Lue keskustelun säännöt.
Kauheimmat kampaamokokemukset tänne!
Usein kampaajalla käydessä herää kyllä kysymys, että mitä ihmettä siellä kampaajakoulussa oikein opetetaan vai opetetaanko mitään?! Eivätkö kampaajat osaa arvioida, mikä kampaus sopii asiakkaalle ja mikä ei? Ja minkä ihmeen takia kampaajat eivät sano mielipidettään, jos asiakas ehdottaa jotain ihan hölmöä?
Minun eräs kauheimmista kampaamokokemuksistani sijoittuu teinivuosiin, toivottavasti niistä ajoista on ammattitaito kampaajilla kohentunut: Siihen aikaan oli muodissa tyvikohotus, ja minä tietysti halusin tuuheutta ja ilmaa päätä myöden meneviin hiuksiini. Kampaaja ehdotti, että laitetaan tätä tyvikohotusainetta myös koko hiuksiin, ja rullasi hiukset rullille. Ei tullut teinin mieleenkään epäillä kampaajan ammattitaitoa, ja lopputulos oli luonnontaipuisissa hiuksissa kuin permanentti. Ja aivan hirveä sellainen. Eihän sille voinut mitään tehdä! Itku siitä tuli. Kiitos vaan kovasti, vieläkin ärsyttää.
Kommentit (1073)
Huh, näitä kun lukee niin taidan pysytellä samassa kampaamossa, jossa olen käynyt jo 14 vuotta - vaikka olenkin muuttanu nyt paikkakunnalta pois.
-88 kävin koemielessä opetuskampaamossa, kun oli halvempaa. Olin siis silloin 18 v. Tulin ulos tupeeratun ja föönatun "Olen 50-vuotias johtajatar"-tukan kanssa. Tiedättehän ne päät, joita poliitikoilla näkee. En ole kokeillut sen jälkeen....
Nämä kaksi on 90-luvulta. Tätini suositteli kampaamoa, jossa kuulemma kävivät kaikki hänen tuttunsa, kun oli niin halpa. Kampaamo oli mielestäni likainen, sotkuinen, työvälineissä oli paksulti edellisten asiakkaiden hiuksia ja kampaaja haisi vanhalle viinalle ja tupakalle. Onneksi ei ollut kuin pitkän tukkani latvojen tasaus. En mennyt uudestaan.
Tukkani on erittäin paksu, jonkunverran luonnonkihara ja ulottuu lapaluiden alle. Siitä on kerran tehty kampaamossa joku testi, jonka mukaan se ei vastaa normisuomalaista hentoa hiuslaatua, vaan on enemmänkin keskieurooppalaista. No joka tapauksessa osa hiuksista on hyvin karkeita. Halusin sitten toisessa paikkakunnan kampaamossa permanentin siihen. Kerroin kampaamossa, että tukka ei kiharru helposti ja pitäisi laittaa ainetta sen mukaan. Maksoi silloista 400 markkaa, mikä oli noin kuukauden opiskelijabudjettini. Olin aikaisemminkin kotipaikkakunnallani teetättänyt näitä, ja olivat onnistuneet.
Ihan hyvältä näytti, kun lähdin kampaamosta. Kahden viikon päästä permanentista ei ollut tietoakaan, vaikka olin tehnyt ohjeiden mukaan. . Se olikin viimeinen kerta, kun permanentin laitatin.
Muuten on mennyt leikkaukset ja värjäykset ok. Jopa Tallinnassa käydessä. (Missä mielestäni sainkin elämäni parhaimman leikkauksen.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on luonnonkiharat hiukset, jotka lyhyinä kihartuvat aika voimakkaasti. Kampaaja leikkasi toisen puolen niin, että näytti kuin hiuksissa olisi valtava kolo. Kävin loiventamassa koloa toisella kampaajalla ja ketutus helpotti huomattavasti.
Pahin kokemus on kuitenkin pojan hiukset. Vein 10-vuotiaan parturi-kampaamoon ja selitin asian. Hiuksia ei saa lyhentää ns. poikatukaksi eli lyhentää korvien päältä ja niskasta ihan lyhyeksi. Sitten tapahtuu se pahin: kampaaja esittää ymmärtäneensä ohjeet, vaikka ei tajua mitään.
