolentoista tunnin ajan kampaaja keskittyi todella pedantilta tuntuvaan leikkaamiseen. Välillä muisti kehua, kuinka "törkeän makea" hiuksistani tulisi. Lopputulos oli sitten ylläri, eli tasamittaan leikatut latvat ja siinä kaikki! Minun hiuslaadullani siis näytin siltä, kuin kuuluisin johonkin ilottomaan lahkoon, jossa ulkonäköön panostaminen olisi kiellettyjen asioiden listalla. Olin niin puulla päähän lyöty siitä, ettei kampaaja ollut ottanut huomioon mitään mitä alussa sovittiin, etten saanut sanaa suustani. Olisi pitänyt kyllä reklamoida, eli oma moka siinä mielessä.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla pidin otsatukkaa. Halusin siihen nostetta kevyellä pehmennyksellä.
Kampaaja valitsi pienimmät permanenttirullat ja -AINEEN.
Lopputuloksena suora pitkätakatukka ja etuhiukset mallia villakoira.
Haa, kohtalotoverini! Ihan sama look silloin minullakin :'D
Vierailija kirjoitti:
Olen käynyt ala-aste ikäisestä pitäen kampaajalla todella paljon, ollut hiusmallina yms. ja mukaan mahtuu tietenkin myös muutamia pettymyksiä.
Kerran kampaaja kysyi että sopisiko että värjäämme tummanruskeat lähes mustat hiukseni tummanpunaisella sävyllä. No, mikäs siinä sopihan se minulle. Kampaaja tosin ei huomioinut tyvikasvuani, joka on suht vaalea vaan laittoi samaa väriä koko päähän. Lopputulos oli tummat hiukset joissa hieman punertavaa sävyä ja aivan eri sävyinen, kirkuva paloauton punainen, tyvikasvu. Olin silloin niin nuori että en kehdannut reklamoida asiasta vaan värjäsin itse tyvikasvun kotona tummemmaksi.
Yhdellä kerralla vanha mieskampaaja joka ilmeisesti oli ollut alalla tyyliin koko elämänsä halusi välttämättä toteuttaa oman visionsa. Pyysin, että hiuksia ei lyhennettäisi radikaalisti, koska yritin kasvattaa niitä. Mies kuitenkin totesi hiuksieni olevan tällä hetkellä niin tyhmässä "välimallissa", että ei olisi muuta vaihtoehtoa kuin lyhentää ne. Hän muutenkin koko ajan haukkui hiuksiani leikatessaan niitä. Lopputulos oli tietenkin mikäs muukaan kuin kasaritukka mallia Nik Kershaw. Seuraavana päivänä töissäkin työkaveri heti minut nähtyään kommentoi "Kunnon kasariletti". En jaksanut katsella tuota tukkaa paria viikkoa pidempään vaan otinkin sitten hiustenpidennykset.
Eräs huono kokemus liittyy myös tuohon hiusten haukkumiseen. Minulla on erittäin luonnonkiharat ja kuivat, melko vaikeat hiukset. Tiedostan tämän erittäin hyvin itsekin ja siksi olikin erittäin veemäistä kun erään kampaajakäynnin koko keston ajan kampaaja jatkuvalla syötöllä kommentoi miten järkyttävän huonossa kunnossa hiukseni ovatkaan ja väänteli naamaansa. Kampaajalla käydessä yksi parhaista kohdistahan on hiuksia pestessä tapahtuva hieronta mutta tämä kampaaja feilasi sen täysin ja vain raapi päätäni kivuliaasti. Lopputulos oli ihan ok, ei todellakaan mikään paras ikinä mutta jouduin vielä sitten tietenkin maksamaan pitkien hiusten lisän, vaikka siitä ei aluksi ollut mitään puhetta.
Neljäs huono kokemus liittyy hiusten "loppustailaukseen", tämä nyt ei varsinaisesti ollut mikään kauhea kokemus, lähinnä huvittava. Kuultuaan, että minulla on super luonnonkiharat hiukset, kampaaja halusi välttämättä, että pesun jälkeen emme suorista tai föönaa hiuksiani, kuten yleensä pyydän, vaan stailaamme ne "ihanilla Tigin kiharatuotteilla". Olin hieman skeptinen mutta suostuin ehdotukseen. Kampaaja yritti yrittämistään puristella ja muotoilla itsepäisiä ja vaikeita hiuksiani mutta lopputulos oli surkea harakanpesä. Kampaajalla alkoi jo aika loppua ennen seuraavaa asiakasta joten lähdin sitten vain kotiin huppu päässä. En kyllä ollut mitenkään erityisen harmissani, koska leikkaus ja väri olivat hyvät, huvitti vaan se kampaajan jo lievästi tuskallinen ilme kun hiukseni eivät millään suostuneet tottelemaan.
