Jos puolisosi joutuisi yhtäkkiä matkalle, sairaalaan tms

selviäisin, tosin apuakin saisin heti äidiltäni, anopilta tai tädiltäni.

niin 1) selviäisitkö yksin ilman apua viikon-pari? 2) Jos sinusta tuntuu, että et selviäisi, niin mihin asioihin tarvitsisit apua? 3) Ketä pyytäisit avuksi ja 4) saisitko varmasti apua?

Yrittäjämies tekee sen verran pitkää päivää, että käy kotona hätäiseen syömässä ja nukkumassa. Että kaikki hommat on tullut jo tutuiksi tässä "yh"-äitinä.. Lapsia on 3 sekä koira, ok-talossa asutaan viheralueella.

Millainen ihminen ei selviäisi? Ei se varmaan kivaa olis, mutta kyllähän aikuisen ihmisen on tuommoisesta selvittävä.

Jos sitten jotain apua tarttisinkin, soittaisin äidille tai kaverille, pulaan en taatusti jäisi.

Se lusmu ei jaksa käydä edes kaupassa. Jos veljeni lähtee pariksi päiväksi reissuun pitää hänen käydä ostaa vaimolle ja lapsille ruokaa. JOs jotain loppuu hän monesti soittaa mulle voisinko viedä. Ja kauppa ei todella ole kaukana, 5min kävely matka. Hän kyllä lapsien kanssa pärjäisi, mutta kaikki muu on miehen vastuulla.

sitä kauemmin tarvitsisin apua meidän pellettikattilan käyttämiseen. Se siis vaatii nuohouksen 2 viikon välein, enkä ole kyseistä hommaa koskaan eläessäni tehnyt.

kaverini auttaisi myös taatusti tarvittaessa.

niin

1) Jos meno olisi ennalta tiedossa, selviäisin. Yllättävän sairaalareissun tullessa, en selviäisi, helpolla ainakaan...

2) Olen kolmivuorotyössä ja lapset isällään aina, kun olen "virka-ajan" ulkopuolella töissä.

3) Omat vanhemmat ja muu suku asuu satojen kilometrien päässä. Exän äiti toivottavasti voisi auttaa vähän, varmasti joutuisin jonkin verran ottaa lapsia töihin mukaan, osalle ajasta saisin varmaan lastenhoitajan jostain (koko ajaksi ei mitenkään ole rahaa palkata), ehkä vähän saisin muklattua työvuoroja, exän avovaimokin varmasti auttaisi vähän, omat vanhemmat tai sisarukset tulisivat varmasti apuun viikonlopuiksi, kun eivät ole töissä, en millään haluaisi nakittaa lapsia omien kavereideni niskoille, mutta pakon edessä parille kaverille kehtaisin ehdottaa sitäkin...

4) Joo, enköhän mä saisi kuitenkin asiat järjestymään...

1 en selviäisi, sillä minulla on hyvin vilkas esikoinen 2v ja pienenpieni vauva

2 olen väsynyt, sillä isoa pitää vahtia koko ajan ja vauvakin valvottaa öisin, samoin esikoinen. Eivät nuku usein yhtä aikaa päiväunia. Tarvitsisin jonkun vahtimaan, että saan levätä hetken, tai siivota rauhassa. Kaupassakin on hankala käydä molempien kanssa.

3 äitiäni, miehen äitiä, lasten kummeja, kavereitani

4 auttavat nytkin, jos mies on pitkään töissä tai jos haluamme välillä kahdenkeksistä aikaa

Apua en ole koskaan tarvinnut enkä kyllä edes tietäisi, mistä sitä pyytäisin, jos tarvisin.

Ja olisi kaksi viikkoa poissa, pyytäisin apua joko isältäni tai joltain naapurilta, että saisin haettua toisen automme korjaamolta. Sen jälkeen pärjäisin hyvin.

talvella kirjoittelin tänne kun väsy meinasi tulla,mutta av opastuksen mukaan pitää vaan jaksaa ja miehen useamman kuukauden sairausloma (toimintakyvyttömyys) ei ole homma eikä mikään 3 lapsen huushollissa.

meillä on yksi 1,5-vuotias lapsi. Mies sen sijaan voisi olla vähän hätää kärsimässä, jos joutuisi yhtäkkiä olemaan useamman päivän taaperon kanssa kahdestaan.

1) Kyllä selviäisin.