Lähdin asioille ja palasin sitten hakemaan pojan. Lopputuloksena oli ns. naisten malli, jossa niska on lyhyempi ja hiukset pitenevät sivuille niin, että poskipäiden kohdalla ne ovat kaikkein pisimmät. Se oli kyllä niitä hetkiä, kun ei pysty sanomaan mitään, ettei alkaisi saman tien itkemään. Näissä tilanteissa on hyväksi, jos on aiempaa kokemusta lasten hiusten leikkaamisesta, koska heti kotiin päästyä hiukset oli pakko leikata ihmismäisiksi.
Menin kerrankin laitattamaan juhlakampauksen kampaajalle. Hiukset laitettiin ensin rullille ja sitten alettiin rakentamaan nutturaa. Ikuisuudelta tuntuvan ajan jälkeen kampaaja ja hänen apuun pyydetty kollegansa saivat aikaan omituisen harakanpesän, jossa oli noin miljoona pinniä. Jouduin pyytämään siskon auttamaan "pinnipesän" avauksessa juhlia seuranneena päivänä. Itse olen (maallikkona) tehnyt parempia nutturoita itselleni.
Kerran taasen minulla oli rustossa paranemassa oleva lävistys, josta varoitin monta kertaa kampaajaa koska korua ei voinut ottaa paranemisvaiheessa pois. Eiköhän kampaaja sohaissut läväriä ensin kammalla ja sitten vielä pyyhkeellä repäisten. Korva oli ihan punainen, kipeä ja parantuminen viivästyi roimasti.
Kävin ensimmäisiä kertoja kampaajalla värjäyttämässä hiuksiani joskus ala-asteella, laitoimme etuhiukset alta violetiksi. Tätä ennen kampaaja kysyi, haluaisinko lyhentää etuhiuksia ja vastasin kielteisesti. Kuitenkin kun hiukset oli värjätty niin sanoin haluavani sittenkin rikotun otsiksen (ennestään siis sivulle menevä pitkä otsis), ja kampaaja vastasi ettei valitettavasti sitä voi enää tehdä koska väriä menee hukkaan...
Toinen oli kun tehtiin kampaajalla folioraitoja ja raidat levisivät tyveen. Kampaamovalossa virhettä ei edes huomannut, mutta kotona tarkastellessani näytti siltä kuin minulla olisi ollut kaljuja läikkiä päässä. Onneksi kampaaja korjasi virheen.
Mikä siinä muuten on, kun lähtee kampaajalta niin aina mennään ensimmäisenä vessaan sukimaan kuontalo uudelleen? Itsekin nuorempana iskin heti hupun päähän kun astuin kampaajan ovesta ulos, vaikka olin muuten tyytyväinen tulokseen.
Joskus nuorena halusin kiharat lyhyisiin hiuksiini. Tulos oli kuin päälaelleni olisi liimattu lampaan perse. Opin, että luonnon taipuisaan tukkaani permanentti jämähtää - eikä muuten lähtenyt kuin kasvamalla pois. Muistan myös sen puudelivaiheen, kun ensin oli suoraa tukkaa n. 10 cm ja permispallot korvien päällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on tuuheat luonnonkiharat hiukset, ja kampaaja oikein innoissaan ohennussaksilla leikkasi tukihiusta, niin että itku pääsi kun kotona käteen jäi vain ohut tupsu ponnarille. hirveä ohennus, hiuksia ei pitänyt kerrostaa eikä ohentaa, mutta tämä halusi leikata niitä TUKIHIUKSIA.olin pyörtyä kun näin lattialla kasan hiuksiani. en mene enää koskaan "kuurolle" kampaajalle. sanoin selkeästi että ei kerrosteta, ei ohenneta. tasaiset latvat oli tavoitteena. oli kyllä, mutta erittäin ohut liruletti puoleen selkään. "sen saa sit kivasti kun puristelee märkänä muotovaahdon kanssa"
eipä toiminut.
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena halusin kiharat lyhyisiin hiuksiini. Tulos oli kuin päälaelleni olisi liimattu lampaan perse. Opin, että luonnon taipuisaan tukkaani permanentti jämähtää - eikä muuten lähtenyt kuin kasvamalla pois. Muistan myös sen puudelivaiheen, kun ensin oli suoraa tukkaa n. 10 cm ja permispallot korvien päällä.
