Pitäisikö teidän mielestä naisen vaihtaa sukunimeä jos tulee ero?

Kyllähän ne lapset kuuluu isälle siinä missä äidillekin!

Mutta erotessa pari ei ole enää kimpassa niin tyhmäähän se on kuulua nimellä enää sukuun josta eronnut!

Niin, minä erosin ensimmäisestä miehestäni ja hetkeen en vaihtanut sukunimeä, kun oli monia muita asioita hoidettavana ja surtavana. Nimiasia tuntuu siinä vaiheessa pienimmältä murheelta kuin kaikki muut järjestelyt ja lasten asiat. Asiaa sen ihmeemmin miettimättä pidin miehen nimen, mutta tietämättä että menisin uudelleen naimisiin, kuten kävi myöhemmin, otin sitten uuden mieheni nimen luonnollisesti. Eli minun tapauksessani olisi ollut ihan rahan ja vaivan hukkaa välissä vaihtaa nimeä=) Ja kai sekin joillain vaikuttaa, millainen se oma tyttönimi on, joskus tyttönimi on ulkoasultaan hankala ja on siksikin parempi pitää miehen nimi. Tilanteita on niin monia.

nimeäni eestaas ala vaihdella. Enkä koe että sukunimeni on nyt MIEHEN sukunimi, vaan ihan ikiomani. Muulla ehdoin en olisi sitä ottanutkaan.

Tuossa taas hyvä pointti pitää naimisiin mennessä oma sukunimensä.

Vekslatkoon mies jos haluaa!

Mutta olisin halunnut ottaa sukunimekseni mammani tyttönimen. En vaan vielä ole sitä tehnyt, koska se maksaa.



Mun mielestä voi ihan hyvin pitää miehensä sukunimen erotessakin

ex-vaimo ei kyllä kuulu ex-miehen sukuun enää.

Kuule, ei se mieskään mun sukuun kuuluisi enää!

Sitä se ERO tarkoittaa.



Vaikka meillä on lapsia niin tasan yhteiset ne on ja lapset kuuluu molempiin sukuun. Mutta ei se entinen mies enää kuulu minun sukuun enkä minä siihen toiseen.



15

ja itse olen nyt ja tulevaisuudessa lasteni kanssa samalla sukunimellä.

ex-vaimo ei kyllä kuulu ex-miehen sukuun enää

Jos mahdollisesti erotessamme mies haluaa minun luopuvan "hänen" nimestään, menee vaihtoon myös lasten sukunimi.

jos kummasta tahansa suvusta tehdään ns.sukutaulukko niin ei se lasten äiti/isä tyhjänä kohtana siellä ole.

Kuule, ei se mieskään mun sukuun kuuluisi enää!

Sitä se ERO tarkoittaa.

Vaikka meillä on lapsia niin tasan yhteiset ne on ja lapset kuuluu molempiin sukuun. Mutta ei se entinen mies enää kuulu minun sukuun enkä minä siihen toiseen.

15

että se on sentään parempi kuin että lapset olisivat äpäriä. Vähän eri asia kuin aidosti sukuun kuuluminen.

Mä en vaihtaisi, koska haluaisin, että mulla ja lapsilla on sama nimi. Toinen syy on tietty se vaiva ja kustannukset, mitä siitä tulee, mutta suurin syy on lapset.



Jos lapsia ei olisi, niin luultavimmin vaihtaisin.

Millä ehdoilla? Ei siihen ole mitään ehtoja.

Jos mennään naimisiin, voi ottaa toisen nimen, mikä järki pitää entisen ukon nimeä?



Kyllä minä vaihtaisin oman vanhan.

Ja jos menisin uudestaan naimisiin niin taas menisi nimi vaihtoon, vai jättäisikkö entisen ukon nimen?



Kiusan tekemiseltä tollanen nimen jättäminen lähinnä kuulostaa.



15

Idiootti!



Totakai se ukko pysyy sukupuussa!

Mutta ei se silti kuulu enää sukuun.



Me on saatu lapsia ennen avioliittoa, kyllähän sukuun kuuluu silti. Mutta pointti on se, että kun pari eroaa niin ei siihen toisen ihmisen sukuun kuulu!!

