Sellileskiä? *varovasti kyselee...?*

Sori muut kun huutelen mut sulleki on postia...tuli muuten pitkä sepustus!

Ja nyt Korttiakka ja Äppi ja muut ryhdistäytykää ja ilmottakaa sähkäriosote ni saadaan siirrettyy tää jutustelu sinne!!!

IIHANAA kevätiltaa kaikille ja kauniita unia oman kullan kuvia toivottaa melkein kesä fiiliksissä Pertti

Avasin postilaatikon sellileskille nyt aluksi, <sellisti@naar.as>

Mietin pitäiskö avata oma keskustelupalsta sellileskille?



Enempää en nyt ehdi kirjoitella. Ensiviikolla olen takasin Suomessa, niin siitten lisää.

Tuohon s-posti osoitteeseen on tullut kummallisia merkkjä

yritän uudelleen laittaa sen



sellisti@naar.as

Pakko oli tulla tänne poraamaan, kun tuli niin paha mieli... Meillä oli mieheni kanssa tälle päivälle sovittu perhetapaaminen, viimeisen kerran ennen synnytystä... oltiin ajateltu että saatais vielä kerran olla ihan vaan kahden, ennen kun meistä tulee kolme. Ja että mies näkisi vielä masun viimeisillään, ja että mä saisin varastoon haleja ja hellyyttä... No, tänä aamuna heräsin soittoon että tapaaminen on peruttu, eikä mitään sen enempiä selityksiä. Kyllä v*tuttaa! Nyt vaan oottelen että saan asiaan lisää selvyyttä, mutta eipä se ukkokaan tienny... Ja ton vankilan byrokratian tuntien, uutta tapaamisaikaa on aika turha haikailla enää. Tuntuu taas niin kohtuuttomalta (siis mua kohtaan jokatapauksessa, oli syy mikä tahansa niin ei ainakaan mun syy), yritetään taas hammasta purren kääntää tääkin jollain tavalla positiiviseksi, mitään lisästressiä kun en tähän nyt just tarttis... :((((



-tuittu rv 38+2

Tollasta se niitten kanssa just on. Se tuntuu vaan niin käsittämättömältä, kun ihmiselle saa tehdä sieltä vankilan puolseta mitä vaan. Ei ne paljoa viitti meille syyttömille osapuolillekaan mistään mitään kertoa tai ottaa huomioon. Me seistiin kerran miehen vanhempien kanssa 9kk poika sylissä vartti -20 pakkasessa, kun ne vaan eivät voineet päästää meitä edes eteiseen, koska " yhden vangin tapaajat kerralla" . Vaikka sanottiin, että meillä on vauva mukana. En kyllä käsitä niitä ihmisiä siellä. Kyllähän nekin paljon joutuu näkemään ja kokemaan, mutta silti.



Meilläkin kävi niin, että vaikka miehen lomat VIRALLISESTI alkoivat reilu viikko sitten, ja työsiirtolan johtaja olisi päästänyt mieheni lomille, kun oli pojan 1-vee ja mun vähän enemmän synttärit, niin paikan päihdetyöntekijäpä sanoi, että ei sovi. Mies kun on siellä taas mukana yhdessä projektissa, niin tämä nainen sitten halusi näyttää auktoriteettinsa, ja totesi vain, että synttärithän on joka vuosi, ei mikään tarpeeksi hyvä syy. Nyt on tosi tylsää, kun mies on sellanen, ettei tollasta temppua hevillä anteeksi anna, niin menee koko se projekti ihan hukkaan, vaikka siitä olisi voinut olla vielä tosi paljon hyötyä. Siitä aiemmasta siellä edellisessä paikassa oli, ja siellä oli kiva työntekijä, johon mies selvästi luotti, ja kuunteli mitä se sanoi ja otti asioita opikseen.



Mutta hei TUittu, voihan se vielä olla, että ehditte tavata, jos teidän vaavi päättää kypsytellä itseään vähän yliaikaa, ei olisi meinaan ihan tavatonta... Meidän poika vetäs 11 päivää yli.



Hyvää loppuodotusta sulla, ihan hassua, että tää ketju kun aloitettiin, niin säkin olit vasta jotain rv 15 tai jotain...Niin se aika vaan kuluu, onneksi!

Ymmärrän täysin tilanteenne, mikä teillä kaikilla on tai on ollut. Omat kokemukset tuntuvat nyt näiden juttujen jälkeen lievältä.