Isällä ja veljellä on luonnonkiharaa käkkärää, molemmilla lyhyet. Isän käkkärä oli nuorena afro. Onneksi olen perinyt myös äidin piikkisuoraa hiuslaatua niin, että oma tukka on liukas ja taipuisa luonnonlaine...
Mutta joo, luonnonkihara näyttää usein kuivalta. Miten kampaaja-ammattilainen ei voi sitä tajuta? Mutta onko ihme jos ne eivät usein tiedä mikä ero on sentillä ja neljällä sentillä?
Multa on myös tukkaa leikattu potaksi, föönattu palloksi ja riivitty veitsellä. Nyt olen onneksi löytänyt hyvän kampaajan, jolta voi varata ajan netistä, joka leikkaa kuivat ja tasan ne kuivat kertahintaan 29 euroa ja joka ei laita kampauksia kun kerron, että menen kohta lenkille. On myös noin 50 metrin päässä kotiovesta :-)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
- Kuin kaksi marjaa -tyyppi. Asiakas poistuu kampaamosta samanlainen kampaus päässään kuin äskeisellä asiakkaalla
Tämän olen kokenut vuonna 2001. Kotipaikkakuntani "hienona" pidetyssä kampaamossa koulutettiin henkilökunta tekemään tietty malli sekä tarjoamaan sitä asiakkaille. Siksi minullakin on ollut tuona kesänä ah niin muodikas (pöh!) lyhyt tukka värjättynä niin, että pohjalla on tumma väri ja päällä vaalea. Tajusin erheeni liian myöhään nähdessäni toiselle asiakkaalle tehtävän täsmälleen samaa lookia.
Täällä näkee samalta parturilta näitä: korvat kierretty, mut korvien edessä hiustupsut ja takaa kerrostettu tuuhean oloiseksi ja niskasta suht lyhyt. Uuh, heippa vaan tädit!
Mikä vimma kampaajilla on "ohentaa ja keventää", jos on sattunut geenilotossa saamaan vähänkään tuuheammat hiukset? Itse ratkaisin ongelman lopettamalla kampaamokäynnit pari vuotta sitten.
Mulla kävi lauantaina aika kamala värikokemus. Valitsin kampaajan esittelemistä väreistä punertavan vaalean / keskiruskean, sävyn numero oli joku 6. jotain. Sen ei pitäisi olla kovin tumma, eikä se tupsunäytteissä ollutkaan. Kuitenkin kun väri pestiin pois, tukka näytti mustalta. Kampaaja vakuutti, että se näyttää vaan märkänä tummemmalta. No joo, nyt kuivana se näyttää mustanruskealta auringonpaisteessa, sisävalossa edelleen mustalta.
Olen yli nelikymppinen, kalpeaihoinen ja mulla on vaaleat kulmakarvat. Tämä näyttää aivan kamalalta, on kuin olisin vanhentunut 10-15 vuotta kerralla! Kampaajan mielestä kuitenkaan mitään korjaavia toimenpiteitä ei voi tehdä, koska jos alkaa värinpoistaa niin tulee vaan oranssi mikä ei mulle sovi. Hinnasta sain vähän alennusta sentään. Mutta mukavaa, pitkät hiukset pilalla. Oma väri on varsin vaalea vaikkei ihan blondi (7/8 sävyastetta) joten melkoinen tyvikasvu tulee olemaan kun tämä tästä kasvaa, ja luultavasti on pakko värjäyttää sekin sitten tummaksi ettei näytä kamalalta.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vimma kampaajilla on "ohentaa ja keventää", jos on sattunut geenilotossa saamaan vähänkään tuuheammat hiukset? Itse ratkaisin ongelman lopettamalla kampaamokäynnit pari vuotta sitten.
Moni kuten minä suorastaan pyytää sitä. Mulla ainakin raskas, pitkä tumma tukka on varsinainen moppi jos sitä ei kevennä ja kerrosta. Hius on niin painavaa että se painuu semmoiseksi roikkotukaksi mistä en tykkää yhtään. Kun on lyhyempiä kerroksia niin ei roiku niin pahasti, ja voi halutessaan kihartaakin.