Tästä tuli kerrassaan hauska mielikuva pariisilaisesta Fifistä!
http://www.poodleforum.com/attachments/poodle-grooming/22904d1326604531…
Samalla löytyi aivan kauheita puudeleiden stailauksia:
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2009/08/25/article-1208913-062CBAAF00000…
http://splitsider.awlnetwork.com/wp-content/uploads/sites/2/2013/07/sim…
http://static.shop033.com//resources/18/160536/Image/Poodle-1.jpg
http://i.telegraph.co.uk/multimedia/archive/02302/poodle-kermit_2302127…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kerran taasen minulla oli rustossa paranemassa oleva lävistys, josta varoitin monta kertaa kampaajaa koska korua ei voinut ottaa paranemisvaiheessa pois. Eiköhän kampaaja sohaissut läväriä ensin kammalla ja sitten vielä pyyhkeellä repäisten. Korva oli ihan punainen, kipeä ja parantuminen viivästyi roimasti.
Tästä muistui mieleen, että minulla oli lähemmäs kaksvitoseksi asti korkeutta kasvanut luomi lähellä toista korvaa näkyvällä paikalla. Aina, kun meni kampaajalle, piti erikseen muistuttaa ja kertoa, että korvan lähellä on luomi, jota pitää varoa. Silti ne useimmiten yritti kammata sen luomen irti!! Sitten sain tarpeekseni ja leikkautin luomen pois. Sen jälkeen on ollut helpotus, kun ei tarvi pelätä asian puolesta. Vaan mikä vaikeus siinä on muistaa asioita, joita asiakas on painottanut? Sama huolimattomuus toistuu näissä stooreissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joskus nuorena halusin kiharat lyhyisiin hiuksiini. Tulos oli kuin päälaelleni olisi liimattu lampaan perse. Opin, että luonnon taipuisaan tukkaani permanentti jämähtää - eikä muuten lähtenyt kuin kasvamalla pois. Muistan myös sen puudelivaiheen, kun ensin oli suoraa tukkaa n. 10 cm ja permispallot korvien päällä.
Tästä tuli kerrassaan hauska mielikuva pariisilaisesta Fifistä!
http://www.poodleforum.com/attachments/poodle-grooming/22904d1326604531…
Samalla löytyi aivan kauheita puudeleiden stailauksia:
http://i.dailymail.co.uk/i/pix/2009/08/25/article-1208913-062CBAAF00000…
http://splitsider.awlnetwork.com/wp-content/uploads/sites/2/2013/07/sim…
http://static.shop033.com//resources/18/160536/Image/Poodle-1.jpg
http://i.telegraph.co.uk/multimedia/archive/02302/poodle-kermit_2302127…
Se mun lampaanpehva löytyi ihan kuvana; kylläkin miehen päästä.
http://hairstylescustom.biz/wp-content/uploads/2016/06/80s-hairstyles-m…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen lukenut kauhuissani ja myötäeläen näitä juttuja JA nauranut itseni välillä kipeäksi : D
Itse olen 54N ja ollut muutaman kerran elämässä tyytyväinen kampaajalta lähtiessä. En jaksa kirjoittaa kuitenkaan nyt pettymyksistä, mutta suuret kiitokset nauruista tämänhetkisessä surullisessa elämäntilanteessani.
Vierailija kirjoitti:
Mikä vimma kampaajilla on "ohentaa ja keventää", jos on sattunut geenilotossa saamaan vähänkään tuuheammat hiukset? Itse ratkaisin ongelman lopettamalla kampaamokäynnit pari vuotta sitten.