Siis meillä tilanne oli seuraavanlainen:



Ollan oltu yhdessä jo kohta 7 vuotta, lapsia ei vielä ole. Kun aloittettiin meidän seurustelu oltiin molemmat vielä ihan kakaroita (18 ja 19v.).



Näihin 7 vuoteen mahtuu paljon. Yhteenmuutto melkein heti tavattuamme, miehen vaikean kotitilanteen vuoksi. Miehen armeija-aika, jonka aikana olin itse aivan rikki ja masentunut erossa olon takia sekä yhdellä lomalla kännissä tapahtunut törttöily.



Tuosta törttöilystä seurasi rosis ja 1,5 v. tuomio + isot korvaukset. Sen jälkeen hovin odottelua 1,5 vuotta. Hovissa tuomio muuttui ehdonalaiseksi ja korvausten maksuksi.



Tuo hovin odotusaika oli itselleni todella rankkaa, pelkäsin mitä jos tuomio pysyy ennallaan, mitä sitten, kestänkö itse henkisesti? No tuomio muuttui ehdonalaiseen ja sekin on jo onnellisesti takana päin ja paha muisto vain.



Mieheni kertoi heti törttöilyn tapahduttua siitä minulle. Mietin asiaa noin 2 tuntia ja päätin pysyä hänen rinnallaan.



Tästä koko souvista emme ole puhuneet kenellekkään, asiasta tietää mies, minä sekä viranomaiset, EI KUKAAN lähipiiristä. Jos tuomio olisi ollut ehdoton, olisimme kertoneet kaikille miehen olevan töissä ulkomailla tai jotain. Niin ainakin silloin ajattelimme, en tiedä mitä todellisuudessa olisin sanonut.



Voimia kaikille!

Ymmärrän hyvin ettette olisi kertoneet kenellekkään, jos tuomio olisi tullut. Lähes kymmenen vuotta minäkin keksin, jos jonkinmoisia selityksiä....??? Kukaan ei tiedä totuutta, minun viranomaisten ja hänen vanhempiensa lisäksi. Vaikkakin vanhemmat kieltävät kaiken edelleen? Minulla sillee edullinen tilanne, että ollaa eri paikkakunnilta kotoisin ja etäisyys on antanut " pelivaraa" . Vapautumisen jälkeen myös muutettiin joten jäi tavallaan vanhat taakse ja alkoi uusi aika, vaikkei sitä kauvaa kestänyt.

Tavallaan pelkään kuitenkin, jos jokus tulee lasten korviin niinku " ennenaikaisesti" ? olen ajatellut kertoa vasta, kun ovat aikuisia.



Nämä on asioita joita voi olla muiden vaikea käsittää tai ei niitä osaa kuvitella mitenkään ennen, kuin sattuu omalle kohdalle. Uskaltaisin väittää, kukaan muu, kuin saman kokenut, voi ymmärtää miltä oikeesti tuntuu ja mitä todellisuus on toisen ollessa kivensisässä? No, itse en olis villeimmässä mielikuvituksessakaan päässyt koskaan siihen mitä todellisuus on ollut.



Terveisin, kotimaahan viikonloppuna palannut, väsynyt matkalainen.

Opettele suhtautumaan huumorilla vastoinkäymisiin. Huumorilla minäkin menin aina vaikeimman yli.

Se vaan on sellaista, että viranomainen tekee ihan mitä vaan mieli tekee... viranomaiselta puuttuu sympatia, empatia ja kaikki siltä väliltä... Ihmisten kiusaamiseta tuntuu nauttivan, mutta älä anna sen masentaa.



Jaksamista ja nauti vielä viime hetkistä mahtavasta vatsasta, kaipaat sitä vielä joskus? :)

Ja juu äppi, tiedänhän minä tuon jo; huumorilla, huumorilla... Sitä vaan kun odottaa esikoistaan viimeisillään, niin tuppaa tuo huumori välillä olemaan kovasti kateissa... kun sekin vähä tuki mitä mieheltä pystyy saamaan otetaan pois :( Nyt tunnustan kyllä, että vaikka mielestäni tiesin mihin ryhdyn ja varauduin kaikkeen, niin tämmönen nyt taas ei käynyt mielessäkään. Aina oppii uutta, muistanpahan seuraavalla kerralla, eehhehheee... On näitä ennenkin sattunu, nyt vaan tuli paska saumaan. Mutta etteenpäin...

Kun siellä just soi semmonen biisi missä lauletaan jotain että " paremmin tietävät kertoi jos se ei tapa niin se vahvistaa. Nyt mun pitäis olla käsittämättömän vahva ja mun jalkojen pysyy liimattuna maassa..." Heh, niinpä...