Pakko jakaa omat kauhukokemukset 15 vuoden ajalta (huom! suurin osa kampaajakokemuksistani on kuitenkin ollut hyviä :)) :
- Halusin palata lähelle omaa väriä ja pyysin kampaajaa värjäämään lähelle tyven väriä eli ruskeaksi (keskiruskea). Hälytyskellojen olisi pitänyt soida, kun kampaaja kysyi kahvin- vai suklaanruskeaksi? Vastasin mieluummin kahvin, koska luulin että kyse oli sävyn laadusta (viileä vai tumma). Tulos: Tummanruskeat, miltei mustat hiukset, jotka eivät sopineet itselleni ollenkaan (kävin pian korjauttamassa väriä toisella kampaajalla)
- Halusin otsahiuksiini vaihtelua. Varasin ajan nuorekkaan ja trendikkään oloisesta kampaamosta. Otin mallikuvan mukaan ja pyysin kuvanmukaista hieman epäsymmetristä ja rikottua otsatukkaa. Tulos: valehtelematta sentin pituinen tasaotsis, joka kaikenlisäksi oli vaikea saada pysymään alhaalla vaan nousi 90 asteen kulmaan otsaa vasten. Työkaveri kysyi seuraavana päivänä varovasti reklamoinko uudesta kampauksesta..
- Raita-aine levisi tyviin. Tulos: tyveen tuli typerännäköisiä vaakasuoria raitoja, jotka näkyivät erityisesti kun hiukset oli auki
- Raita-aine kuumeni folioissa todella rajusti, onneksi kyseiset foliot ei ollut kiinni päänahassa. Kampaaja ei osannut selittää mistä johtui. Tulos: Vaaleat raidat ja helposti takkuuntuva hiusalue (onneksi kuumentuneet osiot ei kuitenkaan palanut..)
- Laitettiin vaaleahkot huppuraidat pitkään värjättyyn, mutta hyväkuntoiseen tukkaan. Tulos: Raidoitetut hiukset hapertui ja katkesi, pitkiin hiuksiin jäi karmeat nysäraidat, jotka sävytin kotona piiloon.
- Pyysin kampaajaa leikkaamaan polkan, joka olisi hieman lyhyempi takaa. Tulos: Kamala "kananperse", jota yritin peitellä lippiksellä ja huiveilla koko kesän.
Menin 18-vuotiaana kampaajalle, koska halusin vähitellen vaalentaa ruskean tukkani. Hiukseni olivat pitkät ja blondi olin ollut aiemminkin. Tiesin, että vaalennus pitää tehdä asteittain.
Halusin nyt raidoittamalla vaalennetun tukan. Näin mulle oli tehty aiemminkin, foliolapuilla.
Tämä kokenut ja hyvin suosittu kampaaja vetikin mulle kumisen raitahupun päähän ja alkoi vaalentaa raitojani. Kun vaikutusaika oli ohi, kampaaja ei saanutkaan huppua pois, koska vaalennusaine oli hamputtanut hiukseni! Kampaaja vei mut pesupaikalle ja alkoi repiä huppua pois samalla kastellen hiuksiani. Sinne ne jäivät lavuaariin. Kun hiuksiani alettiin kammata, ne lentelivät pumpulipalloina lattialle. Odottamaan saapunut seuraava asiakas katseli putoavia hiuksiani kauhistuneena. Pidättelin itkua.
Kaiken huipuksi kampaaja ei edes pahoitellut, eikä kuivannut hiuksiani, iski vain käteeni hyvitykseksi hoitovaahdon ja pisti minut kotimatkalle pää märkänä!! Onneksi mulle jäi tukkaa, mutta varmaan puolet tippui raitojen mukana.
Olen myös viime vuonna menettänyt päällimmäiset hiukseni kampaajalle liian voimakkaan vaalennusaineen vuoksi, nykyään käyn vain yhdellä ja samalla vakiokampaajalla joka tietää mitä hiuksilleni tekee.