Ohennus latvaosassa näyttää hyvältä jos kampaaja osaa tehdä sen oikein ja oikeilla välineillä. Esim. mulle tuuheatukkaiselle se sopii, koska ilman kerrostuksia tukkani näyttää joltain pyramidilta ja menee päälaelta päätä myöten. Mutta jos asuu paikkakunnalla, jolla työskentelvät kampaajat ovat jotain vajakkeja pysyisin mahdollisimman simppelissä tyylissä...kuten tässä ketjussa on todettavissa :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä tapahtui kuopiolaisessa hyväksi mainostetussa kampaamossa. En pysty edes kertomaan juttua kovin seikkaperäisesti, koska se saa minut vieläkin (kahden vuoden kuluttua) raivon valtaan. Kampaamossa työskenteli nuori mies, jonka hiustenleikkaustaidosta oli hyviä kokemuksia. Varasin siis hänelle ajan ja menin jännittyneenä kampaamoon. Heti ovella minulle ilmoitettiin, että ko. kampaaja on sairastunut ja että minulle on yritetty soittaa, mutten vastannut puhelimeen. Otin puhelimeni esille ja tarkastin, ettei puhelua ole tullut. Siihen kampaamon omistaja kiirehti sanomaan, että heillä on minun väärä numero ja ehdotti että hän voisi leikata/värjätä minut. En oikein ilennyt kieltäytyäkään ja niinpä kerroin toiveeni värin ja mallin suhteen. Painotin kovasti sitä etten tykkää lyhyestä mallista ja että otsalla ja niskassa on hiuksissani pahat pyörteet. Värjäyksen ajan omistaja-kampaaja kyseli koko ajan liikkeessä olevalta tyttäreltään neuvoa värin suhteen ja vakuutteli välillä minulle, että tällä tyttärellä on "uusimmat opit" värjäyksessä, No, värjäys onnistui jotenkuten, mutta sitten alkoi leikkaus. Ehdottamaani malliin hän puisti tomerasti päätään ja sanoi:" Eihän sellaista voi tehdä". Sanoin ihmeissäni, että sellainen on ollut mulla aiemminkin ja tykkään siitä. Hän ei kuulemma tee sellaista. Sitten hän alkoi saksia hiuksiani niin, että 20 cm pitkät hiustupsut vain putoilivat lattialle. Säikähtyneenä muistutin taas ettei lyhyttä! Hiustupsut jatkoivat putoilemistaan. Lopputuloksena tuijotti minua peilistä lyhyt joka suuntaan törröttävä poikatukka, joka oli niskastakin kynitty kuin miehillä. Niskapyörre sai olemattomat niskakarvani nousemaan pystyyn , samoin etuhiusten pyörrekohta nosti etutukan lipaksi ilmaan. Kuin pisteeksi i:n päälle oli poskilleni väännetty koukun malliset pulisongit, joita oon viimeksi nähnyt 50-luvun muotikuvissa (tyyliin Laila Kinnunen). Kauhistuneen ilmeeni nähdessään hän alkoi hokea:" Tämä käy sinulle tosi hyvin" ja kun sanoin, ettei siitä ollut tarkoitus tulla näin lyhyttä hän puolustautui: "Jos tämä kampaaja xxx olisi ollut tänään paikalla, hän olisi leikannut sinulle vielä paljon lyhyemmän..." En tiedä. miten selvisin sieltä ulos, mutta kotiin mennessä itkin koko matkan ja ajattelin että kahden päivän päästä tuleva matkani on pilalla ja koko kesä on pilalla, enkä ilkiä ikinä mennä ihmisten ilmoille. Olen aina inhonnut lyhyttä poikatukkaa itselläni eikä sitä ole lapsuuden jälkeen ollutkaan tätä ennen. Kasvattelin hiuksiani sitten 6 kk, ennenkuin uskalsin mennä muotoiluttamaan uuteen uskoon. Sanomattakin on selvää että tuon kampaamon kierrän loppuikäni kaukaa. Jo ohikulkiessani nousevat niskakarvani kauhusta pystyyn.
Olin blondi, ja halusin lämpimänsävyisiä, vaaleanruskeita raitoja. Kampaaja itse oli joku ihan harmaan, sinertävän blondin ystävä omista hiuksistaan päätellen. Sanoi, että tottakai onnistuu. Kävin aina vaalentamassa hänellä.
No, kun raidat oli, ne levisi jo pesupaikalla koko tukkaan. Sävy olikin todella kylmä, ja vetäisi vihreäksi. Lopputulos oli, että koko tukkani oli vaalean-harmaanvihreä :(
Sain korjausajan. Luulin sitä tottakai ilmaiseksi, koska korjausajasta oli puhe. Ilmaisin selvästi nimittäin tyytymättömyyteni. No korjausaika tuli, ja hiuksille ei tapahtunut MITÄÄN. Ja otti täyden hinnan.
En mennyt sinne enää koskaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menin 18-vuotiaana kampaajalle, koska halusin vähitellen vaalentaa ruskean tukkani. Hiukseni olivat pitkät ja blondi olin ollut aiemminkin. Tiesin, että vaalennus pitää tehdä asteittain.
Halusin nyt raidoittamalla vaalennetun tukan. Näin mulle oli tehty aiemminkin, foliolapuilla.