Tämä on sadas kirjoitus tässä ketjussa...Heh heh

No joo moikka taas naiset ja kiitos kertomuksestasi uusi jonka nimimerkkiä en nyt muista!

Tottahan tuo on tuo hovin venaamisen vittumaisuus...sitä edelleen ootellaan ja taitaa mennä kesäkin ootellessa. Kuin nopeesti muuten se kakku tulee alas jos on tullakseen? Tai tiedän kyl et sitä voi iteki venkslaa mut mitä ihmettä. vähän nyppii tää ajan kuluminen ku toi pikkugimma kasvaa ja en haluis sellasen viiden vanhan kans sit lusii tai ne on vähä yltiö avoimii ni kiva ku likka joka kaupan kassal päästelee juttui...

Tästä aasin siltana tohon lusimisesta kertomiseen...meillä asuu täs kaupungis koko suku/frendit joten jossain vaihees tuntu et koko kylä puhu...rosiksen jälkeen vast puhukin ku paikallinen lehdistö muisti infota aika paljonkin (nimen kans) tuomiosta. Se pikkasen söi miestä ja sitä lehti hommaa sillon selviteltiin lakimiehen kans joka sano et helpommal pääsee ku antaa olla. No voi vaan toivoo et hovii ei noteerattais.

Ootko äppi sitä listaa jo perustellu? Mä perustaisin jos osaisin mut ei oo tää hakkerointi mun vahvoi puolii;)

Tuittu pidä vauva mahas seuraavaan perhetapaamiseen...no tai jos nää helteet jatkuu ni synnytä vaan!

Ja heti synnytettyäsi eti kone sairaalasta ja kerro kuka sieltä pötkähti!

Korttiakalle kans voimia...johan taidat olla puolen välin paremalla puolella?

Onpas muuten tällänen Teinilehti henkinen lopetus!

Mutta nyt nautitaan kesästä Jooko?

Perttinne

netistä ilmaisia toimivia juttuja keskustelupalstan perustamiseen. Minulla on kokemusta jonkun verran, yhdet kotisivut keskustelupalstoineen halinnassa.



Tuitulle vielä.... tiedän huumori voi olla joskus tiukassa varsinkin raskaana. Onko miehesi tulossa katsomaan vauvaa sairaalaan? Jos on niin ilmoita sosiaalityöntekijälle tai vartiopäälikölle välittömästi lapsen synnyttyä, no yöllä ei ehkä kannata vaan heti aamulla, voit esittää myös toiveen mihin aikaa miehesi tulee käymää... esim. jos haluat olla kahden hänen kanssaa. Varaudu sitten siihen ettette vältämätä voi olla kahden, vartian retaleet saattaa olla samassa huoneessa. Meillä kyllä meni oven toiselle puolen, väähänajan kuluttua. Ristiäisiin mies pääsee saatettuna, jos ei ole vielä lomaoikeutta, eli pari kahvikuppia ja virsikirjaa lisää... =)

Saattajat tulevat ihan siviilivaatteissa ja minä ainakin erikseen pyysin vielä, ettei sairaalaankaan tullut virkapukuisia saattajia.

Joo, meillä on jo puoliväli taittunut. Muistan kun joskus talvipakkasilla ajattelin, kun katsoin yhtä puuta, että sitten kun tuossa on lehdet, niin sitten ollaan jo lähellä...Nyt siinä on jo lehdet, ja väheneehän nämä päivät koko ajan.



VÄlillä vaan sitä miettii, että jos tuosta miehenpuolesta eroon haluaisi, niin nyt olisi paras aika. Kun on jotenkin niin vahvoilla omillaan, ja poikakin tottunut tähän elämäntapaan...Kun välillä väistämättä ajattelee, että voiko siihen luottaa, ettei mies enää törttöile, vai onko koko loppuelämä sen kanssa tuomittu ikuiseen epävarmuuteen. Sitten taas järki tai mikä lie voittaa ja muistaa kuinka paljon sitä rakastaa. Ja olisi kyllä hillittömän epäreilua lähteä nyt kälppimään, kun toinen on tehnyt kaikkensa, että asiat olisivat meille paremmin, ottanut osaa niihin projekteihin ym. Ja on hommannut meille paikan jossa voidaan sitten hänen vapautumisensa jälkeen käydä juttelemassa asioistamme ja sieltä samasta paikasta hommataan miehelle tukihenkilö, ettei enää mitään retkahduksia tulisi.