Minulla oli lähes 10 kuvaa tulostettuna hiusmallista jollaisen halusin. olin siis todella huolella etsinyt kuvia. Selitin myös tälle kampaajalle millaisen tukan halusin. Eikä kyseessä ollut mitenkään vaativa homma. Hiukseni ovat suhteellisen ohuet ja lasimaiset. Ennen kampaajalle menoa ne ylettyivät hartioille ja pyysin että kampaaja leikkaisi polkkatukan, joka oli aavistuksen pidempi edestä kuin takaa. Kerrostettu hieman takaa, jotta ohut tukkani näyttäisi paksummalta.
Tyttö alkoi leikata. Tulos oli jotain totaalisen kamalaa. Hän oli vedellyt koko takaraivon puoleen päähän asti muutaman sentin pituiseksi, nyrhityksi kananperseeksi. Sitten otsahiukset olikin yllättäen jätetty leukaan asti, mutta voitte kuvitella miltä näyttää kampaus jossa puolet päästä olisi kynitty puutarhasaksilla mahd lyhyeksi, ja puolet jäetty pitkäksi. En ole eläessäni nähnyt mitään niin kamalaa. Sanoin tälle pimulle että tämähän ei ole lainkaan mitä odotin johon kampaaja vastasi että sun hiukset on ohuimmat mitä mä oon ikinä nähny, niistä ei parempaa saa (!!). ja että on kuulemma typerintä ikinä tulla joidenkin kuvien kanssa kampaajalle ja kuvitella että sellaiset voisi saada. Kuljin sitten pipo päässä seuraavat kuukaudet ja kammottava tukkani herätti kaveripiirissä laajalti ihmetystä ja kauhistelua. Koskaan et saanut korvauksia pilatuista hiuksista, mutta konkkaan tuo kampaamo meni alle vuoden päästä minun pääni pilaamisesta.
Mulla on tosi liukkaat hiukset ja yhdellä kampaajalla meni hermot kun sellaiset "hauenleukaklipsit" ei pysynyt mun päässä paikallaan.. Se alkoi paiskoa tavaroita ja heitellä vihaisesti lattialle niitä valuneita klipsejä :O Luonnollisesti en halunnut mennä sinne putiikkiin toiste.
Kun käy pitkään samalla kampaajalla, siinä on omat hyvät ja huonot puolensa. Hyvät puolet on siinä, että hän tuntee jo hiuslaatusi ja olette parhaimmassa tapauksessa kuin ystäviä. Huonot puolet on siinä, ettei hän oikein enää ehdottele kampauksen/tyylin päivittämistä, vaan jatkatte samalla linjalla 20 vuotta. Pääasiassa vaihdatte kuulumisia, hiukset eivät enää pääosassa. Jos halua jotain uutta ja missä keskitytään vain hiuksiin, niin pitää käydä jossain uudessa hyvässä paikassa. Ja niitähän on vaikea löytää; tarjontaa on paljon muttet koskaan etukäteen tiedä miten taidokkaita oikeasti ovat.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli lähes 10 kuvaa tulostettuna hiusmallista jollaisen halusin. olin siis todella huolella etsinyt kuvia. Selitin myös tälle kampaajalle millaisen tukan halusin. Eikä kyseessä ollut mitenkään vaativa homma. Hiukseni ovat suhteellisen ohuet ja lasimaiset. Ennen kampaajalle menoa ne ylettyivät hartioille ja pyysin että kampaaja leikkaisi polkkatukan, joka oli aavistuksen pidempi edestä kuin takaa. Kerrostettu hieman takaa, jotta ohut tukkani näyttäisi paksummalta.
Tyttö alkoi leikata. Tulos oli jotain totaalisen kamalaa. Hän oli vedellyt koko takaraivon puoleen päähän asti muutaman sentin pituiseksi, nyrhityksi kananperseeksi. Sitten otsahiukset olikin yllättäen jätetty leukaan asti, mutta voitte kuvitella miltä näyttää kampaus jossa puolet päästä olisi kynitty puutarhasaksilla mahd lyhyeksi, ja puolet jäetty pitkäksi. En ole eläessäni nähnyt mitään niin kamalaa. Sanoin tälle pimulle että tämähän ei ole lainkaan mitä odotin johon kampaaja vastasi että sun hiukset on ohuimmat mitä mä oon ikinä nähny, niistä ei parempaa saa (!!). ja että on kuulemma typerintä ikinä tulla joidenkin kuvien kanssa kampaajalle ja kuvitella että sellaiset voisi saada. Kuljin sitten pipo päässä seuraavat kuukaudet ja kammottava tukkani herätti kaveripiirissä laajalti ihmetystä ja kauhistelua. Koskaan et saanut korvauksia pilatuista hiuksista, mutta konkkaan tuo kampaamo meni alle vuoden päästä minun pääni pilaamisesta.
