Jos puolisosi joutuisi yhtäkkiä matkalle, sairaalaan tms

parikin viikkoa ja pystyn kyllä hoitamaan 3kpl lapsia, omakotitalon jne. En tarvitse apua, seuraa kyllä ja kavereiden kanssa tuleekin kahvisteltua tms.

Suurin ongelma on, etten pysty tekemään kokonaista työpäivää kun joudun sekä viemään että hakemaan lapset (enkä halua että päivät venyvät heillä yli 8-tuntisiksi).



Lisäksi harmittaa etten pääse mihinkään henkilökohtaisiin menoihin, mutta ei sekään "selviämisestä" ole kyse.



Meillä ei ole oikein ketään ketä kehtaisin pyytää apuun. Kavereilla on omatkin lapset hoidettavana, ja sukulaisia ei kiinnosta.

mies on taas työmatkalla, ja sen verran on apua, että anoppi soittaa lapselle aamuisin ja huolehtii kouluun, itse en töistä pysty soittelemaan ja lapsi vielä kaipaa varmistelua aamupuuhissa. Viikonloppuna olin myös töissä, ja appivanhemmat olivat tuolloin lapsen seurana meillä.



Jos ei appivanhemmat auttais, selviäisin varmasti siltikin.

Apua saisin vain hätätilassa sillä vanhempani asuvat yli 2 tuhannen ja miehen vanhemmat 4 tuhanneen kilometrin päässä.



Miehen sisko asuu 150 km päässä ja tulisi takulla jos olisi oikea hätä.



Lapset joutuisivat ip-hoitoon, mutta muuten ei olisi mitään ongelmaa.

niin

1) selviäisitkö yksin ilman apua viikon-pari?

2) Jos sinusta tuntuu, että et selviäisi, niin mihin asioihin tarvitsisit apua?

3) Ketä pyytäisit avuksi ja

4) saisitko varmasti apua?

Oon selvinnyt synnytyksestä ja sen jälkeen 5v itsekseni...

3 lasta ja mies on ollut pari puolen vuoden jaksoakin ulkomailla niin että on käynyt pari kertaa välillä kotona. Lämmityssysteemin tai kodinkoneiden ryttyilyssä voisin kysyä apua tutuilta tai ostaisin ammattiapua, lastenhoitoasioissa auttaisi sisko, anoppi, naapurit tai ystävät.

1. Ongelmana tällä hetkellä selviämisessä olisi se, että olen itse sairaana, eli mies on lähiviikkoina joutunut kovasti venymään minun heikkouteni vuoksi. Juuri pääsin kotiin suuren leikkauksen jälkeen. Nukun paljon ja olen ihan lääkepöhnässä. Mutta selviäisin kyllä todennäköisesti kunhan mitään muuta yllättävää ei sattuisi.



2. Taksit olisivat ainakin hyvänä apuna. En pysty nyt ajamaan autoa ja asumme maalla. Olisin varmasti todella heikossa kunnossa, mutta ehkä kuitenkin selviäisin esim. pyörtymättä. Tosin aika nenä valkoisena olin jo viikonloppuna tavallisissa puuhissakin. Lapsilla olisi varmasti varsin tylsää.



3. Sukulaisia pyytäisin avuksi viikonloppuisin, hätätapauksessa iltaisinkin.



4. Ihan varmasti saisin suvulta apua milloin tahansa jos olisi todella pakkorako. Miehen serkku asuu aika lähellä, suuri osa suvusta ja ystävistä alle 2 t matkan päässä.





Itse asiassa juuri anoppi oli suurena apuna minun ollessa sairaalassa (otti palkatonta vapaata). Mies olisi kyllä selvinnyt ilman apuakin, mutta mukavasti se anoppi helpotti arkea ja esim. mies pääsi teholle minua katsomaan.



Normaalitilanteessa pari viikkoa ilman miestä menee ihan helposti.

lasten viemisessa tai hakemisessa paivakodista. Mun tyopaiva on pitka tyomatkoineen ja tiukkaa tekisi jos itse pitaisi molemmat hoitaa .



Mieheni aiti varmaan auttaisi tassa asiassa.



Muuten ei olisi mitaan ongelmaa.

1) selviäisitkö yksin ilman apua viikon-pari?

2) Jos sinusta tuntuu, että et selviäisi, niin mihin asioihin tarvitsisit apua?

3) Ketä pyytäisit avuksi ja

4) saisitko varmasti apua?



1) Muuten joo, mutta vuorotyöni takia tarvisin apua lasten hoitoon viemiseen/ hakemiseen

2) kts ed

3) siskot, vanhemmat, lasten kummit

4) uskalllan sanoo että 100 %: sesti



Ja lapset 5 ja 7, joten kauaa ei tarvi hoitopaikan takia sumplia...

1) Kyllä, mutta koska lapset ovat jo lomalla tarhasta (mies lomalla), joutuisin tekemään omia töitäni illalla/yöllä, mutta sekin onnistuisi, kun olen kotona työtä tekevä yrittäjä.

2) Luultavasti maksaisin esikoiselle pienempien vahtimisesta päiväsaikaan, jotta en joutuisi liikaa valvomaan öitä töiden kanssa.

3) Ks. edellä

4) Kyllä.

Tarvitsisin apua viljojen kylvöön ja sikojen hoitoon, koska mulla ei oo ammattitaitoa kumpaankaan. Riippuu tietenkin vuodenajasta, että mihin töihin apua tarvitsisin. Ja avun määrä riippuu myös siitä pystyykö mies neuvomaan puhelimessa vai makaako tajuttomana sairaalassa.



Apuun pyytäisin naapureita ja lomitustoimea. Uskoisin saavani apua ihan hyvin.



Kodista ja lapsista tietenkin selviäisin. Paitsi jos hakekeskuksessa tulisi häikkää, niin tarvitsisin vähintään neuvoja.

muillakin elämän olevan niin yksinkertaista, että ilman miestäkin selviää ihan noin vain.

olisin pulassa ilman miestä. Samoin olisi hankalaa jos pitäisi alkaa tietokonetta korjata, koska olen siinäkin hommassa aika kädetön. Muuten kyllä pärjäisin.