Kunpa tekin nyt saisitte sen vastauksen pian, asioiden kanssa on paljon helpompi elää, kun tietää varmasti mitä on tulossa.

kottiakka: eikö ole jännä juttu tuo aika, että miten se voi samaan aikaan mennä niin nopeasti ja niin hitaasti...



Perttimme ;) : onnittelut sadannesta viestistä! *ruusupuska, torvensoittoa (yäk), valtaisa shekki.... ja kansa hurraa...*



äppi: vielä ei ole mitään tietoa että pääseeko mies sairaalaan meitä katsomaan vai ei, katsotaan ehtiikö se selvitä ennen kun ollaan jo siellä sairaalassa... Kiitos kun jaat omia kokemuksiasi, merkitsee tosi paljon kun saa kuulla asioita joltain sellaiselta joka on nämä hommat jo läpikäynyt (eli ei pelkkää arvailua tai musta-tuntuu-että -juttuja).



Ja kaikille teille: on ollut tosi mukavaa vaihtaa ajatuksia teidän muiden kanssa, kuulla kaikkien mietteitä ja fiiliksiä... varmasti osaltaan helpottanut tätä raskausaikaa kun ei ihan kaikkea ole tarvinnut kantaa yksin! Jatketaan samaan malliin...



ja uudet " naamat" on aina tervetulleita!!!



Ihana ilma, taidan vaappua lähikauppaan jätksiä hakemaan, ja sitten parvekkeelle istuksimaan...

Tämä tuntuu olevan aihe, joka on kiinnostanut palstalla liikkujia, toiseksi eniten käyntejä tässä ketjussa. Lapsensa menettäneet näyttää johtavan.

la on siis huomenna, mutta eipä voi väittää että vielä ihmeemmin mikään enteilis synnytystä. NO, huomenna mulla oliskin vähän menoa, heh, että katotaan kuin käy... Ilmottelen kyllä heti jos jotain tapahtuu!

Hyvää lasketunpäivän huomenta! Joko vauveli ilmottelee itsestään? Mua jännittää!!!!!

Koitahan pärjäillä mahoinesi ja onneksi helteet meni ni on ees vähä vähemmän tukalaa!

Ihanku muakin melkein supistelis sympatiasta:)!

Iloista viikonloppua meille kaikille toivottelee

Pertti

taitaa hyvin viihtyä pikkuinen yksiössään, kun ei sillä tunnu olevan mikään kiire ulos. No, vointi on mulla mainio, että eipä tässä hätiä... Nyt tosin on jo pikkuisen ruvennut uteluttamaan että kuka kumma tuolla mahassa on asustanut kaikki nämä kuukaudet, olis jo kiva päästä tutustumaan...!

Taitaa Tuittu olla synnärillä kun ei näy eikä kuulu Rouvaa pallomahalla missään:)

Toivottavasti kaikki on menny(jos on menny) hyvin ja iskäkin pääsi pikkuista kattomaan!

Kesän odotusta muillekin!

Pertti

Olen tässä jonkin aikaa seuraillut tätä viestiketjua suuresta mielenkiinosta:)

Mieli on tehnyt monta kertaa kirjoittaa, mutta... Ite en ole sellileski, meille kävi ns. hyvin. Käytimme molemmat huumeita, mutta sitten aloin yllätyksenä odottaa tätä meijän " pelastavaa enkeliä" , ja kaikki kääntyi parhain päin:) Nyt opiskellaan molemmat sosiaalialaa ja toivon mukaan saamme autettua ihmisiä, jotka ovat samassa tilanteessa, kuin ite olemme olleet.

Mulla istui todella läheinen ystävä muutaman kerran. Kyse oli vain kuukausista, ja aina hän aatteli, kun pääsi pois, että nyt mä lopetan ja aloitan uuden elämän. No, hän sitten pääs viimestä kertaa pois, löysi tyttöystävän, sai työpaikan, mutta huumeidenkäyttöä ei pystynyt kokonaan lopettamaan. Pari kuukautta siviilissä oltuaan hän teki itsemurhan, kun ajatteli, ettei koskaan saa kunnolla muutettua elämäänsä. Kävin katsomassa häntä aikoinaan aina vierailupäivinä, kirjeet lenteli puolin ja toisin. Kuolema oli tosi kova isku mulle ja haluankin toivottaa teille paaaljon voimia, että jaksatte tukea:) Tilannehan teillä on tietysti eri, kun teillä se oma rakas istuu siellä ja lapset on yksin hoidettava.

Halusin vaan tosiaan toivottaa voimia, kun tuomitsijoita ja arvostelijoita löytyy AINA, mutta kannustajia ja tukijoita harvemmin!