Voi ei, minulla on samantyyppinen liukas ja suora hiuslaatu, ja olen monesti pyytänyt juuri tuota kuvaileemaasi kampausta, joka oikein leikattuna sopii minulle ja monelle muullekin. Ja vaikka kuvia on ollut mukana ja pitkät keskustelut kampaajien kanssa käyty, niin todella ihmeellisiä kananpersevariaatiota on usein minullekin tullut!
Olin häissä kaasona ja olin varannut juhlakampauksen tutusta kampaamosta. Tuttu kampaaja oli kuitenkin yllättäen vapaalla ja sain jonkun sijaisen. Tämä sijainen nysväsi yli kolme tuntia mielestäni hyvin yksinkertaista kampausta ja lopuksi poltti poskeni jollain käherrysraudalla. Anteeksipyynnön sijaista kuului vain "oho". Minun piti juosta, että ehdin kirkkoon ja vietin useamman viikon isohkoa palovammaa peitellessä (4x2cm). Onneksi ei jäänyt arpea...
Vierailija kirjoitti:
Olin häissä kaasona ja olin varannut juhlakampauksen tutusta kampaamosta. Tuttu kampaaja oli kuitenkin yllättäen vapaalla ja sain jonkun sijaisen. Tämä sijainen nysväsi yli kolme tuntia mielestäni hyvin yksinkertaista kampausta ja lopuksi poltti poskeni jollain käherrysraudalla. Anteeksipyynnön sijaista kuului vain "oho". Minun piti juosta, että ehdin kirkkoon ja vietin useamman viikon isohkoa palovammaa peitellessä (4x2cm). Onneksi ei jäänyt arpea...
Nämä roisit kampaajat on oma lukunsa. Mullakin on kerran napannut kampaaja vahingosta korvasta jollain kiharruspihdeillä, ja itse huomasin ensin sen palaneen lihan kärystä, sitten vasta tuli perässä tuntoaisti. Kampaajan kommentti huudahdukseen oli, että oho, ja onneksi korva peittyy hiusten alle...
Teininä törmäsin myös roisiin permanentin laittajaan. Ainetta valui pitkin ja poikin kun täti sitä laittoi rulliin. Sitä roiskahti myös silmään, ja voihkaisin ensin koska se ihan oikeasti sattui pahasti, ja sitten pyysin pumpulia tai jotain millä voin pyyhitä. Kampaajatäti tiuskaisi oikein tylysti: "älä kitise, ei siitä vielä keltään ole näkö mennyt".
Pieleen leikattu otsatukka. Lähtiessäni muut liikkeen työntekijät seurasivat hyvin huvittuneena, kun minun pääni tuhonnut nainen vakuutteli, että "siis toi on tosi ihana, sopii sulle sairaan hyvin". Sain sitten lähteä reissuun kourallinen pinnejä laukussani.
Toinen oli "en ole ikinä nähnyt noin huonosti leikattua kerrostettua tukkaa" -leikkaus. Minulla oli siis päässäni yksi kerros pitkiä hiuksia ja toinen 10cm lyhyempiä. Se oli siis nuoren kampaajan käsitys "kerrostetusti leikatusta tukasta". Itse en ko. mallin kamaluutta edes tajunnut, ellei vanhempi mieskampaaja olisi asiaa minulle ilmoittanut leikatessaan koko tukkaa polkaksi.
Olin kasvattanut omaa väriäni n. 10cm, ja menin kampaajalle. Toiveissa siis värinpoisto, halusin punaisesta takaisin vaaleaveriköksi. Värinpoiston sijaan tämä rouva lätki minulle suoraan väriainetta koko päähän, tuloksena juuresta neonkeltainen ja puolivälistä oranssinpunertavanrusehtavankukertava...
Toinen kampaaja hoiti homman kotiin, ja sain kuin sainkin vaaleat hiukset parin käyntikerran jälkeen, ja olen saanut kasvatettua täysin oman värin takaisin. Tämä kampaaja oli kyllä suoraan sanoen kauhistunut kollegansa tekeleestä.
Tämä kauhukampaaja on myös saksinut veljelleni korvaan vekin, kertonee ammattitaidosta...