2) Apua ehkä lastenhoitoon tai kaupassakäyntiin.

3) Oma äitini tulisi varmaan avuksi, jos tarvetta, tosin asuu noin 250km päässä

4) Saisin kyllä apua



Olen 3kk vanhojen kaksosten äiti. Lisäksi kotona koira, joka kaipaa paljon liikuntaa ja aktiviteetteja.

Ei olisi pidemmän päälle helppoa pyörittää tätä kaikkea yksin, mutta pärjäisin kyllä. Tiedän kyllä mihin läksin kun lapsia hankimme, ihanat kullannuppumme :)

talvella kirjoittelin tänne kun väsy meinasi tulla,mutta av opastuksen mukaan pitää vaan jaksaa ja miehen useamman kuukauden sairausloma (toimintakyvyttömyys) ei ole homma eikä mikään 3 lapsen huushollissa.

Mun mies oli koko viime talven sairauslomalla ja toimintakyvytön (kaikkiaan puoli vuotta), ja hyvin siitä selvisin.

selviäisin, itse asiassa olisi pakkokin!

1) selviäisitkö yksin ilman apua viikon-pari?



Kyllä meillä on vielä viisi pientä lasta ja yksi isompi



2) Jos sinusta tuntuu, että et selviäisi, niin mihin asioihin tarvitsisit apua?



Kyllä selviäisin kaikesta, puolisoni tosin ei selviäisi.



3) Ketä pyytäisit avuksi ja



Ainut ketä voisin ajatella on veljeni tai isäni. Äitini on kuollut



4) saisitko varmasti apua?

[/quote]

Todennäköisesti, en tosin ole vielä kertaakaan apua pyytänyt.

olis selvitä.

mies on yrittäjä,aina poissa kotoa,minä hoidan kodin,lapset(6) hevosen,koira,kissan,laskut,laskutuksen,siis käytännössä kaiken kotona tapahtuvan.asenne ratkaisee.ihminen pärjää jos haluaa pärjätä.

Jopa niin hyvin etten uutta miestä ole ottanut saman katon alle asumaan. Sen verran hyvä järjetely tämä että molemmilla oma asunto. ;)

Meillä lapset 3-vuotias ja puolivuotias. Asutaan puulämmitteisessä omakotitalossa haja-asutusalueella. Lähin naapuri n.puolen kilometrin päässä. Kauppaan ja muihin palveluihin noin 10 km. Koira ja kaksi kissaa.



Mies työmatkoilla säännöllisesti parin päivän reissuista parin viikon reissuihin. Ei mitään ongelmaa selvitä.

Toisaalta mies on nytkin muualla viikot, kun oli pakko lähteä reissuhommiin. Myönnän, että olen ollut aika pulassa monta kertaa ja jouduin palkkaamaan kotiapuakin.



Mies ihan tuurilla ehti kuopuksen synnytykseen ja olen hoitanut tämän vauvavuoden käytännössä yksin. Masennuksen merkkejä on ollut ilmassa, mutta toistaiseksi olen liikunnan, kalaöljyn, palkatun kotiavun (viime kesänä vain) ja naapurien tuen avulla selvinnyt joten kuten. Mummitkin ovat välillä auttaneet, mutta oma äitini asuu tosi kaukana ja anoppi on vanha ja sairas.



Aivan helvetin rankkaa on suoraan sanottuna kyllä ollut kolmen pienen lapsen kanssa. varsinkin viime kesä pienen vastasyntyneen ja kahden isomman kanssa oli mielenterveyden kannalta aika riskialtista aikaa. Unenpuute oli jotain aivan järkkyä, kaksi isompaa olivat paljon helpompia vauvoja. Ikinä en ole joutunut venymään samalla tavalla, nyt tunnen aika hyvin omat voimavarani ja niiden rajat! On ollut vaikeaa myöntää, etten olekaan supernainen, joka vaan jaksaa painaa.



Mies tulossa taas kotipaikkakunnalle töihin 14.6. Odotan sitä kuin uutta tulemista. Mies on onneksi tosi ihana ja tekee kaikkia kotihommia ihan yhtä hyvin kuin minäkin. Viikonloppuisin on viettänyt paljon aikaa lasten kanssa, jotta olen päässyt mm. salille ja uimaan.



Eiköhän tämä tästä! Tsemppiä kaikille yksinhuoltajille ja muille yksinäisille äideille!