Teilläkin varmaan jotain vanhoja parisuhteita: kuulutteko niihin kaikkiin sukuihin?



Kyllä se ero tarkoittaa eroa koko suvusta. Vähän kuin saisit potkut tai lähtisit työpaikalta.



Se että on lapsi jonkun kanssa, ei tarkoita yhtään kummosta. Toki se merkataan kirjoihin mutta ei sen ihmeellisempää.

Jollain voi olla lapsia kolmen eri ihmisen kanssa, tulee kolmeen sukupuuhun merkintä tästä horosta. Mitä sitten? Jos se lähtee suvusta, se lähtee.



15

Jos mies on se nimen "antanut" niin ei sitä enää ole pakko palauttaa. Kiusallani voisin nimen pitää. Tosin: kun en sitä koskaan huolinut, niin paha vaihtaa

Itse ei olla ehditty edes avioon asti, mutta kaikenlaisia kuvioita tulee kuitenkin mietiskeltyä. Jonkinlainen henkinen rajapyykki lapsuuden sukunimen ja avioituessa otetun välillä kulkee mielestäni siinä, kummalla nimellä on eletty enemmän elämää; kumpi on sen ihmisen nimi, joka eron jälkeenkin olen. (Voihan olla, että eroprosessin jälkeen kumpikaan nimi ei ole oma.) Jos avioliitto on solmittu ylioppilasjuhlien jälkeen, oltu naimisissa jatko-opiskeluaika ja erottu ennen gradunpalautusta, vaihtaisin nimen takaisin. Jos taas takana on pitkä liitto, jonka aikana nainen luonut uraa ja nimeä itselleen nimenomaan avioliiton sukunimellä, saanut lapsia ja lastenlapsia ja muutenkin elänyt aikuisuutensa tällä nimellä, olisi minusta hölmöä vaatia nimen vaihtoa. Aika ja elämä tekevät siitä yhtä lailla naisenkin nimen. Jos nimi ei tunnu omalta, se mielestäni kertoo enemmän eletyn elämän sisällöstä (tai sen puutteesta) kuin nimen viallisuudesta.

Harva nimi on niin erikoinen ja harvinainen että suku siitä saastuisi jos jollakin ulkopuolisella on sama nimi. Minulla on superharvinainen nimi itselläni ja vähän välillä tulee vastaan esim. televisiossa tai lehdissä samannimisiä ihmisiä joista ei ole hajuakaan ketä ne on.

Toki voi tunnetasolla ajatella, ettei kuulu ex:n sukuun. Mutta kuka tahansa tulevaisuuden sukututkija pitää kyllä ko. suvun edustajana, jos on lapsia siihen sukuun "tuottanut".

Idiootti!

Totakai se ukko pysyy sukupuussa!

Mutta ei se silti kuulu enää sukuun.

Me on saatu lapsia ennen avioliittoa, kyllähän sukuun kuuluu silti. Mutta pointti on se, että kun pari eroaa niin ei siihen toisen ihmisen sukuun kuulu!!

Teilläkin varmaan jotain vanhoja parisuhteita: kuulutteko niihin kaikkiin sukuihin?

Kyllä se ero tarkoittaa eroa koko suvusta. Vähän kuin saisit potkut tai lähtisit työpaikalta.

Se että on lapsi jonkun kanssa, ei tarkoita yhtään kummosta. Toki se merkataan kirjoihin mutta ei sen ihmeellisempää.

Jollain voi olla lapsia kolmen eri ihmisen kanssa, tulee kolmeen sukupuuhun merkintä tästä horosta. Mitä sitten? Jos se lähtee suvusta, se lähtee.

15

Ja vielä enemmän, jos on uus eukko jo katsottuna. Ja uusi ei taatusti halua, että on sama nimi miehen exän kanssa :D



Mä kuitenkin sen nimen pitäisin lasten takia.

on todella kornia pitää ex:n nimi. Periaatteessa silloinhan uuden miehen kanssa saadut lapsetkin voi saada ex:n sukunimen, mikä on aivan uskomatonta.

pari otti sen, kun menivät naimisiin. En ymmärrä senkään vertaa, miksi naisen siitä pitäisi luopua