Tämä kokenut ja hyvin suosittu kampaaja vetikin mulle kumisen raitahupun päähän ja alkoi vaalentaa raitojani. Kun vaikutusaika oli ohi, kampaaja ei saanutkaan huppua pois, koska vaalennusaine oli hamputtanut hiukseni! Kampaaja vei mut pesupaikalle ja alkoi repiä huppua pois samalla kastellen hiuksiani. Sinne ne jäivät lavuaariin. Kun hiuksiani alettiin kammata, ne lentelivät pumpulipalloina lattialle. Odottamaan saapunut seuraava asiakas katseli putoavia hiuksiani kauhistuneena. Pidättelin itkua.
Kaiken huipuksi kampaaja ei edes pahoitellut, eikä kuivannut hiuksiani, iski vain käteeni hyvitykseksi hoitovaahdon ja pisti minut kotimatkalle pää märkänä!! Onneksi mulle jäi tukkaa, mutta varmaan puolet tippui raitojen mukana.
Olen myös viime vuonna menettänyt päällimmäiset hiukseni kampaajalle liian voimakkaan vaalennusaineen vuoksi, nykyään käyn vain yhdellä ja samalla vakiokampaajalla joka tietää mitä hiuksilleni tekee.
Ystävälleni kävi lähes sama. Hiukset katkesivat ihan tyvestä lähtien. Onneksi tämä kaveri on todella paksuhiuksinen, niin tukkaa riitti puolet vähemmälläkin, mutta joka ikisen raidan kohdalta kasvaa nytkin n 10 cm pituinen tukka, muualla alaselkään asti. Ensin ihmeteltiin töröttävää "sänkeä" :0 :0
Vierailija kirjoitti:
Kampaaja otti mun kihlatulta poskeen sillä aikaa kun mulla oli väri päässä. Vain Seinäjoella...
Okei tää vie ehkä voiton koko ketjusta 😂😂
Taino, toisaalta... Ehkä sittenkin parempi, että tuo ukko jäi sinne kampaajalle, eikä hiukset!
Kun tätä armottomien hiuskuontaloiden vuonna 2005 aloitettua ketjua on selannut15 sivua sieltä täältä on pakko kysyä: eikö kampaajien asiakkailla ole mitään kuluttajansuojaa? Siis jos pitkä tukka on sellaista materiaalia, että sen pätkäisystä voisi saada jonkun satasen myymällä aitoa hiusta pidennyksiä varten niin eikö ole rangaistavaa naksaista asiakkaan hiuksista vuosien kasvatustulos?
Onko Suomessa kuluttajalla tosiaan niin onneton tilanne, että paikan tasosta riippumatta hiustenleikkuun, permanentin tai kampauskäsittelyn tulos voi olla mitä vain ja on kampaamosta kiinni missä määrin tehty kämmi korvataan. Eihän automekaanikkokaan saa räveltää asiakkaan autoa hajalle, elektroniikkaliikkeen myyjä pudottaa asiakkaan puhelinta lattialle, kauppa myydä mätää jauheNlihaa tai leipomo myydä vehnäsämpylää gluteenittomana.
Asiakkaan hiuksia saa sen sijaan raastaa, riipiä veitsellä, polttaa kynttilällä ja vetyperoksidilla, kähertää 1700-lukulaiseksi lampaanperuukiksi, sävyttää säväyttäväksi kikertävänkukertavaksi punakeltavihreäksi hirvitykseksi, kammata ja kähertää rumille letille ja muille kivoille kiepautuksille, jotka näyttävät edustavilta sukulaismummojen hyllyjen päälle aseteltavissa hääkuvissa ja föönata muuten vain maan painovoimaa uhmaavaksi kypäräksi.
Asiakkaan pitäisi ilmeisesti haistella ilmasta ja katsella kristallipallosta voiko jollekin hiustennyrhijälle mennä, selittää haluamansa kuin lapselle, vahtia parin peilin kanssa piilarit päässä (jos on huono näkö) kuin haukka mitä täti tekee siinä saksien kanssa, ohjaistaa ja neuvoa jos sakset menevät vähänkään väärään suuntaan, sanoa vastaan kun kampaaja sättii leikkuun menevän pilalle huonon tukan vuoksi, väitellä kampaajan kanssa hiustenhoidosta kun kampaaja ei ymmärrä ohutta tukkaa, piikkisuoraa tukkaa, luonnonkiharaa tukkaa, pitkää tukkaa, lyhyttä tukkaa ja muuten vain tukkaa kun kampaaja on too sexy for her or his job eikä hänen tarvitse selittää mitään jollekin juntille, jonka ottaa armosta kiusattavaksi tuoliinsa.
