Pitäisikö teidän mielestä naisen vaihtaa sukunimeä jos tulee ero?

ja historia, ei tämän kampaajan.

Jao nainen on kelvannut lapsen äidiksi, niin kyllä nainen saa sukunimensä valita.

Jos miehen seuraava ei pidä nimestä, niin vaihtakaa nimeä. Meillä töissä mies vaihtoi nimeä, kun meni uudestaan naimisiin.

Mä pidin oman sukunimeni, mieheni ex-vaimolla on taas mieheni sukunimi. Ja niitä on alle 10 Suomessa. Ei todellakaan ole koskaan haitannut minua.

Toki mulle ei tullut mieleenkään vaihtaa nimeä, oma "mma-aatelinen" sukunimeni on esiintynyt jo ensimmäisissä veroluetteloissa 1500-luvun alkupuolella ja haluan edelleen tunnustaa väriä ja kuulua tähän vanhaan sukuuni:-)

Sitä kuuluu sukuun tai ei - so what! Oman sukunimensä saa pitää myös eron jälkeen, kun siihen eroonkaan ei onneksi kuulu mitään ehtoja, joiden mukaan nimi pitäisi vaihtaa.

mutta jokainen tietenkin tekee miten parhaaksi näkee.

miehen nimi kyllä pitäisi vaihtaa pois. Eihän ole enää miehen omaisuutta.

Mielestäni lapsella ja (lähi)vanhemmalla, joka enimmäkseen hoitaa lapsen asioita on hyvä olla sama sukunimi. Kumman vanhemman suvusta tuo nimi sitten tulee on mielestäni toisarvoista.



Mennessäni ekaa kertaa naimisiin olisin halunnut pitää oman sukunimeni. Silloisen mieheni mielestä kuitenkin perheellä tulee olla yhteinen sukunimi ja se on miehen nimi. Silloin muistan kysyneeni, että entäs jos eroamme, täytyisikö mun vaihtaa nimeni. Hän vastasi naiivisti että emme me eroa. Lapsia tuosta liitosta ei onneksi ole. Eron jälkeen sitten minäkään en ennättänyt nimeäni vaihtaa. Lisäksi erosta oli paljon muitakin kuluja, jotka tulivat pääsääntöisesti mun maksettavakseni. Ilmoitin exälleni, että jos hän niin kovasti haluaa mun vaihtavan nimeni saa hän sen maksaakin. Eipä maksanut, kuulemma kyse oli mun nimestäni. Se sitten jäi. Nimi ei edes ole mikään harvinainen tai kovin tyylikäs. Sitäpaitsi hän ehddottomasti vaati mun nimenvaihtoani alunperinkin, ei suostunut edes keskustelemaan siitä, että mä pitäisin oman nimeni. Sillä on hintansa.



Menin eron jälkeen uudestaan naimisiin ja otin uuden mieheni nimen. Vasta häiden (ja mun nimenvaihdon) jälkeen keskustelimme siitä, että olisimme voineet hyvin ottaa mun tyttönimeni koko perheen nimeksi. Tätä ajatusta pyörittelemme edelleen, johtuen lähinnä molempien vanhempien kummastelusta.

miehen nimi kyllä pitäisi vaihtaa pois. Eihän ole enää miehen omaisuutta.

minulla on oma nimeni.

Aika älytöntä, että joku 20 vuotta nimenä ollut pitäisi vaihtaa erotessa. Lyhen liiton jälkeen asia on toinen, mutta en pakottaisi ketään silloinkaan.



Ymmärrän tavallaan, että joku suojettu tai harvinainen sukunimi haluttaisiin pitää vain omassa suvussa ja monen mielestä ex ei ole enää sukua siinä mielessä.

Minulle nimi on pelkästään nimi, ei merkki mihinkään sukuun kuulumisesta. Jos tykkään enemmän mieheni tai ex-mieheni nimestä kuin omasta tyttönimestäni, tottakai pidän sen, oli lapsia tai ei.

Pitäisi taikka ei. On niin harvinanen ja ihan nättikin, oma on sellanen joka kadun tusinanimi ;)

sukunimi on myös lasten sukunimi, ja ymmärrän hyvin, että äiti haluaa olla lastensa kanssa samanniminen. Sitä paitsi, ei Nipalla ole mitään sanomista asiaan, vaikka nyt lehtien palstoilla itkeekin, sukunimi on ihan yhtä paljon Dianankin ja päätös vain ja ainoastaan hänen.

no kyllä se nyt on ko. miehen perinteitä ja historia, ei tämän kampaajan.

Ja panna lapsillekin. Niin ei tarvitsisi ruikuttaa ex-miehen nimen perään.

koska halusin ja haluan olla samanniminen kuin lapset. Harkitsin hetken, josko vaihtaisin koko köörin mun tyttösukunimelle, mutta halusin myös, että lapsilla ja isällä säilyy sama sukunimi (perustuu siihen, kun mulla on yksinhuoltajuus, vaikka isä on aktiivisesti tekemisissä ja pelkäsin, miten se vaikuttaa siihen, miten isä kokee oman roolinsa eron jälkeen enkä halunnut ainakaan vaikeuttaa asiaa vaihtamalla nimiä). Enkä halunnut, että lapset joutuvat selittelemään tai kokemaan hankalaksi oman sukunimen muuttumisen.



Nyt exä asuu avoliitossa ja sai juuri lapsen. Olen miettinyt, mitä sitten teen nimen kanssa, jos avovaimo jonain päivänä ottaa lasten isän nimen, jos menevät naimisiin, tuntuisi ehkä hassulta olla hänen kanssaan samanniminen. Toisaalta taas koen, että nimen otin 10v sitten ja se on jo niin "mun", että tuskinpa tuo haittaa, vaikka oltaisiinkin samannimisiä.



Naimisiin en aio koskaan enää mennä, joten sellaistakaan nimenvaihtoa ei tule. Haluaisin kuitenkin varmaan sittenkin olla samanniminen kuin lapset ja uudelle miehelle voisi olla iso juttu, jos en haluaisi luopua exän nimestä. Ja jos tulisi yhteisiä lapsia, haluaisin toki olla samanniminen heidänkin kanssaan, joten pattitilanne. Vai ottaisikohan uusi mies mun exän nimen?! :DD Ja mitä siitä tuumisi exä? :D



No, hyvä näin! :)