Ja kun se pää on lopulta valmis ja asiakkaalla on itku silmässä, raivari tuloillaan ja vaikeuksia pysyä rauhallisena pitäisi silloin osata reklamoida tavalla, jolla saa edes 10 prosenttia toimenpiteen hinnasta pois ja kertoa arvon kampaajalle miksi se nyt ei ole hyvä, että puoli tukkaa on lattialla kun piti lähteä sentti tai miksi ei ole mukavaa, että puoli tukkaa on lattialla kun päästä piti lähteä vain raidoitushuppu.
Sitten se asiakas menee toimenpiteen jälkeen kotiinsa saksimaan, värjäämään ja repimään hiuksia päästään kun ei tahdo toiste enää mennä, ties minkä itsesuojeluvaiston johdosta, hiustentuhoom...kampaamoon ja kirjoittaa vihaista palautetta suoraan nettiin niille, jotka kuuntelevat, eli vauvapalstan vertaistukiryhmälle. Ja siellä joku kampaaja aina väliin kirjoittaa hoonolla soomella miten niiden asiakkaiden tulisi osata vain avata suunsa, hyppiä päällään, syödä vitamiineja tai muita syitä, jotka lisäisivät kampaajien ammattitaitoa ja tekisivät hiustenhoidosta helpompaa.
Kiitos, helpotti tosi paljon.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on luonnonkiharat hiukset, jotka lyhyinä kihartuvat aika voimakkaasti. Kampaaja leikkasi toisen puolen niin, että näytti kuin hiuksissa olisi valtava kolo. Kävin loiventamassa koloa toisella kampaajalla ja ketutus helpotti huomattavasti.
Pahin kokemus on kuitenkin pojan hiukset. Vein 10-vuotiaan parturi-kampaamoon ja selitin asian. Hiuksia ei saa lyhentää ns. poikatukaksi eli lyhentää korvien päältä ja niskasta ihan lyhyeksi. Sitten tapahtuu se pahin: kampaaja esittää ymmärtäneensä ohjeet, vaikka ei tajua mitään.
Lähdin asioille ja palasin sitten hakemaan pojan. Lopputuloksena oli ns. naisten malli, jossa niska on lyhyempi ja hiukset pitenevät sivuille niin, että poskipäiden kohdalla ne ovat kaikkein pisimmät. Se oli kyllä niitä hetkiä, kun ei pysty sanomaan mitään, ettei alkaisi saman tien itkemään. Näissä tilanteissa on hyväksi, jos on aiempaa kokemusta lasten hiusten leikkaamisesta, koska heti kotiin päästyä hiukset oli pakko leikata ihmismäisiksi.
Näyttikö Karoly Garamilta?
Päivän parhaat naurut!! Kiitos
Mua ahdistaa melkein joka kerta ennen kuin astun kampaamoon.
Se on niin upeeta kun löytää kampaajan jonka työn jälkeen voi olla tyytyväinen. Nyt taas hakusessa kun vaki kampaaja muutti toiseen kaupunkiin.
Olen ottanut vaaleita raitoja joista tuli keltaisia. Kampaaja hermostuksissaan tiputtaa sakset about 10 kertaa. Tummaa väriä on myös otsassa, kampaaja jynssää sitä voimalla. Usein leikattu, että toiselta puolelta pari senttiä lyhyempi. En enään suostu mihinkään"voinko tehdä kampauksen, letin" sitten kotona huomaat että leikattu epätasaisesti. Raidat ei näy. Menty tasoitukseen, leikattu 10 cm. Näitä kokemuksia riittää. Ai niin kerran kävin tasoittamassa hiuksia, seur pvänä työkaveri sano " sulla on kasvanu hirveesti hiukset" tai perheestä kukaan ei edes huomaa et värjätty/leikattu.
Kampaajan ammattitaitoon kuuluu myös sanoa, jos mallikuva ei vaan yksinkertaisesti ole toteutettavissa asiakkaan hiuksista. Asiakas itse ei osaa sitä aina arvioida.